skip to main |
skip to sidebar
Minulla on ollut pidemmän aikaa ihan mahoton kaipuu kevääseen, valoon ja pastellin sävyihin. Pääsiäinen on ihan nurkan takana, joten eikös sitä voi jo ihan hyvin kattaukseen lisätä pajunkissoja ja pupuja ja sitä pastellia?
En ole vuosiin pitänyt tuppereita, kynttililäkutsuja kylläkin. Ajatus aikansa eläneestä tupperista on ihan huit hait. Tupperi suomessa täyttää tänä vuonna 50 vuotta! Itsekin olen pienestä pitäen ollut kutsuilla.
Kotikutsut olivat hyvinkin suosittuja monia vuosia, mutta sitten kylälle iski kaikki karkuun naiset episodi, jolloin kynnelle kykenevät emännät erosivat tai karkasivat muille maille. Kutsu siinä sitten.
Pienellä aikaa kävin kaksilla kutsuilla ja jälkimmäisestä otin jatkot meille. Talvilomaviikko ja perjantai-ilta sai hiukan mietteliääksi, tuleeko ketään? Mutta olihan meitä 11 naista ja muutama tenavatähti koolla.
Tytsin kanssa leiviomme päivällä feta-pinaattipiirakan. Kiva pikkusuolainen. Perus tiikerikakku, jota höystin tummalla, että valkosuklaalla.
Kermalla täytettyjä pullia, sekä omppupiirakkaa vanilijakastikkeella.
Viikonlopun reissusta ostamani vaaleanpunainen kannu oikein vaati sisuksiinsa vanilijasoosin.
Tiffanypupu valmistui päivällä, kun ennätin pesemään ja patinoimaan viikolla aloittamani työn. Piti jo viime keväänä tehdä muutama tällainen, mutta tekemättä jäi.
Tykkään emännöidä erilaisia kutsuja. Miettiä tarjottavan ja järkkäillä istumapaikat valmiiksi. Katan kaiken valmiiksi, että ennätän aina vaihtaa muutaman sanan jokaisen illan vieraan kanssa.
Onnistunut ilta!
Hyvää viikonloppua teille kaikille,
Tannoinen langanetsintä heitti eteen muutaman hyvän vihreen seiskan joita ei kannattanut laittaa uusintapiiloon. Hetimiten hoksasin hyödyntää Siwa, Siwa, Siwan karamelliraitatarjouksen ja yhdistin kahden eri värjäyserän langat yhteen paitaan.
Mallin nappasin uusimmasta Novitasta. Itse asiassa kahdesta eri ohjeesta ja kolmannen raidoista.
Rrrrakastan raitoja. Ja tässä paitulissa niitä riittää. Simmpeli malli toimii aina.
Irtokarkeistahan tulee mieleen jokin raitapaita...
Kotiuduimme eilen illalla miähen kanssa muutaman päivän poissaolon jälkeen. Esittelin nuorimmalle iloa täristen, kato miten hiano ja tyylikäs, kestävä ja ajaton saksalainen. Ennen kuin kohtasimme nurkan takana, niin poika jo kysyi, bemu vai mekkeri? Autolupa mielessä =D
No ei kumpikaan. Vaan uusi ompeluskone, malliltaan saksalainen.
Manuaalinen veivi, yksinkertaisen ja tyylikäs. Punainen paholainen on viime syksyn ostoja.
Löydöt ovat ihan parhaita, kun ei koskaan tiedä mitä kirpulta tulee vastaan. Ja aina voi kilauttaa kaverille, otaksä tän?
Samalla ompelukoneteemalla jatketaan. Käytännöllisyydestä en sano mitään, mutta mukavan muotoinen ja käyntiääneltään hiljainen on tämä seuraava konelöytö.
Pääsin ensivisiitille Keltaiseen Kartanoon, jossa on hurmaava lämminhenkinen tunnelma. Suunnitelmallisesti tein ostokseni, mutta nähtyäni rullalankakoneen, olikin jo pakko ropaista pysäköintirahakirstua. Ostokset tehdään käteisellä, enkä ollut varautunut tähän laisinkaan.
Pujottelin lankarullapidikkeisiin vanhat puurullat, joita olen säästellen käyttänyt.
Siinä pölyrätin ja tavaroiden kuvaamisen välillä kirjoittelin samalla ensi kauden kurssisuunnitelmat, jotka menivät ensimmäisen kerran vaivattomasti yksiin. Jokin päällekkäisyys niistä kuitenkin löytyy....
Se olis lumiuggokeli.
Navakka tuuli riepoo villahuivia, eikä lakki meinaa päässä pysyä.
Tarkistelin vanhoja messuostoksia ja kyllä se lankatieto v. '07sieltä löytyi. Jo oli aika löytää tällekin vyyhdille uusi muoto, Nurmilintu.
Vol 3 on Kettle Dyed Pure Wool Lace Yarn pehmeä ohut villalanka, jonka neuloin kaksinkertaisena tiiviiksi pinnaksi. Laiskuuttani en etsinyt vyötettä, josta olisin voinut tarkistaa pesuohjeen, jota ei sitten loppujen lopuksi ollut merkattukaan siihen.
Laitoin huivin koneeseen lyhyeen vesipesuun, 30' lämpöön. Huivi huopui himppasen verran, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tästä tuli juurikin niin pieni, lämmin ja näppärä huivi, jonka saan kerran kiepautettua kaulan ympärille, eikä takin sisus pursua liiasta täytteestä.
Huivileikki tuonee pientä vaihtelua saman toistoon, jääden koukkuun yhteen tiettyyn huivimalliin....
Laskiaissunnuntaina oli todella kaunis ilma. Siinä auringon häikäistessä silmiä jämähti pölyrätti kramppimaiseen otteeseen ja pienet hiutaleet saivat kyytiä!
Kaivoin piirongin kätköistä vaihtoliinoja pöytäpintaa peittämään ja kuinka ollakaan, näin tämän vanhan seinävaatteen. Kerran pari blogissa vilahtanut tilkkutyö ei mahdu seinälle, mutta pöydälle kylläkin. Olen ommellut tämän paperitekniikalla ja tikannut koneella.
Auringon säteitä pirtillä.
Tiffanyvarjostimen punainen väri tuo riitasoinnun, mutta olkoon nyt tässä.
Samalla rymsteerasin uudet tyynynpäälliset , Sokos House- sarja, sohville.
Lisää vihreyttä, Pentik, kirppispäällisen kaveriksi toisaalle.
Kahden suuren klahvipiirongin selät ovat vastakkain. Olen aina ihannoinut näitä suuria huonekaluja, mutta koskaan ei ole tullut mieleenikään alkaa maalaamaan niitä, vaikka tykkään vaaleasta pinnasta.
Ne ovat juuri tällaisenaan täydellisen ihanat ja särmikkäät.
Tässähän nämä taas, nyörisukat virkatuin nyörein.
Olin aivan varma, että työpöytäni alla olevissa säilytyskoreissa olisi ollut muutama kerä mustaa seiskaa. Ei ollut, ei. Sain hetkessä aikaiseksi kauhean sotkun, jonka siivoaminen kestikin useamman päivän. Penkominen oli kivaa, vaikka en löytänyt mitään yllättävää. Sen sijaan hiukan järkkäilin lankojani uusiin paikkoihin ja unohdin korinpohjille mitään puhumattomat.
Mustat taustat ja valkoiset miehustat. Selkeää ja kamalaa neulottavaa meinaan musta lanka. Mut kiva neule pitkän kiakkomatkan aikana tehtäväksi.
