Liinat viimeisteltynä

Syksyllä kutomani poppanaliinat on nyt päärmätty ja valmiina joulupaketteihin. Olen erittäin tyytyväinen itseeni, että omaan päättäväisen luonteeni, josta en meinaa lipsua. Joskus siitä lipsumisesta olisi kyllä hyötyäkin, mutta ei mennä nyt siihen ;) 

Jo kutoessani minulla oli mielikuva liinan saajasta 💓Poppana ei ole ehkä muodikkain tuote, mutta se on monikäyttöinen. Jos ei halua pitää pöytäliinaa, voi sen ottaa saunaan pefletiksi. Tai jatkojalostaa vaikka kassiksi. 

Kangas oli tiukalla rullalla, mutta ei sekään poista reunojen liepotusta näissä pitkissä liinoissa. Pesu, höyrytys ja kovassa käytössä liina oikoo itseään. 

Vastavalo söi värin tästä vihreä-valkoisesta. Tämä on niin pitkä, että sen voisi katkoa vielä keskeltä. 

Lyhyt liina, kuin tontut orrella

Sininen, vihreä, luonnonvalkoinen

Sininen ja luonnonvalkoinen

Ihan muina tonttuina

Terhi

Poppana

Tässä kohtaa voikin jo nostaa kätensä korkealla , JII-HAA, se on tehty! Luhdissa olevissa puissa on ollut poppanaloimi vuodesta 2017. Odottanut ja odottanut, että joku päivä vielä istun puiden ääreen ja kudon loimen loppuun. Jatkuvan työhuoneen siivoamisen jälkeen päätin, että tänä vuonna, kyllä, tänä vuonna se tapahtuu. Löysin jälleen jemmani, missä loput kuteet olivat olleet.

En ole ollut mitenkään innokas kutoja, en koskaan. Olen vain kutonut, kun on ollut siihen mahdollisuus. Pitkän tauon jälkeen en heti edes muista miten se loimi laitetaan, mutta nythän minun ei edes täydy. En nimittäin laita enää näihin puihin minkäänlaista lointa. Jos joku haluaa käydä kutomaan, homma hoituu itekseen. 

Näissä puissa on jo ajan patinaa ja siksi ne on vinkattu kiinni alustaansa. Ne on tuettu pitkittäin ja poikittain ja lyöntikaiteesta saa ainakin kerran tikkuja kämmeneensä, ennen kuin taas muistaa ajan patinan. Mitään muuta uutta näissä ei ole kuin niidet ja ne sai jäädä vielä paikoilleen, kun pudotin valmiin työn pois tukilta. Kannoin kaiken suojaan työhuoneeseeni ja jätin luhdinoven auki, että miäs voi käydä irrottamassa kiinnittämänsä työvalot pois kattorakenteesta.

Minulla oli hyvä määrä kuteita jäljellä, mutta tein vielä pienen hankinnan, että saan leikitellä väreillä oikein kunnolla. Nyt jäljelle jäi vähäinen ja epämääräinen rullien sekamelska, jonka hyödyntämisestä kyselin ideoita fasessa. Uutta lointa en halua, en ostaa lisää kudetta, mutta voisin varata itselleni kudonta-ajan Taitokeskukseen Epilään. 

Sain ehdotuksen kutoa päiväpeiton. No en kyllä kudo. Säkkituolin. Ei ikinä! Opiskellessani entrasin yhden ja kiva, kun sain sen tyttären perheeseen. Voisin yrittää virkata tai neuloa näistä lopuista, mutta pölyn vuoksi se pitää tehdä ulkona. Kuvan kuteet ovat alkutilanne, ei jäävä.

Kaikkea sitä tuleekin kysyneeksi 😎

Musta loimi tuo kivan efektin valmiiseen pintaan. Kudoin kolmella sukkulalla, että saan heitellä siistit reunat.

Kuuntelen samalla äänikirjaa ja nautin syksyn lämmöistä. Kunnes se lämpö sitten romahti, viileä tuuli puhalsi suoraa oviaukosta kohden ja vedin lisää nuttua ylleni. Lopulta olin pakkaantunut farkkuihin ja huppariin, kun viikkoa aiemmin aloittaessani hikoilin hellemekossani, kuin norsu. 

Silti sain raahattua itseni lähes joka päivä puiden ääreen, kun menoiltani ennätin. 

2024

2017

Tänään, harmaanpilvisenä päivänä, kuvasin 8, 5 m pätkän valmista poppanaliinaa, joka täytyy vielä leikata pätkiin ja päärmätä.

Niissä talkoissa voi mennä seuraavat 6-7 vuotta 😂

Terhi

Poppanakassit

 Näissä kasseissa olen hyödyntänyt syksyn opinnot ja ennakoinut tämän kaiken kutomalla kassikankaan itse.
Sain kesällä pyynnön kutoa poppanaliinan, joita ehdin tekemään kaksin kappalein. 
Pitkästä aikaa oli tosi mukava kutoa, varsinkin, kun olin jo keväällä saanut pienen kudontapistoksen työssäoppimispaikassani, jossa kangaspuiden pauke oli arkipäivää.

 Idea poppanakasseihin tuli mustan kuteen myötä jota minulla oli useampi kiakko valmiina. Sain n.1,8 metrisen pätkän, jonka päät huolittelin kolmiaskelsiksakilla ennen pesua. Näin ennakoin kankaanpainannan, että väri ottaa ja pysyy hyvin kiinni.
Humu teki minulle puunpalasista leimasimia joita testasin paksuun kankaanpalaan ennen kassin kuviointia.
Painoväri on valkoinen helmiäinen.

 Silitin värin kiinni ja ompelin vuorit molempiin kasseihin. Sitä ennen ompelin mattokantista kädensijat. Huolittelin ja viimeistelin työt nahkalla.
Kassinsuiden kiinnitys hoituu kahdella magneetilla, jotka jymähtivät ompelukoneeseen kiinni =D.

Värit haalenee

 Syksyn edetessä värit haalistuu niin luonnossa, kuin liinassakin. Kangaspuiden kalske luhdissa on tuottanut tulosta, toinenkin liina on valmiina.

 Liinan mitta 40 x 270.

Pihlajanmarjat

Olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kutomassa poppanaliinaa, mutta valmista tuppaa tulemaan, vaikka vain vähän kerrallaan ennättää paikalleen pysähtymään.

 Tässä liinassa pohjaväri on ruskea ja okra. Piristeenä keltaisen eri sävyt ja tumma vihreä.
Liinan koko 40 x 192.

 Miäs tallensi kuvan kankurista työssään.

Kaunista viikonloppua teille kaikille!

Loimenjatkona

Kangaspuuni ovat olleet monta kertaa mielestäni ylimääräisin hankinta mitä olen käsityösarallani ostanut. 
Puut vievät suuren tilan, työhuoneella melkoisen palan kaikesta, luhdilla nämä ovatkin olleet lähinnä naistenhuoneessa näytillä ilman loimea. 
Viime vuosina vähän käytössä olleet.

Ensimmäinen kokemukseni kudonnasta ajoittuu vuosiin, jolloin muutin tänne ja pääsin kutomaan opiston kangaspuilla ja arvannette, että innostuin asiasta. 
Anoppini osti nämä vanhukset naapurin vanhalta emmännältä, joka sivutyökseen kutoi paljon lasten- ja karjanhoidon lisäksi.
Puilla on ikää n.100- vuotta. Kerrotaan, että nämä ovat kansalaissodan aikaiset. Sen voin kyllä uskoa. 
Näihin puihin kun laittaa loimen, saa ottaa viereensä työkalupakin ja aina kiristellä, väännellä ja venkoilla jonkin osan kanssa, kun kaidetta paukuttaa.

Sain ystäväni avukseni loimen laittoon. Musta 40 cm poppanaloimi oli nopeasti laitettu. Minulle jäi loimen kaiteeseen laitto ja polkusten sidonta.
Minähän en ole kudontapuolen oppeja saanut, mutta opastuksella ja hyvän kirjan avulla sain peruspoljennat sidottua.
Tosin monen monta kertaa sain kontata polkusten ääreen, kun aina jokin solmu antoi periksi. 
16 metriä mustaa lointa ja taas on intoa kuin lapsukaisella uuden lelun ääressä =)

Poppanaa

Sain kivan viestin;
Hei käsityöihminen! Mulla olis poppanakudetta eri värisiä, mulle tarpeettomia. Haluatko sinä ne vai vienkö kierrätykseen?

No tottahan minä ne halusin, vaikka käteni oikuttelee, eikä muutoinkaan tykkää rasituksesta.
Voin kyllä yrittää kutoa, mutta nyt on mietittävä miten saadaan vanhat kangaspuuni luhdilla siihen kuntoon, että niillä voi kutoa.

Tilasin loimen perjantaiaamuna ja samana päivänä kävin lunastamassa sen. Nyt vain oottelen loimenlaittajaa, että pääsen kokeilemaan kivoja väriyhdistelmiä kudottuihin liinoihin.

Tämä sitten poiki sen, että suunnuntaina etsittiin vanhoja jämäkuteitani. Muistissani on jokin sokkelo, joka ei avaudu täysin. Olen kutonut paljonkin aikoinaan poppanaliinoja ja näiden kuteiden jämät on jossain, mutta missä on se jossain?
Siivosin viime viikolla työhuoneen lattiat, en nähnyt etsimääni.
Viikonloppuna tuli miäskin apuuni ja katsoimme kaikki pussukat, nyssykät ja kuteisiin viittaavat laatikot.
Ei löytynyt.
Sen sijaan pyysin peruuttamaan farkun työhuoneen ovelle, että saimme laittaa kuorman kierrätyskeskukseen, että keräyslaatikoihin.
Pesin vielä työhuoneeni ikkunatkin ja astettelimme valmiita lasitöitäni ikkunoihin,
Ei löytynyt kirkkaiden ikkunoidenka antaessa lisävaloaan niitä kuteita.
Kovin on työllistänyt nämä kudepussit =)

Ei mikään kodontakeskus

 Koko paikallishistoriani ajan olen kutonut mattoja joko omilla tai kansalaisopiston kangaspuilla. Kuteista ei ole ollut pulaa, mutta mitään suurempaa paloa en ole koskaan tuntenut kutomista kohtaan. 
Kahdet puut, joista toiset on työhuoneelle, toiset luhdilla, ovat saaneet olla omilla paikoillaan ilman että olisin myymässä kumpiakaan. Kudon silloin tällöin ja vähennän valmiin kuteen valtaisaa kasaa.

 Pyysin ystävääni loimen laittoon ennen pakkasten paukkumista nurkissa. Työhuone ei ole mikään lämpökeskus jossa tarkenee konttailla lattialla, jos kaikki solmut ei olekaan kohdillaan.

 Loimi on 134 cm leveä ja se pitämisessä oli miäs apuna, kun 20 metrinen loimi vääntyi loimitukille illan aikana. Minulle jäi niisiminen ja kaiteeseen laitto. 
Ans'kattoo kauanko tämäkin loimi on tässä vaiheessa, kun valmiina loimena ehti olla keväästä '12 asti =D