keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pipa päivässä















Ihan en saanut tehtyä yhtä pipaa päivässä, mutta parhaana sitten kirin ja tein kolme ja lopputulokseni on 7.
Jokaisessa pipassa on lappu, mikä kertoo pipan koon. Näillä ajattelin ilahduttaa niitä, joidenka päänympärys on 58 - 62 cm kokoa.
Tänään iltasella kävin vain jättämässä valmiit pipat opistolle, joku vie ne aikanaan perille asti.
Lanka on Lidln pv, näihin käytin kahta eri värierän lankaa.
Jos ehdin, teen vielä muutaman lisää. Mutta olen tyytyväinen, että ehdin minäkin tehdä oman osuuteni sytomyssy kampanjaan.


tiistai 30. maaliskuuta 2010

Mitä teillä leivotaan?

















Meillä leivotaan savea.
Pääsiäisen alun juhlaleivonnat voi unohtaa, nyt on savikakkujen vuoro.
Kävin eilen, maanantaina, vain kääntymässä keramiikassa ja ostin vajaan 10 kg savea.
Haluan kokeilla, saanko onnistumaan lyhyen parvekelaatikon piha - aidanteen telineelle.
Kokoa tälle astialle tulee 13 x 14 x 50 cm.
Minulla on lyhyitä muovisia astioita, mutta ne ovat liian kevyitä, kun kesäkukat kasvavat suuriksi, astiat kaatuilevat.


















Olisin voinut tehdä useamman, mutta yksi pussi savea ei riitä kuin korkeintaan kahteen astiaan. Toisen vuoro on ehkä huomenna.
En olekkaan tehnyt kotona aiemmin näitä harrasteita, eli jokatyön vakipaikka - keittiönpöytä - vuorattiin sanomalehdillä.
Sain tytsin avukseni, yksi käsipari ei riittänyt millään laitojen kiinnittämiseen. Sitä ennen työn kuivumista joudutettiin kuivaamalla levyt.














Laitojen tukemisessa olisi sopinut olla lisääkin käsiä, mutta kyllä tästä jonkinlainen astia tulee, jollei sitten uunissa repeä liitoksistaan.
Astian koteudenpitävyydestä ei ole niinkään väliä, ulkona voi läträtä veden kanssa.
Täytimme ruukun vielä rutatuilla sanomalehdillä, jotta laidat ei kaadu sisäänpäin.













Koko paketti ängettiin muoviin ja nyt vain odotellaan kuivumista.














Yllätykset ovat kaikkein mukavimpia, varsinkin kun ne todella tulevat yllätyksinä.
Kevätyllärinä posti oli kantanut jotain pientä ja ihanaa, puutarhurin setin siemenpusseineen.
Kiitos Kristiinalle.
Tämäkin setti menee odottamaan laatikkooni. Aina välillä katselen kaikkia ihanuuksia ja aarteitani.

















Sunnuntain kiekkopeli päättyi poikien hopeaan. Hieno saavutus koko kaudesta, vaikkakin poikien mieli oli hiukan apea pelin jälkeen.
Uusia haasteita kohti uusin ajatuksin.
Vielä ei hokkarit heilahda kesätauolle. Pojalla alkaa maalivahtikoulu, kerran viikossa ja koko porukka osallistuu kevään aikana yhteen turnaukseen.
Siis, jännitettävää piisaa.

Jos nyt hiukan huokaisee, töiden jälkeen meno on ollut yhtä...menoa.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Kohti kesää



















Kuisti sai keväisemmän koristuksen, kun pääsin töiden jälkeen huseeraamaan kukkien ja istutusastioideni kanssa.

Viime keväänä kuisti näytti hiukan erilaiselta.
Miäs oli tyhjännyt havut ja kanervat kompostin täytteeksi ja piankos me tytsin kanssa kahden parit ruukut täytettiin. Jo pelkästään kuistin lakaisu talven jäljiltä toi mukavuutta. Linnut olivat kuljettaneet auringonkukan siemeniä etuovelle asti.Reilun kokoisiin astioihin on mukava tehdä asetelmia, mukaan sopi paljon muutakin kuin pelkät sipulikukat.
Sammaleet kerättiin talteen talvi - istutuksista ja niillä peiteltiin shokeeraavan keltaiset ruukut.
Lisukkeena on aiemmin virkkaamani koristepallot, sekä keraamiikassa tekemäni munankuoret.













Narsissit aukesivat viimeyönä, kun kannoin eilen ostamani kukat pirttiin asti. Suurin osa kukinnoista on vielä nuppuisia, mutta varmasti aukeavat päivien lämmettyä tarpeeksi.
Pitänee muistaa nostaa astiat sisälle, jos sääkartta uhkaa kylmemmillä yöpakkasilla.

















Pitkiä pajunoksia pehmeine kissoineen aseteltiin ruosteiseen maitotonkkaan.
Joskus vielä haetutan vain yhden pitkän pajunoksan ja koristelen sen pelkästään.
Tällaisen kimpun kanssa on aina ongelma sopia ovesta sisälle tai pihalle, kun kassi tai takinhelma kaappaa oksat mukaansa.Valkoinen keraaminen kukka sai minua nopeammalta pojaltamme hiukan liian kovakouraisen käsittelyn, yksi terälehti irtosi. Teokseni sopii hyvin nojailemaan istutuksesta toiseen, vuodenaikojen mukaan.












Nämä aina niin ihastuttavat " pelästyneet " tipuset pääsivät tänäkin keväänä ulkoilemaan. Josko ne joskus vaikka vahingossa putoaisivat ja voisin heittää ne roskiin.

Ensi yönä se taas alkaa, kesäaika. Voi kuinka inhoan herätä tuntia aiempaan, kestää taas kauan saada päivärytmistä kiinni. En taida olla yksin ajatuksineni, kestettävähän tämäkin on.

Mutta huomenna on niin paljon muutakin mielessä, että kai minä siihen rytmiin pääsen heti mukaan.
Nuorimmaisemme kiekkojoukkue pelasi Hämeen aluesarjan D - 2 ikäluokan pelinsä niin hyvin, että huomenna pojat pääsevät yrittämään mitalinsa kirkastamista kultaiseksi.
Mestaruudesta pelaavat Hollolan Pelicans 2000, sekä Hämeenkyrön Hokkarit Hämeenlinnan Metritiskillä.
Istumapaikkaa hallissa minun on turha varata, olen lupautunut tallentamaan pelin. Mutta millä maltan olla hihkumatta ääneen kameran vieressä? Siinä sitä on itsehillintäni taas pelissä.

















Varasin kuitenkin viikolla sunnuntain virpojille karkit, vaikka itse en ole kotona niitä jakamassa. Asettelin kettukarkit ja askartelemani pajupallot samaan kartioon.
Meillä oli hiukan aiemmin puhetta, että poika ei olisi enään tänä keväänä mennyt virpomaan, vaikka olisi ollut kotona.
Nyt on maalivahdilla muut oksat kädessä, kuin pajunvitsat!Suut makiaX!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

SYTO














Olen koko talven ihaillut niiden naisten ahkeruutta ja intoa, jotka ovat laittaneet alulle sytomyssykampanjan ja jaksavat tehdä pyyteetöntä työtä keräämällä ja kuljettamalla valmiita myssyjä sairaaloihin.
Tekijöitä ja keräilijöitä on jo paljon.
Takana on ollut monta silmukkaa ja ohjeen työstämistä, asian julkisuuteen saattaminen on ollut hyvä lisä, tekijöitä on saatu mukaan ympäri suomenniemen.

Itse luin eilisestä paikallislehdestä mahdollisuudesta tehdä yhdessä sytomyssyjä oman kunnan kansalaisopiston keskiviikon käsityö - kahvilassa.
Kivaa, koska yhtään ainutta myssyä en ole saanut tehtyä koko kevään aikana itsenäisesti, mutta joukolla tehden luulen saavani muutaman pipan valmiiksi.
Ensimmäiseen kutsuun vastasi 18 innokasta tekijää. Silmukat suihkivat puikolta toiselle ja virkkuukoukut poimivat silmukan toisensa perään ja osalla syntyi valmiita pipoja muutaman tunnin aikana.
















Kahvittelun välissä vaihdettiin kuulumisia, osaa naisista en ollut nähnyt pitkään aikaan, kun en ehdi osallistumaan opiston piireihin enään yhtä aktiivisesti kuin aiemmin.
Opettaja oli kopsannut muutaman ohjeen netistä, tunnistin heti Matleenan ohjeen , sekä Mamma Myyn ohjeen.
Itse virkkailin peruspipaa ja osa teki Aamulehdessä olleella ohjeella, kukin tavallaan.
Pipailua jatketaan ensi keskiviikkona ja valmiit myssyt toimitetaan TAYSiin.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Maanantain leipomukset














Tällaisen väri - ihanuuden kuvasin eräänä iltana takapihaltamme.

Auringon laskut tapahtuu takapihalla, nousut etupihalla.
Ja lumet laskee hiljaksiin, kohtakohan vihertää nurmikko?
Viikko on päässyt hyvään vauhtiin.
Maanantain harrasteeni ovat jäänet vähemmälle kuvaamiselle. Keramiikan työt olen valmistanut lähinnä pihalle, joita kuvailen ulkosalla kesällä.
Hedelmävati tai kukka - alusta on suurin keramiikka - astiani. Minulla ei ole oikein ollut suurempaa inspiraatioita koko talvena tehdä mitään savesta, mutta näitä ruukkuja ja vateja olen tehnyt muutamia.
Lasitin työn neutraalilla värillä, sävy on hiekka.
Pienet koristukset astian reunassa, vastuslankaa kiharalla.
Omat työt pyrin aina singneeraamaan. Tätä työtä en arvannut käännellä ennen polttoa, siksi nimmarit tulivat vadin pintaan.


















Tumman ruskea ruukku oli suunnitelmissa valkaistua, mutta kokeilin tummaa lasitetta isompaan pintaan, jotta tytsi kotona näkee minkälaisen lasitteen voisin laittaa hänen kukkaruukkuihinsa.

Toinen vaihtoehto on musta lasite, mutta itse pidän tästä, jos tumman värin haluaisin.














Pitkään aikaan en ole päivittänyt yhtään valmista lankatyötä, virkkaan edelleen peittoani.
Lankakoppa on tyhjentynyt hyvin ja peitto alkaa olla kohta valmiina.
Mukavaa viikkoa sinulle,

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Lankakauppa















Tai kaupallinen lankaa.


Viikolla vietimme miähen kanssa kivan päivän, tai ainakin luulen niin.
Ei mitään sellaista...
..vaan kävimme yhdessä katsomassa pientä kummityttöämme, joka on jo aika iso neiti, 4 vee.
Niin vain se aika menee ja lapset kasvavat touhuten omiaan.
Kauaa emme ehtineet paikallamme olemaan, kun perhe teki lähtöä iltapäiväkerhoon.
Se sopi meille ihan mukavasti, me lähdimme kiertelemään kirppiksiä ja lopulta kierroksemme päätyi Vammalan tai oikeastaan Sastamalan uuteen lankakauppaan,
KLIKKAA TEKSTIN PÄÄLTÄ!

Ihana kauppa, hyllyt täynnä lankoja. Siinä oli näpeissään pitelemistä, kun kotona on jo ennestäänkin paljon lankoja.
Mutta kuinka käykään hyväonnisen neulojan, joka miettii kuumeisesti, mitähän lankaa sitä voisi ostaa, jotta ei ihan turhaa ostosta tekisi.
Silloin ponkasee ovesta miäs sisälle puhelin korvalla ja antaa luurimen minulle.
- Jaa mitäkö veisit syntymäpäivälahjaksi? Annas kun hetken mietin. Vie kuule sukat.

Siinähän minulla oli hyvä syy ostaa pari kerää sukkalankaa ja aloittaa kiiruusti neulomaan sukkia.
Kaupassa hääri iloisesti hymyilevä myyjätär, joka auliisti auttaa kiperissäkin tilanteissa.


















Uusi kauppias palvelee teitä samassa liikehuoneistossa kuin edellinenkin lankakauppa, ihan kaupungin keskustassa.
Väri - iloa teille kaikille ja mukavaa viikonlopun alkua,

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Viikon jäljet



















Elämä jättää jälkeensä monenlaisia jälkiä. Alakoulun takaa pellolta löytyi isoja jälkiä, joita aurinko oli vielä levittänyt.
Ahma oli mennä taapertanut kantavalla hangella. Siinä oli pienellä ihmisentaimella ihmettelemistä, suuressa jäljessä.Tuli jättää jäljen myös muistoihin.
Sain eilen tekstarin, missä palaa, kun vikkuatoja liikkuu?
Heti ei näkynyt mitään missään, mutta pian alkoi taivaanrantaan nousta suuri savupatsas.
Tyhjillään ollut kaksikerroksinen asuinrakennus oli ilmiliekeissä lähellä kotiamme.














Hyvä peli jättää jäljen kellotauluun, mutta vain hetkeksi.
Illan peli oli ensimmäinen play off - ottelu, seuraavaan peliin on kiva lähteä ottelemaan näistä lukemista. Kultapeliin on hiukan jalka oven välissä.
Hyvä kiekkopojat!


















Kädenjälki kukkasessa, toiveissa saada lisää vehreyttä.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Tikattuja
































Dodii, kävin sitten minäkin sunnuntaina Finnquilt - juhlatapahtumassa. Nähtävää oli koko rahan edestä. Töitä oli paljon ja niin taidokkaasti tehtyjä, taso oli korkea.
Ihailin pienen pieniä ja tasaisia pistoja, käsintikattuja peittoja, liinoja, kasseja.
Ylläolevat kuvat ovat pieniä otoksia suuremmista töistä.

Itse olen yhden parisängynpeiton tikannut käsin ja tiedän sen työn vaatiman tarkkuuden ja pitkäpinnaisuuden.
Ehdin katselemaan kaikki näyttelytyöt, vaikka menin paikalle vasta paria tuntia ennen sulkemisaikaa.
Yleensä kiertelen messut yksin, siltikin jään jatkuvasti suustani kiinni. Niin tälläkin kertaa. Tuttuja oli kivasti liikkeellä, monella naisella kun on useampi harrastus.














Tapasin tuttuja myyjiä, heidän kanssaan oli kiva tehdä kauppoja. Yritin tehdä vain pieniä hankintoja, kun aika on rajallinen isompiin suorituksiin.

Ostoksissa on mukana yhdet kassinkahvat, tilkkutyön tikkaamiseen tarkoitettuja lyhyitä neuloja, mittanauha on uusi kynsiviilani ja yksi kirja.
Maalatut tilkut ovat Raumalaisen Salka Sandellin käsialaa.
Kauniita, oli ihan valinnan vaikeus ostaa omansa pois.


lauantai 13. maaliskuuta 2010

Keimaileva kukko

















Ei ihan istumiseksi mennyt tämäkään päivä, vaikka aamusta tuntui että mikään ei huvita. Paitsi peiton virkkaaminen.

Aurinko lämmittää sisälle saakka ja mikä sitä on katsellessa runsasta valon määrää puhtaiden ikkunoiden läpi, kun miäs pesi eilen ne kaikki. Taitaa ottaa voimille paikalla olo.Yhtenä päivänä hyvä, toisena huono. Miähen jalan tikit avattiin tänään ja leikkauskohdasta poistettiin paljon hyytynyttä verta. Huomenna voi olla taas jotain muuta.
Upotimme tytsin kanssa kätemme multapussiin ja teimme muutaman istutuksen. Suurimmat mullanvaihdot teen vasta kesällä pihalla, mutta nyt laitoimme ihan vain pakolliset kasvit parempiin multiin.
Samalla tein uuden asetelman jouluisen tilalle. Muistatko tämän?
Plantagen, tuo ihana poikkeama työmatkallani, käännättää autonrattia monesti kohti vihreyttä.
Ihan joka kerta ei ole pakko pakko saada korintäytettä, mutta kyllä sieltä aina jokunen purkki mukaan pukkaa.


















Pienen pienet taimet ovat ihastuttavia, mutta voih kuinka hankalia isompien kasvien joukosta niitä onkaan muistaa kastella.
Siksipä ne saivat ihan oman pienen kasvupaikan tästä pitsisestä kasvihuoneesta, jonka voi hyödyntään niin monin eri tavoin.Riikinkukko kyllä vie kauneudellaan ja värikkyydellään suurimman huomion koko trooppisesta viidakosta.
Tämän kauniin yksilön ostin ennen joulua Stockmannin joulukoristevalikoimasta. Pitää vain olla kaikki aistit avoinna, kun näkee jotain hauskaa.
Riikinkukko tuo varmasti monelle muistoja Korkeasaaren kierrokseltaan. Ainakin meille, kun vanhin poika meni joskus viisastelemaan yhdelle pitkäpyrstölle ;)

Jouluisen asetelman oksa jäi lyhennettynä riikikukon kiipeilyoksaksi. Kukon vatsassa on klipsi, joka irtosi jatkuvasti vähäisestäkin kosketuksesta. Mutta, miäs siihen ruuttasi jotain tököttiä, niin johan alkoi kukko pysymään pystyssä.














Haimme kasvihuoneelta, siitä maahan lysähtäneeltä, muutaman isomman ruukun ja istutimme pienet taimet hiukan väljempään. Vesilautasiksi ei kelvannut mikään muu kuin hiotut lasimaljat.
Tyyli pitää säilyttää, vaikkei se näy.
Kasvihuoneen pohja peitettiin Kekkilän valkoisilla, sileäksi hiotuilla kivillä, pysyy kosteus kasveilla ja on luonnon tuntua.Pienet ledivalot jätettiin vieläkin paikoilleen, kasvivaloiksi tuikkimaan.
















Sain kuluneella viikolla tämän tunnustuksen Pamilta, kiitos sinulle. Olen otettu.
Olen miettinyt kenelle tämä haluan antaa eteenpäin, kolmelle se pitäisi jakaa, mutta päädyn nyt vain yhteen ja se on...
...Olen kotona - blogin Olivieno. Ole hyvä. Kiertelemme ja kaartelemme samoilla kirppareilla, koskaan kuitenkaan toisiimme törmäämättä.