torstai 31. toukokuuta 2018

Jo joutui armas aika

Olen valmistunut tänään SASKY koulutuskuntayhtymä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon artesaaniksi. Osaamisalanani tuotteen suunnittelu ja valmistus, kädentaitojen ohjaus.
Opintoni alkoivat tammikuussa 2017, jolloin hakeuduin lehti-ilmoituksen perusteella opiskelemaan saatuani tietää töideni vähenevän entisestään. Tämä aika on mennyt kuin siivillä uuden opettelussa, vanhan kertaamisessa ja kompuroidessa. Matkalta tuli mukaan uusia ystäviä, uusia näkemyksiä ja uusia kokemuksia. Ensimmäinen puoli vuotta meni leppoisasti. Kävin aamuöisin töissä pyydettäessä, päivällä opiskelin ja illalla opetin lasikursseilla.
Viimeinen vuosi olikin hieman puuduttavampi, kun aloitin päätoimisen opiskelun rinnalla ja kaiken ohessa avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusteet. Siitäkin selvisin.
Oikeastaan kaipaan jo nyt opiskelijaelämää. Sen rytmiä, kiireisiä hetkiä ja nautinnollista tekemistä.
Rehtori Joni Liukkonen piti avajaispuheen, jossa kuulimme kuinka eri ammattialat ovat menestyneet ja toimineet opintojensa edetessä niin lähellä kuin kaukanakin. Monilta ammattialoilta on tulossa työmarkkinoille uusia yrittäjiä, ja siksi aikovia.
Sain toistamiseen tällä vuosikymmennellä tutkintotodistuksen samalta rehtorilta. Vuonna 2012 valmistuin lasialalle. Opintomatkani oli edellistä lyhyempi. Seuraava oppilaitos olisi vielä lähempänä, jos ny kiusottelen miästä.
Tutkailin papruni vasta juhlan jälkeen. Jokaisella rivillä kiitettävä. Alaleuka loksahti.
Omasta ryhmästämme valmistui tänään kolme opiskelijaa. Neljäs on aiemmalta vuosikurssilta. Ammatillisen koulutuksen uusi reformiuudistus muutti opiskelun ja näin ollen mukaan pääsee koska vaan ja valmistuminen tapahtuu jokaisen oman opintosuunnitelman mukaan.
Nopeutin oman valmistumiseni kanssa päästyäni kiinni työelämään toukokuun alussa. En nähnyt mitään syytä pitkittää opintojani yli kesän.
Lähdimme miähen kanssa yhdessä valmistujaisjuhliini, edellisissä hän ei ollutkaan mukana. Sain näin kivoja kuvia muistoksi, kun kameramiäs ehti napsia.
Todistusten, stipendien ja kukituksen jälkeen oli vuorossa suvivirsi. Tällä kertaa sen poljento oli reipas ja raikas.
Kakkukahvien jälkeen monta kivaa räpsyä, joissa oli helpottuneita ilmeitä.
Moni on jo kysellyt, että mitäs tämän jälkeen? 
Olenko ikuinen opiskelija?
En taida olla. Olen vain hieman uupunut ja teen parhaani oppiakseni uuden työn tuomat haasteet. Edelleen yhden tentin korottaminen kalvaa mieltä. 
Mielessä on kyllä käynyt lukio-opinnot, aineopinnot tai ihan uusi ala. Kuka sen tietää, mitä tässä vielä keksinkään. Kaikki riippuu nyt työelämästä.
Tokokuu on mennyt hujauksessa. En ole ehtinyt tekemään yhtään istumatyötä. Jalat huutaa hoosiannaa ja kroppa lepoa. Jossain tuolla kaaoksessa on minun käsityötuolini pölyyntymässä tyhjillään.
Kävimme miähen kanssa juhlistamassa päivää Tei-tuvalla. Muistaakseni viimeksi kävimme vappuna samassa paikassa. Hyvä ja monipuolinen ruoka. Aina niin pinkee olo, kun lähtee kotiin =)

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Uusia alkuja

 Kukkapenkkien siivoaminen on tehty yhteistyönä miähen kanssa. Tänä keväänä on tuntunut aloittaminen hiukan vaikealta, jolloin kukintojen varret ovat ehtineet kasvamaan jo hyvän matkaa pituutta. Toisaalta hyvä, sillä lehtien ja varsien alle sai hyvin piilon murskatut talventörröttäjät.
Pari kukkapuskaa olin jo syksyllä päättänyt leikata ihan alas, mutta onneksi katsoin ensinnä juurelle, sillä siellä nökötti pieni poikanen. Miähen nyrkinkokoinen pallero on kyllä suloinen.
Kukkapuska jäi koskemattomaksi ja pieni sai jäädä odottamaan emoaan.
Sitä mukaan kun on saatu rikat piiloon, on saanut aloittaa kitkemisen. Onneksi suuria talventuhoja on tosi vähän. Joitakin pensaita joudutaan leikkaamaan alas, mutta jokaisena keväänä on jotain tehtävä. Omenapuutkin leikattiin kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei yletytty tarpeeksi korkealle. Saatiin uusi työkalu lainaksi, jolla päästiin pudottamaan aiempaa korkeammat latvukset. 
Puutarhassa solisee jo vesikaivotkin, miähen aamuiset puutarhuroinnit, altaiden pesut ja täyttö tuovat kesän tunnun. 
Olemme käyttäneet altaan seissyttä vettä kukkien kasteluun, kun vähäiset sateet eivät astioita täyttäneetkään. Sateettomuuden ja kuivuuden huomaa nurmelta. Autojen pinnat ovat ihan keltaisina ja terassin joutuu pesemään päivittäin, että voin istua siellä. Töiden jälkeen arvotaan, syödäänkö sisällä vai ulkona, kun minulle tällaiset keväät ovat ahdistavia. Lääkitys ei aina auta ja olo piiputtaa.
Sisäänkäynnin kukkamaa sai uuden väriläiskän Litukan riikinkukosta. Naaras, jolla on pyrstösulat alaspäin, oli hiukan vaatimattomampi kuin uroslintu. Arvoin flamingon ja tämän välillä, päätyen vähemmän huomiota herättävään väriin. 
Istutin aamulla pastellisia orvokkeja ja sovittelin ruukun linnun viereen.
Etupihan käytävä on kapea, eikä siinä mahdu talvella kunnolla autosta ulos, kun suuri lasilyhty jo kopsahtaa auton oveen. Siksi hetken pohdinnan jälkeen sovittelimme lyhdyn kivikkomaan toiselle reunalle.
Kivien alla on katekangas, mikä peitti alleen vanhan painuneen kiveytykset ja muutaman kukantaimen. Lyhdyn alla on jokaisessa kulmassa tiiliskivi, mikä passattiin vaateriin. Näin lyhty nousee hieman ylemmäksi, eikä makaa maassa.
Pieni homma, mutta hyvä mieli, kun käytävä tyhjeni ja lyhty sai jäädä lähes sijoilleen. En laita lyhtyyn mitään kasvamaan. Se on aivan liian kuuma ja kumpikaan ei muista aamuisin avata lyhdyn ovea. Talvisin poltan kynttilöitä ja satunnaisesti teen jouluasetelman.
Alppiruusu on pinkeänä aukomassa nuppujaan. Suuri yksittäinen puska on hyvinvoipa. Viereiset sokeritopat, valkokartiokuuset sen sijaan saivat liikaa kevätaurinkoa, mutta kurovat jo hyvin vihreyttä pintaansa.
Peippien punaiset ja lilat kukinnot ovat vallanneet toisen etupihan kukkamaan reunoista. Nopeasti leviävä kasvi täytyy pitää kurissa kitkemällä, muutoin se valtaa liikaa alaa.
Olemme aloittaneet miähen kanssa pärräkauden. Lämpimät ja sateettomat ilmat innostavat kiipeämään pärrän kyytiin jokaisena aamuna. 
Olemme myös lähteneet yhdessä kahdesti motoristikirkkoon, joissa tapaa muita alan harrastajia. Ensimmäisessä kokoontumisessa oli kerääntynyt kirkolle tasan 250 pyörää. Letka jossa ajoimme oli hieman pienempi, n.214 pyörää. Se oli aika vaikuttava näky.
Huomaa sinäkin pärrääjät kesäliikenteessä!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Oi ihana toukokuu

Mennyt viikko oli kyllä koettelemusten koettelemus, kun helle lämmitti niin mukavasti vanhoja luita, että hikikarpalot pirskahtelivat pintaan. Liiemmin ei kättään olisi halunnut nostaa, mutta tein sen silti useasti niin töissä kuin kotona. Tosin kotona paljon ehditty kuin käymään, kun olimme taas menossa.
Olemme etsineet pihaan lasten leikkivälineitä ja löysin kunnollisen ja tukevan liukumäen Torista, josta tein kaupat yhtenä yönä Suomen peliä katsellessa. Sovimme kaupoista ja hakupäivästä. Ehdin onnahtamaan matkalla mutkaisia teitä, mutta pirteänä kaupanteko on mukavampaa, kuin unisena.
Liukkari vaatii pientä huoltoa jonka miäs lupasi tehdä.
Kävin suorittamassa viimeisen näyttöni, oman osaamiseni näytön arviointi peitosta ja lasityöstä. Osaamiseni arviointi on ollut koko puolentoista vuoden ajan sama kolmonen, eli kiitettävä. Olen kyllä ollut melkoisessa ressissä koulun ja uuden työn kuvioissa, mutta nyt on sellainen viitta kuin opiskelun paine pudonnut harteilta.
Joudutin opintojeni päättymistä ja keskityn työhöni. Käyn pokkaamassa paperini kuun lopussa.
Vielä mietin kasvatustieteiden yhden tentin korottamista. Jaksanko? Viitsinkö?
Kodin pintaremppa etenee, kun etenee. Ei mitään suorituspaineita. Tällainen hiljaksiin laittaminen on mahdollistanut kaiken materiaalin rauhallisen tarkastelun. Olemme yhteistuumin laittaneet paljon kiertoon ja tietyt asiat olemme säästäneet edelleen.
Valmistuneesta huoneesta teen erillisen päivityksen myöhemmin.
Meillä asutaan peltojen välissä. Lähellämme on monta isoa suota, joilla pesii kurjet. Tämä yksinäinen on käyskennellyt pelloilla ja onpa uskaltautunut ihan pihaan asti yön aikana. Voi armias, jos se olis rääkäissyt ennen kellon soittoa!!
Viikonloppuna saimme pienen Miljan yökylään. Olemme luvanneet ottaa tytön hoitoon, kun kiireeni helpottuvat. Tyttö on kyllä reipas ja puhetta tulee niin paljon. Ihana paketti.
Aamuisin hän joutuu lähtemään aikaisin hoitoon ja näin ollen herättää viikonloppuisin aikasin. Paitsi meillä!
Herättelin tytön kymmenen aikoihin josko jo aamupalalle. Oli niin sikeästi nukkunut, ettei päiväunia edes suunniteltu.
Sunnuntaina olimmekin sitten koolla kaikki. Tyttären perhe oli parannellut itsensä ja meno oli hurjaa.
Iso trampoliini nostettiin suulin katosta monen vuoden tauon jälkeen. Tytöt riemuitsivat pomppiessaan ja aina välillä kävivät leikkimökissä leikkimässä kotileikkejään.
 Jossain hässäkän ja nopeiden liikkeiden välissä, pojat kiipesivät talon vintille ja nostivat osan vanhoista leluistaan katsottavaksi.
Muistojen määrä, ensimmäiset aapiset ja erilaiset keräilysarjat saivat iloisia huudahduksia aikaan.
 Pyykkitelineemme näytti vilttikirppikseltä, kun kaikki penkoivat vuorollaan. Laatikoista löytyi jokaiselle jotain. Leikkimökille vietiin osa tavaroista. Korut taisi päätyä Venlalle.
 Lehtisilput meni eri laatikkoon, vanhat vaatteet kierrätetään ja osa tavaroista jäi vielä myöhempään tarasteluun. Vintille on kerääntynyt 30-vuoden ajalta paljon juurikin lasten tavaroita ja leluja.
Vanhin keräsi Prätkähiiret, nuorin Digimonit ja tytär keräsi autoja tytöille.
 Laitoimme miähen kanssa suuret soppakattilat tulille ja pääsimme helpolla tarjoilun kanssa.
 Lisäpöytä oli haettava luhdista ja Vanessalle syöttötuoli varastosta. Kaikki viipyilivät pöydän ääressä, eikä pidetty kiirettä.
 Paistoimme puolivalmiit maalaispatongit, joille oli varattu useampi tuorejuusto. Uutuusmakuja ilmestyy kauppoihin niin, että jokaiselle löytyy jotain.
 Mummin nuorin. Hän on niin touhussa mukana, mutta vain, jos äippä on lähellä.
 Omatoimisuus ja uusien makujen mutustelu on jännää.
 Kun soppa oli syöty, tarjottiin jälkkärinä raikasta hedelmäsalaattia vanhan ajan vanilijakiisselin kanssa, sekä jäätelöä mikä suli pehmeäksi raikkaassa ulkoilmassa melko nopeasti.
 Kaikki muut olivat mukana, paitsi nuorimman tyttöystävä oli töissä.
 Kahvilla tarjosimme kakun, jonka olin tehnyt aamulla kääretortuista. Minä tykkään, ettei yhden täydy olla keittiössä kaiken aikaa, niin tarjottavienkin pitää olla nopeasti valmistuvia.
Suklaamousse ja vadelmahillo kääretortun väliin. Kerma ja vadelmahillo kerrosten väliin.
 Uppos!
 Pellillinen paistovalmiita korvapuusteja toi mummolaan vastaleivotun tuoksun. Eikä sillä väliä, kuka ne pullat oli tehtaassa valmistanut. Tuoksut tuovat muistoja.
 Kaiken herkuttelun voi sulattaa pomppimalla ensin pienellä trampoliinilla ja siitä siirtyä suuremmalle.
 Kun tämä kolmikko on lähellä, tunnen suurta iloa ja onnea heidän omasta onnestaan.
 Lapsilleni!
Rakastan teitä tarpeeksi kiusatakseni teitä kysymyksillä, mihin olette menossa ja milloin tulette kotiin.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän huomata, että ystävänne oli varsinainen hyypiö.
Rakastan teitä tarpeeksi vahtiakseni kaksi tuntia, kun siivositte huonettanne, vaikka minulta siistimiseen olisi mennyt vain varttitunti.
Rakastan teitä tarpeeksi ollakseni välittämättä siitä, mitä kaikki muut äidit tekevät tai sanovat.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän kompastella, kaatua, satuttaa itsenne ja epäonnistua.
Rakastan teitä tarpeeksi hyväksyäkseni teidät sellaisina kuin te olette, ei sellaisina kuin minä olisin halunnut teidän olevan.
Ennen kaikkea rakastan teitä tarpeeksi sanoakseni "ei" - vaikka tiesinkin teidän inhoavan minua sen takia.

(netistä)