Kuinka paljon näitä on?

 Joko olette nähneet tällaisen Gorillakuninkaan? Entä Leijonakuninkaan? Kun pongasin ensimmäisen kuvan ruukusta, alkoi melkoinen etsintä ja sain gorillan omakseni Hintakaaresta. Se on kevyt, tai no, kevyt ja kevyt, mutta kevyttä keramiikkaa, jonka kotiinkuljetusta mietin hetken. Laitoin sen takapenkin matkustajaksi, turvavyö silmille, kun en saanut muutoin vyötä kiristettyä. Kotimatka ei jännittänyt niin paljon vyö silmillä 😁

Sijoitin ruukun vaarinkammariin, jossa se on hyvässä suojassa. Samalla siunailin ja silmittelin viherkasvieni määrää ja kokoa.

Tässäkin huoneessa niillä on suuri rooli. Olen vihersisustaja ja mielin aina vaan lisää.

Hyllyjen reunoilla, pöytien päällä, tuolitkin on valloittanut vihreys.

Amppelikasvit luovat verhon. Vaikka ne eivät ole kovin reheviä, ne tuovat kivaa kepeyttä valuessaan vapaasti.

Saksilla on ollut työtä, kun olen katkonut pois huonoja oksia. Vielä en ole suunnitellut vaihtavani multaa. Mutta ei oikeastaan mikään kasvi ole niin huonossa hapessa, että pitäisi vaihtaa.

Kannoin pirtistä pitkäksi venyneen vehkan tähän huoneeseen ja se täydentää rehevyydellään tyhjäksi jääneen nurkan.

Lasityö muistuttaa, voisi käydä tekemässä jotain uuttakin.

Otsikon kysymys, kuinka paljon näitä on? Yhteenlaskettuna 71, eikä yhtään liikaa. Pidän viikonloppua hoitopäivänä. Yleensä sunnuntaina juoksen kastelukannujen kanssa ja huollan kerralla kaikki.

Mahtuisiko vielä sekaan?

Granny smith

 Mummille tuli ensinnä mittavirhe, kun neuloin neuletakkia pikkukakkoselle. Aloitin yhtä, mutta jätin sen toistaiseksi kesken, että sain Miljan neuleen valmiiksi. Ei valmistunut ihan juhlapäivään, mutta muutaman päivän viiveellä se olikin jo koekäytössä.

 Päätin, että tänä keväänä lahjotaan tytöt tekemilläni neuletakeilla, kun kivoja ohuita villalankoja on vielä hyvinkin kolmeen takkiin tarjolla. Olin ostanut ohuita, vauvoille sopivia, lankoja tyttöjen syntymän aikoihin ja niin niitä olikin kertynyt jemmoihin ihan kivoissa väreissä.

Niinpä katselin mallilehtiä, jos löytyisi jokin kiva malli jolla aloittaa. Valmista mallia ei ollut tarjolla, mutta sain mitat. Neuloin mallitilkun ja valitsin värit. Raitoja! Ehdottomasti raitoja. Etsin kuukelilla raitageneraattorin. Miten ihmeessä muistin, että tällainen apuväline on vielä käytössä 👌

Joskus olen tällä tehnyt enemmänkin raidotuksia ja nythän minä vallan innostuin taas. Kokeilin eri leveyksiä, värejä, ja lopulta päädyin tähän, jota käytin Miljan neuleessa. Puhelin oli koko ajan käytettävissä, joten en tulostanut ohjeeksi.

Valmiissa neuleessa helma on yksivärinen, miehusta raidoitettu.

Napeiksi valikoitui jemmojeni kauneimmat kukkaset. Muistaakseni Tallinnan ostoksia.

Hihoihin valitsin kirkkaimman vihreä, Granny smith-omenan sävyn. Käyttämäni lanka on Gjestal Baby Ull, 100 % merinovilla. Puikot 3 mm. Lankaa kului vain 200 gr.

Miniän ottama kuva Miljasta

On siis kevät!

 Aamut on jo niin ihanan valoisia, kun lähden töihin. Ensi yönä siirrytään kesäaikaan ja taas matkataan pimeässä. Lintujen laulu kuuluu sisälle asti ja tirppojen vipellystä on niin kiva seurata. Eikä aikaakaan, kun muuttolinnut tulevat lämpimien tuulien mukana.  Itse en ole vielä kevääseen varustautunut kuin pesemällä paksummat topat varastoon ja kantanut useammat talvitöppöset pois eteistä täyttämästä. Yllättäin kaikki paikat näyttää nuhruisilta, mutta en ole saanut aikaiseksi ikkunoiden pesuakaan. Aamuisin on vielä aika viileää, vaikkakin päivällä päästään mukaviin lämpöihin. 

Ajatuksena on, että saisimme keittiörempan alkuun. Kuitenkin, vaikka miähen tapaturmasta on vasta kolme viikkoa. Toipuminen ei ole sujunut ihan toivotulla tavalla, vaan pikalähtöä on otettu lanssilla. Omat työni kärsii, kun ajatukset eivät kulje ihan yksiin. Olemme saaneet ystäviltä, naapureilta ja lapsilta apua, kun olemme tarvinneet. Mitä sulle kuuluu, pärjäätkö, tulee usein vastaan. Pärjään, mutta en halua kertoa yksityiskohtia. Henkinen kantti on ollut koetuksella, mutta olen ollut joka päivä töissä. Itkin. Itkin niin, että kukaan ei kysynyt mitään.

Sitten levisi auto. Tietysti, kun en sillä muutenkaan paljon aja, niin johan sille piti alkaa huoltoa vääntämään. Naapuri kävi koeajamassa ja sanoi, ettei metriäkään enempää. Olin kahden työpäivän ajossa kuunnellut herkällä korvalla, että tämä on ylimääräinen ääni. Tuu sinäkin kuuntelemaan. Vanhin poika hommasi osat, nuorin lainasi autoaan minulle ja auto pukille naapuriavusteisena. Kun sain oman työtassun eilen huollosta, levisi humun auto pihaamme, kun oli auttamassa. Voi kiesus!

Niin se remppa. Saimme tarjouksen sähköpostiin, jota en kuitenkaan jaksanut selata viikolla. Jospa nyt viikonloppuna saisin jonkinlaisen käsityksen, varaan ajan suunnittelijan luo ja käyn katsomassa paikan päällä ovimallin. Tehdään vielä tarkemmat mittatarkistukset. Tähänkin projektiin olemme tarvittaessa saamassa täyden avun. Yksi ryhmä purkaa, toinen pintakäsittelee, kolmas...

Ihanaa viikonloppua teille kaikille,

Neiti 5 v

😄 Millaista tuntuu on olla viisi vuotias? Energiseltä, omapäiseltä, pieneltä, sopeutuvalta. Minä itse-vaiheelta. Voi olla juuri sellainen, kuin itse haluaa. On kiva jutella, kuunnella päivän juttuja. Voi ilmeillä, olla hupsu, juuri niin rakastettava, kuin lapsi on.

Pääsimme, kuin pääsimmekin miähen kanssa yhdessä juhlimaan jo toistamiseen tytön 5v syntymäpäivää. Ensimmäisen kerran juhlistimme sitä lomalla. Lupauksestani huolimatta en laulanut tällä kertaa. Tyttö oli varmaan hyvinkin helpottunut.

Onnea vielä!

Serkkutytöt pääsivät myös juhlimaan. Oli kiva olla kaikki yhdessä juhlissa, kun kaikki omat lapset oli paikalla.

Näillä on leikit valmiina, kun tapaavat. Molemmat ovat nyt 5 v.

Vanessa ja Venla

💓💓💓

Meitä oli koolla pieni porukka, kaikkein läheisimmät.

Hersyvät tilanteet. Puhallus ei kuitenkaan ollut näin voimallinen.

Huulet tötterölle, kynttilä sammuksiin.

Lapset saivat aloittaa herkkupöydän, sitten olikin vuoro aikuisten.

Erittäin kaunis kakku oli myös niin maukas, että ehkä otin vielä toisenkin palan.

Kakkutilaus tehty tutusta paikasta.

Tarjolla oli paljon hyvää sormisyötävää,

juustokakku, suloinen siili,

leppisjuustot,

suolaiset kääreet.

Paljon silmänruokaa ja maittavia herkkuja.

Askartelin aiemmin talvella muutaman onnittelukortin valmiiksi, joista valitsin tämän Miljan pakettiin.

Minä itse, Milja 💗

 

Hetket varhaat, hetket parhaat,
hetket lapsuusaikojen,
muistoissa ne säilykööt
kuin sadut taruaikojen.