Ma-pe

Mitä me tehtäis helteellä, kun ei olla rantaväkeä, ei auringonpalvojia, eikä helle meitä haittaa?

No, mennään mettään!

Vuodesta toiseen mustikka-aika ajoittuu loma-aikaan, tai noh, melkein lomaan, että voidaan kulkea unirytmistä viis, marjastamaan ajan kanssa. Ei se pelkkä marjojen poimiminen, vaan se perkaaminen on aikaa vievää puuhaa.

Satoa on tullut ja sen kanssa on puuhattu viime viikon arkipäivät. Töiden jälkeen illaksi metsään ja yötä myöden perattu ja säilötty.

Kuten olemme saaneet lukea, olemme ihan itse todenneet. Mustikkaa tulee helposti ja paljon =)

Ihan tässä tulee ahneeksi.

Kun päivälämmöt huitelee 22-26' välillä, kiristän otsapantaani. Antaa hien virrata, minä kestän. Tuulenvire silloin tällöin olis kiva, menisi paarmat tuulenviemää kauas, kauas pois.

Joka käynnillä kannamme kotiin suu hymyssä ämpäreittäin ihanuuksia. Nämä eivät meillä jää käyttämättä.

Marjareissuilla ihan parasta on evästauot. Kun ämpäri täyttyy, on se lupaus tauosta. 

Ensin on tyhjennetty jääkaappi kaikesta nihkeästä. Oi, nehän maistuu vielä ihan hyviltä. 

Itseään tsempaten, tuore pulla paistopisteeltä saa kauhomaan vielä nopeammin tuoden lisää virtaa.

Metsässä on rauhallista, vain muutamia poimijoita meidän lisäksemme.

Tää ottaa hetken huilia, jaksaa taas rämpästä.

Kotona olemme viritelleet perkuupaikan työhuoneeseeni. Se on siellä viisi päivää ihan puhdistamona. 

Istahdamme urakan jälkeen puutarhaan hetkeksi ja kuuntelemme yön ääniä.

Kesäyöt ovat lumoavan kauniita, pientä valonkajoa, ei mistään mitään ääntä.

Nämä aurinkokennovalot syttyivät lähes samanaikaisesti.

En tee iltaisin pihakierrosta, mutta oli kiva nähdä, että nämä toimivat.

Kasvarin toinen kesä tuottaa jo hyvää satoa.

Eräänä iltana, tai se oli jo yö, 00.30, söimme terassilla uuden sadon mustikkarahaa. Laitoin kausivalot ja nuo kivat ladattavat pöytävalot käyttöön.

Summasimme ma-ke saldon, 140 ltr. Se riittää meille ensi talveksi, mutta voimme vielä halutessamme käydä keräämässä lisääkin.

Terhi

Poks!

 Minulla on ollut vuosikymmenet ajokortti. Autokoulun aloitin ennen kuin täytin 18 ja kohta vuoden vaihduttua minulla oli lompakossani uutuutta hohtava kuorma-autokortti. Kerrasta läpi! Kilometrejä on tullut paljon, kun maalta lähdet niin joka paikkaan on pitkä matka. Meiltä ei pääse julkisella ennen kirkonkylää. Ennen pääsi linja-auton koulukyytiin, jos oli tilaa, mutta sitä en ole koskaan käyttänyt. Siksi ja sen vuoksi meillä on lähes alusta alkaen ollut kaksi autoa. Kallista. 

Tätä kalleutta vastaan on tuo miäs, joka taitaa niin pellit, kuin suuremmat autorempat ja aina kun mittariin syttyy jokin huomiovalo tai kuuluu epämääräinen kolistus, teen ilmoituksen ja varaan ajan pajalta. Yleensä muutaman päivän viiveellä osat on saatu ja työtassu hyrisee jälleen tuttuja reittejään. Meidän viimeisin auton osto liikkeestä on tehty n.20-vuotta sitten. Sen jälkeen kaikki autot on ostettu kolaroituna ilman moottorivauriota. Samoin pärrät ja muut perässä laahattavat niin meille kuin mukeloille. Kolinaa, ähellystä, yrittämistä ja valmista on tullut niin meille, kuin toisille. 

Pari viikkoa sitten tuli taas pari lommoa lisää, kun olin menossa aamusta töihin. Kolmion takaa ajoi himpan verran suurempi auto jarruttamatta kylkeeni. Yritin väistää, kun huomasin, että päällehän se tulee. Sanoin vain ääneen, älä vaan nyt päälle aja, s...tana! Ja tulihan se. 

Nuori nainen järkyttyi, itki ja oli ihan kauhuissaan. Soitin pikaisesti ensin aamun asiakkaalleni, että tulen myöhästymään, kotiin, jos auto ei inahda niin saan kyydin ja vielä häkeen, että saamme asiaan selvyyden. Kerroin, että olemme vain kuskeina liikkeellä ja molemmat on päässyt pois ajoneuvoista. Kumpaakaan ei sattunut, paitsi vastapuolta henkisesti. Vastapuolen auto on hybridi, joten palokunta liikkeelle. Eikä kauaa mennyt, kun näin auton tulevan vilkuttimet päällä. Molemmat autot tarkastettiin, ei vuotoja, eikä henkilövahinkoa. 

Sen jälkeen tuli mp poliisi ja kohta perään autopoliisi. Pilli suuhun ja hyvä puhallus! Ohjasin liikennettä sen mitä oli tarvetta ja keräsin irtonaiset osat liikennettä haittaamasta. Nuoren naisen äiti, samoin miäs oli jo tulleet paikalle. Kapealla tiellä oli aamusta melkoisen paljon hälinää.

Pääsin lähtemään ensinnä, poliisit jäivät vielä haastattelemaan toista. Miäs ajoi auton heti kolarikorjaamolle arvioitavaksi, että vakuutusyhtiölle saadaan kuvat ja arvio. Vajaa viikko myöhemmin tuli tieto, että auto lunastetaan. Sain ajaa vielä työpäivän päätteeksi auton kotiin ja siihen se jäi odottamaan noutoa. 

Illalla haimme humun luota minulle käyttöön laina-auton, josta sitten parin päivän jälkeen meni iskarin yläosasta kiinnitys. Hitto mikä kolina ja miäs matkoilla. Onneksi on tuo naapuri, jonka kanssa yhteistyö miähen pajalla toimii 24/7. Naapuri laittoi minulle auton kuntoon ja sain itseni taas aamusta töihin. Lähteissään sanoi, että minä rikon kaiken =)

Kuluvia osia... Auto jää nyt meidän tontille, miäs laittaa sen seuraavaksi myyntikuntoon. Katsastus tehtiin viime viikolla, leima tuli. 

Paaliin menevään autoon ehti toukokuun loppuun mennessä tulla yli 460 000 kilometriä. Itse ajan reilun 10 000 työmatkoja vuodessa. Volvo oli ostettaessa hirvieläimen kanssa ottanut osumaa. Minä otin sillä toistamiseen osuman hirveen kymmenisen vuotta sitten. Nyt, kolmas osuma oli liikaa etulokasuojasta takalokariin.

Auto noudettiin kotipihasta 16.6.  Kiitos hyvästä palveluksesta.

Uusi koeajossa

Kumpainenkaan meistä ei ollut innostunut lähteä potkimaan autonrenkaita. Kattellaan nyt, kun on toi laina-autokin. Nettiä tuli selattua mutta ei me ny mihinkään illasta jakseta lähteä.

Vaan, jos vävy lähtisi, kun olimme menossa heille peräkärrykuorman kanssa käymäseltään. Miähet lähtivät lähialueen autoliikkeeseen ja pian istuin kuskin paikalla. Koeajo oli tehtävä, kun minun käyttöönihän tätä etsitään. Kävin asfaltilla, liikennevaloissa, hiekkateillä. Sain auton sammumaan, tyypillistä uuden auton käsittelyä. Tämän koeajoi miähet, tytär ja minä.

Ajossani on nyt Audi A4 Quatro. Valmiiksi jo kysyin, että onnistuuhan huollot kotona =)

Terhi

Satoa

Tänä kesänä on taas mustikat antaneet parastaan. Luulin jo, että meidän reissun aikana missaan meidän kaikki hyvät marjastuspaikat, mutta ehei! Eihän niissä ollut edes käyty kuin muutamissa. Meillä on ollut tapana, että kauden ensimmäinen reissu käydään vain kattelemassa. Tästä on tullut vuosien aikana jo ihan vitsi. 

Meillä oli miähen kanssa rehvit metsätaipaleella, kunhan pääsen töistä. Hän oli ottanut varukseltaan kuusi ämpäriä, jos nyt sitä marjaa satutaan löytämään. Eväitäkin oli runsaanlaisesti, samoin juotavaa. Ilman lämpötila oli n.28', eli kohtuu lämmin. Noukkurit matkaan ja ämpäriä täyttämään. Eikä aikaakaan, kun ensimmäiset astiat täyttyivät. Nokka kohti kotia ja putsaamaan.

Jostain syystä, en tiedä miksi, mutta aina seuraavilla reissuilla äpäreistä jää kotiin pari. Tälläkin kertaa teimme nopeasti valmista, jäikö eväät vähän syömättä, kun sadekin alkoi ukkosen jyrähdyksestä ripsimään. Piti laittaa oikein vauhtia töppösiin, ettemme kastuneet. 

Taas jäi kaksi ämpäriä pois matkasta =) Tälläkin kertaa sade juoksutti meitä, mutta emme kastuneet ennen kuin lähdimme liikkeelle. Pahuksen vesisade! Olisimme käyneet katsomassa valmiiksi seuraavan paikan. 

Yllättävän hyvin jaksoin aina töiden jälkeen metsään, mutta sitten tulikin hetken tauko, muut menot, niin ja vesisateet. 

Jos välillä vadelmia. Meillä on kaksi oikein hyvää mestaa missä käymme. Ensimmäiseen jäin itekseni, kun miäs lähti kanttiksia etsimään. Sai sen verran, että saimme kahden päivän annoksiin maukkaan kastin.

Vadelmia saimme viisi litraa ja oli suu hymyssä. Täältäkin lähdimme kiireellä, kun sadealue antoi esimakua. 

Olemme yllättävän nopeajalkaisia ja notkeita, kun sille päälle sattuu. 

Seuraavan metsäretken teimme poliisisaattueessa. Jostain syystä mustis ajoi edellämme metsäreitille ja me poikkesimme puskiin. Minä jäin poimimaan vadelmia, 5 ltr, kun miäs noukki meille iltapalamustikat, 5 ltr. Saattoi tuossa olla aamupalalle ja vielä seuraavalle iltasellekin tuoreet marjat. 

Jos joku miettii, että mihin me nuo kaikki, niin me syömme marjoja päivittäin. Enimmäkseen tuoreena, ei leivottuna. 

Vattupuskissa oli sitten sellainen sekamelska oksaa, kasvua ja kukkivaa pajua, että en oikein ottanut selkoa miten siinä rymistelisin eteenpäin.

Aina ei voi mennä kaikki ihan ok. Sain jollain reissulla käsivarteeni ötökän pistoksen, joka ei siinä hetkessä vielä kihelmöinyt, mutta illan mittaan käteni turposi ihan mahdottomasti, se punehtui ja osa käden päällipuolesta tummui. 

Ja vielä kun otin asiakkaan luona osumaa ampparista oli mittani täynnä kaikkiin lentäviin. Kädestäni jouduin käymään lääkärissä, mutta jalkani kanssa pärjäsin kotihoidolla. 

Niin, kerran vielä! Nämä keräsimme pyynnöstä ja nyt on noukkurit laitettu, ehkä, odottamaan uutta kesää.

Keltalieko

Keräsimme n.160 ltr mustikoita ja hiukan vadelmia. Punaiset viinimarjat ei meinaa mahtua mihinkään, vaikka kuinka yritän kaivaa niille pakastimista tyhjiä kolosia. Toki ei niillä ole vielä mikään kiire, ja hyvin voin kerätä tuoreet marjat vielä hetken aikaa suoraa puskista lautaselle. 

Terhi

Metsä

Tänä vuonna mustikka tuottaa hyvin satoa. Näiden kerääminen vaatii hyvät eväät, kunnon jalkineet ja notkean luonteen.

Naistenviikolla oli katsottu sääkarttaa ja arvottu mennäänkö hetkeksi, vai vasta huomenna. Meillä on omat tutut metsäpaikat, jossa olemme käyneet jo vuosien ajan. Ei ole ollut väliä onko ollut kuiva kesä, aina olemme saaneet ämpäreihin täytettä. 

Ensinnä pysähdyimme tutulle paikalle, josta keräsimme mitä oli. Pieni tauko ja tyhjät ämpärit mukaan. Tyhjän kauhomista! Jatkuvaa kävelyä, mutta lopulta päädyimme marjaisaan paikkaan ja astiat alkoivat taas täyttymään. Itse epäilin, ettei operoitu käteni kestäisi moista puuhaa, mutta enhän minä mustikankiilto silmissäni edes muistanut koko asiaa, eli käsi toimii nyt.

Kuivassa kanervametsässä on kiva kulkea.

Matkanvarrelta

Kun notkeus katosi iltapäivän tunteina, kävimme kotimatkalla ostamassa 15 € Marjukka marjanputsauslaitteen, joka liitetään imuriin. Tällä saimme puhdistettua kerätyt 40 ltr suht nopeasti pakastettaviksi.

Kunnon naavaparta

Seuraava keräyspäivä menikin ihan vadelmaksi. Pysähdyimme katsomaan, jos löytäisimme uuden hyväsatoisen musikkapaikan, mutta mitä minä näinkään? 

Valtaisan vadelmakasvuston, jota ei voinut jättää huomiotta. Miäs lähti katsomaan mustikkapaikkaa auton kanssa ja minä ämpärin kanssa poimimaan vadelmat. Niitä vain riitti ja riitti. Lopulta poimimme yhdessä. Rämmimme puskissa, kaaduimme vuoroin. Menimme neliveto päällä päästäksemme takaisin ylämäkeen. 

Miäs kaatui niin, että ennätin just nappaamaan ämpärin hänen kädestään. Oli niin pahuksen haastava maasto kulkea. Jätin takin päältäni, kun kahvitauolle yrittänyt miäs kuuli huutoni, että takaisin ämpärin kanssa. Oksat raapivat ihon rikki ja paarmat iloitsivat läsnäolostamme. 

Edellisen päivän kaatosade piti kasvuston märkänä. Housut nuolivat ihonpintaa niin, ettei jalka noussut kunnolla. Mutta, oli ilo kauhoa makeaa vadelmaa pakasterasioihin talven varalle. 

 Poimin vielä oman pihan vadelmat talteen, eli saamme varmasti kymmenen litraa pelkkää herkkua talveksi pakastimeen.

Sadealue peitti Pirkanmaan ja sen liikeitä seurasimme hyvin tarkkaan. Kun päivästä tai ainakin aamusta oli luvattu kuivaa keliä, ponkaisimme kolmannen kerran metsään. Matkalla oli niin kaunis metsäpohja kosteine seitteineen, että olihan se kuvattava.

Otimme uuden alueen tarkasteluun, kun turha lähteä jo käydyille mättäille. Maasto on helppoa kulkea. Ihan tyyni ja raikas sää, +16', mutta kyllä se siitä lämpenee. Parasta näissä viileissä aamuissa on se, että paarmat on poissa. 

Sain noukkuriini pullean toukan, joka palautettiin heti takaisin luontoon. Tämä on riikikukkokehrääjäntoukka. 

Tämäkin reissu oli hyvin antoisa. Miäs ehti juomaan kahdesti kahvinsa, jos sillä vadelmareissulla ne jäi nopeasti siihen yhteen kertaan.
Nyt on kaikki puhdistettu ja pakastettu. Noukimme viikon aikana noin 90 litraa mustikkaa ja kympin vadelmaa.

Terhi