Satoa

Tänä kesänä on taas mustikat antaneet parastaan. Luulin jo, että meidän reissun aikana missaan meidän kaikki hyvät marjastuspaikat, mutta ehei! Eihän niissä ollut edes käyty kuin muutamissa. Meillä on ollut tapana, että kauden ensimmäinen reissu käydään vain kattelemassa. Tästä on tullut vuosien aikana jo ihan vitsi. 

Meillä oli miähen kanssa rehvit metsätaipaleella, kunhan pääsen töistä. Hän oli ottanut varukseltaan kuusi ämpäriä, jos nyt sitä marjaa satutaan löytämään. Eväitäkin oli runsaanlaisesti, samoin juotavaa. Ilman lämpötila oli n.28', eli kohtuu lämmin. Noukkurit matkaan ja ämpäriä täyttämään. Eikä aikaakaan, kun ensimmäiset astiat täyttyivät. Nokka kohti kotia ja putsaamaan.

Jostain syystä, en tiedä miksi, mutta aina seuraavilla reissuilla äpäreistä jää kotiin pari. Tälläkin kertaa teimme nopeasti valmista, jäikö eväät vähän syömättä, kun sadekin alkoi ukkosen jyrähdyksestä ripsimään. Piti laittaa oikein vauhtia töppösiin, ettemme kastuneet. 

Taas jäi kaksi ämpäriä pois matkasta =) Tälläkin kertaa sade juoksutti meitä, mutta emme kastuneet ennen kuin lähdimme liikkeelle. Pahuksen vesisade! Olisimme käyneet katsomassa valmiiksi seuraavan paikan. 

Yllättävän hyvin jaksoin aina töiden jälkeen metsään, mutta sitten tulikin hetken tauko, muut menot, niin ja vesisateet. 

Jos välillä vadelmia. Meillä on kaksi oikein hyvää mestaa missä käymme. Ensimmäiseen jäin itekseni, kun miäs lähti kanttiksia etsimään. Sai sen verran, että saimme kahden päivän annoksiin maukkaan kastin.

Vadelmia saimme viisi litraa ja oli suu hymyssä. Täältäkin lähdimme kiireellä, kun sadealue antoi esimakua. 

Olemme yllättävän nopeajalkaisia ja notkeita, kun sille päälle sattuu. 

Seuraavan metsäretken teimme poliisisaattueessa. Jostain syystä mustis ajoi edellämme metsäreitille ja me poikkesimme puskiin. Minä jäin poimimaan vadelmia, 5 ltr, kun miäs noukki meille iltapalamustikat, 5 ltr. Saattoi tuossa olla aamupalalle ja vielä seuraavalle iltasellekin tuoreet marjat. 

Jos joku miettii, että mihin me nuo kaikki, niin me syömme marjoja päivittäin. Enimmäkseen tuoreena, ei leivottuna. 

Vattupuskissa oli sitten sellainen sekamelska oksaa, kasvua ja kukkivaa pajua, että en oikein ottanut selkoa miten siinä rymistelisin eteenpäin.

Aina ei voi mennä kaikki ihan ok. Sain jollain reissulla käsivarteeni ötökän pistoksen, joka ei siinä hetkessä vielä kihelmöinyt, mutta illan mittaan käteni turposi ihan mahdottomasti, se punehtui ja osa käden päällipuolesta tummui. 

Ja vielä kun otin asiakkaan luona osumaa ampparista oli mittani täynnä kaikkiin lentäviin. Kädestäni jouduin käymään lääkärissä, mutta jalkani kanssa pärjäsin kotihoidolla. 

Niin, kerran vielä! Nämä keräsimme pyynnöstä ja nyt on noukkurit laitettu, ehkä, odottamaan uutta kesää.

Keltalieko

Keräsimme n.160 ltr mustikoita ja hiukan vadelmia. Punaiset viinimarjat ei meinaa mahtua mihinkään, vaikka kuinka yritän kaivaa niille pakastimista tyhjiä kolosia. Toki ei niillä ole vielä mikään kiire, ja hyvin voin kerätä tuoreet marjat vielä hetken aikaa suoraa puskista lautaselle. 

Terhi