sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Pöydän takana

Pakkasin auton lauantaina hyvissä ajoin ja keräsin matkalaukkuuni hellevaatteet. Arskat silmille, tukka putkelle ja matkaan.
Varmuuden vuoksi vaippakaupan kautta suuntana Forssa, jossa pilvisyys ei ollutkaan ihan ohutta yläpilveä, vaan mustanpuhuvaa vesisadetta.
Lupauduin myymään ystäväni puolesta Wanhan ajan lelumarkkinoille. Pääsin laittamaan myyntipöydän valmiiksi jo illalla, eli aamulla sai nukkua hiukan pidempään. Yövyin tyttären luona.
Minnan minit on facessa toimiva ryhmä, jonka kautta voi esim.tilata itselleen nukkikseen tuotteita. 
Tänään myyntipöydiltä löytyi sekä valmiita tuotteita, nukista autoihin, että kirjoista ruokiin. 
Pyysin paikkakunnalla asuvan tyttären kaverikseni myymään, sain olla hänen kanssaan lähes koko päivän. Pääsin myös hiukan tekemään ostoksiakin, kun tiesin, että kauppa käy, vaikka en itse ole paikalla.
Venlan kanssa ennätin viettää hetken aikaa niin eilen kuin tänäänkin. Tutustuimme myös alkutuotantoon kaupan käytävällä.
Markkina-aamu ei valjennut kauniina ja aurinkoisena, vaan valjuna ja sateisena. Se ei kuitenkaan haitannut kävijöitä. Ulko-oven takana kiemurteli melkoinen jono hyvissä ajoin ennen yhdeksää.
Tässä muutama kuva myyjien tuotoksista.
Kuvasin lähteissäni oman nukkiksen sisällön, kun unohdan välillä mitä olen jo ostanut. Etsinnässä oli keittiökalusteet. Tiskiallas, mahdollisesti kuivauskaappi ja jokin hyllykkö.
Ei mitään. Ei yhtään mitään mikä olisi ollut oikein mitoitettu minun köökkiini. Olin lievästi sanottuna turhautunut.
Hetken aikaa. Tajuttuani jääväni ilman suunniteltuja hankintoja, suuntasin uudestaan askeleeni ja ostin
 lapsenrattaat
herätyskellon ja valaisimen, Maria Mälmströmin käsityötä.
Sekä mintunvihreän jakkaran.
Viikonloppu ei ollut ihan kyläilyä ja nukkista, vaan siinä oli myös hyvää musiikkia ja pojan lomailua.
Olimme miähen kanssa perjantai-iltana Hämyillä katsomassa Paten ja kumppanit. Moni muukin oli siellä.
Miäs kävi vielä hoitamassa vanhemman pojan tytärtä eilen illalla, kun vanhemmat juhlivat iltasella ystäväparin häät.
Hiukan on jäänyt viikonlopusta univelkaa, jota lähden kohta kuittamaan.
Ihanaa elokuun alkua teille kaikille,

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Pelkkää säästöä

 Kävimme mattopyykillä. Siis oli jälleen kesäni kohokohta saada lutrata mattopuljussa. Sain pestyä vain kaksi pientä eteisenmattoa, mutta riemua piisasi tästäkin suoritteesta.
Minusta on tulossa kädetön. Tai siis toivon ettei tulisi, mutta kädessäni on jatkuva kipu, joka ei siedä vääntöä, kääntöä, puristusta eikä ainakaan mattopesua.
Siksipä suunniteltiin, että miäs ajaisi yhden mattokuorman ekopesuun ja näin saataisiin helposti muutama matto vielä puhtaaksi.
Tai sitten ei. Pyörsin päätöksen, kun sain kun sainkin itseni kirppujonossa ensimmäiseksi edellisen ostajan luovuttua ostoaikeistaan tämän vanhan oven kanssa.
Huikkasin miähelle, että äkkiä matot autoon ja ovea hakemaan, kyllä me ne matot saataisiin kahden pestyä, miäs jalattomana ja minä kädettömänä.
 Pian sujautettiin matot autoon, noudettiin ovi ja pestiin matot yhteisvoimin helteeseen kuivumaan. 
Jäin vielä voitolle 8 €. Se on se erotus ostetusta ovesta.
 Vai voitinko?
 Keräilyyn kuuluu myös nämä vanhat ikkunat, jotka saimme hakea läheiseltä tontilta erään vanhan talon painuttua kasaan. Samalla tuli kerättyä nippu pelkkiä ikkunalaseja, jotka irrottelimme haperoista karmeistaan.
Kaikki nämä ovat osa suunnitelmaa jossain tulevaisuudessa.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Sohvanvaltaaja

Mandala Madness CAL- projekti saatiin päätökseen toissa viikolla, jonka jälkeen minä vasta pääsin alkuun, eli penkomaan lankani.
18 peräkkäisen viikon aikana, aina myöhäisessä torstai-illassa, facen ryhmään julkaistu ohje sai koukut viuhumaan ja moni onkin saanut jo omat peittonsa valmiiksi. Parasta tässä ryhmässä on ryhmän tuki ja neuvot, mutta omalla kohdallani, kun en voinut aloittaa samaan aikaan on suomenkielelle käännetty ohjeistus. Jos tuollakaan ei pärjää, voi katsoa viikko-ohjeistuksen videolta.
 Valmiista peitosta tulee pyöreä. Nyt kun olen katsellut valmiita peittoja on itsellä ollut helppo päättää työn väri tai värit.
Teen nimittäin kahta peittoa. Toinen on sävyltään talvi, toisesta tulee syksy.
Otin näkösälle puuvillalankoja, jotka eivät yksistään puhuttele laisinkaan. Niitä on ihan liian vähän yksittäiseen työhön, tai niiden sävyissä on jotain epämiellyttävää. Suuressa työssä jokin pieni värihäikkä ei kummittele liikaa, vaan sulautuu mukavasti muiden lankojen sekaan.
 Jo tässä vaiheessa, kun olen saanut molempiin paloihin ensimmäisen erän tehtyä, on ollut paljon uutta opittavaa. Koukutuin täysin.
 Virkkaan molemmat työt samalla 4, 5 mm koukulla. Talvi on himppasen syksyä suurempi. 
Lankasuosituksia katsoessani on valmiille työlle annettu n. mitta. Tässä mennään nyt aika paljon reilummalla mitoituksella.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Eetami

 Heinäkuussa on piirrelty suuria ja hallittuja kaaria. Olen luonnostellut pieneen lehtiöön ja siirretty ajatukset suuremmalle arkille. Tätä on jatkunut jo hyvän tovin. 
Piirroksen äärelle on pysäytetty useampi antamaan mielipiteensä ja aina on tullut muutama viiva lisää.
 Jos näet työssä jalan tai kaksi, näet oikein. Tässä on kroppa, jolla ei ole päätä. Tämä on eetami.
 Tänään ennätin jatkamaan työtäni niinkin paljon, että piirsin työn kertaalleen kuultopaperille, jonka nostin työhuoneen ikkunaan. Koska minulta puuttuu valopöytä, korvaa ikkuna moisen kapistuksen puutteen.
Tuon tähtisikermän takaa näkyy piirros selkeämmin ja tarvittavat korjaukset on helppo tehdä.
 Siirsin kuvan takaisin työpöydälle, jossa hahmottelin työn taustoineen ja leikkuuviivoineen. Otin paperirullan mukaani ja nostin hahmotelman omalle paikalleen kodinhoitohuoneen ikkunaan. Lyijykynän piirrosviiva on vielä hentoinen, mutta sen verran selkeä, että näen tehdä siihen lisää muutoksia. 
Katselen työtä useamman päivän, että saan siitä mieluisan ja voin laittaa piirroksen hyvillä mielin takaisin työpöydälle.
 Eetami antaa rungon kasvun puulle, jonka lehvästön teen rikotuista ja sulatetuista lasipulloista. Kolmivuotisen opiskelun vaativa iltatyö =D. Kuinka hajoittaa lasipullo taiten, että sitä saa hyödynnettyä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Teivo

Olin sitten elämäni enimmäisen kerran raveissa perjantai-iltana. Kröhäys.
Hevosurheilu ja eläimet yleensä eivät kuulu suosikkeihini, mutta ei se haittaa, kun kaikkeen voi totutella. 
Teivon ravirata on hyvin tuttu paikka jo lapsuudesta. Olenhan asunut kulmilla, vaikka en ihan radan läheisyydessä, niin ainahan sinne saattoi porukoiden tietämättä hiippailla katsomaan. 
Läheinen hevostallikin tuli lapsuudessa hyvinkin tutuksi, vaikka ei sinnekään saanut mennä. Oli kamalasti kieltoja.
Kolmostien ylitys oli jo 40 - vuotta sitten vaarallista, jos se on tänä päivänäkin. Mutta yli oli mentävä, jos tallille mieli.
Muistan kerran, kun istuimme raviradan läheisellä rinteellä ja näimme isovanhempieni ajavan kohti Hämeenkyröä. Heillä on ollut kakkosasunto jo 70-luvun alusta kotimme lähellä. 
Siinä me rinteessä istuttiin ja heilutettiin, mutta ei meitä kukaan huomannut.
Muutaman kerran olen ollut paikalla, kun alueella on järjestetty jotain. Ne ajat, kun Pirkan Kylät järjestivät suuret myyjäiset katsomossa. Olin silloin myymässä neuleitani.
Yhdet maaseutunäyttelyt käytiin katsomassa, ostin neulekoneen niiltä messuilta.
Ja yhdet rompepäivät olen ollut paikalla.

Tämän kertaiseen tapahtumaan pääsimme, kun osallistuin Ylöjärven Elon kauppakeskuksen arvontaan ja sain tällä viestilläni liput iltaan.

-Olin 10-vuotias, kun tätä paikkaa alettiin rakentamaan. Lasketeltiin soramontun reunoja, hups, ja käytiin kytiksellä mitä siellä tehtiin. 4 lippua.

Tarjosin liput kaikille nuorilleni, mutta kaikilla oli omat menonsa ja oikeastaan ilmojen vuoksi, ihan hyvä.
Lapselliset olisivat olleet ihan hädissään, kun iltaohjelma alkoi. Itse poistuimme paikalta heti alun kaatosateen jälkeen.
Hevosia kuitenkin näimme useamman lähdön verran.
Samalla mahdollistin nuoren pojan ostohaavetta ostamalla itselleni hänen tekemän kaulakorun.
10-vuotia nuorimies myy korujaan saadakseen uuden hevosen esteratsastukseen. Iso peukku nuorelle yrittäjälle!
Kulunut viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. Pikku Milja on käynyt mummilassa kaksi kertaa. Topakan tytön kehitystä on ihana seurata. 
Kiinteän ruuan syöminen on uusi juttu. Mitä kaikkia makuja tulevaisuus tuokaan tullessaan.
Kristiina ja Seija pistäytyivät vierailemaan luonamme. On ilo saada ystävät käymään pitkän matkan takaa.
Olemme tutustuneet vuosia sitten Novitan sivujen kautta. Tehneet yhdessä lankamatkan; Seijan kanssa Tapion kauppaan, Kristiinan kanssa Tallinnaan. Kristiinan kanssa juhlimme myös Novitan pitkää taivalta.
Monilla messuilla on tavattu ja kuulumisia vaihdettu.
Kiitos ihanat, että olette ja tulitte.
Viikolla pääsin käymään myös kesäalessa. Jotain ihan suunnitelmallistakin onnistuin ostamaan, mutta takkia jota niin tarvisin, en onnistunut vieläkään löytämään.
Samalla kaupunkireissulla kävimme miähen kanssa syömässä oikein kahdestaan. Miäs vanheni taas yhden harmaan hiuksen verran.
Nuorin pääsi ensimmäiselle lomalleen perjantaina. Kuulumiset uuden arjen myötä on kiva kuulla. 
Kolmen päivän lomalla ehtii viettämään aikaa tyttöystävän ja kavereiden kanssa, sekä auttelemaan kotihommissakin.
Viikonlopun työlistaan en merkinnyt yhtään mitään. Jos ei sada vettä, olisi kiva käydä katsomassa mustikkamättäät.
Venyin ja vanuin lauantaiaamun, jolloin olisi kyllä ollut hyvä ilma lähteä, mutta en saanut otetta itseeni.
Päivä kääntyi sunnuntaina jo iltapävän puolelle, kun lopulta pienen vesisateen saattelemina lähdimme metsälle. 
Sieltä ei sitten ollut mitään mahdollisuutta lähteä pois, ennen kuin kaikki astiat oli täynnä. Auton perään oli jäänyt yksi laatikko mahdolliseen taimiostoksille käyntiä varten.
Vuorasimme laatikon talouspaperilla ja kaadoimme yhden ämpärin tyhjäksi, että pääsimme takaisin mättäille.
Viikolla uudestaan useamman ämpärin kera =) 
 
p.s kuvien tuotteen tuliaisia vierailtani.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kärpässienet

Pesufatit on laitettu uuteen virkaansa, kun saivat ylleen ensinnä punaisen paukkumaalin. Kuivuttuaa lisättiin valkoiset täplät ilman sapluunaa.
Keräilen kaikkea. Emalivadit ovat olleet keräilyni kohde jo monta vuotta, koska ne on niin monikäyttöisiä pihatöitä tehdessä. Niistä saa mukavasti alulautasen, liotusastian, taimien kuljetusalusen, käsienpesuvadin, rikka-astian tai sitten niistä voi askarrella kärpässieniä!
Aikasyöppö, Pinterest, on tajunnanräjäyttäjä. Jään usein selailemaan kivoja ideoita, lähinnä työjuttuja, mutta puutarhapuoli kiinnostaa ihan oman pihan vuoksikin.
Valitsin kolme eri kokoista vatia, jotka miäs maalasi punaiseksi. Minä suhuttelin täplät.
Proggis venyi pitkäksi, kun en pystynyt päättämään minkälaiset jalat näille laitetaan. Koivu ei kuulemma kestä kauaa hyvänä, mutta jos päästään yksi kesä, niin tehdään seuraavana kesänä uudet jalat.
Ennen sienien paikalleen asentamista piti siistiä alkukesästä kesken jäänyt etupihan kivetys. Tältä kaikki näytti alkujaan tällä samalla kohtaa, lähes 10 v sitten, ja sitä lähdimme tavoittelemaan.
Ensinnä kaivettiin suureksi venähtäneet poimulehdet ja vuorenkilvet kottikärryyn ja niille etsittiin uudet kasvupaikat toisaalta.
Seuraavaksi pestiin tiiliskivet ja astettiin suodatinkangas, kuten aiemmin. Kiviä oli vielä traktorin peräkärryssä sen verran, että saimme kankaan peitettyä.
Lopuksi jäikin sienten sovittaminen paikoilleen.
Jos emalivadit on muisto menneisyydestä, niin ovat nämäkin. Nimittäin opiskeluaikaiset pullonkaulat ovat odottaneet aikaa ja paikkaansa jo hyvän tovin.
Näihinkin löytyi idea Pinterestin kautta. Nämäkin tehtiin yhteistyössä miähen kanssa. Miäs väänsi korkit ja koukut kiinni, minä sidoin lasipallot rautalankaan.
Tuolla taustalla näkyy vihreät pullot, etualalla ruskeat. Alimmassa kuvassa yksinäinen. 
Nämä voi pongata tältä samalta kasvumaalta, mistä sienetkin.