skip to main |
skip to sidebar
Se on tuo keväinen vappukarkelo kauppiaalle, niinkuin vanhemmille mukavaa aikaa. Lapset osaavat pyytää ja äiti yrittää toteuttaa.Meillä nuorimmainen tahtoi aikaa sitten koulun vappubileisiin asukseen Fullmetal Alchemist- sarjassa olevan Edward Elricin asun.Minä en kyseistä sarjaa ole telkusta seurannut, enkä sarjakuvia lukenut. Toisen tallentanut ja toista ostanut.Piti hiukan katsella kuvia kirjasta ja netistä etsiä lisää kuvia.Tätä oli pojan kanssa kiva tehdä, todella nopeaa ja avuliasta hakua- oma lehmä ojassa.Jotta valmistumisessa olisi säilynyt pieni kiireen tunnelma, se onkin paras tapa saada jotain valmiiksi, lähdimme miähen kanssa eilen aamusta liikkeelle ihan vain kirpputoreja penkoaksemme.
Ja saalis oli mieluisa. Löytyi paljon muutakin, kun etsimämme vaatteet.Hain hupullista pitkää takkia, mutta ainoa versio hyvästä mallista, roikkui kirpparin tangossa ilman hintalappua.Voi, kun harmitti! Miksei niitä hintalappuja osata laittaa kunnolla kiinni? Seuraavan kirppiksen, eli Tampereen Radio kirppiksen tangosta löysin tämän beigen takin, ilman huppua. Sai kelvata.Fridasta löytyi musta pikkujakku ja housut.Sitten kauppaan ja värihyllylle. Yksi ainoa paketti jäljellä Nitorin väriaineen Tomat-sävystä. Paketti värisuolaa ja kotiin värjäilemään.Ensin ompelin kotoa löytyneestä punaisesta trikoosta
hupun takkiin, pesin takin ja laitoin molemmat värjäykseen.Samanaikaisesti otin työn alle mustan jakun, josta irrotin hihansuiden rimpsut ja napilliset tampit. Leikkasin ylimääräiset pois ja kiinnitin hihoihin takaisin.Kiinnityksenä olleet kaksi nappia otettiin pois, ja tilalle laitoin valkoisen kaitaleen.Koko jakun reunukset kiertää valkoinen trikoo. Samoin hihansuita.Napit valitsi poika pitkään miettien.Tänään, takin kuivuttua, pääsin ompelemaan hupun paikoilleen. Sävyeroa on, mutta hullu ei huo...
Hihansuista poistin käänteet ja päärmäsin kiinni uudestaan.
Merkkiä varten ei ollutkaan mitään mustaa kangasta, mutta kaapista löytyi joutilas musta kaulahuivi.Vanhempi poika oli viikonloppuna suurentanut minulle selkään tulevasta merkistä hyvän kokoisen. Piirtelin ja leikkasin huivi
sta kuvion irti.Laiskuuttani en sitten etsinytkään kaksipuolista liimakangasta, vaan laitoin useilla nuppineuloilla kuvion kiinni takin selkämykseen ja tikkasin tiheällä siksakilla kuviot paikoilleen. Olin tyytyväinen.Mitä teki poika koulun jälkeen? Hihkui onnesta! Lopputulos on hyvä ja poika 10- v, haluaa käyttää takkia muulloinkin, kuin huomenna koulussa.Tampereen vapputorilla sen näkee ainakin.
Asuun kuuluu valkoiset hanskatkin. Ne on tätä mielikuvituksen käyttöä. Puuvillahanskat, siitä kaupan siivoustarvikehyllystä.Käsi, joka on rikkoontunut, on vielä työn alla. Hiukan epäilyttää sen onnistuminen. Mutta eiköhän näillä releillä voi alkaa ottaa kesää vastaan?
Tänään on sitten istuttu monta tuntia katselemassa taekwondokisoja.Matkasimme Iittalan kansallisiin kisoihin aamusta aikasin. Nuorimmaisemme osallistui toisiin kisoihinsa ja minähän olin mukana kannustamassa.Hienosti poika pärjäsikin, sai pronssimitalin.Ilman käsityötä ei tuotakaan reissua tehty. Aloitin viime yönä viidennen Revontuli huivin.Kiertelin viikolla oman kylän kirpparilla ja ostin pois kuleksimasta yhden valmiiksi kerityn liukuvärjätyn Viron villakerän.Lanka saattaa olla kyllä muutakin tuotantoa, tuntuu niin karkealta ja paksulta neuloa, mutta väri vaihtuu langassa samoin. Josko se neulos siitä notkistuu, kun pääsee valmiina pesuun ja huuhteluaineeseen.Langalla ei ollut hintaa kuin 4 €, sillä se koriini pääsikin.Kotimatkalla poikettiin Lempäälän Ideaparkkiin. Kangaskaupan kaikki ihanat keväiset kankaat ja niiden värit saivat yhden ompelusta vähemmän kiinnostuneen ihmisen toisiin aatoksiin.Saattaapi olla, että ompelukärpänen pääsee purasemaan.
Minulla on ihana PartyLite esittelijä. Aivan mahtava. Tai puhelahjat sillä on kyllä ihan omaa luokkaansa.Kova minäkin olen puhumaan, mutta tämä esittelijä on vailla vertaa.Olemme tunteneet toisemme kolmisen vuotta ja joka kerta hän on kutsunut minua aloittamaan konsultiksi. Joka kerta olen kohteliaasti kieltäytynyt.Muutama viikko sitten soi puhelin.-Onko Terhi? -Joo.Ääni kähisten sain puhua pihistyä, kuumetokkurassa.-Mitä kuuluu? -Ihan hyvää. -Oot kipeä? -Pikkasen kuumetta ja flunssaa.-Olis yksi kiva juttu! -??-Kuun lopussa on Vammalassa Hotelli Ellivuoressa PartyLiten 35- vuotis syntymäpäivät ja sinne olisi kiva saada yksi emäntä pitämään pieni kertomus onnistuneista kesäkutsuista. Lähtisitkö pitämään pienen esitelmän?-Jos vain olen kunnossa ja ei ole muita menoja. Siis lupauduin.Melkein tunnin kestäneen puhelun aikana ehdimme juttelemaan, tai minä kuuntelin, niitä näitä.Ennen puhelun loppumista huomasin kysyä, kuinka paljon sinne on tulossa väkeä.-Noin 100 henkeä, ehkä enemmän.Klup!En ole koskaan pitänyt puhetta noin isolle väkimäärälle. Mietin, että enhän voi sitä peruakkaan, ei ollut mitään hyvää syytä.Jännittikö välillä? No, ei. En ole jännittäjä. Helppo juttu...Kyseessähän on minun nämä viime kesäiset PartyLite puutarhakutsut, keskellä kesää, meidän pihalla.Olin kutsunut paljon ystäviä, kyläläisiä,sukulaisia,työkavereita.Oli kuuma kesäpäivä, vesisadetta tasan kahden tunnin välein ja ihania ihmisiä koko päivän. Kolmet esittelyt.Eilen muistin, että tänäänhän on se päivä. Ei mitään mielessä.Lähdin hyvissä ajoin ja mitä.Väkeä paikalla ihan mielettömästi. Yli 400! Auts!Päätin, etten hermoile, otan asian rauhallisesti.Ja sitten minut kuulutettiin illan emäntänä paikalle. Olihan se, ihan mielenkiintoinen kokemus.Ja mitä tästä opin? Kuumeisena pitää olla erityisen tarkkaavainen puhelimen soidessa =)Sain ihanan ison Hurrikaanikynttilän kiitokseksi ja esittelijäni, ihana ystäväni, antoi tuon omansa kynttilän minulle.
Pannulappuvaihto Novitan Neulomossa sai minut kääntämään jämälankalaatikkoni ympäri.Etsin paksuja puuvillalankoja, ohuillekkin langoille on kyllä käyttöä.Muutaman viikon aikana, välitöinä, olen virkannut useamman lappusen.Pannulappuja pitää olla monta, ainakin se pari. Molempiin käsiin kunnollista otetta varten tarpeeksi iso suojus.Eikä ole haitaksi, että pannulappu on tehty materiaalista, jonka saa huolettomasti laittaa muun pyykin sekaan pesuun.
Omat lappuni tein sitten jämälangoista, mutta samalla hiukan mietin lappuihin pareja, kun mielessäni oli ajatus antaa osa näistä eteenpäin ja yksi on jo matkalla siihen pannulappuvaihtoon.Kaikki langat virkkaantuivat nelosen koukulla ja kaksinkertaisena ohuimmat langat.Kiva kesätuliainen, kun kohta alkaa grillikausikin.Ei tarvinne kauppaan lähteä miettimään niitä tuliaisia ja viemisiä.Minua ei nuo jämälangat oikein saa ilosta hyppimään, mutta kyllä melkein joka työstä jämiä jää.Eikä sekään saa minua ilostumaan, kun jämälanka loppuu kesken työn ja etsimällä etsii sitä sopivaa sävyä jatkaakseen työtään.
Hiukan on sellaista haparointia sävyjen kanssa. Minulla on tuo laatikon pohja uhkaavasti näkyvissä. Mutta aina sieltä jokunen pätkä löytyy.Näitähän on ihan kiva tehdä välillä.Ei tarvi päätellä lankojakaan, kuin ihan viimeiset. Muut langanpäät uppoaa kiinteiden silmukoiden sisään työn edetessä.Pieni ripustuslenkki, jos jollain on pannulaput koukuissaan. Minulla ne on näkyvältä paikalta poissa, laatikossa.
Ensimmäiset muistot käsitöihin liittyvät monella koulussa tehtyyn pannulappuun. Taitaa olla vieläkin alaluokkien opetuksessa virkkukoukun kanssa sinuiksi opettelua. Mihinköhän ne silmukat niistä reunoista oli kadonneet?Tällä sini-valkolappuparilla voisi vaikka kannustaa Suomen Leijonia lätkän voittoon!Kokeilin myös tuollaista isoa palaa virkata.Sitä voisi käyttää kokonsa puolesta vaikka
pannunalusena. Retroa.
Matka sujui oikein mallikkaasti. Tallinnaa olisi voinut kierrellä kauemminkin, aikaa on aina niin vähän.Joten aika menikin sitten siihen lankojen ja oheismateriaalin ostamiseen. Karnaluksessa oli ostoskärryille tarvetta. Kilon lankapaketteja
päätyi kärryyni muutamia. Lankojen kokonaispaino on n. 4 kg.
Virkkaukseen ostin viskoosilankarullia.Puikkoja, nappeja ja solkia, helmityöneuloja ja puikkostopparit.Langoissa oli valinnanvaraa. Materiaaleja ja värejä löytyi moneen tarpeeseen. Varmoin ottein ne omat langat olikin nopeasti kärryssäni. Puikkoja mietin vasta tarvikehyllyn kohdalla.Addeja, 100 cm 4 mm ja 2.5 mm, 120 cm 5 mm kahdet.
Jos olisin jaksanut kunnolla kantaa kassejani, olisi tuo ostoksieni määrä ollut suurempikin.Minulla oli muutaman naisen lankalistat mukanani ja löysinkin osan heidän toiveistaan. Kulkee aikanaan perille saakka.Lehtihyllyt ja kirjakaupat ehtii aina etsimään. Löysinkin monta innostavaa lehteä, sekä kirjokinnaskirjan. Kirjoja ostin kaksi, toinen oli näitä-tuon, jos löytyy-juttuja.
Tukussa oli paljon oheismateriaalia käsitöihin. Helmiä en katsellut tarkemmin, nappeja ja nauhoja silmäilin ja napithan on aina tarpeellisia. Niitä sitten muutama pussi mukaan.
Edellisen päivityksen pieni lankarulla oli kiinni tumpunpidikkeessä jolla sai jokainen laittaa oman nimilappunsa kiinni puseron tai takin rintapieleen. Nämä olin askarrellut kaikille naisille. Oli kiva nähdä Neulomon nimimerkin takaa se oikea naama.Onneksi ilma suosi matkalaisia. Pieni tuuli ja reippaat askel
eet veivät meitä muutaman tunnin aikana paikasta toiseen. Osa matkalaisista ehti käydä vanhassa kaupungissakin.Sinne olisin tahtonut mennä katsomaan nukkekotiin uusia juttuja, mutta toisella kertaa.Satamaan mennessä mentiin ensin ohi Kaubamaja LIANN LÕNGADin, mutta palasimme takaisin ja sieltä löytyi ohutta mohairia ja sinne jäi monia muita ihanuuksia.Viron villaa ostin kolme vyyhtiä, yksi siirtyi toiseen laukkuun laivalla. Se löytää uuden omistajansa Tampereelta.Saavuttuamme takaisin laivalle iloisin mielin kassit täynnä aarteita, pidettiin arpajaiset jossa joka arpa voittaa.
Omalla arvallani sain Rowanin Kidsilk haze-lankaa sekä Addin 120
cm 4 mm pitsipyöröt.Jokainen matkalainen sai Tapion kaupasta kerän Fabel-lankaa.Muksu-lehden ja verhokirjan sain Kristiinalta.
Nuppineularasian sain Katjan kädestä.
Osan kokeilussa olleista hahtuvista sain myös mukaani.Novita oli lahjoittanut meille kokeiluun uuden hahtuvansa. Hahtuvaa olen kokeillut joskus neulahuovuttaa ja tästä matkalaisille aiemmin ilmoitetusta kokeilusta innostuneena tein viikolla itselleni hatun Huopasesta.Hatun reunus on neulottu Onlinen LINIE 129 LOGO-langasta.Hatustani puut
tui vain sulka. Nyt se on siinä!Minun lankamatkani alkoi perjantaina, kun lähdin junalla Helsinkiin.Olimme jo aiemmin suunnitelleen tapaavamme Kristiinan kanssa ja käyttävämme päivän kierrellen katselemassa kaupungin lankakauppoja.Tämä kierros sisälsi monta muutakin kivaa ostospaikkaa.Tosin oppaani ei antanut ostoslupaa ihan kaikille mieliteoilleni.Priimasta "sain ostaa" Freedomin Spirit-lankoja, sekä Colinettea.Menitasta oranssia Safrania kesäpuserooni. Hobby Pointista keramiikkapajalle pieniä piparkakkumuotteja.Kirjakaupassakin poikkesimme, mutta tulikin valinnanvaikeus, enkä osannut päättää mitä haluaisin. Liikaa vaihtoehtoja.Maija langat olin luvannut lunastaa laivalla, joten nekin oli tämän matkan ostoksia.
Kiitos kaikille matkalla mukana olleille ja meille tämän matkan järjestäneille, Outille ja Kristiinalle.
Joko kyllästytte katselemaan näitä e
nkeleitä?Tätä hahmoa tehdessäni tuli ajatus, rokkienkeli. En tiedä onko tämän saaja rokkityttö, mutta tämän enkelin hame on kivasti repaleinen, siitä tuo nimi.Niin tämäkin työ jatkaa matkaansa eteenpäin, ei jää minulle.Liinan malli on Dekoratives Häkeln-lehdestä, jonka olen ostanut viime kesänä Tallinnasta.Liinan halkaisija on 48 cm ja näiden hapsujen kanssa n. 70 cm.
Meinasi into loppua kesken, kun pylväsryhmiä oli niin paljon,mutta kyllä se valmiina tuolle hameelle kivan lisän antaa.Lankana on Lidln virkkauslanka ja sitä kului n.200 gr.
Nyt kun olen tehnyt useamman työn ihan peräjälkeen, alkaa tähän kasaamiseen tulla sellainen rutiini. Mutta ei tuo viimeistely kyllä mikään innostavin vaihe ole. Jollei töilläni olisi määräpäivää, niin moni saattaisi jäädä odottelemaan valmistumistaan ties kuinka pitkäksi aikaa.Näillähän on harsat!Tähän työhön en ole ostanut siipiä valmiina, vaan
tein nekin nyt itse.Tiimarin valikoimista löytyy ihanan valkoisia sulkia ja höyheniä. Aaltoapahviin muotoilin hiukan mallia ja kunhan laittaa tarpeeksi liimaa, niin pysyy kaikki sulat ja höyhenät kiinni.Työ kuvattuna vielä takaa.
Samalla haluan tämän enkelikuvan ja Hannele Huovin sanoilla toivottaa työkaverini perheelle paljon onnea.Heille on syntyneet kaksoset, tyttö ja poika.Kun on oikein pienivoi lentää linnun untuvalla,nukkua orvokinlehden alla,kun on oikein pieni.Kun on oikein pienivoi keinua heinässä heiluvassa,levätä kukassa tuoksuvassa,kun on oikein pieni.Kun on oikein pienivoi istua lumihiutaleilla,liitää maailman tuulien teille,kun on oikein pieni.
Siskoni tilaa yhden mustikan. Voi ei. Minullahan on kyllä käypä neulekone, joka on aina käyttövalmiina.Siihen vain langat ohjaimiin ja valmiit kuvioneulontakaaviot tauluun. Mutta, kun en ole neulekonettani käyttänyt vuosiin. Viimeinen merkintä muistivihostani näkyy tehdyn kolme vuotta sitten.Kaikki kelkat on siirrelty varmuuden vuoksi suojaisaan paikkaan, etteivät vain putoilisi. Langanohjainkin oli asennettu väärinpäin ja sekin tuotti hiukan hilpeyttä tai sen ensimmäisen tuskan kirpalon otsaani.Melkein osasin tehdä aloituksen, siihen kyllä hiukan hamuilin luomiskampaa. Mietin vain, että mihin sen laittaisin. Tällä pika-aloituksella ei tarvinnut penkoa ihan kaikkia välineitä näkysälle.Aloituksen jälkeen olikin sen kirjoneuleen säätöjen aika ja silloin tarvitsin
tämän ohjekirjan. Pikainen katsanto kirjan sivulle, näin tehdään säädöt.Osasin, muistin kuitenkin. Vähän varmistelin.Huomasin, että kelkka olisi pitänyt putsata huolellisesti ja öljytä. Seuraavalla kerralla sitten.Työhän sujuu mukavasti, tilaa työskentelyyn vain olisi pitänyt tehdä. Mutta nythän teenkin pienen työn, joutuisasti.Neulekoneessa on omat hyvät puolensa. Se vie loppujen lopuksi
vain koneen kokoisen tilan ja työt valmistuu nopeasti.Oma koneeni on kiinni työtasossani, varta vasten tarpeisiini rakennettu työtaso. Kone pysyy siinä tukevasti paikoillaan ja on sillä työskentelykorkeudella, että voin neuloa seisten. Silloin saan hyvän asennon ja kelkan kuljettaminen pitkänkin päivätyön aikana ei käy niskaan ja hartioihin.Istualtani teen vain päättelytyöt.Tämä kone on ollut minulla monia vuosia, olen sen ostanut uutena. Vaihdossa annoin reikäkorttikoneen, ensimmäise
n koneeni.Molemmilla koneilla olen tehnyt paljon neuletöitä. Muistivihkoni sivuilta olen lukenut joskus tehneeni vuoden aikana yli 60 neulepaitaa, aikana jolloin perheessämme oli kolme vakituista työtä ja kaksi pientä lasta.Näiden myssyjen kappalemäärän kun olisin joskus muistanut merkata ylös, se olisi huimaava määrä. Niitä on useita satoja tullut tehtyä. Myssyjen omistajat ovat kertoneet, että yksi myssy on uponnut Lapin suohon, yksi on samoillut Turkissa, Englannissa ja Saksassakin on näitä näkynyt useita.Tähän pieneen, vastasyntyneelle pojalle tulleeseen myssyn, olen käyttänyt lankoina Ninjaa, Novitan Suvia ja Cottolenaa.Joskus olen sanonut, että kahta kotiatalouskonetta en koskaan anna pois. Toinen on tiskikone ja toinen tämä neulekoneeni.Ehkä kokeilen jonain päivänä tehdä jotain muutakin tällä "ystävälläni".