torstai 31. joulukuuta 2020

Tämä vuosi

 Tähän päivitykseen on hyvä päättää kuluva vuosi 2020. Kuvasin joululahjoiksi tekemäni lasityöt yhteen postaukseen, jossa samalla kokoan tämän vuoden kasaan. Lasinen puu on kotipihan oma puu, johon sain idean vanhan pirtin ympäristöstä. Vanha koivu kaatui pari vuotta sitten itsekseen ja niin kaatui vanha pirttikin elokuussa ja siinä meillä oli apuna tehokas talkooporukka. Tänä vuonna piha ja sen ympäristö on muuttunut paljon. Koska korona, olimme paljon kotona. Onneksi oli kevät ja edessä kesä jolloin saimme puuhailla ulkona. Jos poikkeusolot olisi pitänyt opetella syksyllä, olisin varmaan hajonnut, kun mihinkään ei voinut mennä, eikä kaikkea energiaansa olisi voinut purkaa pirtillä. Vuoden matkat olenkin jo niputtanut yhteen päivitykseen. 

Olen selannut tämän vuoden postauksiani, kun tuntuu, tapahtuiko tänä vuonna jotain? Tehtiinkö jotain? Merkittävimmät työt, päivätyön lisäksi, tapahtui puutarhassa. Itselle mielihyvää tuotti huoneen ympäristön muutokset ja omavaraisuus pitkälle syksyyn ja huoneen muuntautuminen talviseen käyttöön. Näissä tiloissa on kiva aloittaa uusi valoisa kevät, joka kurkkii ihan nurkan takana. No ei tosin tänään, kun sataa vettä ja on harmaa päivä, mutta haluan uskoa niin.

Koti on paikka, josta luomme itsellemme mieluisan paikan. Kodin laittaminen on jäänyt aika vähiin, vaikka kyllä minulla on ollut koko joulukuun valtava tarve saada tehdä jotain muutoksia. Vielä viipyillään jouluisissa tunnelmissa, vaikkakin minä olen jo varovasti ehdotellut, että voitais alkaa jo purkaa koristeita pois. Viime vuoden päivityksessä oli suunnitelma keittiön remontista, mutta se jäädytettiin parin töissä käydyn yt-neuvottelun vuoksi. En kuulunut irtisanottujen joukkoon, enkä saanut lomautustakaan. Olen helpottunut, kun olen voinut jatkaa työtäni. Olemme nauttineet muutaman viikon mittaisesta joululomasta, eikä talvilomaankaan ole pitkä matka. Kesällä sain ensimmäisen täysin maksetun loman pitkään aikaan ja se tuntui hyvältä.

Jouluaaton kierroksella oli hyvä pohtia elämää, kun saimme nauttia muidenkin joulutunnelmasta. Oma elämä on ollut pelkkää suorittamista, pohjustetaan jotain pienin teoin koko ajan. Ollaan menossa kaiken aikaa, eikä aina jaksa nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä tarpeeksi. Olen itse huomannut jo pidemmän aikaa, että en saa tarpeeksi lepoa, kun raskas työ uuvuttaa kehoa. Minulle itselleni tärkeät asiat harrastaminen ja erilaiset tapahtumat ovat vähentyneet huomattavasti. En pysty keskittymään ja luovutan jo suunnitteluvaiheessa, kun tiedän, etten ehdi millään aloittamaan. Ystäväni on jo pidemmän aikaa sanonut, että huolehdi itsestäsi. Yritän 💓 Oma kehoni on pysäyttänyt minut muutaman kerran ja ne hetket ovat kyllä herättäneet. On aika miettiä mikä elämässä on tärkeintä.

Palatakseni tähän ensimmäiseen lasityöhön, liitin työn alareunaan myös avaimen, joka ei ole vanhanpirtin avain, mutta avain on talosta. Hankin valmiit kehykset kaikkiin näihin töihin Bauhausista. Paspispahvia olin ostanut ystävältäni ja leikkasin saksilla kehykseen sopivan palan. Oli kyllä melkoista nakertelua, leikkurilla olisin saanut siistimmän jäljen. Kiinnitysliimana käytin silikoonia.

Omien töiden kirjaamisesta tänne on tullut tapa, jota aion vaalia. Selatessani kulunutta vuotta, etsin lähinnä itselleni mieluisaa vuoden työtä, josta pidän. Päädyin melkein vuoden vanhaan päivitykseen unisiepparista, joka koristaa yhtä makuuhuoneistamme. Siinä olen voinut käyttää useampaa käsityötekniikkaa, materiaalia ja kierrätystä. Pidän rososta, materian uudelleen käytöstä ja siitä, että työ tulee valmiina käyttöön.  

 Kaikki muukin työt ansaitsee oman päivityksen ja useamman materian kanssa olenkin voinut puuhailla vuoden aikana. Olen neulonut / käyttänyt lankaa vuoden aikana 8, 245 kg, joka on noin kolme kiloa enemmän, kuin kahtena edellisenä vuotena. Ihan samaa märää en ole ostanut tilalle, vaikkakin eilen viimeksi kävin lanka-alen pöytiä ja hyllyjä penkomassa. Joten vajetta on näkyvissä.

Nämä kolme samanlaista, mutta kuitenkin erilaista taulua päätyi lapsien perheisiin. Näissäkin olen käyttänyt sulatustekniikkaa. Tuo kiiltävä kaunis lasi on Bullseyen dichroic, joka on 2 mm paksua. Sillä saa kivoja lisäefektejä sulatustöihin. Dichron alla on 3 m:n kirkas tekta. Löysin idean lintuihin Pinterestistä. 

Lasi kiehtoo, vie mukanaan ja innostaa kokeilemaan erilaisia mahdollisuuksia. Oman työhuoneen siivoaminen on aina yhtä haastavaa 🙈. Kuitenkin tila on ja pysyy niin monen eri käytön myötä yleishyödyllisenä paikkana, että olen jo pitkän aikaa antanut periksi, että sitä pystyy pitämään kunnolla järjestyksessä. Nopeet liikkeet on näyttäviä. Kun teen jotain, käyn sen äkkiä tekemässä, samoin toinen. Nyt työhuone on ikkunalistakuivaamo.



Toivon teille kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta. Terveyttä, iloa ja onnellisia hetkiä mitä ikinä sitten teetkin 💖



keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Ommellen, neuloen, virkaten

Venla on toivonut pitkää yöpaitaa, joten yritin toteuttaa yhden toiveen ja siinä samalla sai muutkin bimut omat yökkärinsä. Jokin pahuksen ompelujumi on päässyt taas yllättämään, mutta mitä lähemmäksi joulua aika kului, sitä tietoisemmaksi tulin ettei minulla ole kohta laitaa mitään pakettiin, jos en nyt ala toimimaan.  
Saumuri vietiin huoltoon. Siitä piti saada tikki kohdilleen ja katsoa hiukan muutenkin koneen sielunelämää, kun on päässyt lorvailemaan kaapin uumenissa. En ole opintojen päätyttyä ommellut juurikaan yhtään mitään. Kun kone oli määrä hakea pois, sen poljin oli alkanut käryämään. Haetaan seuraavana päivänä.

Selasin muutaman kässylehden joista saisin piirrettyä paidan yläosan, sekä hihan kaavan. Netistä etsin tuon kokoisten mitoille sopivat helman mitat, jota sitten muokkasin sen mukaan kuinka paljon minulla oli kangasta käytettävissä. Ja olihan sitä! Ihan kaikki kävin penkomassa omista kangasvarastoistani, vaikka hyvin olen siitä varastosta vuosien aikana päässyt luopumaan. Osa kankaista on Tallinnan tuliaisia.

Leikkasin ja ompelin jokaiselle tytölle kaksi yöpaitaa. Nyt pitää mainita tuosta punaisesta perhoskuvioisesta kankaasta, josta ompelin Venlan yöpaidan, että kangas on jämä. Ompelin oman tyttären ensimmäisen päivän 1.lk kouluasuksi tunikan tästä kankaasta. Muistan, kuinka tyttö letit päässään nojaili pulpelttiin ja sanoi minulle, kun istuin luokan takaosassa, että ihan hyvin voin jo lähteä katsomaan meidän nuorinta lasta, jonka olin jättänyt hoitoon sisarelleni, joka teki koululle talonmiehen hommia samassa pihapiirissä. Voi aikoja, voi muistoja. Toisena yöpaitana Venla sai pastellikukkia.

Vanessan yöpaidoiksi tein pienimmistä kankaista punapilkullisen ja keltaisen. Olin kesällä ostanut Ideaparkista Pukimon kakkoslaadun neulospaloja, joissa oli kivoja laatuja juurikin yöpaitakankaaksi.
Miljan setti koostui keltaisesta, jossa on Peppi Pitkätossun pilkkuja, sekä pupujusseja. Tyttö on kuunnellut syksyn aikana Pepin seikkailuja.
Saumuroin pääntien reunaan joustinkankaan, muutoin päärmäsin helmat ja hihansuut. Tässä kohtaa yöpaidat olivat menossa vielä pyykkiin, koska osa kankaista oli vuosikymmenien vanhoja. Toisaalta tiesin ja oikeassa olin, että yöpaidat menivät jo vierailun aikana heti käyttöön. Nopein, eli Milja, ehti käyttää vuoroin molempia yökkäreitään. Silittelin ja paketoin jouluaattona loput lahjat kuusen alle odottamaan.
Ja miten kävikään saumurille? No ei sille varsinaisesti mitään käynyt. Siinä on hyvä tikki, mutta se uusi poljin kärähti käytössäni. Kone vietiin uudestaan huoltoon ja odottelen nyt sen uutta tulemista.
Päätin päivittää tähän loppuvuoteen valmistuneet työt yhteen, ei kun kahteen eri päivitykseen. Tänä vuonna olen neulonut sukkia neulomasta päästyäni. Laskin, että olen tehnyt ainakin 33 paria, jostain sain laskettua 36 paria.
Valkoiset sukat tein Vanessalle, kirjavien lankojen jämän heitin jo pois. Sitä oli jäljellä vain muutama metri, mutta kyllä yhdestä kerästä tulikin monta sukkaparia. Valkoinen lanka on Nallea. Miljalle annoin nämä alemmat raitasukat. Tähänkin pariin käytin koko kerän, eli lankaa ei jäänyt montaa metriä. 
Nuorimmainen on pyytänyt virkkaamaan pari pipaa pitkin syksyä. Olin ostanut langatkin, Viking Garn Raggen, valmiiksi ja pyhinä ehdin aloittamaan. Tahtona on saada muhkea pipa, mutta mistään löydy miehekästä pipan mallia valmiina. Tein pari ehdotelmaa, joista toisen sain valmiiksi. Tämä muutaman vuoden takainen poikittain virkattu hittipipo, joka on nopea ja kiva malli. Mittana päänympärys ja sopiva mitta korkeuteen. Kun toisella on hiuksia ja paljon, pitää nekin saada sopimaan siististi pipan alle.
Tässä vielä lähempää musta pipa, jonka pintakuvio tulee, kun virkataan silmukan takareuna. Virkkasin harmaasta langasta toisen pipan, mutta se meni purkuun. Sain tehdä uuden kokeilun, jota ei poika ole vielä testannut, mutta miäs mieltyi malliin. Saa nähdä kumpi sen pipan ottaa käyttöönsä.
 Puretusta langasta alkoi uusi yritys. Lanka on mukavan tuntuista tehdä, tosin hiukan löysäkierteistä, että piti olla tarkka langan kaikista säikeistä. Aloitin pipat päälaelta ja mittailin omaan päähäni ja siitä yli. Vasemman lisäykset tein satunnaisesti, oikean säteittäin. Molemmista tuli hyvin napakat, päänmyötäiset. Käänsin reunat kaksinkerroin, mutta alhaalle laskettunakaan ne eivät peitä korvia, kuin vähäsen. Oikeanpuoleiseen käytin mustan langan loput, harmaan käytin loppuun. YES! ei jämiä. Lanka on edelleen Viking Garn Raggen, 70 % villaa, 30 % nailonia.
Tein vielä pyynnöstä otsapannan tyttöystävälle. Tämä malli on ollut myös pidemmän aikaan suosittujen listalla, mutta jostain syystä olen sen missannut. Tämähän on oikein kiva, päivien pelastus, kun ei halua pipaa käyttää. Lueskelin ohjeita sieltä ja täältä, päätyen alun 32 s. Neuloin joustinta n.19 cm, jaoin silmukat kahdelle puikolle, tein kierteen ja jatkoin toiset 19 cm. Lanka on kaksinkertaista jotain lasten neulelankaa, eli sen ei pitäisi ihan kamalasti kutittaa. Käytin 5 mm puikkoja. 
 Tässä kohtaa voisin jo töräyttää torveen. Vuoden kässyt on tehty, tai ainakin ne mitä minulta on jo pidempään pyydetty. Huoh!
 



maanantai 28. joulukuuta 2020

Ja niin joulu joutui

 Miten teidän joulunpyhät sujuivat? Meillä mentiin ihan perinteisen kaavan mukaan, jos ei nyt lasketa pahasti jumiutunutta selkääni, jonka vuoksi hiipailin yhden päivän yöpaitasillani. Aatonaattona miäs teki ajokierroksen ja navigoi osoitteet aatonkierrokselle. Olimme tsekanneet ajoissa asumme kuntoon ja kaikki oli valmiina lähtöön.


Päivän sää oli kellonajasta riippuen aurinkoa, vettä, lunta ja jäätä. Tälle vuodelle ajoaikataulu oli niinkin väljä, että saimme pitää hyvän tauon ja kiire ei tullut missään.
Kiersimme tuttuja paikkoja, olimme odotettuja ja aina mukaan mahtuu muutama uusi käyntikohde.
Miäs ajoi, minä luin. Nimittäin nimien kirjaa. Sen lisäksi, että pidän huolen aikataulustamme, luen ja tankkaan lasten nimet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet ja muistelen aiempien vuosien erilaiset tavat ja perinteet juhlia, mihin auto parkkiin, kävellään kauempaa jne.
Tänä vuonna meidät kutsuttiin ulos. Enimmän ajan vietimme perheiden kanssa ulkoillen ja etsien lasten kanssa tonttujen tuomia lahjoja. Korona-ajan vuoksi suosimme ulkoilua, vain muutama käynti kuusen luona. Tälle vuodelle en tehnyt yhtään mainosta kierroksestamme. Muutama oli yhteydessä henkilökohtaisesti, muutamalle ilmoittelin, että olemme käytettävissä ja yhteen kotiin sopi meidän aikataulumme paremmin, kuin aiemmin varatun joulupukin vierailu. Ja koko päivähän tähän meni, kun se päivä varattiin. Iltamyöhällä kävimme vielä kotimatkalla huikkaamassa sisarelleni hyvät joulut ja sitten aattosaunaan ja vähän jouluruokaa.
Kuva Jenna Kokkola
Humun ottama kuva
Pysyin päätöksessäni kuusen suhteen, vain valosarja. Pakko oli käydä hakemassa koristelaatikosta tämä perinteinen joulupukki, jonka olen ripustanut oksille ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen joka joulu. Kaunis kukakkori oli sekä syntymä-, että joululahja.
Joulupäivänä oli hiukan lunta maassa, että sain kuvattua joulupukin loman alkaneen. Instassa sain hauskan viestin kuvan yhteyteen, jossain hiipii joulupukki alusvaatteisillaan.
Tapanina tuntui todellakin joululta, kun kolme pientä tietäjää, ei kun tehotyttöä saapui huoltajineen. Eli kaikki lapset tulivat kotiin. Meitä oli 11 juhlijaa.
Yhtäkään lahjaa ei saanut jakaa, eikä avata ennen kuin sai ottaa yhteiskuvan tytöistä!
Meillä oli menoa ja helskettä. Vain ruuan aikana väki hiukan hiljeni, mutta muutoin oli vilkasta keskustelua.








Santeri ja Sonjat


Muutama näppärä avustava veturilähetti.


Jälkkärinä miniän leipomat karpalo-kinuski-juustokakku.
Sekä lohi-jouluhalko. Molemmat niin taivaallisen hyviä.


Iltasaunan jälkeen nukkumaanmenoa suunniteltiin nuorimmasta päästä. Tytöt halusivat nukkua kolmistaan vaarinkammarin vuodesohvalla. Hyvin mahtuivat vielä. Heitä valvoi miniä, jolle tuotiin patja.
Ei uskoisi kuvasta päätellen, mutta aika pian nukahtivat iltasadun jälkeen. Muiden makuupaikat jakaantuivat perinteen mukaan. Miäs ja minä nukuimme varapatjoilla. Nuoret pelaavat lähes aina lautapelejä joulun aikaan. Nyt haettiin työhuoneelta neljä eri peliä ja osalla oli mukana joululahjaksi saatuja. Pelit jatkuivat myöhäiseen yöhön ja jatkuvat seuraavana aamuna aamupalan jälkeen.
Aamupalalla maittoi vielä riisipuuro, mutta nyt ei sitten enää yhtäkään lautasellista! Puuhasimme miähen kanssa glögituvalle pientä purtavaa ja lämmintä juotavaa. Nämä herkut on toisen Sonjan taikomat ihanuudet!
Nuorimmat sai kuuman kaakaon kermavaahdolla, vaahtokarkilla ja noparelleilla.


Äipät puuhaa.





Mahduimme hyvin pieneen kasvariin, osa sai istuimen alleen. Glögihetki meni osapuilleen hyvin, jos ei lasketa kermavaahdon lentoa ja noparellein koristeltua lattiaa.
Iltapäivän aikana väki alkoi vähenemään, arki pakotti palaamaan ruotuun. Nuorimmilla oli ollut kiva hetki yhdessä, kun pääsivät kaikki paikalle.
Tällä porukalla on kiva viettää yhteistä juhlaa, yhteisiä hetkiä ja nähdä kuinka kaikki tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa.
Miljalla alkoi väsymys painaa.
Omat jouluiset koristeet olivat vähäiset, kun panostin glögitupaan ja kahteen joulukylään. Tosin tein minä näiden julkisivupipareiden lisäksi piparikranssinkin, joka jostain syystä päätti "laueta" juurikin miähen varapatjan viereen. Harvemmin sitä saa ruokaa suoraa petiinsä. Ihme, etten herännyt siihen kolinaan, kun osia oli sinkoillut pitkin keittiöö. Humu oli herännyt ja pelästynyt, mutta aatteli, kun kukaan muu ei reagoinut, taisi olla vain unta ja jatkoi nukkumistaan. Miähen sydän oli läpättänyt kuin lampaansaparo 😁😁😁