Siitä suuri kiitos ihan teille kaikille.
Tämä bloggaaminen on vuorovaikutusta puolin ja toisin. Kirjoittaminen ja omien valmiiden töiden kuvaaminen on sellainen voimavara, josta olen tainnut ammentaa iloa ja voimaa myös muille.
Minun pitää kertoa teille illasta, joka toi hyvän mielen pitkäksi aikaa. Olin sisareni kanssa eräänä kesäkuun iltana kyläjuhlassa, jossa tapasimme tuttuja ja vietimme mukavan leppoisan illan. Minulle vieras nainen tuli luokseni, ojensi kätensä ja kiitti minua blogistani! Olin otettu, hämilläni ja hiukan sanaton.
Juu, minä. Sanaton!
Hän on niitä lukijoita, joka ei koskaan jätä käynnistää muuta merkkiä, kuin luvun laskuriini.
Tiedän, että teitä on muitakin, mutta tämä tapaaminen jäi minua mietityttämään pitkäksi aikaa. Positivisen palautteen vastaanottaminen hämmentää. Ainakin, jos siihen ei voi etukäteen mitenkään varautua.
Blogillani on 111 tilaajaa ja mittari raksuttaa n. 300 päiväkävijää. Kiitos teille. Kommentit ilahduttavat aina.
Kun kirjoittaminen tökkii, lataan vain kuvia. Tytär ihmetteli kesällä, kun en kirjoita enää niin paljon.
Täytyy todeta, että kulunut kevät ja tämä kesä on ollut kohdallani niin uuvuttavia, että en ole jaksanut paljon asiaan panostaa. Mutta toisaalta, en ole koskaan halunnut tätä lopettaakaan. Siksi ole maksanut lisätilaa kuvilleni, jotka osittain inpiroivat jopa minua. Niistä näkee edellisen vuoden tapahtumat.
Ja nyt kuviin!
Salkoruusu on päättänyt ottaa paikkansa ja minullehan se sopii vallan mainiosti. 2- vuotinen kukkija on pysynyt hyvin pystyssä kovissakin tuulissa ilman minkäälaista tukea.
Tämä ja syysnauhus ovat upeassa kukassaan huvimajan vieressä. Ihanaa tämä koko kesän läpi kulkeva kukinta. Koko ajan jossain on joku ihanuus.
