Taikareki

 Mitä näitä säästämään, kun käyttöön olemme saaneet. Näin ajattelen ja siitä se ajatus sitten lähti, kirkkoreki haettiin kuivurilta. Samalla, kun siivosimme sen, silmäilimme pihaa, että mihin tämä nyt laitetaan. Molemmilla oli viikolla jo omat suunnitelmat, mutta kumpainenkaan ei oikein ottanut tuulta purjeisiin.

Tämä on mummolani peruja, tekijästä ei ole tietoa, kuten luhdissa olevissa kelkoissa. 

Saattaa olla Virroilta, isoisäni synnyinseudulta. Saimme hakea nämä mummolan peruna ennen talon siirtymistä uuteen omistukseen muutama vuosi sitten. Kaksi rekeä on vielä kuivurilla odottamassa suunnitelmia.

Siivoaminen sujui sukkelaan, sitten piti vain etsiä tarpeeksi pitkä valosarja. Sekin löytyi valmiiksi kotoa. Ostan paljon alennusmyynneistä ja tarjouksista tuotteita, kun näitä ideoita putkahtelee niin pääsee heti tekemään. 

Kuvan roskiskatoksella ja maitolaiturilla on virka, joista ne ei koskaan tienneet.

Kelkkaan kieputettiin turvallisuussyistä valosarja ennen nostoa. Osa johdosta piti suojata, ettei se mene katki. 

Tähän asti me pääsimme kahdestaan, mutta sitten ideat oli vähissä. Ei, kun voimat!

Miäs käynnisti traktorin ja minä hain telineitä nostoa varten.

Jostain tuo avulias naapuri taas kuuli, että ährästämme ja ihan sujuvasti ujuttautui meidän avuksemme. Naapuri jouti katolle, miäs kiristeli traktorilla liinoja kiinni ja minulle jäi kuvaaminen ja tikapuiden siirto.

Vaikka reki on kevytrakenteinen, ei se ole kevyt! Jestas, että kädet oli hapoilla, kun yritimme kahden nostaa. 

Koko komeus on kiinnitetty kuormaliinoilla niin, että se varmasti pysyy paikoillaan jopa aaton nopeissa lähdöissä 😅

Mitä elämä olisi ilman naapureita?

Jos tämän talon pojat kuuluis vielä ruokakuntaamme, olisivat he jo testanneet nuokin istuimet.

Monen tunnin äheltämisen jälkeen odotimme pimeyden laskeutuvan.

Miäs kävi hakemassa itselleen uuden projektin, kolariauton, että saamme tuoretta tassua liikenteeseen. Ei sentään liikkunut reki katolla 😀

TERHI

Nenäliinat taskussa

Kävimme eilen Tampereella teatterissa hetkellisen puntaroinnin päätteeksi. Miäs on ollut lähes koko viikon kotona flunssassa ja minä loppuviikon. Meidän tautien sairastelussa ei ole paljon eroavaisuuksia, paitsi lämmössä. Kun toinen saa kunnon kuumeen, minulla mittari näyttää pohjalukemia. Viisi viikkoa sitten alkanut flunssaoireilu on vienyt kyllä kaikki voimat töissä ja muualla. Nyt, kun pääsin uusintakierrokselle, en enää jaksanut töihin lämmön sahaamisen vuoksi. Kun mittarin näyttö on 34, 1-37', nenä vuotaa verta jatkuvasta niistelystä, mittaillaan jo huumoriakin lähteä yhtään mihinkään. Jouduin perumaan ensimmäisen kerran tänä syksynä iltavuoronikin.

Onneksi teatterisali, meidän onni, ei ollut täynnä. Saimme istua omalla rivillämme ihan kahden ja edessäkin oli kaksi tyhjää riviä, niin että köhiminen ei herättänyt mitään suurta ääneen huomauttelemista.

Saituri, ihana raha on kepeä, hauska ja ajankohtainen vaikka näytelmä on 355 - vuotta vanha.

Otso Kautto, joka oli ohjannut tämän näytelmän, sai potkut päivää aiemmin. En ole jaksanut kiinnostua aiheesta enemmän, mutta raha, raha, raha.

Auvo Vihro on Saiturina niin oikea valinta. Lue juttu tästä.

Ihastelin tietysti puvustusta. Upeat barokkihenkiset asut, volangit ja helmat. Eniten ihastusta herätti valo- ja videosuunnittelu, kun jo kerran erehdyin luulemaan yhtä seinää maalatuksi, niin se olikin harhaa. Niin taitavasti toteutettu, kun lattiat "laatoitetaan" kalliilla marmorilla ja seinät maalataan nykytekniikalla. 

Näyttämö oli juhlava ja kun esirippu laskeutuu, sali tyhjenee nopeasti kaupungin iltaan.

Kävimme ostoksilla sekä TTT:n myymälässä, että Aplodin. Törsäsimme viimeiset kulttuurisetelit ensi vuoden kahteen suureen näytökseen. Tilille jäi vielä 6 €, jonka aion hyödyntää vaikka elokuvaan.

Hämeenpuistossa on markkinat. Pakkanen narskui saappaiden pohjassa, kun talsimme kujan koju kojulta. Miäs osti vuoritetut nahkahanskat, kun löytyi yksi tarpeeksi suuri pari. 

Olen ottanut seurantaani revontulikyttääjät, josta bongaan nuo taivaanmerkit. Eilen ilta oli jo aika selkeä, vain kevyttä pakkaslunta ja -15'

Kuu ei ole vielä täys, mutta sen valaisuarvoa ei voinut vähätellä. Olen kuvannut nämä yökuvauksella, 10 sekunnin valotuksella. 

Puhutaanko hetki sähköstä? Meillä on ollut nyt reilun vuoden pörssisähkö ja tällä viikolla on käyty huipulla, mutta on kyllä otettu pohjat. 

Meidän sähkön vuosikäyttö on ollut tätä vuotta aiemmin noin 16 600 kw, mutta saimme sen laskemaan tarkkailemalla omaa käyttöämme n.10 800 kw. Se on paljon, mutta ei se säästänyt meidän rahaa, vaan mahdollisuuden siihen, että kaikille riitti sähköä, kun piti talkoilla. 

Tämä vuoden arvioitu kulutuksemme on laskettu n.10 700 kw. Nyt en pidä kotia pimeänä, valaisen viherkasvini ja käytän kausivaloja huolettomammin. Selvittiinhän me yhdestä vuodesta. 

Suurin muutos oli jatkuva puulämmitys, kun pirtissä on suuri leivinuuni. Muuten olimme lämmittäneet sen vain joka toinen päivä, nyt joka päivä. 

Suora sähkölämmitys on ollut meille aina hyvä ja siisti lämmitysmuoto. Olen laskenut kaikkien huoneiden lämpötilat 17', vain laatoitetut on 20'.

Kun päivittäisen pörssikäppäröiden virhelukema tuli julkiseksi alkoi meillä koneet käymään. Pesin mattopyykin, keräsin kaikki pesua tarvitsevat ja latasin tiskarin useamman kerran. Vain uunin pesu unohtui kuumehöyreissäni.

Pylväät ovat tällä hetkellä sen verran ylhäällä, että en aikonut pestä pyykkiä, mutta sotkin yöpaitani nenäverenvuodolla, kun en ehtinyt nenäliinaan kiinni ajoissa.

Pysykää sulina, huomenna vasta kylmä on!

TERHI