Kelohonka Art

Saimme miähen kanssa kutsun näyttelyyn, Mitä sivellin saikaan aikaan, Hämeenkyrön Kehäkukkaan, johon ystävämme ja työkaverimme Tanja Kelohonka on tuonut näytille osaamistaan maalaamalla. 

Lauantaina kokoonnuimme nostamaan maljan niin Tanjalle, kuin hänen upeille töille. Työ, urheilu ja maalaaminen tasapainottavat arkea.

Hänen upeat työnsä näkyvät fasebookissa ja tämän kuukauden Kehäkukassa.

Meitä oli koolla pieni porukka, läheisiä ja ystäviä. On ilo saada kuulua tähän joukkoon.

💕

Valitsimme hyvän pöydän, huom! kakkutarjoilu =)

Tanjan kuvaama

Kaurapohjainen, maukas ja raikas kakku oli niin hyvää. Haimme myymälän puolelta juomat ja palasimme takaisin kuulemaan miten Tanjan taulut valmistuvat.

Miten inspiroivaa kuulla tekijän kertomana omasta prosessistaan. Kuinka taide on ollut hänen omassa elämässään jo 13-vuotiaasta asti. 

Se näkyy ilona ja vapautuneena työskentelyyn, oppimisena jokaisen työn kohdalla ja itseohjautuvana, osata muokata omaa työtään ja päättää koska työ on valmis. 

Tässä teille muutama makupala mitä me pääsimme katsomaan ihan paikan päällä.

Terhi

Verkatehdas

 Händi-kädentaitotapahtuma Hämeenlinnan Verkatehtaalla, 14.3.2026,  kokosi yhteen esittelijöitä ja kädentaidoista kiinnostuneita. Ensimmäiseen Händiin osallistuttiin mekin, miäs ja minä. Huomasin ilmoituksen tapahtumasta talvilomalla ja merkkasin päivän muistiin. Oli kiva käydä ja olla hetken yhdessä asuinkaupungeistani. Verkatehtaalla käynti oli ensimmäinen. Minulla on jokin muistikuva, että mummuni olisi työskennellyt tehtaassa. 

Kotoa lähtiessämme oli ilma sateinen ja harmaa, mutta mitä lähemmäksi pääsimme kohdettamme, aurinko paistoi täydeltä terältä. Hetken aikaa jonotimme omat sisäänpääsylippumme ja jalkaannuimme melkein heti omille teillemme. Lähinnä siksi, että emme saaneet autoa kuin 30 min.parkkiin ja miäs kävi raksuttamassa pysäköintikiekkoa rengastakaan siirtämättä aina uuteen aikaan. 

Minä kierteli hiukan toista hitaammin esittelypöydän vierestä toiseen ja jutskasin tuttujen kanssa.

Tämä ja monta muuta upeaa Elisa Kärjän huovutustyötä on esillä Galleria ARX, Viipurintie 4, Ollaanko tuttuja? huovutettujen hahmojen näyttelyssä 13.5.2026 asti.

Missään ei ollut kuvauskieltoa, vaikka sellainen on kyllä ollut jo monta vuotta messuilla, niin minä vähän kuitenkin tallensin näitä työpisteitä. Käsityökekkereiden Veera Jussila oli kertomassa miten käsityöideasta syntyy valmis kirja. Vuoden 2026 käsityötekniikka tilkkuilu oli osa tässä huoneessa tehdyistä korjausompeluista.

Sashiko pistely

Upeita parsintapaikkailuja

Jalkapohjan täydeltä

Ihastelin tätä avaruutta, tehdassalin korkeutta ja kivaa kävelysiltaa.

Päivän aikana oli paljon haastatteluja, osallistujia ja näytöksiä. Itse en osallistunut näistä mihinkään.

Pirtanauhoissa oli valinnanvaraa, samoin materiaaleissa. 

Esittelijöitä ja omien tuotteidensa myyjiä oli n.60. Uskokaa tai älkää, en ostanut mitään!

Ehdimme käymään pikaisesti Suomen Kasarmin aarteissa, jotain saatoin löytää. Seuraavan pikamatkan teimme Lasipihan uuteen myymälään. En ole tehnyt pariin vuoteen minkäänlaisia lasihankintoja, kun en ole ehtinyt oikein mitään tekemäänkään. Nyt on taas laareja täytelty. Kotimatkalla vielä parit narssut matkaan ja illaksi kotiin. Taas oli kiva ja piristävä kulttuuripäivä.

Terhi

Mennyttä

Miten taivas voi olla niin kaunis ja erilainen vuorokauden eri aikaan? Meillä ei ole valosaastetta mikä haittaisi katsella tähtitaivasta. Ei myöskään valtavaa lentoliikennettä. Satunnaiset koneet näkyvät ja sitten on nämä upeat pilvipäivät. Enteilee lumisadetta.

Kävin asiakkaani kanssa päiväkävelyllä Kyröskoskella ja pongasin yksityispihassa Muumimamma lumihahmon.

Toisen asiakkaan luona katselemme valkohäntäpeuroja ja kettuja.

Milo ilahdutti vierailullaan. Niin vauhdikas ja ilmeikäs uros. Sanoinkin, että Milolla on kisamaskottikaima Italian Olympialaisissa 2026.

Katsokaan mun ilmettä! Niin lähellä, mutta niin kaukana. 

Omilla eväillä, ei mitään herkkuja.

Milo on kasvanut ihan mahdottomasti. Kaikki huoneet piti saada tutkia, eikä millään malttanut nukkua päikkyjä. Lopulta kun uni vei voiton, oli pakko välillä nousta katsomaan, että pysyimme paikallamme.

Olen tehnyt tänä keväänä kahden lasikurssin kanssa töitä. Osa työpäivistäni osuu viikonloppuihin, jolloin miäs on ollut kuskinani. 

Näin ollen sain kuvattua liikkuvasta autosta upean auringonlaskun. 

Kauden ensimmäinen liigapeli. Miähen polvileikkauksen vuoksi emme käyneet kertaakaan syksyllä jäähallissa. Olipa kiva päästä kuuntelemaan suunsoittoa ja älämölöä, joka on ihan tarpeetonta. Nautin kyllä pelitunnelmasta. Seuraamme kotona lähes kaikki Ilveksen sarjapelit, jos se vaan on mahdollista. 

Olemme nyt käyneet kahdesti katsomassa Riku Suokkaan esittämän Luolamies. Hymykuopat syvenee, kun istuu illan TTT-klubilla.

Kukkia miäheltä, 38-vuotta naimisissa 💕

Tilasin kivan kynttelikön Puutarhurin Majalta jo ennen joulua. 

Jokin näissä papukaijoissa viehättää.

Kevään aikana on monta kivaa ohjelmaa Tampereen Komediateatterissa. Me kävimme katsomassa Musikaaliparodian Titaniquen.

Tässäkään näytöksessä ei hymy hyytynyt =)

Terhi

Pate

Olisin voinut otsikoida tämän jääveistokset, mutta onhan tämä niin Paten muistelun aikaa, joten otsikko jää Pateksi. 

Niin vain Ikurin jääveistospolulla kuullaan tänä talvena Paten ääni ja Popedan musiikkia nonstoppina. 
Pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa kiersimme polun ja näimme toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja taidokkaita teoksia. 

Jääveistosten luona oli hyvä hetki hiljentyä ja muistella sitä musiikillista antia mikä meidätkin sai lähtemään keikoille. Harvakseltaan, mutta kuitenkin useamman kerran. Ehdimme vaihtaa välillä Paten kanssa sanasen, kuten moni muukin.

Kersantti Karoliina

Oletamme, että vasemmassa reunassa on Juicen Suomi-kitara.

Siellä he, Jukeboksin luona...

Useamman veistoksen takana on väriä vaihtava valonlähde.

Itsehän ihailin tätä täydellistä pulleaa ja ryppyistä muotoa ihan paljaalla kädellä.

Jokaisella meillä on SE kappale, joka menee jalan alle ja saa laulamaan mukana tai ainakin hyräilemään. 

Miähellä SE on Ukkometso

Pien irvistys!

Minun SE kappale on Repe ja Lissu. Kun kuulee livenä saksofonin soolon, voi morjens miten kappale menee jalan alle. 

Tahdotko mut tosiaan...

Jäätynyt mikrofoni.

Kissojen taivas, ei mitenkään jäänyt omaan muistiin. Tässä teoksessa on paljon yksityiskohtia.

Pieni kerros pakkaslunta.

Tämä sitten jäi Paten viimeiseksi kappaleeksi.

Taustalla olevaan pieneen laatikkoon sai jättää omasta käynnistään lantin. 

Hullut koirat

Kävelyreitti ei ole pitkä, mutta saimme aikaa kulumaan kahteen kierrokseen niin, että päivä alkoi jo tummumaan ja valosarjoilla merkitty reitti näkyi kivasti. 

Alue ei ole esteetön kulkea. 

Olemme käyneet aiempinakin vuosina katsomassa mitä taitavat tekijät ovat saaneet asetettua näytille. Tälläkään kertaa emme pettyneet näkemäämme.

Tässä vielä lista nimiä töiden takaa

Terhi