maanantai 28. lokakuuta 2019

Kiinanruusu

Olemme saaneet ihastella tätä kiinanruusun kukkimista vain kaksi kertaa aiemmin, kun on aukaissut kauniin keltaisen kukintonsa. Viherkasvinahan tämä on hyvinvoipa ja yleensä sen saa helposti kukkimaankin. Lisävaloa se saa näin kaamoksessa kattoon asennetuista kukkavaloista ja multaa olen vaihtanut tai lisännyt tarvittaessa. 
Huomasin kyllä nuppuvaiheen, mutta enpä arvannut, että näin meidät yllättää. Pian kamera tänne!
Kuvasin, ihastelin, varovasti kääntelin ja pyrin saamaan luonnonvalon tuoman sävyn kuviini. Vain yksi auennut kukka, mutta miten se saikaan osakseen huomiota!
Laitoin kuvan näkyviin facen huonekasviryhmään ja muutamassa päivässä kukka sai 2, 8 t tykkäystä, paljon kommentteja osakseen. Eikä syyttä. Onhan tämä todella kaunis, jokin hybridi. Geenimuunnos? Ehkä. Tai sitten pyrkii takaisin alkuperäiseen väriinsä, punaiseen, kuten kommenteissa luki. Mielenkiinnolla odotetaan seuraavaa kukintoa.
Heteissä on myös molemmat sävyt. Kukinta itsessään ei kestänyt montaa päivää. Hyvä, että ehdimme sen syyloman jälkeen näkemään.
Ensimmäiset syystähdet, eli princettiat, on jo tulleet kauppoihin. Pidän enemmän näiden sävyistä, kuin perinteistestä joulunpunaisesta. Valkoinen on taas ihan oma juttunsa. Pienet ja sievän tuuheat kukkaset, jotka eivät vie liikaa huomiota.
Kestävä kukinto, kun pitää mullan tasaisen kosteana, eikä kylmetä kukkaa. Olen joskus saanut putoamaan kaikki joulutähden lehdet, ja se kävi äkkiä!
Kerroksellinen asetelema, jossa alimmaisena kaunis hedelmävati ja sisustuskaupasta ostettu sinkkivati.
Jonain aurinkoisena päivänä kuvasin pirtin viherkasveja, johonka sain ujuteltua lomalta tuodut muitta mutkitta muiden joukkoon.
Kunhan kulku loppuu terassille, saadaan oven edustakin ottaa käyttöön kasveille. Jokin helposti siirrettävä ruukku tai alunen, jonka saa keveästi siirrettyä sivuun.
Hyvää uutta viikkoa kaikille,

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Talipalloteline

Syksyistä pihaa kuvioi vanhan Vallun renkaan jäljet. Pergolan rakentaminen ei päättynyt miähen käsileikkaukseen, vaan jatkuu, kun ehditään. Maa-ajon, kivien ja painavien taakkojen tuominen traktorilla on järkevä valinta, vaikkakin pihaan tulee painanteita. Talon päädyn mittaiseen pohjaan on kiva suunnitella vaikka ja mitä. Vaikka ei olisi seiniä ympärillä, ostetaan valmiiksi kynttilät varastoon. Näinhän sisustusohjelmissakin toimitaan.
Niin minäkin. Ostin valonauhasarjan, vaikka yhtään tolppaa ei ollut pystyssä. Pergolaan tulisi valosarjoja, tai ainakin yksi, joka kiertää yläreunaa myötäillen. Jossain vaiheessa, kun kaikki rakenteet ovat valmiina, saatan lisäillä, muuttaa tai vaihtaa sarjan paikkaa.
Pergola-alueen toinen päätyhän oli alustavasti varattu kevytrakenteiselle paviljongille. 
Kun päätin, että paviljonki hommataan vielä syksyn aikana, miähen silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä =D. Näin jo kuinka monet pienet valot tuikkivat paviljongin kaarteissa. Kuinka talvi huurruttaa keskeneräisen pergolan, mutta kaiken kruunaa kaunis valo.
Niin paljon taas perustelin ja sain paviljongin kyytiin.  Muistaakseni ystäväni sanoi heidän pihassaan olevaa paviljokia talipallotelineeksi, joka on jäänyt mieleeni. Työpaikallani kerroin haaveilevani omasta talipallotelineestä, jota sitten jouduin hinta/ koko/ kuviokerronalla kertomaan lisää, koska miähet. Ne ei tajunneet puhuvani paviljongista, kun tauolla katselivat Bauhausin sivuja, että mikä lintujen talipalloteline voi maksaa niin paljon!
Miäs yhdisteli palat suulissa. Vahvisti kiinnitykset ja yhdessä kannoimme valmiin paviljongin pergolan takapihanpuoleiseen päätyyn. Rakenne ei ole painava. Sen pystyy hyvin kantamaan kahden, mutta vetelähän tuo on, kun maata vasten ei tule kuin kevyt kaarirakenne. On syytä tukea tämä kunnolla kiinni, muutoin tuuli vie sen. Tai vei jo! Syysmyrsky kaatoi koko pömpelin, vaikka pyysin kiilaamaan maahan kunnolla.
Talon pääty on kuin tuulitunneli, johonka osuu pieninkin henkäys. Samaiselta nurkalta kaatui  syöksyvirtauksessa reilun 16 vuotta sitten isäinpäivän aikaan sekä lipputanko pitkää pituuttaan tielle asti ja vanha mänty huvimajan päälle. Taidan kantaa muutaman kiven painoksi alakaarien jalustan päälle, ettei rakenne hajoa seuraavan myrskyn osuessa kohdalle.
Koska näin tuhansien pienten valojen tuikkeen, ei mikään pitkä valosarja tuonut sellaista fiilistä, että kieputaan nyt ympäri telinettä ja nakellaan nauhat roikkumaan. Ehei!
Pidän järjestyksestä, en tykkää sinne päin heitetystä, vaan nähdään hiukan vaivaa ja tehdään se kunnolla.
Piti sitten ottaa uusimmat viime joulun jälkeen alennuksesta ostettu lipputangon valosarja esille ja alkaa selvittämään mites sitä nauhaa rouva haluaa kieppumaan. Palviljongin päätynuppi irti, rengas kierteelle, nuppi paikalleen ja armotonta ähellystä, tikapuilla kikkailua ja nauhojen mittaamista. Palviljongin kolme oviaukkoa piti jättää vapaaksi kulkea, eikä ikkuna-aukkojen kohdalle tulleita nauhoja sidota kiinni pysyvästi, vaan ne pitää voida nostaa kattorakenteeseen kesän ajaksi. Näitähän ei sitten oteta pois, ennen kuin viimeinenkin lamppu sammuu!
Lisävaatetuksen, parin lämpimän kinnasparin lisäämisen jälkeen kahdeksan 9 m nauhasarjaa oli asennettu jokaiselle sektorille. Nauha jää "katteen alle" kevyelle kaarelle, ei tiukalle, kuin viulunkieli. 
Jos talvi tuo lunta tupaan, se ei peitä nauhoja, koska ne jätettiin tarpeeksi korkealle.
Pergolan yläreunaa kiertää pallovalot, kuin meillä olisi aina juhlat!

lauantai 26. lokakuuta 2019

Eeva

Niin hektinen työviikko takana, etten ole liiemmin ehtinyt neulomaankaan, kuin töissä tauoilla. Pidän kiireestä, jossa saan ratkoa erilaisia tehtäviä. Pidän siitä, että on kaiken aikaa jotain tekemistä, eikä pidä istua liian kauaa paikallaan. Loppuviikosta se kuitenkin kostaantui, tuli turnausväsymys, mutta yhden aamun pidemmät unet tasaavat taas hektisyyden. Olen herännyt jo ennen kuutta kuuntelemaan ulkoa kuuluvaa syysmyrskyn ujellusta. Nauttinut pimeydestä kynttilänvalossa ja viipyillyt aamupalan ääressä.
On aika päivittää syysloman toinen osa, joka suuntautui takaisin Kemiön saaristoon, Taalintehtaan maisemiin kummitätini luokse. Matka ei tuntunut enää niin pitkältä, kuin ensimmäisellä kerralla. Matkaviemisinä mukanamme oli neulomani neule, jollaista Eeva hipaisi jossain viimeksi käydessämme ja kuulin hänen sanoneen tarvitsevansa tällaisen. No minäpä neuloin tällaisen, ompelin muutaman napin kaula-aukon reunaan kertomaan mikä on oikea puoli neuleessa, vaikka molemmat puolet ovat samanlaiset.
Xiàn
Lanka on ystävän tuomisia Kiinasta, joka on hänen synnyinmaansa. En osaa suomentaa mitä vyötteeseen on kirjoitettu tai merkitty, mutta lanka on miellyttävän tuntuista, helppoa neuloa ja riitoisaa. Valmis neule on kevyt. Virautin valmiin neuleen koneessa ja höyrytin kevyesti kuivana.
Vietimme yhden yön saaristossa, jossa aamu valkeni sateisena. Päiväksi oli kuitenkin luvattu kaunis ja aurinkoinen ilma. Lämpö kipusi + 13', eli oikein mukava ilma ulkoilla.
Kun muut suuntasivat asioilleen, jäin viimeistelemään muutaman neuleen. Tarkoitus oli, että jätämme valmiit neuletyöt kotimatkalla tyttären luo, koska kotimatkamme kulkee melkein kynnyksen yli =)
Venla sai ensimmäisen parin lapasia ja Vanessalle olin neulonut aiemman päivityksen kuvassa näkyneet sukat loppuun.

Aina on tarve syödä! Miähen kanssa oli puhetta, että olisi niin kiva mennä uudestaan Söderlångvikiin, jonka ruokatarjonta on herkullista, että on jo ihan valinnan vaikeus, mitä lautaselleen ottaa. Saimme puhuttua kummitätini mukaan ja niin vain olimme jonossa jo heti ensimmäisten joukossa.
Kuvan sisustustaulu on kutsuva syksyn väreissä, mutta niin oli myös saaristolaislounaskin, jossa oli väriä ja makua.
Kylmien alkusalaattien, monien eri kalaherkkujen ja lämpimän ruuan santsikierroksen jälkeen olimme niin yltäkylläisen täynnä. Jälkkärihän menee ihan eri vatsaan, ja se täydensi kierroksen.
Koska ei ollut kovin ruuhkaista, viipyilimme reilusti yli tunnin seurustellen ja nauttien. Paikka on kaunis, idyllinen ja esteettistä silmääni hivelevä. Nautin hetkestä ja seurasta.
Pienet, vaihtuvat yksityiskohdat luovat tunnelman.
Koska olimme omenatilalla, on sisutuksessakin omenoita. Tosin tämä ei ole aito. Ostimme kotiintuomisiksi suuren pussillisen herkullia omppoja, joista jätimme muutaman tytöille välipalaksi. Tarjolla oli myös omenamehua.
Onko se tämä ikä, vai pitkät välimatkat, mutta vessan kautta ulos ja pikaotos, tukka hyvin =) Huivi kunnolla, kaulukset ylhäällä. Tuuli on navakkaa, vaikkakin vielä lämmintä.
Ostokset autoon ja ruuansulatusmatka alkakoon.
Viimeksi käydessämme kesä oli tässä. Nyt kuvan värittää syksyn sato, ruskan sävyt ja maantuvan maan tuoksu. Kiva idea omenoiden esillepano.
Kuvailin jälleen paljon. Pidän vastavalon tuomasta mystisyydestä, kallion reunamista ja puiden suomasta varjosta.
Täältä pääsee ympäri maapallon! Miten etuoikeutettua asua veden ääressä.
Kotimatkan alun ajoitimme valoisaan aikaan. Pysähtelimme sopivin välein, ainakin kukkatarjonnan nähtyäni. Mennen tullen Pirilän Kukkatalo, Raisio ja Salo. 
Tyttären luona sain kynsiini geelaukset ja iltamyöhällä olimme vasta kotona.
Kiitos jälleen kummilleni matkasta makujen ääreen ja hyvästä huolenpidosta.
Maisemakuvista välittyy syksyn kauneus. Tosin viime yön myrskyn jälkeen puiden lehdet on varmaan varisseet pois.
 Matkaa kertyi n.600 km, jona aikana ennätin neulomaan ja ottamaan päikyt pariin kertaan. Pääsimme viettämään aikaa yhdessä ja katselemaan uusia maisemia.
 Pirteä ja energinen Eeva, kummimummo, kummitätini ja hyvä ystävä.
 Nautitaan viikolopusta. Ohjemassa olisi matkalta ostettujen laukkojen istuttamista, alkuviikosta on luvassa talvisempaa lämpötilaa Pirkanmaalle.