Verkatehdas

 Händi-kädentaitotapahtuma Hämeenlinnan Verkatehtaalla, 14.3.2026,  kokosi yhteen esittelijöitä ja kädentaidoista kiinnostuneita. Ensimmäiseen Händiin osallistuttiin mekin, miäs ja minä. Huomasin ilmoituksen tapahtumasta talvilomalla ja merkkasin päivän muistiin. Oli kiva käydä ja olla hetken yhdessä asuinkaupungeistani. Verkatehtaalla käynti oli ensimmäinen. Minulla on jokin muistikuva, että mummuni olisi työskennellyt tehtaassa. 

Kotoa lähtiessämme oli ilma sateinen ja harmaa, mutta mitä lähemmäksi pääsimme kohdettamme, aurinko paistoi täydeltä terältä. Hetken aikaa jonotimme omat sisäänpääsylippumme ja jalkaannuimme melkein heti omille teillemme. Lähinnä siksi, että emme saaneet autoa kuin 30 min.parkkiin ja miäs kävi raksuttamassa pysäköintikiekkoa rengastakaan siirtämättä aina uuteen aikaan. 

Minä kierteli hiukan toista hitaammin esittelypöydän vierestä toiseen ja jutskasin tuttujen kanssa.

Tämä ja monta muuta upeaa Elisa Kärjän huovutustyötä on esillä Galleria ARX, Viipurintie 4, Ollaanko tuttuja? huovutettujen hahmojen näyttelyssä 13.5.2026 asti.

Missään ei ollut kuvauskieltoa, vaikka sellainen on kyllä ollut jo monta vuotta messuilla, niin minä vähän kuitenkin tallensin näitä työpisteitä. Käsityökekkereiden Veera Jussila oli kertomassa miten käsityöideasta syntyy valmis kirja. Vuoden 2026 käsityötekniikka tilkkuilu oli osa tässä huoneessa tehdyistä korjausompeluista.

Sashiko pistely

Upeita parsintapaikkailuja

Jalkapohjan täydeltä

Ihastelin tätä avaruutta, tehdassalin korkeutta ja kivaa kävelysiltaa.

Päivän aikana oli paljon haastatteluja, osallistujia ja näytöksiä. Itse en osallistunut näistä mihinkään.

Pirtanauhoissa oli valinnanvaraa, samoin materiaaleissa. 

Esittelijöitä ja omien tuotteidensa myyjiä oli n.60. Uskokaa tai älkää, en ostanut mitään!

Ehdimme käymään pikaisesti Suomen Kasarmin aarteissa, jotain saatoin löytää. Seuraavan pikamatkan teimme Lasipihan uuteen myymälään. En ole tehnyt pariin vuoteen minkäänlaisia lasihankintoja, kun en ole ehtinyt oikein mitään tekemäänkään. Nyt on taas laareja täytelty. Kotimatkalla vielä parit narssut matkaan ja illaksi kotiin. Taas oli kiva ja piristävä kulttuuripäivä.

Terhi

Nukkis

Oma hiiritaloni viinipullolaatikossa

Tampereen kauppiksella oli viime viikonloppuna nukkismarkkinat jossa kävin pikaisesti. Lähialueilla ei ole enää muita helposti käytäviä tapahtumia, joten ilo irti siitä missä käyn. Miäs vei minut myyntipaikan ovelle ja sanoi, että viivy niin kauan kuin haluat. Ja minähän viivyin ja viihdyin.

Myyjien pöydät notkuivat kaikkea ihanaa, joiden hypistelyä olisin voinut jatkaa loputtomasti. Tein mielestäni hillityt ostokset ja pyrin miettimään mihin kaikki pienet esineet tulevat, mutta saattoihan siinä käydä niinkin, että ihan kaikkea en voi osoittaa, ainakaan vielä, kohdilleen.

Yksi näistä on pukkijalkainen pöytä. Vaikka tämä on pieni, 1:12, voi olla, että se on kuitenkin liian suuri suunniteltuun kohtaan. 

Näitä en voinut jättää muiden löydettäväksi. Toki näitä voi ostaa netistäkin, mutta on kiva saada tuote heti mukaan, kun messuillaan.

Upeat koristeet takan päälle. 

Näitä työkaluja aion hyödyntää kortteilussa.

Samoin pieniä ristejä.

Maitohuoneeseen, lamps!

Pienet vaaleanpunaiset keramiikkaruukut. Joku oli ostanut kaikki pienet vihreät.

Pilkkuja siellä, 

roiskeita täällä.

Ihastuttavan pienet käsintehdyt kengät.

Unisieppari ja taustalla näkyy pienet ledi pallovalot.

Paikanpäällä oli monta kaunista pientä taloa, joista löytyi kivoja huoneita kurkittavaksi. 

Terhi

Ompelukoneen suojalaatikko

 Sormi rullaa ja rullaa, mutta en löydä millään hakusanallakaan, koska olen kotiuttanut ja miltä kirpparilta tämän vanhan puisen ja palaneen ompelukonelaatikon suojan. Ei sillä nyt ole mitään merkitystä tämän päivityksen osalta, mutta on aina kiva muistutella itseään mihin nämä ostokseni päätyvät. Tästä laatikosta en osaa kertoa enempää, mutta se on vanha, kokenut kovia jonkin valkean osuessa siihen. Itse olen käyttänyt tätä jonkin aikaa ompelukoneen suojana, mutta se ei oikein mitoiltaan ollut tarpeeksi korkea. Siksi se on aika jatkaa elämäänsä muussa muodossa ja nyt siitä tulee nukkis.

Projekti on ollut pitkä. Suunnittelusta tähän päivään on kulunut paljon aikaa ja työ on edistynyt siltä osin, että miäs on sahannut palaneen etuseinän auki. Viikolla työ nytkähti eteenpäin sen verran, että tähän tehdään vielä suurempi aukko, mutta nyt noustaa ylöspäin, ei sivuttain. Näin saadaan kaksi huonekorkeutta, ehkä.

Pohjaan on tehty vanerista laatikkoa suurempi palanen, samoin välikerrokseen. Jälkimmäiseen joudutaan nyt etsimään ohuempi materiaali, ettei se vie huonekorkeudesta yhtään ylimääräistä. Jää nähtäväksi mitä se on, mutta siihen pitää saada tehtyä muotoa uusien suunnitelmien vuoksi. Tää leviää taas kuin pullataikina.

Koska tänään on 1.adventti, on aika avata Nukkekoti Väinölän tämän vuoden adventtikalenteri. Nostalgisen kaunis kalenteri, jossa on neljä kauniisti kuvioitua rasiaa. 

1.

OOH! Kaikki nämä minulle. Hain askiskamppeeni keittiöön ja aloitin irrottamaan varovasti tuote kerrallaan.

Minulla on työpöytäni laatikoissa kaikki niin mallikkaasti järjestyksessä, mutta eipä ole enää. Etsin puuvärikynät, maalit, pensselit, tussit, vesikipot, korvatopsit,  liimat, veitset, alustat ja ihan kaiken oheistarpeen keittiön pöytää täyttämään. 

Ihan ensimmäiseksi kasasin Gepetto pöytäryhmän. Tämä ja kaikki muut osat on mittakaavassa 1:12. Niin simppeli homma. Pikkuisen liimaa ja hetken kuluttua sain aloittaa pinnan värittämisen. Tässä pöytäryhmässä käytin puuvärejä, jotka pensselöin puhtaalla vedellä valmiiksi. 

Se on tämä hämärän hetki ja keittiön valaistus luokkaa välttävä keltainen. Sutaisin kaikkiin pintoihin kullanväristä maalikynää. Voi olla, että ennen sisustamista hion vielä kulmia kuluneeksi. 

Olen ostanut messuilta Suomen Taidetarvikeelta ihanat vesivärit, joissa on hyvä peittävyys. Kerrasta valmista pintaa. Hehkua ja ihanaa kiiltoa. Värinapit saa kivasti kiinni laatikon pohjaa. Levy pysyy käytössä siistinä ja naps, kansi kiinni käytön jälkeen. Ihan jotain muuta kuin koulun vesiväripaletit, joita ei kukaan ollut putsannut käytön jälkeen.

Serviisiteline, joutsenet. Pohjamaalasin joutsenet kullalla. 

Täydensin valkoisella hohtomaalilla. 

Leivinlauta, leipurin lasta, leikkuulauta ja leipälapio. Piparit ja sydämet saa pujoteltua naruun.

Maustehylly, juustokehä ja Hannun vaakuna.

Tämä hylly täytyy täyttää ennen asennusta.

Lisää samasta rasiasta.
Tulitikkuteline, erilaiset kyltit, työvälineet ja pannunaluset.

Tästä alkaa kiva joulunodotus, jota teen aina kun ehdin. Jos sen valmistuminen siirtyy ensi vuoteen tai sitä seuraavaan, en hötkyile, vaan annan ajan kulua ja nautin sen pienistä osista.

Hyvää adventinaikaa teille kaikille. 

Terhi

Messuhulinaa

Viikonloppuna on taas kokoonnuttu Tampereen Kädentaidot messuille valtaisan messujoukon kanssa. Kolme päivää kestävät messut ovat Euroopan suurimmat. Kävijämäärää en tiedä, lisään myöhemmin, kun tieto tulee ( yli 46 000! ) ,mutta voin sanoa omakohtaisesti, että on kyllä melkoisen upea tapahtuma!

Olen käynyt messuilla melkein joka vuosi, mutta merkityksellisenä pidän sitä, että olen käynyt ne ihan ensimmäiset messut Tampere-talossa. 

Kävin messuilla lauantaina ja kun astuin ulos pääovista edessäni avautui huikean hieno halo-ilmiö. En tiedä huomasiko sen moni muu, mutta sain napattua kuvat vasten aurinkoa. 

Sain oman messulipun Sinellistä, kun asioin Lempäälän IdeaParkissa aiemmin syksyllä. Olin kahden vaiheilla menenkö messuille ollenkaan, mutta miäs lupasi kuljettaa minut ja sillä päädyin laittamaan itseni ihmisten ilmoille. Minulla oli koko päivä aikaa kierrellä, mutta jo neljän tunnin jälkeen olin valmis etsimään lyhyimmän vessajonon ja pyytämään noudon. 

Sitä ennen minulla oli monta kivaa kohtaamista niin myyjien, kuin tuttujen kasvojen kanssa. Kiva, että palasit takaisin Sartsa. Olemme olleet vuosia blogituttuja ja nyt kun olet alkanut laittamaan kasvosi näkyviin, tunnistin sinut. 

Näin myös päättyneiden opintojeni opettajan, jonka kanssa aika kului kuin huomaamatta. Poikkesin tervehtimään monet tutut myyjät ja nautin pientä välipalaa kävellessäni kahden hallin myyntipöydät.  

Koska olin yksin liikkeellä olin hyvin päättäväinen ostosteni suhteen, en osta enempää kuin reppuuni sopii. Kroppani temmeltää kipujen vuoksi niin paljon, että lisäkuormittaminen on pahasta. 

Kuvissa tämän vuoden täsmäostot. Korvikset kalannahkaa ja kankaat kahdelta eri myyntipöydältä. Kiva katsoa kuinka kauan kankaat marinoituvat rullissaan käyttöä varten =)

Askartelukirjasessa on maatalousaiheiset kuvat kortteiluun. 

Kävimme miähen kanssa Ikeassa syömässä joululounaan. Sen jälkeen olisin ollut valmis päikkäreille. Ruoka meni kyllä silmien taakse, mutta ei. Mehän tulimme kiireesti kotiin katsomaan jääkiekkoa, kun se on turvallisempaa katsoa toipilaan kanssa kotoa, kuin hallista.

Terhi