lauantai 25. tammikuuta 2020

Muhkut lapaset

Oon ollut ihan koukussa näihin virkattuihin lapasiin. Nuorimmainen pyysi nähdessään minun lapaset, että tekisin myös hänelle paksut lapaset. Reilusti muhkut, joten kävin taas omassa lankakaupassani työhuoneella ja valitsin langat, joista saisin ne tehtyä.
Festival Mix on tekokuitulanka. Valikoin toiseksi Novitan Huopasen, joista tein ensinnä lapasen näillä kahdella langalla. Valmis pinta muistutti patakinnasta.
Jos Festivalia olisi ollut enemmän, olisin voinut huovuttaa valmiin lapasen keittiökäyttöön, mutta päädyin purkamaan valmiin työn ja aloitin alusta.
Valitsin ohuemman langan, Dropsin Delightin, jossa on 75 % villaa. Huomattavasti Huopasta ohuempaa. Näillä kahdella langalla tuli kivan eläväinen, pehmeästi meleerattu väri, joista olen alkuvuoden aikana virkkaillut ruokatauoilla kolme paria isoon käsiin sopivia lapasia. Koukku 6.0 mm.
Työkassini pullistelee mennen tullen lankakeriä ja valmiita lapasia. Mukava virkkaustyö katkaisee työpäivän, kädet tekee sitä mistä tykkää.
Nuorin pyysi yhden parin, mutta kuten sanottua, koukutuin tähän malliin, tein kaikki nämä valitut langat loppuun, niin että otin vielä jämäkerän harmaata seiskaa ja pienen nöttösen jotain ohutta mustaa lankaa viimeistä paria varten, saaden nekin mytyt pois laatikoistani.
Kun kaikki on tehty samalla langalla, ei valmiissa työssä ole paljon eroa toiseen pariin. Päätin helpottaa nuorimman kiireisiä päiviä "koodaamalla" pienin merkein mitkä lapaset ovat parit. Ettei ny menis kahta vasemman käden lapasta ottamaan.
Yhteen pariin ompelin jotain luonnonvalkoista leveää nauhaa, joidenka päät jätin tietoisesti rispaantumaan. Nauhan päälle ompelin pienet napit.
Toisen parin merkkasin kanttinauhalla ja napilla. Ensinnä olin virkata lenksit, lapaset olisi saanut jättää roikkumaan naulakkoon, mutta näin jo miten se lenkki jää kiinni ovenkahvoihin ja miten ovi saa käskyä, jos hyppii toisen eteen =D
Sormen suuntaan taiteltu lenkki on huomaamattomampi, kuitenkin näkyvä.
Kolmas pari jäi ilman lisukkeita, kun virkkasin kaikki loput ja vähän enemmän. Harmaassa osuudessa näkyy hyvin pintakuvio.
Nuorimman työkuviot muuttuivat eilen, kun viisi vuotta vakipaikassa muuttui uuden työnantajan myötä liikkuvammaksi. Kohti uutta ja uusia haasteita! Kaikki lapset ovat viimeisen puolen vuoden aikana aloittaneet uuden työn, vanhemmat lapset yksityisyrittäjinä. Vanhempana iloitsee, että nuoret uskaltavat ja löytävät omat polkunsa.

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Jouluruusu multiin

Arki on taas vetänyt mehut minusta. Viime viikolla alkoi iltakurssit ja sain kuin sainkin luvan aloittaa hiukan vaajalla kurssiporukalla toisen kurssi-illan. Toivotaan, että saamme vielä muutaman osallistumaan, ettei täydy lopettaa. Toisen kurssin osallistujamäärä on huikeat 14! Olen illan jälkeen aivan tööt =D. Mietin, että huomasinko kaikki, ehdinkö käymään jokaisen luona ja saiko jokainen työnsä edistymään. Kursseilla voi tehdä mosaiikki-, tiffany- ja sulatustöitä. Tänä keväänä on kaikki tekniikat työn alla, pitää olla hetkessä kiinni. Ilmottautuneissa on myös ensikertalaisia, joiden kanssa käyn joka tekniikan läpi. Viipellän koulun käytäviä, sinkoilen luokasta luokkaan ja huutelen heit vielä jokaiselle.
Ehdin palautumaan aina kotimatkalla ja kun olen tehnyt eväät seuraavaksi päiväksi, käynyt suihkussa ja laitan kaverille iltaheipat, kaadun petiin ja sammun aina heti. Ei jää kuulkaa työt mieltä painamaan.
Yllämme oleva jatkuva marraskuu alkaa jo tosissaan tympimään. Inhoan tätä jatkuvaa tuulta, joka myrskyää harvase päivä. Vesisadetta, joka saa ojat tulvimaan ja tiet huonoon kuntoon.
Peltojemme välissä kulkevassa vesiojassa on metrinen siltarumppu, joka on mielestäni melkoinen. Vedenpinta oli nyt kolmannen kerran koskaan niin korkealla, että näimme pirtille asti veden välkehtivän. Yritän olla ajattelematta ulkona olevaa tympeyttä ja etsiä aihetta iloon ja pirteyteen. Auringonvalo on lupaus keväästä. 
Tänään kävin useamman kerran viemässä valmiita lavapakkauksia lastaussillalle ja katselin luontoa, joka näytti hiukan vapun ajan säältä. Ei ihan vielä minihametta, mutta kevyt toppatakki kyllä.
Katkoin viimeiset amarylliksen kukinnot viime viikolla pieneen astiaan ja nautin hiipuvan kukan kauneudesta. Upea viherrys kukan keskustassa ja pieni liekki kynttilässä. Edelleen sytytän kynttilät palamaan, kun olen kotona.
Joulun ajan mahtipontisuus on hiipunut minimalistiseen sisustukseen. Kaiken ylimääräisen piilottamiseen on syynsä. Keväällä häämöttävä keittiöremppa. 
Kyllä vaan, taas ne aloittaa. Eilen kävi keittiöedustaja tekemässä oman suunnitelmansa ja huomenna tulee seuraava. Tänään poikkesi vakuutusmies, joka ei sitten saanut kauppaa tehtyä laisinkaan.
Huomisen kotimatka muuttui hiukan, kun haemme Miljan mukaamme hoidosta. Vanhempien työpäivä venyy yli hoitoajan, jolloin otamme tytön luoksemme hetkeksi. Omien lasten ollessa pieniä meillä ei ollut juurikaan lastenhoitoapua tarjolla. Kaksi vanhinta eivät olleet laisinkaan päivähoidossa ja nuorin vain tarvittaessa. 
Sisareni oli apuna tehtaan vuoronvaihdoissa, mutta muutoin olimme aina lasten ja karjan kanssa. Nyt kun olemme kahden, lähdemme liikkelle, kun siltä tuntuu ja työnantajat eivät piittaa menoistamme.
Olen ennenkin kirjoittanut, että on hienoa saada olla mukana omien nuorten ja heidän perheidensä arjessa. Auttamassa ja läsnä pienten kasvun eri vaiheissa. Se on suuri rikkaus niin meille, kuin pienille. 
Tyttären perheen kanssa pyritään tapaamaan useasti, ja kertaalleen olemme tammikuussa ehtineet heitä käydä näkemässä.
Milja, 3 v, kirjoitteli mummille kirjeen viime sunnuntaina, kun kävivät isänsä kanssa kyläilemässä.
Kevään ensimmäinen istutus tehtiin 19.1. kun jouluruusu nakattiin pihalle. Maa on aivan sulana, vain satunnainen pieni kylmä kerros pinnassa. Ei tarvitse kastella, riittää että katselee,



keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Uutta vanhaa kaappia uudistamassa

Viime syksynä löytyi kiva pieni uusvanha kaappi, jonka mahdollisuudet on moninaiset. Kaappi oli myynnissä edullisesti, toinen ovilasi rikkinäisenä. Se ei ollut haitta, vain haaste.
Innostuin kaapista niin, että olihan se käytävä lunastamassa, kun ensimmäisenä ennätin varaamaan. Jonoa oli muodostunut työpäiväni aikana melkoisesti, mutta myyjä piti lupauksensa ja sain kaapin omakseni kympillä.
Kaappi odotti vuoroaan tullakseen uudistettuna pirtille. Tumma väri ei napannut. Kun kaikki syksyn askareet oli järjestyksessä tehty, otti miäs kaapin käsittelyynsä joululoman jälkeen.
Ilma on ollut siedettävän kamala, ilmanlämmön noustessa tänäänkin + 7', joten ulkona työskentely on ollut mahdollista ilman, että on pitänyt toppautua pilkkihaalareihin. 
Kaappi on hiottu kauttaaltaan käsin, kone vei liikaa pintaa.
Pölyt puhallettu pois ja kaappi takaisin sisätiloihin.
Ensimmäinen kerros Osmocolorin puuvahalla ei peittänyt pinnan punaisuutta. Ei toinenkaan. Lopulta maalikokeilu tehtiin kaapin taakse samalla maalilla, jolla on maalattu kodin väliovet. Ei kuohua, ei kuprua. Punaisuus peittyi.
Kolmeen kertaan maalattu kaappi hiottiin kevyesti, jolloin valmiista pinnasta tuli hiukan kuluneen näköinen.
Valitsin ovilaseiksi Vanhan Saksan, kirkas lasi, jossa on hiukan peittävä struktuuripinta. Ovista jätettiin pois listoitus. Lasien kiinnitys tehtiin silikonilla.
Pieni, yhden välihyllyn kaappi kiinnitettiin eteiseen, sisääntulon puolelle, kahden välioven väliseen seinään. Etsinnässä on kivat vetimet, entiseen ei ole paluuta. 
Kun nupit on väännetty kaakkoon, siis kaappiin, voin tehdä asetelmat hyllyille nukkisjutuilla. Alahyllyllä koeajossa syntymäpäivälahjaksi saamani pönttöuuni, kello ja kynttiläasetelma.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Hattuhyllyä ostamassa

Tyhjä tila on aina uusi mahdollisuus! Aina ei voi tietää mitä tarvitsee. On vain kiva, että voi miettiä asian uudelta kantilta.
Siirtelin työtuolini viereen kevytrakenteisen kärryn, johon saan kätevästi jatkuvasti tarvitsemani tavarat. Ensimmäisen illan totuttelin kärryn läheisyyteen, mutta heti aamusta minun piti saada kääntää sen käyttösuunta niin, että pöytäpinta oli minusta poispäin. Sain näin valaisimen asettumaan itselleni parempaan asentoon. Valaisin on kirpparihankinta vuosien takaa.
Hyörin ja pyörin kärryni kanssa ja yritin selittää itselleni, että nyt on hyvä. Mutta ei, eipä ollut. Tai oli siihen asti, kun näin tämän hyllyn myynti-ilmon. Se oli ollut jo viikon myynnissä, mutta itse näin ilmoituksen vasta, kun hintaa oli laskettu. No ei paha. Olin jo muutamaa päivää aiemmin nähnyt kuvia, kuinka vanhan hattuhyllyn uudelleensijoittelu muualle, kuin sen alkuperäiseen käyttöön sai oman mielikuvituksen liikkeelle. Näin jo hyllyjä siellä, jos täälläkin. 
Nyt vain piti "myydä" ajatus miähelle, kun hyllyä piti lähteä navigoimaan.
Hattuhylly haettiin pyhien jälkeen, kun arki koitti lähdettiin taas liikenteeseen. Kepeä hylly kiinnitettiin kässykärryni päälle. Sain tästä lisätilan työvälineille ja käytössä oleville mallilehdille. Pidän hyllyn kiinteistä sivuttain kääntyvistä koukuista, joihin saan ripustettua sakset ja mitat.
Vanhan, käytöstä poistetun esineen käyttötarkoitus on mietitty tarkoin ja muutaman päivän käytössä hyväksi havaittu.
Pistelytyö etenee kukkakuvioissa, eli ei ole vielä valmis. Siirtelen sitä nyt muiden kässyjen tieltä välillä pois, mutta en piilota mihinkään. 
Ihanaa sunnuntaita teille kaikille,

torstai 9. tammikuuta 2020

Nihkeetä on

Jos ei ole satanut vettä, niin johan sitä kohta lotraa. Ja paljon! Pakko kirjata muistiin tällainenkin tammikuu, kun nyt eletään. Mustaa, mustaa, pimeää, sadetta, korkeita lämpötiloja ja lisää vettä. No en kyllä muista nähneeni.
Kun sitä vettä on sitten niin kamalasti satanut, oli mentävä oikein paseeraamaan kosken varrelle, miten se kuohuaa. Neljä kertaa  vuoden aikana hetken kestävät koskenjuoksutukset ovat suosittuja tapahtumia niin vappuna, kuin juhannuksenakin, hetken heinäkuussa ja elokuussa. Mutta, kun vettä juoksutetaan jo neljättä viikkoa, sehän on työmatkalla käytävä katsomassa.
Koski kuohusi, vettä virtasi ja iloiset pisarat kostuttivat niin kameran kuin kuvaajan. Viime käynnistämme oli paljon aikaa. Tämä on ihan liian lähellä, oman kylän koski, että ihan oudokseltaan kuljimme Hälläpuistossa, jonka aiemmin muistan olleen Hämeen Hälläpyörän.
Kyröskosken Voima Oy tuottaa ympäristöystävällistä vesivoimaa omistajien tarpeisiin. Veden virtaus on saanut turbiinit punaisena puskea enegiaa kattiloihin jaettavaksi =)
Virtauksen seuraaminen on aika hypnoottista. Veden äärellä mieli rauhoittuu ja kohina on miellyttävää. Miettii mihin se vesi oman uomansa on suunnannut ja löytääkö se uusia reittejä.
Vesi jatkaa matkaansa noin 9 km matkan Pappilanjokea pitkin, jossa mekin kävimme joskus veneilemässä. Sen yhden ainoan kerran.
Juoksutuksen toinen pää, Hämeenkyrön Kirkkojärvi, jossa meilläkin on lusikallinen vesioikeutta, vedenpinta noussut ihan korkeusiinsa.
Entinen mattolaiturin paikka on saanut vedestä pohjakosketuksen. Jos tässä olisi vielä ne vanhat pönttöpesupaikat, ei olisi enää, vaan virran vieminä.
Tuuli pauhasi ennätyslukemia, kun kävimme katsomassa miten alajuoksulla pärjäillään. Pidimme kiinni hupuistamme, kun käppäilimme rantamaisemissa. Kävimme viimeksi heinäkuun lopussa samalla paikalla. Silloin oli astetta tyynempi ilma.
Kyllä ilma hurjan luontonsa on näyttänyt monena päivänä. Tuulenpuuskat ovat olleet melkoisia. Lunta sataa aina välillä, mutta kohtahan se on jo sulanut pois. Eilen oli lämmin päivä, kun 6-7 + puolella mennään.
En saa mitään iloa näistä keleistä, en sitten yhtään mitään. Minua ei saa puhuttua lumettoman talven puolelle, ei millään. Kaipaan kunnon talvea, pientä pakkasta, valoa tähän jatkuvaan pimeyteen.
Mattopesukäyntien tuttu evästyspaikka on veden valtaama. Vesi on noussut penkereen yli, eikä sinne ollut menemistä talvisaapikkaissa. 
Aamulla maa oli jäässä. Monin paikoin auto oli itseohjaava, eli pliukasta sanos. Mutta.
Ollapa nyt hetken kuivaa, tekisi hetken talven tuntua. Mahdollistaisi talviset lajit ja nautinnon.
Joulun välipäivinä ennätin hiukan istahtamaan, katseltiin jääkiakkoo U20 MM-kisoja ja aloitin pistelytyötä, joka jäi kaiken siivoamisen jälkeen lähimmäksi istuintani. Edellisestä valmiista kanavatyöstä onkin jo tovi aikaa.
Taustan musta oli melkoista haastetta, mutta mielenrauhaa, kuppi teetä ja uusi draivi päälle. Huomenna on jo perjantai, hyvää viikonloppua teille kaikille!