maanantai 13. marraskuuta 2023

Viherkasvit sisustuksessa

Viherharrastus on innostanut onnistumisilla ja rehevällä kasvulla. Olen onnistunut ostamaan erilaisia taimia eri kasviryhmistä, joiden parissa minulla menee päivittäin aina jonkin aikaa. Kierrän lähes päivittäin kaikki kasvit, mutta väliin jää huomaamatta jokin, jota sitten elvytän ja palvon. Helppoja kasveja ei ole, se on minun mielipiteeni. Mutta vähemmän hoitoa tarvitsevia kyllä löytyy.
Aurinko hellii vihertävää kasvustoani länsi-ikkunalla. Tähän on hyötyä vastapäisen seinän, idän, aamuaurinko, joka kesäaikaan herättelee kasvuston uuteen päivään. Harvoin joudun kääntelemään kasveja valon mukaan, kun sitä tulee molemmista suunnista. Toisissa huoneissa teen sen varovaisesti, vain vähän kerrallaan.
Pimeän ajan kasvivalot on kytketty käyttöön ajastimella yön halvimpaan sähköön. Näiden valojen alla on viherrys pysynyt hyvänä jo useamman vuoden. Metallinen kukkavarjostin Ikea.

Ronttasin kesän pihalla olleen vanhan penkin pirtille. Tämä on peruja mummolan varastosta, jonka saimme tyhjentää pari vuotta sitten. Penkki kuivui kesän vesisateiden jälkeen noin viikon ajan sisällä ennen kuin se soviteltiin paikoilleen makuuhuoneen ikkunan alle. Tähän sain hyvälle korkeudelle monta kukkaa. Osa on jakotaimia, mutta löytyy sieltä variegata peikonlehti. Tämän peikon kanssa olen ollut välillä ihmeissäni, kun se ottaa nokkiinsa niin helposti. Viime talvena sen päällä oli ylösalaisin käännetty lasipurkki, joka piti yllä tasaisen kosteuden. Kastelin vain muutaman kerran lepokauden aikana. 
Oi tätä ajan patinaa, jota on niin vaikea saada tekemällä tehdyksi.
Penkin alla on minun lapsuuden leikkikehto.

Pimeimmätkin nurkat on valaistu kausivaloin. Näistä valoista on sekin hyöty, että aamuyön tunteina on aina lempeä kulkuvalo.
Uusimmat hankintani, santut, jotka minun pitää nähdä aina. Siksi nämä on keittiön tasolla, helposti käden ulottuvilla. Kevät olisi otollisin aika tehdä pienten alkujen hankintoja, mutta kokeillaan nyt tällä valohoidolla selvitä yli pimeän kauden.
Kerran viikossa kastelu lämpimällä vedellä lautaselta.
Hoyat, eli posliinikukat ovat viime vuosieni uusimmat tulokkaat. Näiden kukintaa olen odottanut, kituuttanut kastelematta, mutta en saa kukkimaan. Viherkasveinakin nämä ovat kauniita erilaisin lehtivärein ja -muodoin. Amppelikasvustot tuo rehevyyttä pieneen tilaan. Yhden kasvusto kiipeilee aina vain kohti kattokoukkua, kuin pyrkien kylmälle vintille. 
Eräänä aamuna olimme jo menossa mutkasta tietä tuntemattomaan, kun kahdet vilkkuvalot yllätti meidät. Kun kukaan ei meitä pysäyttänyt, miksi olisi, niin minä vääräleuka sanoin, että onkohan joku tehnyt ilmoituksen yrittämisestä? Ei ole tullut yhteydenottopyyntöä 😅
TERHI

2 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Kauniita ja tekee viihtyisyyttä. Minun peikonlehti taitaa olla mennyttä kalua. Ei pitäisi olla liika eikä vähäinenkään kastelu ongelmana. Joku sitä vaivaa.

TeSa kirjoitti...

Kurkkaa lehtien alapinnat ja multa löytyykö öttiäisiä. Omissani oli ja tein niille häädön!