perjantai 30. elokuuta 2019

Päiväperhoset

Johan oli taas helteet! Täytyy sanoa ihan suoraan, että en tykkään. En sitten yhtään. Hiki virtaa vaikka ei tee mitään ja kun tekee, on aivan likomärkä jo heti aamusta. Lämpö on ihan eri asia, kuin paahtava helle.
Aurinkoiset ilmat toivat pihapiiriin suuren määrän perhosia, joita intouduin kuvaamaan. Neitoperho, nokkkosperhonen ja amiraaliperhonen kirmailivat kukasta kukkaan. Lähestyin kuvattavia hiljaa hiipien kukkapenkkiin hivuttautumalla. Johan siinä koko parvi pinkaisi ilmaan, kun joku kukanhojo hiukan piiskasi ilmaa.
Siinä olisi perhoset pinkaisseet naapuurin asti, kun olisin kaatua rähmännyt. Kukkamailla on vielä paljon kukkivia. Tosin eilen riivittiin lähes kaikki malvat pois, sekin ryövääntyy kasvamaan joka paikkaan. On vain pakko stopata kasvusto julmalla tavalla ja kaivaa juurakot pois. Lehtiruusukkeita löytyy joka penkistä, että ei se mihinkään häviä, vaikka suuret kasvustot on poistettu.
Samalla kertaa kitkettiin rikkakasvit ja miäs nakkeli syyslannoitteet niin nurmelle, kuin kukkamaille. Yöllä oli kuulemma satanut kaatamalla, en vain ole kuullut, joten rakeet ovat hyvässä menovaiheessa kohti kasvustoa.
Illasta piirtelimme ilmaan suuria kaaria, kun talon päätyyn suunnitteilla olevan pergolan pohjalle pitäisi tehdä jotain muutakin, kuin tasoitus. Perustin miähelle ja minulle puhelinkeskusteluryhmän, johon lisäilen kivoja ja inspiroivia kuvia milloin mistäkin löytyy. Kuvamateriaalia on kerääntynyt kymmenittäin, eikä kumpainenkaan ole sen enempää merkannut mikä juttu olisi toistaan mielenkiintoisempi.
Töiden jälkeen kävimme ostoksilla ihan mutuna, otetaan nyt jotain, että alkuun päästään. Pergolan rakentamisen on tarkoitus jatkua keväällä, mutta sen verran sen pitää edetä nyt syksyn aikana, että voin istuttaa ruukuissa olevat kasvit omille paikoilleen. Luulen, ei kun tiedän, että mieli muuttuu vielä kolmannenkin kerran, ennen kuin kaikki on valmiina. Toisaalta, talvella ajatukset voivat muhia omiin uriinsa helpommin, kun näin kauden lopussa.
Päivätyö on pitänyt kiireisenä. Kikyilyt, kiireet ja tarve tehdä on pidentänyt lähes jokaista työpäivää. Onneksi iltasella on ollut vielä valoisaa, että pihalla voi puuhastella ilman lisävaloa. Tosin kahtena iltana pihatyöt jäivät vain mietinnän tasolle, kun iltatöiden alku häämöttää. Se taas tarkoittaa opettajakokouksia, joissa kävin peräkkäisinä iltoina. Opetan jälleen kahdella eri opistolla. Tämä on jo seitsemäs peräkkäinen vuosi ja yhä edelleen olen innostunut työstäni.
Liikettä kodin ja töiden välissä on siis havaittavissa monella eri suunnalla. Viikonloppuna pitää miettiä kurssikamat kasaan, kun saan nuo päivätyöt tehtyä. Poikkeuksellisesti osui työpäivä nyt myös viikonlopulle. Käydään välillä pesemässä pyykit ja lisätään evästä rasiaan, että saa hyvän boostin.
Viikonloppuna järjestetään useammassa paikassa Venetsialaiset. Ilotulitteita, valoa ja yhdessäoloa vielä ennen kuin kaikki painuu omiin koloihinsa. Kesäkauden päättäjäiset on kiva tapa kohdata vielä vapautuneita, kesän paahtamia ystäviä ja nauttia lämpimistä ilmoista.
Olethan myös huomannut, että huomenna, lauantaina, vietetään myös Suomen luonnon päivää. Nosta lippu salkoon ja juhlista ainutlaatuista luontoamme, joka mahdollistaa monipuolisuudellaan liikkumaan, näkemään ja kuulemaan monimuotoisen luonnon kaikki ihanuudet.
Inspiroivaa ja levollista viikonloppua teille kaikille,

torstai 29. elokuuta 2019

Syksyn satoa

 Omena oo, ompom poo,
pila pala pelistä pois.

 Jos ei omenasato ole kohdillaan tänä vuonna, voi syksyn ihanuuksia ostaa lasista valmistettuna. Niin minä tein, kun meidän omppopuut eivät tee kunnon satoa tälle vuodelle. Ei näistä nälkä lähde, mutta ovat kyllä monivuotisia =)
Pastellisen kauniit värit hehkuvat elokuun illassa. Mukana on yksi kirkas omena.
 Lasipaja Sinisiiven Minna on tekijä, joka osaa toteuttaa kauniit lasiesineet. Jos tulee mieleesi jokin esine, korjaus tai halu käydä puhaltamassa, ota yhteys.  Lasipaja Sinisiiven sivut fasessa.
 Ihastelin kesälomalla Amos Andersonin puutarhassa lasista omenaa taideteoksen nokassa. Tahdoin lasiomenan tai omenat myös meille. Tuollaisen kokonaisen teoksen tekemistä en nyt suunnittele.
 Omenan halkaisija on suuri, enemmän kuin sormeni pystyvät mittaamaan. Painoakin näillä on jokin verran, ettei ihan kevyt risu kannattele oksillaan. Näillä voi koristella puutarhan, kasvarin tai miksei suuret omenat sovi myös sisustukseen sisälle.

lauantai 24. elokuuta 2019

Ensin oli...

...ovi.
Ja taas mennään. Jos ei ole mitään projekteja, niin pian minä niitä lisää suunnittelen =)
Tämän projekti lähti liikkeelle tämän jatkuvan mylläämisen myötä ja ideasta, jonka näin Pinterstistä.
Haluan ompelikonekaapin. Alkujaan suunnittelin niin, että kaapista tehdään ompelupiste, mutta ei se toimi. Suuret kankaat ja vahvat kuosit täytyy saada tilavalle pöydälle. Kaappi tulee olemaan vain säilytystä varten.
Olin ostanut paikalliselta muuton alta tosi kauniin, vanhan ja painavan oven kolme vuotta sitten.  Ehkä ulko-ovi menneisyyteen. Siirtelin, sommittelin ja sisustin sitä huoneesta toiseen, enkä saanut sopimaan mihinkään. Tarkoin en muista, kumpi oli ensin, tarve vai idea, mutta kun ne kohtaa, syntyy valmista. Viiveellä.
Materianhankintaa on tehty pitkin matkaa. Ostettiin, kun halvalla saatiin. Liimapuulevyt oli tarjouksessa. Paljonko tarvitaan? Öh, ostetaan nyt jonkin verran. Ei ihan riittänyt. Haettiin vielä hyllyjä varten lisää. Sarananippu oli tarjolla roskalavalla. Minulle!
Sitten tuli kesä 2019. Alkoi hiukan seesteisempi vaihe, aikaa kaapille.
Mitattiin, suunniteltiin, laskettiin ja miäs rakensi. Sahasi, höyläsi, tapitti ja kasasi. Runkoa varten tarvittiin suurempi levy mitä oli valmiina. Kysyttiin puutavaraliikkeestä onko jollain myynnissä, mutta lomat. Miäs rakensi kaiken itse, mittojen mukaan. Ovi mittana ja korkeutta sen verran, että minä yletyn.
Kun runko oli valmis, sekoitettiin maali luottokaupassa. Sävy Kamee, F480. Loppui rohkeus väriin, joka oli punaisena lankana koko projektille. Kaapin pitää kestää aikaa ja jos minä en kestä jotain, se lähtee.
Runko on maalattu kolmeen kertaan, mänty peittyy. Sävy on hyvin hennon punertava, kuin kuulas iho. Kameekorun sävy on tätä samaa.
Kaappi sai kuivua rauhassa jokaisen käsittelyn jälkeen. Työhuoneen toinen puoli oli varattu jatkuvasti maalaamoksi. Ainoa kuiva ja lähes pölytön paikka pinnan käsittelyyn.
Hyllyihin käytettiin loput levyt ja vähän lisää. Mitattiin oven vahvuus, se on paljon normiovea vahvempi peilipaneeleineen. Ovi painuu kaapin sisään niin, että hyllyt on syvyydestään kavennettu. Tässä on otettu myös huomioon kaapin sijoittelu huoneessa, ettei kaappi hyökkää paikallaan liikaa eteen, eli kaappia ei rakennettu liian suureksi.
Kun hyllyt olivat valmiit maalattaviksi, ja jokaisen edellä kirjoitetun välissä, oli ovi käsittelyssä. Ja sovituksessa.
Oven kuunnostaminen vei aikaa. Maalipinta hilseili ja yksi ikkunaruutu oli jo rikki ostaessani oven.
  Miäs hioi, hioi ja hioi. Ovi oli maalattu ainakin kahteen kertaan. Maalin irrottaminen oli todella hidasta ja vaikeaa. Ei yksin oven ulkonevien muotojen vuoksi, vaan maalipinta oli tehty kestäväksi!
Naapuri lainasi omaa hiomakonettaan ahtaampia nurkkia varten, kun oma kone ei riittänyt.
 Hankalimmat nurkat sai soodakäsittelyn. Lukkopesä ja avain on myös hiottu.
Kuumailmapuhallin ja lasta. Onneksi kesä oli lämmin ulkona työskentelyyn.
Suulissa on nyt ihan mahdoton pöly, jonka siivoaminen on tehtävä seuraavaksi.
Takaisin oveen. Kun jokainen nurkka ja kulma oli hiottu ja putsattu, pyyhitty ja puunattu, ovi vietiin "maalaamoon", eli työhuoneelle.
Sain ovesta väliaikatietoja ja kävin itse toteamassa, näin suunnittelijana, että puhdistetusta pinnasta on pohja näkyvissä. Päätin, että tätä pintaa ei peitä maali, vaan siihen laitetaan vaha. Oveen riitti yksi vahakerros.
Sama vaha on kukkatolpassakin pintaa suojaamassa.
Kun nuorin kävi viikolla kotona, oli ensimmäinen kysymys, mitä tänään kannetaan. No, ensin kannettiin  uusi ikkunalasi huvimajalle entisen rikkoonnuttua. Sitten kannettiin kaapinrunko työhuoneelta eteiseen viimeistelyyn.
 Pirtillä mitattiin hyllyjen välit kohdilleen. Koneet pitää mahtua ottamaan ja laittamaan takaisin niin, ettei kädet jumi. Valaisin asennettiin rungon yläosaan ja töissä leikattiin metallinen reikälevy kaapin seinään sopiviin mittoihin.
Led-valaisin on ollut Lidl myynnissä.
 Ovi laitettiin paikoilleen, lukkopesä puuttuu vielä.
 Oven sisäpinnassa näkyy vähäiset vauriot.
 Saranat uustuotantoa, saatu paikalliselta roskalavalta. Kaapin alle on asennettu 360' pyörät helpottamaan siirtelyä.
 Koska ovi on todella painava, on kaappi kiinnitetty tällaisella hakasella kiinni seinään. Nyt testataan pysyykö kaappi paikoillaan yhdellä koukulla, vai tarvitaanko toiselle reunalle lisäkoukku.
 Nyt alkaa minun osa, eli kaapin täyttö. Tämä aiheuttaa suuren lumipalloefektin, kun ompelikonekaappiin tulee muutakin, kuin koneet. Oven lasit ovat vielä mietinnässä, sileät vai kuviot? Sen aika näyttää.

Vaihekuvat miähen ottamia. Olen saanut onnen; onni on miäs, joka ymmärtää, kun itse en ymmärrä.

perjantai 23. elokuuta 2019

Mosaiikki

Laitoin kuvan aiemmin tällä viikolla pirtinpöydästä ilman kantta. Ei hätää, se on olemassa ja valmistunee jossain vaiheessa, kunhan tässä saan taas vauhdin päälle. Selasin kuvahistoriaa, josta selvisi, että olen viimeksi käynyt istumassa työhuoneessa tämän työn ääressä huhtikuussa. Sen jälkeen on alkanut pihakausi, joka jatkuu edelleen. 
Ostin pöydän nettikirpun kautta tietämättäni mihin sen sijoitan. Ostin tämän kuitenkin tietoisesti mosaiikkityötä varten, jota myyjäkin arvuutteli suunnittelevani. Pöydän runko tuotiin pirtille, kun sain tehtyä päätöksen, että suuri pöytäryhmä ei tule jäämään. Sen käyttö oli vähäinen, enkä milloinkaan edes halamoinut sitä meille. Kun sain laittaa sohvakalustot pois, en halunnut tilalle mitään suurta ja painavaa, niin johan tilan täytti piip! Nyt ei täytä enään!
Käynnistin mööpelivalssin ja silloin ajattelin kokeilla miltä tämä pieni pöytä, tai runko, sopisi rottinkituolien pariksi. Hyvinhän se siihen passasi. Mosaiikkipinnan valmistuttua teen vielä saumauksen ja sitten pääsemme testaamaan kestääkö pöydän runko kahden lasin painon. 
Muksaa viikonloppua teille kaikille,