torstai 14. lokakuuta 2021

Lujasti lempeä

Pian on aika hankkia uusi vuosikalenteri, joita näkee nyt jo olleen tarjolla. Lujasti Lempeä, on Maaret Kallion kirjoittaman pöytäkalenteri vuodelle 2022.
Kalenteri on eleettömän kaunis, eteerinen ja siihen on kirjoitettu paljon ajattelemisen aihetta. Tämä kalenteri on hetki itseensä, tähän aikaan ja pohdiskelua tulevasta. 
Vuoden jokainen kuukauden kohdalla sana mieli pakottaa miettimään omaa sisintään. Pysähdy hetkeksi ja haaveile tammikuu. Uuden vuoden ensimmäisenä kuukautena voisi tavoitella pienin askelin kohti omia haaveitaan.


Päiväkirjassa on suomenkieliset nimipäivät ja hyvä tila tallentaa omat muistiinpanot. 
Mille haaveelle on vaikea antaa sanoja? Kysymykselle on varattu tila sinun vastata.
Päiväkirja on kohtaaminen itsensä kanssa. Kirjoita viesti itsellesi puolen vuoden päähän. On rohkeutta uskaltaa kirjoittaa ylös ne asiat, joista voi olla vaikea puhua tai millasia arvoja, ajankäyttöä tai voimavaroja sinulla on tälle vuodelle.
Oletko voimissasi? Ympyröi viikon alussa oman tuntosi mukaan ja voit seurata miten rivi muuttuu viikkojen aikana.
Hyvä, että joku muistuttaa minua. Avaan radion tosi harvoin. Vanhan putkiradion humina tuo jo hyvän tunnelman.

Voin kuulla tutun Maarte Kallion hiljaa hyrisevän äänen lukemassa näitä tekstejä ja odottavan vastausta kysymyksiinsä. Keskustelen kanssasi hiljaa ja luen uudestaan.
"Kenen kanssa voit olla levollinen itsesi? Oletko itse turvallista seuraa toiselle?
Tukalassa tilanteessa voi mennä mielenmaailmoissa levähtämään turvapaikkaansa."



Kevät! On aika suunnata katse kohti aurinkoa, valoa ja kirkkaita ajatuksia.
"Jokainen mieli on moninainen ja alati myös vaihteleva "
Ennen kuun vaihtumista, kirjaa muistiin mikä oli tässä kuussa tärkeintä. 
" Luonnonyhteyttä ja luonnon hoitavaa vaikutusta kannattaa vaalia läpi vuoden."
"Mieli tarvitsee vaihtelua: lepoa ja unta, mutta myös aktiivisuutta ja työtä."
"Itseään voi halata"
 
" Jarrutetaan vähän. Arjen keskellä suunnan tarkastelu voi tuntua kaukaiselta."

Tässä kohtaa päiväkirjaa tulee viesti sinulta itseltäsi tammikuulta. " Tutkaile nyt vuoden puolivälissä tammikuussa kirjoittamiasi toiveita."
"Vahvalla on varaa joustaa". Paljon viisaita sanoja.
Päiväkirjaa selatessa tulee hyvä tunne, jaksan taas. Palaan aina välillä lukemaan sivun tai toisen. Tämä kirja jää pöydälle luettavaksi. Siihen saa kulua aikaa koko vuosi. 
" Hyvä meillä menee herkästi ohi"
"Suhde omaan itseemme" Yksi pieni lause voi muutta päiväsi, hyvällä tavalla.
"Anna marraskuun pimeän siis olla, mitä se on"
Sitaateissa olevat tekstit kopioitu Maaret Kallion päiväkirjasta.
Tekstit Maaret Kallio
Kuvitus Kati Vuorento
Kannen suunnittelu ja taitto Hannamari Kovanen
"Ettet unohtaisi elämäsi tärkeitä ihmistä
Itseäsi "

tiistai 12. lokakuuta 2021

Kesän muistot

Olen käynyt kääntymässä työhuoneellani ees ja taas. Ensinnä tein pohjan, eli leikkasin kolmesta lasista erilevyiset kaitaleet, jotka asettelin sulatusuuniin muhimaan. Työpohja on noin 20 x 35.
Sudenkorentojen surinaa ja kaislaheinien kahinaa. Työ on valmiina toiseen sulatukseen.
Kolmannella käynnillä työ on valmis pestäväksi.
Sudenkorentojen väri muuttuu valon mukaan.

Nokiset, kynttilänliekissä väännetyt tikut, ovat saaneet uunissa oman asentonsa.

Ulkona otetuissa kuvissa puhtaat värit.

Ikkunaverhoille ei ole tarvetta, valmius kyllä on. 


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Lokakuun supinoita

Suunnittelen aina sata eri asiaa viikonlopulle ja ehdin toteuttaa pari. Sain sentään siivottua vaatekaappini järjestykseen, kesän piiloon ja syksyn esiin. Silittelin monta vaatekertaa helposti päälle puettavaksi. Yhdistelin samaan henkariin paitaa ja takkia, ettei täydy aamupöpperössä tehdä vaikeita valintoja. Joku viisas sanoo, että miksi en laita valmiiksi illalla. Iltatöiden jälkeen ei mene kuin vartti, niin olen jo nukkumassa. Rytmitän eväidenkin laiton ja niiden töihin viennin niin, ettei iltavuoron jälkeen täydy muistaa kuin termari ja vesipullo laittaa täytenä reppuun. Olen järjen ihminen, jolle arki on aikaista aamua ja ilta vapaa niinä päivinä, kun se on. Pitää muistaa levätäkin välillä.
Olen etsinyt syksyisiä elementtejä esiin, että voin tehdä pöytäkoristuksia. Itsetehtyjä kurpitsoja on jossain, kunhan määrittelen paikan jossain. Tämä on tätä rempan jälkeistä aikaa, kun pitää muistaa mihin kaikki keväällä vietiin, kun ne siirrettiin pois työn edestä. Nyt niille on hyvä etsiä uusi paikka niin, että käytön jälkeen ne löytyy aina helposti samasta paikasta. 
Monta asiaa on joutunut miettimään uudestaan, ihan lajittelusta alkaen. Uuden köökkikaapiston myötä meiltä löytyy perusjätepiste, mutta pullot, lehdet ym.on syksyn mittaan asettunut omille paikoilleen. Uudet käytänteet on pitänyt mittailla ja ääneen pohdiskella, ettei tehdä turhia hankintoja tilaa viemästä. Kivat sangalliset astiat on helppo pakata aamulla auton kyytiin ja tyhjentää jätepisteisiin. Ja parasta näissä on niiden huomaamattomuus sisustuksessa. 
Samalla kun silittelin vaatevarastoni aarteita, silitin pöytäliinat ja pyyhkeet. Vaatteiden ulkona kuivaaminen on melko satunnaista näin myöhään syksyllä, mutta aina sään salliessa löytyy kyllä koneellinen pesuun. Kodinhoitohuone on tulevien ja menevien välipaikka. Hyödynnetään saunan jälkilämpö kuivaamiseen ja kerätään pyykit kaappeihin aamulla ennen töihin lähtöä. Tykkään tulla kotiin, kun näky ei ole heti kuin pommi. Tähän pommiin kuuluu myös lankani, jotka ovat jääneet niille sijoilleen mihin ne laskin aikoja sitten. Nyt sain nekin takaisin omiin koloihinsa.
Viikonlopun töihin kuuluu kurssisuunnitelmat ensi keväälle. Jos innokkaita kurssilaisia ilmottautuu, niin pidän kolmena iltana lasikurssin. Eli, napu, napu tekstiä luomaan, että ehdin vielä ulkoilemaankin.
Moikka!

lauantai 9. lokakuuta 2021

Kivet puutarhassa

 Meillä ei vierivä kivi sammaloidu! Ei se kyllä tee sitä muillakaan. Nyt on taas laitettu kivet pyörimään ja etsitty sitä sopivaa muotoa ja kokoa, että raudoitusverkon silmäkoko pitää sisällään sen mitä sen uumeniin pujotellaan. Pergola on ollut pitkään kohde, jota on viimeistelty ajan kanssa. Joka kerta se tuottaa suunnatonta mielihyvää, kun kurkkaan mitä tänne kuuluu. Ajan jopa itsekseni ihan eri suunnasta kotiin, kuin miäs, että voin nähdä paikan ennen kotiporttia. 

Maalauksen ajaksi poistetetut raudoitusverkot laitettiin takaisin paikoilleen. Kiviä on käyty valikoimassa niin huvimajan ympäriltä, kuin talon takaa, juurikin siltä kaivetun alueen seinänvierulta. Eikä siinä vielä kaikki. On niitä pitänyt käydä etsimässä kuivurinmäeltäkin, että on sitten mistä valita. 
Kivillä saa kivaa särmää puutarhaan ja tällä saimme kivasti näyttävyyttä pergolaan. 
Tila ei järin suuri, mutta yllättävän paljon se veti kiviä sisäänsä! Sormet jäi monta kertaa verkon ja kiven väliin, välillä kivienkin. Painavat kivet laskettin yksitellen alas ja etsittiin sopiva asento jokaiselle, ettei ne pääse putomaan kenenkään varpaille. 
Meillä on ollut onni saada vuosien aikana käydä ystävän soramontulla hakemassa kiviä tarpeen mukaan. Viime vuosina olemme lähinnä siirrelleet kotipihassa näitä uusiin asemiin ja kevennetty näkymää. 
Työmatkalla saamme nähdä Hämeenkyrönväylän rakentamisen, eli mottoritienpohjan kivikasat. Ei päivääkään, kun en ehdota yhden tai kahden lohkareen raahaamista kotipihaan 😂. Onneksi on omasta takaa niitä lohkareita, pidän enemmän näistä vedenhiomista pinnoista. Aina voi kuitenkin ehottaa.
Kun sisääntulon molemmat puolet on kivetty, muutama ylimääräinen viety pois, on aika fiilistellä valmista. 
Kesäkukista apila on vielä hyvässä kasvussa.
Lyhdyssä palaa ledikynttilä.
Pöydällä istuu buddha.
Näin sen suunnittelin, miäs toteutti 💜
Syksyn aikana saa yllättävän paljon vielä tehtyä, kun hilaa itsensä ulos töiden jälkeen.

Loistokasta lauantai-iltaa sinulle!