torstai 31. tammikuuta 2013

Työhuoneella

Olen enemmän kuin kiitollinen saatuani valoa suunnittelutyöni alle. Miäs rakenteli minulle valopöydän niistä materiaaleista joita kotoa löytyi.
Vanhan pöydän kehikko on hyvä työalusta. Alle on kiinnitetty putkivalaisin ja kehikon päälle nostin suuren pleksin.
Tästä on suuri hyöty piirtäessäni ja lasien värejä suunnitellessani. Tätä minä olen kaivannut kauan.
Tämä päivä onkin ollut aika tuottoisa, kun vain pääsin alkuun. Leikkasin ja hioin laseja varjostimeen. Sormet on ikävästi haavaumilla ja koppuraiset päivän pakertamisen jälkeen. Mutta aika parantaa.

Sirkkikselle sinne Ruåttin puolelle. Nämä olisi nyt puoliksi tehty!
Näissä purkeissa on vuoden työ - tai no, vuosi meni näitä työstäessä. Vaikka maailmassa on paljon kauniita laseja, on hauska hyödyntää myös lasipulloja töissään. Suunnitelmissa oli (jo opintojen aikana) sulatella lasipullojen palasia uusia töitä varten, mutta eihän se mennytkään ihan niin. Monen mutkan kautta olen viimeisen vuoden aikana saanut lasiläjäni oikastua, eli sulatettua ja nyt pullon muodosta ei ole kuin muisto jäljellä.
Väreittäin lajitellut palat seuraavaa vaihetta varten valmiina, hio ja folioi. 
Ruskeaa, vihreää ja kirkkaita paloja. Säästin myös pullonkaulat, koska niitä voi käyttää vaikka korun osina.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Aurinkoa aalloilla

 Otsikko sopii kyllä päivän säähän todella huonosti! Ulkona on viheliäisen ihana ilma, ei tartte ny suuttua, mutta minä tykkään lumesta. 
Aurinkoa aalloilla on niin osuva nimi tälle tuubihuiville, jonka neuloin lopultakin loppuun. Työ oli matkaneuleenani viime syksynä. Jätin neuleen odottamaan suurempaa inspiraatiota, joka tulikin ihan yllättäen, kun jatkoin lehtipinojeni selaamista.
 Olin suunnitellut tekeväni rannekkeet tuubihuivin kaveriksi, mutta olisi niin kiva joskus neuloa ohjeen mukaan, eikä jatkuvasti säätää omia juttuja. Modan 5/2012, 25 ohjeella osumatarkkuus oli melkein kohdillaan. Jätin vain yhden kuviokerran langan vahvuuden vuoksi tekemättä. Pari rannekkeita valmistui pitkän elokuvan aikana ja toinen pari siinä imussa.
Langat olen kuorinut muhkeasta kakustani!
Keltainen lanka on Super Tajmahal, pinkissä langassa ei ollut lainkaan vyötettä.
Pinkki rannekepari sopii hyvin joululahjaksi saamani pahsmina - huivini kanssa.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Palloilua

 Pienet huopapallot ovat pehmeitä kuin vastasatanut lumi. Täytin pallon hahtuvalla vain vähäseltään, että sain helposti ommeltua pintaan helmiä riviin. Tai sikin sokin.
Eli tämä on osa 2, palloilua.
 Helmiä. Hopeaa, valkoista ja kirkasta.
 Leluosaston eläintarjontaa on tullut viime aikoina silmäiltyä entistä tarkemmin. Kaikki hellyyttävät otukset ovat olleet tarkkailun alla.
Schleich lelufiguurit ovat aina olleet lasten suosiossa, samoin itse olen aina katsonut onko kokoelmaan tullut jotain ihanuuksia.
 Tätä kuvaa ottaessa eläimille ei ole tehty mitään pahaa!!!
Vain pienen pieni kirurginen toimenpide, jotta saan ohuen vaijerin hahmon läpi.
 Joko arvaat, mitä näistä on tulossa?

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Huivi, eiku jakku, eiku..

 Huivijakku. Tykästyin aikanaan tähän huivitakin malliin, niin jotta!
Tämä on kolmas samalla mallilla, tosin jonkinlaisia muutoksia täytyi tähänkin tehdä.
Näin jossain tällaisen pitsiversion ja sitä ei voinut ohittaa ilman tuijotusta. Malli oli tehdastekoinen, mutta silti se jäi mukavasti mieltä kutkuttamaan.
Lankani on Tallinnan ostoksia, eikä niin kovin marinoituneitakaan vielä. Cortinassa on 50 % villaa, 50 % akryylia. 
Puikkosuositus 2, 5- 3 mm

 Varsinaisen jakkuosan neuloin kaksinkertaisella langalla ja pitsiosuuden yhden kertaisena.
Pitsiosan mallin etsimiseen meni aikaa. Mieleistä ohjetta ei meinannut löytyä laisinkaan, vaikka kuinka selailin lehtiäni. Kunnes katsoin teetee-verkkolehdet ja ihastuin tähän huivimalliin. Ohje löytyy 3 / 1 / 2011.
Ensinnä neuloin hyvän matkaa kaulushuivia, jotta sain jonkinlaisen käsityksen langankulutuksesta. Kun mitta oli melkein hyvä, aloitin helmapitsiä, jonka neuloin näihin mittoihin 0, 30 x 2 m. Laitoin pitsin huuhteluaine kylpyyn ja mittailin pitsin kohdilleen jakun helmaan. Sen jälkeen neuloin kauluspitsin loppuun näihin mittoihin 0,50 m x 2, 40 m ja kylvetin tämänkin.
Lopuksi vielä virkkasin hihansuihin rapuvirkkauksen. Siitä huolimatta se kipristelee. Täytyy näyttää sille kuumaa rautaa.
Valmiista neuleesta tykkään ihan mahdottomasti. Tämä tulee olemaan melkoinen pyydys, pitseihin jää kaikki mukaan =)

lauantai 26. tammikuuta 2013

Pipat

 Novitan talvi 2012 lehdessä olleet ohjeet eivät liiemmin säväyttäneet, kunnes joku oli tehnyt sellaisen makean väriyhdistelmän, että minäkin heräsin etsimään kyseistä lehteä. 
Olin saanut joululahjaksi kaksi kerää Novitan Puro Lehto - lankaa (839), jotka molemmat halusin neuloa pipaksi.
Tässä mallissahan on mennyt kaikki ihan kirjaimellisesti vikaan, siis ohjeen kirjoittajalta. Kun aloitin neulomaan, jupisin kaiken aikaa, että tää ei mee ny ollenkaan kuvan mukaan. Ei sitten millään tuu samaa neulepintaa. Miäs yritti kuunnella telkusta jotain ja minä vain jupisen, enkä lähtenyt katsomaan korjattua ohjetta. Olis kannattanut.
Tein sitten mututuntumalla, eikä se kuvio ihan kamalasti mennyt väärin. 
Ylemmässä pipassa käytin tummempaa Woolia kaksinkertaisena. Hiipasta tuli mielestäni liian pitkä, joten purin sen kahteen kertaan. Päälliseen ompelin kaksi nappia päällekkäin.
Toinen versus valmistui huomattavasti vaivattomammin. Tosin siinäkin oli omat haasteensa kun minulla ei ollut kuin yksi kerä vaalean vihreää Woolia ja Sisua. 
Näissä vaaleanvihreissä langoissa ei ollut liiemmin sävyeroa. Tosin päälliosassa jouduin hiukan kikkailemaan lankojen kanssa, kun olivat loppua heti alkuunsa. 
Siksi tämän hiippa jäi tuota tummepaa pipaa lyhyemmäksi. 
Tässäkin pipassa on nappi päällimmäisenä.
 Lämpimät pipat, mutta ohje. Äsh!


perjantai 25. tammikuuta 2013

Nyt selkis!

 Voi kun tietäisitte kuinka makeasti ihminen voi nauraa itselleen ja vielä yksin ollessaan! 
Tästä on kohta kuukausi aikaa, jälkeen joulun kuitenkin, kun postin mukana tuli kirjalaatikko, jossa oli tämä ihastuttava Tervetuloa joulu-kirja. Minä sitä hiukan ihmettelin, lähetettä luin ja kääntelin, ei laskua, ei mitään muutakaan ilmoitusta. Kummallista.
Näytin lapun myös miähelle, kun minusta on tullut niin neuroottinen näiden lappusten kanssa. Jatkuvasti olen liiton kanssa käynyt kädenvääntöä, en jaksaisi enää millään mitään sekaannusta, joten oliko siinä numerosarjassa jossain lasku?
Ei ole. 
No mikä tämä sitten on? Kun peruin kaikki kirjakerhon tarjouksetkin, ettei se sieltäkään voinut tulla. Ja vielä jälkeen joulun.
Luin kirjan, nautin jouluisista kuvista ihan täpöillä ja olin jo unohtanut koko asian. Ennen kuin, tsadaa. Luen edelleen, melkein kuukauden jälkeen joulun  kuvalehtiä kauniista jouluisista kodeista, jolloin huomaan pienen pienellä präntillä lehden alareunassa nimeni.
Siis minä?!
Nyt oli pakko laittaa lukulasit päähän ja nauraa ääneen. Täältähän tämä kirja on minulle tullut. 
Kiitos, voi kiitos!
Minulla on jatkuvasti lukemattomien lehtien kasvava pino, eikä ihme, jos jokin asia ei ole ihan päivittynyt verkkokalvooni ajallaan. 
Harmittaa vain vietävästi, kun kyseinen lehti lopetti ilmestymästä.

torstai 24. tammikuuta 2013

Paljon kivaa




Tällaisen kauniin plakaatin sain Kirsiltä. Hän onkin pitkäaikanen blogituttavuus Novitan keskustelupalstan puolelta. Kaunis kiitos sinulle tunnustuksesta!
Tämän tunnuksen myötä minun pitää kertoa kahdeksan (8) asiaa itsestäni.
1. Olen kova yrittämään, mutta aina ei voi onnistua
2. En lyö päätäni seinään kuin kerran
3. Valvon mielelläni myöhään
4. Niin ja vastavuoroisesti nukkuisin aamulla myöhään
5. Alkuvuosi tuntuu junnaavan teen mitä vaan
6. Ilahduin eilen opiskelukaverini soitosta
7. Olen jäänyt kolmen käsityön loukkuun. Ei pitäis.
8. Pakotan itseni ulkoilemaan

Nyt minun pitäisi jatkaa tämä seuraaville kahdeksalle bloggaajalle, mutta jotenkin laistan taas. 
Lukijani, ota mukaasi, ole hyvä!

Samaiselta Kirsiltä onnistuin nappamaan myös arvonnasta palkinnon. Palkintona oli omavalintainen väri. Kerroin haluavani valkoista, jotka sitten olikin valittu aivan nappiin. Valkoinen suklaa on super nam, valkoinen lanka tulee aina tarpeeseen, samoin serviisit, ja soopa. Kiitos sinulle.

Jotain valkoista on täälläkin valmisteilla. Tämä voisi olla osa 1.
Tehdään koe-erä valkoisia virkattuja hahtuvapalloja, joista saadaan arvio kuinka hyvin ne huopuvat pesussa.
Huopuivat hyvin, mutta ovat liian suuria.
 Tehdään toinen erä virkattuja palloja ja laitetaan ne pesuun. 
Tulos oli ihan ok. Jatkojalostetaan ja näytetään, jos lopputulos on onnistunut.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Jotain hukassa?

Mikä ihmeen tavaramagneetti tämä työpöytäni oikein on, kun se ei pysy millään tyhjänä? 
Suunnaton määrä käsityömateriaalia kerääntyy pintaa peittämään. Käsittämätöntä. 
Syy miksi aloin etsimään ompelukonetta, on tuo miähen toppatakki, josta on tasku revennyt irti.
Niin ja toinen syy, pyykkikorillinen askartelumateriaalia.
 Sain kortteiluun suuren laatikollisen askartelumateriaalia, jotka pakkasin näin hätäsesti tällaiseen kirpulta ostamaani kirjoituskonelaatikkoon.
 
 Laatikko imaisi sisäänsä koko pyykkikorillisen kauniita papereita ja kuvia. Ei siinä siivoamisessa mennyt kuin hetki, aloittamisessa monta päivää. Nyt on tilaa ommmella. Tosin korjausompelun jätin huomiselle =)
 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lankanarikka

 Kuulikohan joku toiveeni, kun hiljattain rupattelin tahtovani päästä taas käymään Turun Manhattanin kirpulla? Sieltähän löytyy vaikka mitä. 
Eilen tehtiin kierros lähes juoksujalkaa, kun poikien kiakkopeli oli viereisessä kaupungissa Raisiossa. Jos kaikki olisi mennyt käsikirjoituksen mukaan, joukkueen linja-auto olisi lähtenyt käyntiin, poika olisi saatu joukkueen kyytiin sovitusti, olisi kirppukierrokselleni jäänyt vieläkin enemmän aikaa.
Kuljimme omalla autolla, joten olimme ennen joukkuetta hallilla. Loput pelaajat tulivat varalinkalla hiukan jäljestäpäin, ettei kukaan sentään myöhästynyt. 
 
Kirpusta en ehtinyt kiertämään kuin toisen puolen, mutta sitäkin nopeammin kärryni täyttyivät =)

Koskaan ei täydy ohittaa messinkisiä lampunjalkoja, niistä kun saa taiottua kaikkea kivaa. En kuitenkaan tunnusta mitään tiettyä tyyliä, enkä muista mitä jo omaan, niin välillä tulee ihan hauskoja sattumia. Kuten tässä. Lampunjalat ovat aivan samanlaiset! Aamulla katselin tätä kultaista jalkaa, ihan samat "silmät" molemmissa jaloissa.
Taidan vaihdattaa tämä uuden, patinoidumman jalan lasivarjostimeen, sopii paremmin sävyltään kokonaisuuteen. Miäs töihin, eli johdottamaan lampunjalkaa.
 
 Peltirasioiden kanssa olen yrittänyt pidättäytyä yhden purkin löydöissä, eli en osta kahta samanlaista laatikkoa.
Nyt osui kohdalle oikein mieluinen kahvipurkki, limenvihreä kierrekantinen ja siisti purkki. 
Joka päivä käytössä olevissa mukeissamme on samaa lehtikuviota koristeena.
 Ihana!
 Esmeralda rasiassa on ollut karkkia.
 Eikä hintakaan ollut huikea, alle kaksi euroa.
 Nykyään en enään etsimällä etsi vanhoja matkalaukkuja, koska niitä on jo niin paljon. Mutta en päässyt millään, en sitten millään ohi tästä punasävyisestä tukevasta ja siististä laukusta.
Pakko oli nakata kärryn täytteeksi vielä yksi lankanarikka. 
Näitä on kerääntynyt ihan pinoiksi asti muutamiin nurkkiin ja yksittäisiä löytyy sieltä täältä pitkin pirttiä.
 Viiden pino pirtissä. Kaikki täynnä lankojani. En kyllä muista mitä lankaa mistäkin löytyy, mutta ainahan on mukava penkasta, jos epäilyttää sisältö.
 Toinen viiden matkalaukun pino on telkkuhuoneessa. Alimmassa on sukkalankoja, muista ei mitään tietoa.
Mistäkö muistan sukkalankalaukun? Siitä, että se on suurin laukuistani ja niin hankalasti on pinon alimmaisena, etten viistisi millään purkaa pinoa ja hakea paria kerää uutta sukkaparia varten lankaa.
Matkalukemiseksi ostin vielä pari kässylehteä. Uusintakierrokselle pääsen, toivottavasti, vielä tänä keväänä ainakin kerran, kun poikien peli on Turun läheisyydessä toistamiseen. Jos vain pojan kohdalle osuu pelivuoro. Osuis!