maanantai 27. heinäkuuta 2026

Värikästä

Luonto on pessyt kasvonsa kunnon vesisateissa ja sen huomaa perennoiden kasvussa. Ei ole mitään pikkupiperrystä, vaan suurta ja mahtavaa! 
Mitä näille sitten annetaan? Meillä on ollut viisivuotinen lannoitus, joka on nyt päättymässä, eli uusintakierros on jo muistaakseni ensi keväänä. 
Syyslannoitus annetaan viimeistään elokuun alussa, että se ehtii vaikuttamaan hyvin kaikkiin kasveihin.
Uutta kasvualustaa tai parannettaessa vanhaa kasvustoa, poistetaan huono maa-aines tai tuodaan uutta niin paljon, että siitä riittää kasvuvoimaa niin uudelle, kuin vanhalle kasvustolle.
Loppu jää itse kasvin tehtäväksi. Raivaa itse itsellesi kasvupaikka ja pidä se!
Tässä sama näkymä kuvattu huhtikuussa tänä vuonna. 
Kasvua on niin, ettei sekaan meinaa mahtua, mutta mentiinhän me, että saatiin rikkakasvustoa kitkettyä.
Kesän aikana kasvaa aina jotain uutta katsottavaa.
Sitten on näitä kohteita, joista puuttuu jotain ja se kasvaa ihan muuta kuin pitäisi. Tästä jouduttiin poistamaan yksi pioni talven jälkeen. Toinen juurakko on jo valittu tähän, mutta sen siirtäminen menee syksyyn. 
Etualalla tähtiputkea, taustalla suklaakosmos.
Unikon simenkodat ovat kiinnostavia. Mitä värejä näistä tulee seuraavalla kasvukaudella?
Suloisen pienet kukinnot.
Isopäivänsilmä tummalla varrellaan nousee korkeuksiin.
Se houkuttelee pölyttäjiä ja kukkii pitkälle syksyyn. Tykkään näistä monivuotisista perennoista, jotka pysyvät paikoillaan, ovat kohtuullisen kokoisia ja näyttäviä.
Huikaisevan kaunis väritys.
Takapihan terassilla on tullut syötyä useamman kerran aamiainen ja lounas. Tässä on kivan suojaisaa ja helppo kuljettaa ruokailun jälkeen kaikki takaisin keittiöön.
Kesäkukkaistutuksina viime kesänä laitetut verenpisarat, amppeleissa lankaköynnökset ja riippapelakat.
Terhi

1 kommentti:

Puikoillanikin kirjoitti...

Hyvin näkyvät raivaavan itselleen paikan ja pitävän sen. Komeaa kukkaloistoa.