maanantai 28. helmikuuta 2022

Karusellihevonen

 Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa toistaa samaa työtä. Pääasia, että on kivaa tekemistä ja voi kokeilla samaa kuvaa tai tekniikkaa hieman eri lähtökohdasta. Olen tehnyt muutama vuosi sitten tähän lasihevoseen maalaukset, mutta se ei onnistunut, koska lasi ei ole uuniin soveltuvaa. Tässä olisi pitänyt käyttää askartelumaalia, jossa on matalammat polttolämmöt. Ei se mitään, tehdään uuudestaan sulatuslasista. Kuvissa näkyvät vaaleanvihreät on ensimmäinen kokeilu, turkoosi uusinta.

Leikkasin uudet lasit, maalasin hiukan erilaiset kuviot. Toistin kyllä alkuperäisiä, mutta en pakonomaisesti. Kokeilin, pyyhin pois, maalasin uudestaan, poistin ja lopulta päädyin näihin kuvioihin. 

Maali on vesiliukoinen Glassline Paint, joka vaatii aina uunituksen pysyäkseen kiinni. Maalin on hyvä antaa kuivua kunnolla ennen uuniin laittamista. 
Rapsuttelin vähän kuvioihin lisää kiemuroita vanhalla metallisella sukkapuikolla.
 Maalisävyinä valkoinen ja musta. Lasien väreinä turkoosi, lila, valkoinen ja vaaleanpunainen.
Kävin kurkkaamassa uuniin ja tiedä häntä, joudunko tekemään kolmannen kerran uudet palat ennen työn kasaamista 😏


lauantai 26. helmikuuta 2022

Höttöä

 Tänä talvena on iloittu uuden traktorin palveluksista. Ei ole tarvinnut jännittää lähteekö se käyntiin, vai jääkö se talliin juntturaan. Kone on saanut käskyä monena päivänä ja yhtenä aamuna oli miähen pakko lähteä lumitöihin ennen duuniin lähtöä.
Lunta on satanut siellä ja täällä, mutta mikään hiutale ei ole haitannut, kun sen ei anna haitata. Aina voi lähteä etelään, jos oikein panta kiristää. 
Tein viikolla kahtena iltana pitkän työpäivän, kun kurssit osui peräkkäisille päiville. Ilmoitimme myöhään illalla esimiehelle, että saattaa olla pieni mahdollisuus myöhästymiseen. 
Lunta satoi melkoisella buustilla ja tuuli kasasi kuivan lumen tien tukoksi. Onnistuimme pääsemään kotiin, mutta tiedostimme ne tien ongelmakohdat, josta ei aamulla päästä läpi. Ensimmäinen paha paikka on miähen konehallin kohta. Seuraava notkelma on muutaman sadan metrin päässä jne. 

Miäs mättäsi puuron perille, puki työvaatteet ylleen ja lähti lumitöihin. Hän ajoi tämän yleisen tien päästä päähän, että sai yhden ajokaistan auki. Siisti pihaa sen verran, että pääsimme autolla pihaan ja ulko-ovelle. Vasta viikolla kuulin töissä, että urakan saaneen kuskin kone oli mennyt rikki, eikä teitä oltu voitu ajaa neljään päivään. No sen kyllä huomasi. Vastaantulevan auton joutui väistämään umpihankeen.
Hankikävelyssä on puolensa!
Onneksi on joustava työaika, jonka puitteissa kuitenkin ehdimme tontille himpan yli kuuden.
Kun kahtena iltana olin opettamassa, kolmantena jäin tekemään päivätöihin pidemmän päivän. Saimme kirittyä työt takaisin aikatauluun työparini kanssa. Neljäntenä päivänä olimme muuten vaan myöhään kotona, kun piti hoitaa asioita kaupungissa ja samalla kävin opiston uunilla vaihtamassa satsin kurssilaisten töitä. Jossain vaiheessa sitä aina huomaa ääneen miettiä, että miksiköhän minä olen niin pirun väsynyt jatkuvasti 😅



perjantai 25. helmikuuta 2022

Tyttöjen kevät

 Useamman viikon aikana tuskailin, kun ei päästy käymään tyttären perheen luona jatkuvien altistumisten vuoksi. Lopulta he saivat itse taudin ihan jostain muualta ja niin me taas odotimme, että olisi terveellistä kyläillä. On tämä erikoista aikaa! Töistä on jatkuvasti sairaana n.25 %, eikä loppua näy. 

Viime sunnuntaina lähdimme liikkeelle heti Suomen voitettua miesten kiakosta olympiakultaa! Olihan peli. Harvoin tulee herättyä urheilun vuoksi, mutta nyt ei haluttu katsoa tallennettakaan. Tytär päivitti omassa instassaan, 15.5.2011 nimipäivänä kiakosta kultaa, 20.02.2022 syntymäpäivänä olympiakultaa. Kaikki se omii juhlapäiviinsä 😊

Oli kiva ilma ajella onnittelemaan tytärtä, sekä katsomaan muita kuinka kevät on lähtenyt käyntiin.

Tytöt eivät tienneet tulostamme, mutta kun kuulivat meidän laulavan onnittelun sulosäkeitä tyttärelle, niin johan alkoi yläkerran rappusista rapina. Ihan ei päästy loppusäkeisiin, kun nuorimmainen nyki takkini helmaa. Mullakin oli synttärit!

No, siksi me oikeastaan olimme lähteneet liikkeelle. Mitäs me, vaarin kanssa laulaa luikautimme uudestaan onnittelusäkeet ja piti kysyä vanhemmalta sisarelta, että laulammeko jo valmiiksi hänelle myös.
Vanessa täytti jo viisi. Voi mahdoton, kuinka ihana olikaan päästä halaamaan ja saada kuulla mitä kaikkea kivaa heidän arkeensa mahtuu. 
Tytöt tarinoivat reippaasti, eivätkä ujostele. Viikon verran ovat olleet karanteenissa, kun kaikki vuorollaan sairastuivat. Aika on ehkä käynyt vähän pitkäksi, mutta kun on jo vähän paremmassa kunnossa, niin leikit käynnistyy heti.
Lahjapussien mukana veimme lisää askartelumateriaalia. Mummi vähän innostui taas. Olin penkonut kaapeista lisukkeeksi tyttäreltä jääneitä materiaaleja, joista tytöt voivat tehdä jotain. Jaoin kaiken kolmeen pussiin, sai Miljakin omansa.
Seuraavaksi Venla viettää oman juhlapäivänsä, kun kaikki tytöt ovat keväällä syntyneet. Ensi syksynä on vuorossa ensimmäinen luokka ja voi, kuinka haluaisin olla mukana tässäkin hetkessä.
Vekkulit 💓
Kun tästä kevät etenee ja loputkin rajoitukset puretaan, haemme kaikki tytöt viikonlopuksi luoksemme. 
Vahvasti taustajoukoissa mukana, miäs ja vävy.
Kyläilykäynnillä otin mukaani toisen tytön balettitossun, josta kuminauhapirulainen oli karannut kujanteen sisään. Yritin ensin pelkällä virkkuukoukulla kesyttää, mutta koukku ei napannut nauhan päähän toivotulla tavalla, joten jouduin purkamaan kujannetta. 
Tein korjauksen mahdollisimman pienin vaurioin ja sain, kun sainkin kuminauhan takaisin omasta kolostaan niin, ettei täytynyt purkaa etukeskikohdan liitosta. 
Olihan taas vääntöä saada pieni tossu koneen paininjalan alle. Nauha piti ommella yhdellä kertaa niin, ettei kuminauha jäänyt tikin alle. 
Taisin tehdä yhden tytön onnelliseksi tällä korjauksella, 


sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Työ

Kuva Ulla Tujula TPOn peruskurssi
Joskus päätin, että en halua elää vetämällä ikäviä muistoja perässäni, mutta on välillä hyvä miettiä mistä meidät on tehty. Aina ei pelkkä kova tahto riitä, vaan on otettava apua sieltä ja täältä. Kerättävä itsensä kasaan kerta toisensa jälkeen ja nautittava niistä hetkistä mitä eteen tulee. Olen pyrkinyt olemaan positiivinen ja tunnistan heikkouteni. Mitään en ole saanut valmiina eteeni, vaan tehnyt töitä saavuttaakseni olemassa olevan. 
Päivätyö
Nautin asettamieni päämäärien onnistumisista ja yritän miettiä miten siihen olisi voinut päästä vieläkin paremmin. Olen hätäinen ja haluan saada kaiken valmiiksi hyvissä ajoin turvallisesti, vähin elein ja asiallisesti. Tekeminen saa minut unohtamaan kivun ja sen, että kaikki ei ole aina ollut mahdollista. 
12.2. 2007 kohdallani kaikki muuttui. Eilen siitä tuli 15-vuotta täyteen. Tapaturmat on ikäviä asioita ja työssä tapahtuva vielä ikävämpää. Kiire, huonosti sijoitetut materiaalit, liukkaus ja epäkäytännöllisyys saa minut aina miettimään asioita itseni ja muiden kannalta uudestaan. Pysähtymisen paikka, kun joudut koko ajan siirtelemään materiaalia saadaksesi jotain. (Ehkä) olen se kukkahattutäti, joka kulkeissaan huomauttaa miten asioiden pitäisi olla. 

Suurimman osan ajastani pidän työstäni, näistä kaikista mahdollisuuksista joita saan tehdä. Huolellisuus kuuluu työnkuvaan, ja välillä tulee palautetta epäonnistumista, olen kuin kaulimella päähän! Aina joku pudottaa, jos luulet osaavasi jotain tosi hyvin 😏 Tästä ei voi aina syyttää itseään. Selittäminen kuuluu asiaan ja selitysten määrä on vakio. Raskas työ ja jatkuva liikkuminen tuo päivään askelia ihan mahdottomasti. Juurikin puuskahdin, että tämä on yhtä kävelemistä, kun materia on hajallaan, eikä mikään tule valmiiksi työpisteelle.

Kun päivän työt on tehty, siirrytään illaksi opiston tiloihin, jossa olen saanut opettaa pian 10-vuotta. Ohops! 
Mites se aika rientääkään. Olen opettanut kuudessa eri toimipisteessä ja oppinut tuntemaan monilahjakkuuksia ja taitavia tekijöitä tänä aikana ihan mahdottoman paljon. Jos kaudessa opetan keskimäärin n.30 henkilöä, voi laskea nopeasti miten monta uutta kurssilaista olen kohdannut työni puolesta tänä aikana. 
Minulta kysyttiin hiljattain, että miten jaksan kohdata aina uusia henkilöitä. Hyvin. Opettelen heti heidät nimeltä ja pyrin luomaan helposti lähestyttävän suhteen, jolloin kurssille on mahdollisimman helppo tulla, vaikka tekniikka on uusi. 
Kuva Ulla Tujula
Lasi on materiaalina tekninen oppiaine ja se haastaa oppimaan aina uutta ja uudestaan. Itse haluan pitää tämän tekniikan hallussa ja tarjoan kursseja niin kauan, kuin kurssilaiset jatkavat ilmoittautumisia. Minulla olisi mahdollista pitää kursseja myös kotona, omassa työtilassa, mutta en ole harkinnut sitä ainakaan vielä. 
Tänäänkin käyn vetämässä lasiin muutaman jäljen, kunhan saan päätettyä mitä työtä jatkan. Sulattaminen on tällä hetkellä monelle mieluinen työ, joka ei vaadi liian montaa työvaihetta. Tämä tekniikka tulee olemaan tänä keväänä pääasiassa iltakurssien kohdalla. 
Kuva Ulla Tujula
En kiellä, jos joku kysyy mitä mieluiten tekisin. No, neuloisin. Olen alkuvuodesta saanut sellaisen neulebuumin päälle, että lankoja on kasoittain odottamassa vuoroaan tulla neulotuksi. Uusia mallikirjoja ja -lehtiä on kannettu kotiin useampi painos. Tulostin eilen pariin paitaan ohjeen ja näihinkin on jo langat valmiina. 
Sunnuntai onkin ollut penkkiurheilijan unelmapäivä, kun ensinnä aamusta katselimme miesten viestihiihdon, 4 x 10 km ja heti perään miästen kiakon Suomi-Ruotsi, 4 - 3.
Välillä täytyy lähteä liikkeelle ja kerätä huominen työkuorma valmiiksi autoon.

Neulominen on hyvää vastapainoa sekä fyysiselle, että sosiaaliselle työlle. Opettaminen on kohtaamisia, jatkuvaa yhdessäoloa ja erilaisten haasteiden ratkomista. Neulomalla pääsen sellaiseen tilaan, jossa nautin silmukoiden tanssahtelusta, hiljaisuudesta ja valmiin pinnan synnystä. Materian pehmeys on helposti hallittavissa ja olen ikuisesti kiitollinen, että olen voinut jatkaa ja jakaa kädentaitoja eteenpäin. 
Lopuksi teille kaikille, hyvää ystävänpäivää 💗

Terhi

torstai 10. helmikuuta 2022

Aurinkoa

Laitoin uuden pelakantaimeni ihan kiinni ikkunaruutuun, että saavat kaiken valon mitä on tarjolla. Tein hankintoja Pelargoanitaivaasta, joka kävi taannoin myymässä tuotteitaan Tampereen Kauppahallissa. Katsotaan nyt selviääkö nämä hoteissani kesään asti. Työhuoneelle talvehtimaan viemäni pelakat ja terassihortesia ovat hyvässä kasvussa, eli jotain saan heti valmiina kesän alkuun.

Pirttiin vaihdettiin valkopohjainen matto ja joulunpunainen siirrettiin varastoon. Samalla vaihdoin keväisemmät tyynynpäälliset tai oikeastaan otin ne esiin vaatehuoneesta, johon siirsin ne tyttären sohvasängyn myynnin vuoksi. 
Vähän pidin mööpelivalssia, kun siirsin vaarinkammarista pienen lipaston pirtin puolelle. Tässä laatikossa on kaikki neulonta- ja virkkausvälineeni. Lähempänä työtuoliani. Nyt ei täydy hakea talon toisesta päästä. 

Samalla sain kohinaradion ihan huudeille. Harvemmin avaan radion ommellessani, joten radio jouti pirtin puolelle. Samalla, kun siirtelee materiaalia, siivoaa pölyjäkin.

Sohvanistumiskäynnit on jääneet muutamaa kertaan. Pitäisi ottaa oikein asiakseen lähteä liikkeelle taas.

Vaaleat tekstiilit, puun sävyt ja vehreä kokonaisuus. Muutama viherkasvi on taas päättänyt yhteiselonsa kanssani. Pitää malttaa itsensä ja tarkkailla ylimääräisiä kirppuja lehtien pinnoilla.
Mukavaa päivää sinulle, 

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Sonjan sukat

Toinen peräkkäinen viikonloppu, kun olimme altistuneet, eikä näin ollen päästy käymään tyttären luona. Dämet! Töissä tauti jyllää useammassa työpisteessä, eikä altistumiselta välty millään. 
Näin ollen emme paljon käyneet missään, eikä siksikään, kun olin operoitavana. Mutta, kyllä tästä vielä liikkeelle lähdetään. Minulla on ihan mahdoton matkakuume ja sen vuoksi voisin suunnata ihan mihin vaan.
Neuloin tyttärelle sukkaparin. Hänellä sukkia kuluu ja on kiva neuloa, kun tietää, että käyttöä on. 
Varressa on kerrosrivinousukuvio, joka tuo kivasti glitterin näkyviin. Ei ihan perusraitaa. 
Lanka Salida Glitter, superwash, yksivärinen Trysil Ida, sekin on superwash. Molemmat langat ostin Lankamaailmasta.