Auringon kultaama

Meiltä puuttuu meri-tai vesimaisema, mutta meillä on jotain yhtä kaunista katsottavaa. Meillä on peltomaisema, joka alati muuttuu kasvukauden aikana. 

Maan sulettua, paljastuu harmaa pellonpinta. Se kuivuu, jonka jälkeen peltomies käy pari hätsyä kierrosta koneensa kanssa ja siitä alkaa ihana viherrys. Hurja kasvuvauhti, eikä aikaakaan, kun vilja nousee tupestaan ja tuuli keinuttaa viljaa. Siinä on meidän merimaisema.

Aaltoileva vilja, jonka katseluun en koskaan kyllästy.

Kehäkukka joita kylvän satunnaisesti. Näiden kylvön voisi ajoittaa viikon välein, saisi pitkän aikaa ihailla kasvustoa.

Kirahvi, josta osa nyt nuokkuu kuvauskorkeudella. Suurin osa kasvustoa on taas yläilmoissa. Näissähän pölyttäjät viihtyvät.

Kärhö ja luppio

Kävin yhtenä aamuna katsomassa miten ne kärhöt oikein kasvavat, kun ei kukintoja näy. Noo, kyllä ne kasvaa, mutta ovat kiipeilleen peikonpähkinän latvaan ja piiloon pensaan alle. Nyt niitä ei enää saa köynnöskaareen, kun ovat karanneet omille teilleen.

Puulilja

Valkoiset kasvavat kovin lyhyessä varressa. Täytynee siirtää kukkapenkin etureunaan.

Soihtunauhus vaatii paljon vettä tullakseen nähdyksi. Monena kuivana kesänä tästä jää vain merkintä, niitä on.

Vaaleanpunainen palavarakkaus on tämän kesän istutuksia. Hyvin on lähtenyt kasvuun ja kisailee tummanpunaisen kanssa paikastaan.

Valkoalpi, jonka nimen aina unohdan. Näiden kukinnon näyttävät auringon suunnan.

Terhi