sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Muksaa sunnuntaita

Semmottist!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Matkaan vaan

Kevään ensimmäinen yhteinen pärräreissu päästiin ajamaan tänään heti, kun pääsin töistä kotiin.
Arvatkaa minne mentiin?
Kukkatarhalle =) 
Ei takaisin töihini, vaan toisaalle. Hiukan kotia kauemmaksi Honkajoelle. Täällä sain katsella kaikessa rauhassa huoneen toisensa jälkeen. Ei tarvinnut kitkeä, ei kastella. Ei nostella kaatuneita kukkapurkkeja, mutta nostin kuitenkin.
Liiemmin ei ollut väkeä ehtoopäivällä ostoksilla, joten kukaan ei tuuppinut, tai kiilannut.
Oli väriä ja laatua. Suurta, pientä ja sopivaa.
Paluumatkalle piti sovittaa Niinisalon sotilaskodissa käynti. Edellisestä käynnistä olikin jo pitkä tovi. Sekin käynti taisi olla pärrämatka.
Kun matkaan lähdettiin, ei sitten ihan ajeluun käytetty aikaa, eikä kuljettu tuttuja reittejä, vaan suunnattiin uusiin suuntiin.
Matkassamme oli naapurin miäs, joka kertoi upeasta nähtävyydestä, Pirulanvuoresta. Sehän piti mennä katsomaan, kun tieltä ei ollut kuin 250 m jyrkkää ylämäkeä käveltäväksi. Näkötornin huipulle oli muutamat askelmat, 15 m lisää noustavaa, mutta se kannatti!
Näistä näkymistä on sinullakin usein kuva mukanasi. Nimittäin euron kolikon taustapuolen kuva on tallennettu tästä maisemasta.
Kuvailin koko matkan otokset kännykameralla.


Ai mitä kesäkukkia ostin kukkatarhalta?
Sellaisia värejä ja laatuja millä täydennän työpaikan kukkatarjontaa.
Kahden pärrän laukkuihin sovitettiin suuria lobelioita, pelakoita, päärynätomaatintaimi, verenpisara, bataatti, dianaa, pientä annansilmää, nonstop begonia, pikku begoniaa, ruusubegonia ja valkoinen siniviuhka.
Ja kaikki ehjänä perille. Melkoisia tilaihmeitä nuo pyörälaukut.
Kiitos teille kaikille kivoista kommenteistanne.
Onnea koulunsa päättäneille, lomailoa kesälaitumille kirmaajille ja lepoa opettajille.


perjantai 29. toukokuuta 2015

Amppelit ja tomppelit

 Viikon aikana olen ennättänyt pesemään kasvarin ikkunat ja siivoamaan talven jäljet pois. Hiiren jätökset ja tuhot kannettiin pihalle ja tilalle tuli värikästä katseltavaa.
 Sain valita töistä kolme amppelia, joista kiitän teitä kolmea ihanaa.
Amppleissa on kerrottua surffiniaa ja miljoonakelloa.
Samoissa väreissä on kukat kuistin laatikoihin, kerrattua surffaria ja dianaa.


 Maitotonkkaan nakkasin yhden hopeaputouksen, toinen odottaa lopullista sijoituspaikkaansa.
Vaaleanpunaiset pelakat ja muratit istutin suuriin ruukkuihin, kun en löytänyt sitä ruukkuparia, mihin olin ne ensinnä suunnitellut.
Jätin kaikki vielä toviksi kasvarille lämmittelemään, jos kuitenkin tulee vilakka yö. Ei harmita niin vietävästi.
Toisaalla huoneessa on istutettuna kuusi amppelitomaatintainta, tomppelia, sekä yksi runkotomaatti. Vielä ei ole ahdasta, joten kurkuntaimet pitää vielä istuttaa.
Ne on kyllä jo valittuna, mutta jätin vielä töihin.
 Lopuksi kuva viinimarjasta, jossa kukkien runsaus on ällistyttävän suuri jokaisessa pensassa. Toivon todella, että osa kukinnoista putoaa, pölyttäjät eivät ennätä joka kukkaan, eikä kesä kypsennä jokaista marjaa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ruusumanteli

Sateisen päivän iloksi kuvia kuun alussa istutetusta ruusumantelista, joka aloitti kukintansa.
Olen toiveikas, että kukinto paranee vuosi vuoden jälkeen.





maanantai 25. toukokuuta 2015

Kiveäkään ei jätetty kääntämättä

 "Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene"
[Franz Kafka]

 Näkymä ei ole liiemmin kaunis, mutta kaunista ollaan tekemässä. Uusi vaihe päällä, kun kaikki kevään kalenteriin merkityt pakolliset työt tuli valmiiksi. Olipa listalla mittaa.
Tässä olisi tietysti pitänyt olla ennen kuvat, mutta nyt on nyt. Kaikessa hässäkässä olen alkanut unohtaa kuvaamisen.
 Takapihan kiveykseltä poistettiin viime kesänä suikeroalppi, joka valtasi ihan kaiken. Kiveys oli vaarallinen kulkea, kun polut olivat aivan piilossa. 
Tänä keväänä alkoi suorastaan ärsyttämään kaikki tässä kohtaan ja ihan spontaanisti pyysin saada apua kiveyksen siivoamiseen.
Nuorimmainen ei liiemmin tykkää pihatöistä, mutta nyt sillä niin väliä. Miähen leikkaukseen menossa oleva jalka, samoin minun rikkoni, eivät liiemmin pyytele anteeksi. 
Piankos me kolmistaan kerättiin kivet, nuorimmainen kantoi.
 Suuri laakahavu sai lähdön toisaalle ja rikkakasvit lensivät kaaressa komppariin.
 Takapiha näyttää rujolta, mutta parempaa kohti ollaan menossa.
 Saniaisten voimakas kasvu nähtäneen toisalla, mutta ei niin runsaana tässä kohtaa. 
Täytyy kyllä sanoa, että ulkoilu on jäätävää ihan kelle vaan, mutta omalla kohdallani huomaan, että minulle se tuottaa ihan kangistumista.
Työni lämpöisessä kasvihuoneesssa, jatkuvassa kuumuudessa tuo niin suuren lämpötilaeron, kun puuhailen pihamaalla. Hrrr!

Tuli yö ja suuret tähdet, ja Hemuli rakasti yhä puutarhaansa. Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellä hän oli kotona.
Tove Jansson


 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Dansing makes me happy!

Ainaoikeinenuttu, SK 2/2011, 15, oli mielessäni, kun sain listan neulottavista vauvanvaatteista. Lehti oli tosin hyvin jemmattuna, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa minkälainen kansikuvakaan lehdessä olisi ollut.
Lopulta lehden numero löytyi kuukkelin kuvahaun perusteella ja oma lehti keskeneräisen tilkkutyöni välistä.
Nuttuhan on helppoa ainaoikein neuletta, mutta haasteen siitä tekee se ensimmäinen kerta. Tuskin tajuan vielä toistamallakaan mikä osa on helmaa, mikä hihaa. Pyörittelin kappaletta kerran, jos toisenkin ja ajattelin, että orjallinen ohjeen seuraaminen on tuottanut kuvahaulla näkemäni nutun. Kyllä minäkin sellaisen pystyn toteuttamaan. Ehkä.
Kuvitettu ohje on hyvänä apuna. Tosin menin sitten aloittamaan työn ohjeesta poikkeavalla langalla, Lanett, ja eri raidoituksella, eli melkein sekosin.
Pienissä vaatteissa ja asusteissa on omat haasteensa, vaikka ovatkin kevyitä ja näppäriä käsitellä.
Nappilootassani on suuri tyhjyys punaisten, vaaleanpunaisten, pinkkien ja tällaisen lilan kohdalla. Eikä naapikauppakaan pystynyt tarjoamaan liiemmin vaihtoehtoja, kun kysyin kannattomia nappeja.
Pyysin saada mallikappaleenkin ostaa, että sain tarvittavan määrän mukaani.
Kiva värilisä muutoin yksinkertaiseen neulepintaan.
Sarjassamme dementia valtaa minut kuuluu nämä bodyt, jotka ostin vaateliikkeen alesta. Muistan hämärästi, etten osta yhtään valmisvaatetta....
Jätin nämä suuremmat vaatekoot odottamaan vauvan kasvua, etteivät täytä turhaan heidän vaatetilojaan.
Mitä lie dementiaa, kun oli jäänyt päivittämättä nuttukin, vaikka kulki perille jo kaksi viikkoa ennen tytön syntymää. Mutta sainhan lankapäivityksen tällekin kuulle, kun muutoin on jäänyt kässyt ihan olemattomiin.
Kävimme katsomassa 4 vk ikäistä tyttöä, joka kasvaa ja voi hyvin.
Pitkät yöunet, 6 - 8 tunnin mittaiset, näkyvät tytön kasvussa ja rauhallisuudessa. Paijauksia ja keikistelyä kummin kanssa...
(Poitsun silmän väri on alkuviikon tapahtumia)