Kurpitsajuhlaa

Tänä vuonna ei täytynyt harmitella valkoista tekemätöntä päätä, vaan kävin hakemassa sen työhuoneestani hyvin suojattuna. Nostin esille ja laitoin johdon seinään kiinni. Siinä se, nopeasti valmista, kun vielä etsimällä etsin teemaan sopivan pöytäliinan. 

Minun on jäänyt huovutukset vallan ajatuksen tasolle. Näitä tammenterhoja voisi pistellä vaikka telkkaria katsoessa, kunhan ei pistele huomaamattaan sormiinsa. Kaikki muu materiaali on ollut valmiina laatikossa jo useamman vuoden. 

Huomasin jo, että kurpitsaviikot lähestyy. Olisi kiva päästä näkemään tämä tapahtuma ihan livenä.

Huhuu!

Terhi

Syksyn värit

Kahden kuukauden irtisanomiseni on päättynyt. Tänä aikana minulla ei ole ollut työvelvoitetta. Olen kotoillut, tehnyt vähän palkkatöitä ja sitten taas kotoillut. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä, mutta välillä se on ollut vaikeaa. Oma paska olo paisuu ja itkukierteet pyrkii alaluomiin. Mitä minä nyt teen, kun en halua tehdä yhtään mitään!

Viimeksi lähdin opiskelemaan, ja sen jälkeen taas ja siinä välissä opiskelin vähän lisää. Nyt minua ei kiinnosta yhtään lisäopinnot. Ei! Rajansa se on minunkin huumorintajulla, kun mikään ei riitä.

Olen tosi turhaantunut, väsynyt ja ärtynyt. Tiedän syyn, mutta se jääköön sanomatta. En halua jossitella, siunailla, enkä päivitellä. Olen tyytynyt osaani ja kahden kuukauden aikana päättänyt, että nyt on minun hetkeni. Ei ole vaikea pukea sanoiksi iän tuomaa vaikeutta pyrkiä uuteen. Minun koulutukseni ei tule riittämään oikeasti yhtään mihinkään.

En suostu tekemään vuorotyötä, enkä viikonloppuja. Ja näistä molemmista joudun pyörtämään puheeni, että minulle löytyy uusi työ. Olen tehnyt kaikkia työaikamuotoja, yrittäjyyttä, monta samanaikaista työsuhdetta. Olen kokemusasiantuntija työelämässä. 

Olen aina laittanut kroppani koville, joutunut tekemään raskasta työtä, että olisiko jo minun aikani saada jotain minun jäsenilleni kevyempää? Ei kai minun täydy jaksaa vain kahdeksan tunnin työpäivää, kun vuorokaudessa pitää saada aikaan muutakin kuin työpäivä. 

Kun selaan vapaita työpaikkoja, niin huomaan kiinnostuvani aina vain vähemmän. En ole kiinnostunut puhelinmyynnistä ja ylipäätään mistään myyntityöstä. En kaupanalasta, en siistijän töistä. En mistään satojen kilometrien viikkoajosta, enkä itseäni ylikuormittavasta.

Otan ja ilmottauduin työttömäksi, aktivoidun ja löydän sen työn, joka odottaa minua.

Työntekijänä olen tehokas, innostuva ja paneutuva. En sano olevani sosiaalinen, helposti oppiva, enkä kaikkien kanssa toimeentuleva. Se on ihan pötypuhetta, kun kuulee sanottavan noin. Minun työsarkani on pitkä ja jos näitä sanoja on edes puolet ympärilläni hääränneistä käyttänyt haastatteluhetkellä, niin valehtelevat. Iso osa sisään päässeistä on itsekeskeisiä, omaan napaansa tuijottavia ja silmänsä kaikelta sulkevia. 

Olen rehellinen, se tulee aina näkymään. Sanon, kun on sanottava, mutta joskus on hyvä pitää suunsa kiinni. Tee työsi, älä näy! Äläkä ainakaan kuulu. 

Hallitus on kaikessa viisaudessaan ja meidän antamalla hyväksynnällä leikannut työttömyystuen lokakuun alusta. Juuri me saamme tuon huonomman osan, kun tehtaan antama päiväys on laitettu lokakuun alkuun. Kiitos ja kumarrus tästä hyvästä asioiden hoidosta ja näkemyksestä!

Näin ne asiat hoidellaan ja ollaan niin pahoillaan tapahtuneesta. Voi, voi. Onko työelämä yhtä kusetusta? On se. Kun meillä menee hyvin, osataan olla kiitollisia. Vai ollaanko? Sen jälkeen olkaa omillanne. 

Minulla on työelämää edessäni vielä paljon. Edelleen olen pohtinut, miksi en antanut asian edetä sairaseläkkeeseen nelikymppisenä, kun sitä minulle ehdotettiin? 

Huokaisen syvää, pöydänpinnat pysyy pölyistä puhtaana. 

Terhi

Valosarjat herättelevät lempeään aamuun

Ilahduin, kun amatsoninlilja alkoi tuuppaamaan kukkavartta! Vuosia, jopa kymmenen ja yksi lisää, kun viimeksi ojenteli kauniita kukkavarsiaan. Siksipä päätin, luettuani kukkaryhmästä, että vien kukan ulos kesäksi. Ja se kannatti! Kannoin kukan kesäkuussa kuistille, jossa se sai hajavaloa ja niukasti vettä. Kylmän kelin alkaessa toin ruukun takaisin sisälle ja sain upeat kukinnot ihasteltavakseni. Odotan ensi kesää ja teen samoin. En ole vuosiin vaihtanut multaa, mutta sen voisin tehdä ja laittaa istutuksen hiukan pienempään ruukkuun.

Kukkavarret pysyvät hyvin pystyssä, mutta kukinnon jälkeen ne nuokahtavat ja kaatuvat. Tällä hetkellä keräilen pois huonoja varsia ja lehtiä sitä mukaan, kun ne on ihan kuivia. 

Miäs osti lyhyen valosarjan keittiön kaappien päälle. Asettelin sen vanhojen lasipurkkien lomaan ja sisään niin että se valaisee lempeästi aamut ja toimii myös yövaloina. 

Uusi keittiö on juuri niin toimiva, että iloitsen, että se on 💓

Joinakin päivinä aamut ovat toisiaan kirkkaampia. 

Uunin lämmityskausi alkoi lämpiämällä sisäänpäin. Tyhmyydestä joutuu kärsimään ja hiljentämään parit hällärit. Keittiön ja pirtin osalta remppa on pientä viimeistelyä vailla juurikin tältä kohdin. 

Ilahduin, kun Sonja pyysi minua opettamaan kuinka sukka neulotaan. Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi kaksi kerää lankaa ja kotoa löytyi käsialaan avaamaton puikkopaketti. Mittanauha ja opetus tuli kaupanpäälle. Olen viestien välityksellä ohjannut, kun työt ja kiireet eivät oikein kohtaa. Lisäohjaus lähiopetuksena on kuulemma tarpeen.

Mun pitää saada aina jotain uutta! Tällainen ihana kirjavalehtinen saniainen, jonka nimeä en nyt pysty tähän täydentämään. 

Nephrolepsis Variegate tiger

Aiemman postauksen isomaksaruoho leikkokukkana.

Syksy on kurpitsajuhlaa. Vanhat neulotut kurpitsat, uudemmat huovutetut ja neulahuovutetut tammenterhot. 

Syysloman käynti Hollolan Finnmarissa, kärpässienet. Kurpistat paikallisen yrittäjän sisustusmyymälä.

Huomaa keittiön seinäväri, vaaleanvihreä, sopii hyvin taustaksi myös oranssiin ja punaiseen.

Joulu! Kuka sanoi jo joulu? 

Minä. Ooh, joulukalenterit ovat jo täällä. Nyt on pitänyt olla taas nopea, jos on halunnut saada omansa. Itse tilasin nukkekotikalenterin ihan siksi, että saisin taas kipinän aloittaa. Tai oikeastaaan jatkaa. 

Nukkekoti Väinölän Maria Malströmin suunnittelema ja toteuttama joulukalenteri on täynnä pieniä esineitä, joihin tarvitaan liimaa ja maalia. Odotan innoissani ensimmäisen luukun avaamista. 

Joulukortteilu odottaa omaa vuoroaan. Sain tehtäväkseni muutaman kortin ja sillä varjolla olen tehnyt taas hankintoja satoihin kortteihin 😄. Eikä tässä ole ihan kaikki. Olen ihan mahdottoman huono lopettamaan näiden ihanuuksien ostamisen. 

Joko siellä on alkanut korttiaskartelut? Tai hommattu materiaalit?

Tammenterhot

 Vähitellen tästä pitäisi alkaa kiinnostumaan pihatöistä ihan tosissaan, mutta sitä ennen teen vielä käsityöpäivityksen neulahuovutuksesta, jota on kiva tehdä välitöinä, kun muut kässyt ei nappaa. Olen naputellut eri kokoisia ja värisiä soikeita, pyöreitä, pitkuloita, paksuloita väripalluroita, jotka liimaan tammenterhon hattuun.

Ottaa kipeää, jos telkkaria katsellessa nappaa sormeensa. Oon kokeillut. Yleensä pärjään käsitöissä ilman laastaria, niin tässäkin, kun valitsee katseltavan ohjelman enemmänkin kuuneltavana.

Työalusena minulla on aika pieni pala superlonia jota on helppo siirrellä. Joissakin palluroissa olen käyttänyt ihan huopuvaa villalankaa pohjalla ja lisännyt villan sen päälle. Naputtelen ensin useamman pallon ja liimaan kerralla enemmän kuivumaan.

Joissakin kannoissa on vielä oksakin, josta saan ripustettua värikkään tammenterhon roikkumaan.

Valmiina näitä voi käyttää syksyn- ja joulun koristeisiin. Vinkkinä näin kasvukauden alkuun, että muistaa tällaisenkin ihanuuden kerätä talteen, jos sattuu syksymmällä löytämään.

Kivoja ideoita pitää jakaa muidenkin tietoon 😉