lauantai 31. toukokuuta 2008

Viikon kirjakatsaus


Kuluneen viikon aikana käsityökirjastoni on kasvanut useammallakin kirjalla. Löydöt ovat olleet halpoja 1-7 €.
Kirjaston poistettujen kirjojen joukosta ostin nämä kaksi kirjaa, matoista ja neuleista. Ajattomuutta ja selkeitä ohjeita vielä tällekkin vuosituhannelle.
1979 painettu suomalainen mattokirja on tuttua Tammen T-sarjaa. Hyvin säilynyt kirja.
1982 painetut neulevaatekirjan halusin ihan niiden perusohjeiden takia. Kirjasta löytyy selkeät kuvat ja kuviomallit käsinneulontaan, että neulekoneella tehtäviin neuleisiin.
Eikä ihan turha lisä ole sekään, että ohjeet löytyy useampaan neulehameeseen.
Mary Olki, tuttuja pistoja menneiltä ajoilta. Tallensin molemmat kirjani, tuo päällimmäinen on uusin löytöni. Kirjoista löytyy muutamia samojakin malleja, mutta etunsa kummallakin kirjalla. Nämä menevät talteen omaan hyllyyni.
Eeva-Liisa Kortelahti on kirjoittanut oman johdantonsa 1974 kirjansa sivulle. Virkkausmalleja -kirjasta löytyy monta ohjetta liinoihin, reunapitseihin sekä peittoihin. Kirja on ollut varmaankin jonkun kirjahyllyssä vuosien ajan vain täytteenä, koska se on aivan käyttämätön. Ei yhtäkään sivua piirreltynä, hiirenkorvilla tai selkämyksestä taittunut. Tämä kirja tulee varmasti käytössäni olemaan monta kertaa.
Kauneimmat Käsityöt ilmestyy vieläkin, tosin ohuena lärpäkkeenä. Onnistuin löytämään tämän erikoisalbumin 11, josta löytyy paljon kaipaamiani isoja virkattuja liinoja. Kirjanen on julkaistu vuonna 1983 ja alempana näkyvän, olen ostanut vuonna 1985.
Onkohan näitä muitakin? Miksei virkkaajille tule enemmän ohjeita? Tosin nykyiset lehtihyllyt tarjoavat varsin kattavan lehtivalikoiman ulkolaisia malleja.
Ja lopuksi vielä uusin kirjani. Tosin tämä ei ole löytö alelaarista tai kirppikseltä, vaan Unelma -kerhosta. Aloituspakettini toinen kirja oli pitkään kirjakerholta loppu, eikä sen saapumisella mikään kiire ollut. Posti sitä on näköjään ensin kuljettanut Kiinaan, näytti olevan painopaikka. Eikä ne toiselta puolen maapalloa niin nopeasti tänne pohjolaan ole tullut.
Tästä kirjasesta riittääkin langanpäiden pujottelua. On kauniita pieniä näperryksiä sivu toisensa perään ohjeistettu.
Oman suosikkimallinkin olen jo löytänyt.


















Suvivirsi raikaa monella koululla tänään. Iloista kesälomaa kaikille lomansa aloittaville!

torstai 29. toukokuuta 2008

Fiskarsin oranssit

Hyvälaatuinen lanka kestää ja kestää... Nimittäin purkamista.
Kesäpusero mielessäni aloitin sellaista mukavaa neuletta, saisin tehdä telkkua katsellessa tai siinä repsikan paikalla automatkoilla.
Pääsin jo kappaleessa hyvän matkaa etenemään, kun tarkistin silmukkamäärän ohjeesta, eikä työssäni ollut mikään oikein. Ei kun purkamaan. Loppujen lopuksi aloitin tuota neulettani kolme kertaa ja vaihdoin mallia.
Löysin uuden kivan pintaneulemallin ja ajattelin, jes, tää on nyt mukava ja nopea. Ja pah!
Valmistuu, mutta hitaasti. Mallineuleesta pidän.Postin poikkeamista olen odotellut koko viikon innoissani. Rellanan tarjouspostia putkahtelee sähköpostiini ajottain ja nyt tartuin syöttiin.
Nämä ihanat puuvillalangat sekä koko kasa alempana on äitini ja minun yhteistilaus. Muistaisimpa vain, mitkä langat jää minulle.

tiistai 27. toukokuuta 2008

Valkoiselle lakille

Kevään viimeistä koulupäivää vietetään lauantaina.
Lapset ja nuoret odottavat jo kesälomien alkua. Varmaan moni opettajakin.
Toivotaan kaikille mukavaa ja rentouttavaa kesälomaa. Toivotaan, että mahdollisimman moni nuori olisi saanut kivan kesätyöpaikan. Toivotaan, että moni koulunsa päättävä saa avata syksyllä oven uuteen kouluun.
Haluan onnitella erästä oman kylän tyttöä, hänkin saa painaa valkolakin päähänsä.
Valkoinen kaunis pitsiliina, kuin korinpohjapunosta.
Malli löytyy Diana virkkausmaailmasta /07, 13.
Lankana Novitan Virkkauslanka. Liinan halkaisija 45 cm.

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Hello!

Kissojen omistajat tietävät, kuinka vilkkaita nelijalkaiset ystävät voivat olla. Näille kaveruksille jokainen päivä on uusi seikkailu. Koskaan ei tiedä mistä ne itsensä seuraavaksi löytävät.
Tai, mistä löytää sen kivan seuran. Haku on päällä!
Kurkkimassa voi käydä vaikka lähellä pilviä. Tarpeeksi korkealta näkeekin kauas ja samalla ihastella kauniisti kukkivia puita.
Matkalla voi löytää kivoja nukkumapaikkoja tai saada apetta vatsaan.
Hienot kissatytöt ovat tarkkoja, ettei tassut sotkeennu.
Hei, onko mun hattu nyt hyvin?
Kaikki kauniit kukat ovat puhjenneet kukkaan! Takana solisevasta lammesta voisi katsella kuvajaistaan, ehkä napata kalan saaliikseen.




Hello Kittyn ohjeen sain viikolla sähköpostiini, kiitos Katjalle.
Ohje tuli kuin tilauksesta, sain tästä kivan nimipäivälahjan pienelle tytölle, joka juhli menneellä viikolla nimipäiviään.
Korkeutta tälle tuli 24 cm.
Samaiselle pienelle tytölle tein Hello Kitty- kassin keväällä syntymäpäivälahjaksi. Ohjehan löytyy täältä.

lauantai 24. toukokuuta 2008

Puhtaat valkeat lakanat

Suvussani on ja on ollut aina paljon taitavia käsityöntekijöitä. Monet oppini olen saanut ompeluihini ammatikseen aikoinaan ommelleelta isäni tädiltä. Hän on aina ollut valmis neuvomaan, vaikka puhelimessa, kuinka ompelen jonkin hankalan kohdan. Hän on tehnyt monet asut ja kokonaisuudet moniin juhliin. Vaatettanut sukumme naisia monina vuosikymmeninä.
Olen aina ihaillut sitä pikkutarkkuutta ja taitoa ommella niitä henkäyksen ohuita kankaita ja vaatteiden istuvuutta.
Muistan aina sen ruutuvihon, mihin kirjattiin ylös ne kasvumitoissa tapahtuneet muutokset.
Sitä vaatteen sovitusta kammoksuin aina, nuppineuloja siellä täällä.
Iän myötä heikentynyt näkö on lopettanut ompelukset. Välillä pitää pujotella valmiiksi erivärisiä lankoja silmäneuloihin, jos jotain korjattavaa tulee. Ompelukonekin on jo hidastanut tahtiaan.
Nyt kun hällä alkaa olla ikää niin paljon, ettei omassa kodissa oleminen onnistu, on paikkaa haettu vanhainkodista. Sinne lähtee kuitenkin mukaan se ompelukone.
Mutta näitä kauniita vanhoja käsinkirjailtuja lakanoita, kauniine pitseineen hän tarjosi minulle.
Olen joskus aiemminkin saanut näitä lakanoita, mutta ne ovat olleet kellastuneita ja haperoita. Ne olen värjäillyt ja käyttänyt tilkkutöihin. Nämä 14 lakanaa availin ja katselin, että osasta on pitsit hiukan irronneet, melko hyvässä kunnossa kaikki.
Pesin ne kaikki. Ja osan säästän ihan lakanoiksi, mutta osasta ompelen jotain. Ehkä verhot.

torstai 22. toukokuuta 2008

Kevään vihreää

Uusin neuletakkini sai Tallinnan Karnaluks- tukun napit miehustaansa. Kun on varma tuosta värimaailmastaan, ostelee vähän vihreää sieltä sun täältä omiin tarpeisiinsa, löytyy kotoa melkein kaikenlaista viimeistelyyn saakka.
Oli minulla eilisellä kaupunkireissulla langanpätkä varukseltaan mukana, jos nyt sattumoisin nappikaupan ohi kulkisin. En kulkenut, vaikka ompelutarpeita olin hakemassa.
Tämän kevään vihreä Novitan Cocos- lanka, 880, sai minut näkemään vain tuon yhden langan kaupan hyllyllä.
Hiukan näppejäni poltteli hamsteroida lanka omiin varstoihini ja heti tilaisuuden tullen tehdä siitä ihan itselleni jakku.
Mallia katselin Cocokselle tehdyistä ohjeista, mutta mieleistä ei löytynyt. Tälle langalle sopii myös Novitan Malibun ja Samokset ohjeet melkein yksiin.
Kevään '05 Novitan kevätlehden mallista 29 löytyi pieni pitsikuvio.
Sileässä, yksivärisessä langassa kuvio tulisi huomattavasti paremmin näkyviin.
Takki olisi voinut olla hiukan pidempi, mutta kyllä tälläkin mitalla vaatteelle käyttöä löytyy.
Lankaa kului reilut 600 gr. Puikot 5,5 m.

maanantai 19. toukokuuta 2008

Kesäkukat ruukkuihin

Puuhailut kansalaisopiston keramikkapiirin tiimoilta on jo tältä keväältä ohi. Tarkoitukseni oli tehdä piha- aidanteen koukkihin kesäiset kukkaruukut. Sellaiset mihin saisin suoraan istutettua kukat. Ei oikein silmääni hivele nuo muoviruukut, vaikka ne on tukevia, tilavia ja monikäyttöisiä.
Ruukkuni jäivät hiukan vaiheeseen, eli syksyllä on sitten melko valmista piirien alussa. Kaksi sain ihan valmiiksi, ja tässä niistä on toinen.
Tein ruukun pohjaan ylimääräiselle vedelle poistumisreikiä. Ja kunhan tähän laitetaan ketjut vielä paikoilleen, saan sen aidanteelle roikkumaan.
Kokeilin kuvausta varten laitanko miljoonakelloja vai lumihiutaletta, vai molempia.
Toisen ruukun kukkia en ole vielä hankkinut. Siihen olen suunnitellut mehitähteä, kun ruukku on hiukan matalampi.
Kyllä on ihanaa aikaa, saa peuhata kukkien kanssa, suunnitella ja upottaa kätensä multaan.
Tytär pääsi kesätöihin kukkapuutarhalle. Eilen opettelimme yhdessä kesäkukkien nimiä ja niiden viihtyisyyttä eri valoissa. On muuten monta kukkaa, mistä en nimen perusteella tiennyt yhtään mitään. Kukkakirjoja ja nettiä sitten ahkerasti selattiin. Mutta äkkiä hän ne oppii, kunhan nyt koulun loputtua pääsee myyntipöydän ääreen.
Kiertelin tuolla pihalla kasvihuonetta, aika hyisen kylmässä ilmassa, jälleen kameran kanssa. On kasvu hidastunut, mutta marjapuskat ne rehoittaa. Osa kukinnoista kyllä putoaa ja jollei pian ala näkymään pölyttäjiä, ei tule yhtään satoa.
Onko teidän muiden marjapuskat näin täynnä kukkia?
Aloittelin viime kesänä reunustamaan ulkorakennuksen edustaa kivillä. Minä tykkään erilaisista kivipinnoista.
Olemme saaneet luvan kerätä tuttavaperheen soramontulta kiviä. Muutaman kerran on haettu autolla pieniin kohteisiin, mutta nälkä kasvaa ja traktorin peräkärryyn ne suuremmat lastit pitää tehdä. Kauniita sileitä kiviä. Eri värejä ja kokoja on mukava sovitella erilaisiin ryhmiin. Kivien väliin laitettiin vanhat valetut lehmien juottoastiat väärinpäin istuimiksi. Siihen väliin voisi laittaa tukevan lankun, saisi pitkän penkin ja hyvän auringonottopaikan.
Kiveystä pehmentää viiruhelppi ja talon päätyyn kokeilen tuoksuvatukkaa.
Kiersin vielä kasvihuoneen toiselle pitkälle sivulle. Siinä odottaa riippumatto valmiina uutta helleaaltoa.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Lankaa minulle, sinulle ja taas minulle

Lyöttäydyin aamulla mukaan Loimaan seudun kansalaisopistolaisten kevätretkelle.
Matkalaisia oli kaksi linja-autollista ainakin Loimaalta, Vampulasta, Forssasta ja Jokioisilta, sekä yksi, minä, Hämeenkyröstä.
Kun ensimmäiset jo aikaisin nousivat linja-autoon, minä käänsin vielä sängyssä kylkeäni. Olin kuullut äidiltäni, että autossa olisi vielä tilaa ja minähän tahdoin mukaan.
Ensimmäinen pysähdys oli Kauhavan Kangasaitta. Siellä blogiystäväni Intsu jo odotteli minua. Mistään etukäteistapaamisesta ei oltu sovittu, joten olin aika yllättynyt.
Oli ihana nähdä ja kiitos saamisista!
Olit mukavaa kahviseuraa.
Kangasaitasta ostin Esiton ihanaa puuvillalankaa. Olisihan siellä ollut vaikka kuinka ostettavaa, mutta pieni järjen hiven varoitteli ylilyönneistä.
Kurikassa poikkesimme syömään ja sieltä jatkoimme Päntäneelle. Tapio tarjosi myös kahvit, niitä en sitten koskaan ehtinyt juomaan. Toisella kertaa sitten ja santsikuppi.
Omien ostosteni lomassa suunniteltiin muutamien naisten kanssa lankojen riittävyyttä ja vaihtoehtoja eri neuleisiin. Siinä kuluikin aikaa ja omien ostosteni saldo jäi hitusen pieneksi. Mutta kyllä minä sen sain, mitä oikeastaan suunnitelinkin.
Fabelia ja Sisua ostin mielessäni tuo Haaviston lapastempaus. Mallia en ole vieläkään miettinyt, mutta nyt on ainakin langoissa vaihtoehtoja. Useampaankin pariin.
Lankojahan tuolla Tapiolla on paljon, hyllymetreittäin. On mukavaa valikoida isosta määrästä ja värivalikoimasta ne itselle mieluisat. Ja jättää ihanat sukkalangat ja alpakat seuraavaan kertaan, nyyh.
Sublimen merino woolit ostin 3.5 € tarjouskorista, ihan vain pois ennen muita omiin kätköihini.
Kotimatkalla poikettiin ostamassa juustoja Juustoportilta.
Päivä kului mukavassa seurassa nopeasti, kiitos että sain hypätä matkalta mukaan.
Kun minä jäin kyydistä pois, jatkoi linja-auto vielä matkaansa melkein kaksi tuntia.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Tyttärelle

Näissä uudistettavissa varjostimissa on mukava näyttää tuo vanha versio ensin.
Tämän varjostimen jalkoineen olen ostanut keväällä kirpparilta. Minua kun aina kiehtoo kaikki kulahtanut materiaali. Tästäkin sai pienellä työllä ihan käypän lahjan.
Muutaman tunnin näpertely ja varjostin on kuvausvalmiina uudessa asussaan.
Kankaaksi valitsin polttopainetun ohuen kankaan, jonka vuoritin valkoisella vuorikankaalla. Ompelin kankaat ensin yhteen ja tein nauhakujat ylä-ja alareunoihin.
Tämän sortin varjostimet ei liiemmin minua kiehdo, näissä ei ole haastetta. Paitsi sen ompelukoneen kanssa. Ei koneessa mitään vikaa ole, mutten saa vieläkään mitään suurta nautintoa ompelemisesta. Edes näin pienissä töissä.
Kuvailin varjostimen valon kanssa, sekä ilman.
Kangas muuttaa väriään valossa, mutta se antaa kokonaisuudelle kivaa ilmettä. Valkoinen vuorikangas kuultaa kauniisti valoa läpi.
Tämä ei ole suuri valaisin. Kokonaiskorkeutta 40 cm ja varjostin 22 cm.
Eilen oli tyttären nimipäivä ja tämä on lahja hänelle. No on sentään tänään jo valmiina odottamassa kohta koulusta kotiutuvaa neitoa.

torstai 15. toukokuuta 2008

Kummitytölle

Pupu.
Erika Knight - koukussa virkkaukseen - kirjasta löytyy kiva ohje pupujussikkaan.
Sain kirjan viime jouluna lahjaksi, itse valitsin. Kirjassa on muutama mukava malli, harvoin kaikki on toteutuskelpoisia. Ohjeiden tulkinta on hieman vaikeaa, mutta kun selaa kirjaa alusta loppuun, löytyy kyllä jokaiselle silmukalle kunnollinen selostus. Ihan tuttuja silmukoitahan ne, tosin kovin vaikeasti selostettuina.
Tämä pupu valmistui nimipäivälahjaksi kummitytöllemme, joka juhli alkuviikosta.
Kummitäti ei saanut pienintäkään innostusta viimeistelyyn, jotta työ olisi lähtenyt aiemmin matkaan.
Tein tämän 4m koukulla, kaksinkertaisella langalla. Olen purkanut jonkun neuleeni aiemmin ja jämälaatikostani löytyi sen verran Tenneseen tyyppistä lankaa, että sain kaikki kappaleet virkattua. Ohjeessa oli kankaasta ommeltu tassujen pohjat ja korvien sisukset.
Virkaten sain näihinkin kulumaan pienet myttyset vaaleanpunaista.
Täytteenä on vanua ja muovikuulia.
Häntäkin pitää olla, siis tupsuhäntä. Mutten tehnyt sitä hapsutupsuna nypittäväksi heti lanka kerrallaan irti, vaan virkkasin pienen pallohännän ja täytin senkin vanulla.
Tästä pupusta ei tullut sellaista pientä ja pehmeää poikasta, tästä tuli iso. 54 cm! Ompelin kaikki osat moneen kertaan kiinni, saa ottaa kunnolliseen käsittelyyn. Vai saako 3-v tämän vanut näkyviin ?
Pitsinen kahvikuppi matkasi mukaan pupun omana kuppina.

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Minna Canth - huivi

Kiitos Novitan Neulomossa käydyn keskustelun, saatiin tämäkin huivinohje kokeiluun.
Hintriikan toimeliaisuus ja yhteydenotto Kaari Utrioon antoin mahdollisuuden kokeilla tätä huivin neulontaa.
















Kaari Utrion antama ohje:

MINNA-HUIVI
Minna-huivi on maailman yksinkertaisin yritys kokeneelle kutojalle.
Huivi oli varsin taloudellinen tekstiili, sitä kun voitiin käyttää sekä

vyötäröllä ristiselän lämmittimenä että harteilla, ja siihen voitiin

kääriä paleleva pienokainen.

Huiviin oli tapana kerätä jätelangat kuitenkin niin, että värit
pyrittiin säilyttämään samassa sävyssä, esim. vihreän, sinisen tai
ruskean sävyjä.
Koko huivi oli vaakaraidallinen kolmion kärjestä leveään si
vuun. Raita
oli neljästä kuuteen kerrokseen leveä, neuleessa o
ikea ja nurja puoli,
nurja käytössä tietenkin alaspäin.

Minna-huivi on iso vaate (sen tarkoitushan oli perusteellisesti
suojata kantajaa, joka saattoi olla niin köyhä, ettei hänellä muuta

lämmintä ollutkaan). Mitat olivat perinteisesti: kolmion leveä sivu
noin kaksi metriä tai ainakin kantajan levitettyjen käsivarsien mitta,
kolmion korkeus ainakin metri eli kantajan niskasta polviin. Mitat ovat
tietenkin summittaiset ja riippuivat siitä, kuinka paljon lankaa oli
käytettävissä. Hapsujen mitta oli keskisormen päästä ranteeseen, eli

noin 25 cm.

Huivilleni tuli koko 230 x 115 cm.
Sukkalankapussini jämäkerät - Nallet ja Seiskat, sekä sekalaiset villalangat - kelpuutin mukaan työhöni.
Lankaa kului hiukan vaille 600 gr.
Neuloin huivin ympärille sileää neuletta kolmion joka sivulle, mutta hapsuja en aio laittaa.
Tyttären kuvatessa seuraamme ilmestyi tällainen huiskuhäntä. Hiukan arka, mutta utelias kissa.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Kietoudu lämpimään ystäväni

Kuntoutusjaksolle otin mukaani Revontuli -neuleen. Purin yhden neuleenalun ja sain lankani uudelleen käyttöön. Tätä punaista Viron villaa olen ostanut aikoja sitten Tallinnasta useamman vyyhdin. Langassa ei ollut yhtään ohuita kohtia, hyvinkin tasalaatuista. Lanka on miellyttävän pehmeää ja siinä on ihanat punaisen sävyt.
Huivista tuli melkoisen suuri 240 x 90 cm. Käytin jälleen kerän loppuun.
Puikot 5 mm.
Ajatuksenani oli ensin tehdä tämä huivi valmiiksi odottamaan tulevia juhlapäiviä, olisin ollut kerrankin ajoissa.
Mieleni kuitenkin muuttui ja päätin lähettää tämän valmistuttua huonekaverilleni, joka oli murheellinen menetettyään läheisensä taannoisessa Espanjan bussiturmassa.
Huonekaverini olikin aina tilaisuuden tullen torkkumassa päikkäreitä ja kovin viluinen. Lämmin huivi ja punainen sävy tuovat hiukan lämpöä ja ajatuksia.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Mitä aloittais?

Kotona jälleen. Viikko kuntoutuksessa kuluikin nopeasti. Kotiväki kävi katsomassa minua viikolla ja silloin käytiin yhdessä keilaamassa.
Mukavia muistoja ja uusia ystäviä tuli roppakaupalla mukaan. Tämän porukan kanssa emme enään kokoonnu yhteen.
Olinhan minä sitten lopulta taas huonossa kunnossa hoitojen takia, mutta onneksi olin jo päässyt autollani kotiin, ennen kuin se huonoin olo alkoi.
Kotiin olikin ehtinyt posti kantamaan Kankaanpään paikallislehden, jossa oli pieni katuhaastattelu. Kaksi TET-tyttöä tulivat pyörälenkillä jututtamaan äitienpäivästä ja minä pyysin saada oman lehden luettavakseni.
Kuvaan ehti jo osa äitienpäiväksi saamistani lahjuksista.
Tämä päivä meni melkein iltaan, ennekuin jaksoin ovesta ulos katselemaan. Paljon on pihamaalla ehtinyt tapahtumaan vajaan viikon aikana. Kasvusto oli virkistynyt huomattavasti sateen jälkeen. Viinimarjapuskat ovat aloittaneet kukintansa. Enkä sitten lainkaan pistä pahakseni, vaikka alkuviikon hallat nipistelisi osan kukinnoista. Ei olisi syksyllä liikaa kerättävää.
Oltiin ulkona paistamassa ensimmäiset lättyset. Oli ne vaan hyviä. Paketti vanilijajäätelöä loppui nopeasti. Hyvää lättyjen kanssa.
Kesään kuluu monien aistien käyttö.
Nuori herra, Molle, on viettänyt viimeiset kaksi viikkoa luonamme hoidossa. Huomenna on kotiinlähtö edessä. Monta käsiparia on rapsutellut ja pitänyt sylissä vuorollaan. Seura on ollut molemminpuolista. Josko jo ensi viikonloppuna taas nähdään.
Ensi viikolla, vaikka nyt kylmää on jälleen luvassa, olen suunnitellut laittavani pihakukkia valmiiksi laatikoihin kasvamaan. Ensin annan niiden olla kasvihuoneella ja lämpiminä päivinä siirrän ne päiväksi ulos.
Kukkamaiden hoidossa kuluu taas muutamia päiviä, kunhan saan oloni sen verran paremmaksi, että pääsen näpsäkästi konttailemaan ja kitkemään rikkaruohoja.
Sairasloman jatkoista tai sen loppumisesta pitää mennä juttelemaan lääkärin kanssa, ei olisi niin epävarma olo, mitä tänä kesänä teen.
Käsitöitäkin on hiljakseen valmistunut. Pientä kyllästymistä neulomiseen on ollut havaittavissa. Taas olisi kehiteltävä uusi neule, tänään taas valmistui työ pingoitukseen. Virkkauksessa menossa kummitytölle nimipäivälahja. Sen pitäisi olla jo postissa tai ainakin valmiina, mutta en saanut sitä ennen lähtöäni kuin aloitettua. Hiljaksiin valmistunee sekin.
Huomenna yritetään ajella äidilleni, kunhan tämä oloni nyt yön aikana ei ainakaan huononisi.
Ja blogien lukeminenkin on jäänyt ihan jälkeen, ensi viikolla sitten ajan kanssa. Ja kommentointi.
Kaikille äideille oikein leppoisaa juhlapäivää näiden kukkasten kera.

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Käsityö muistamisia


Hyvin kuluu aika ohjatun toiminnan parissa.
Kuntoutusviikko ei ole niin toimintaa täynnä, kuin syksyinen jakso, mutta kyllä päivisin kelloa pitää tarkistella useasti. Ettei vain myöhästy sovituista tapaamisista ja liikunnallisista ryhmistä.
Ilmahan on ollut mitä suotuisin, viileää ja pientä sadetta.
Tänään saimme polkupyörät käyttöömme ja ei kun kylille. Pikkupurtavaa mielessämme teimme pikaisen kierroksen ja illan kisastudion evästys oli kasseissamme.
Jääkiekkohan on ihan ehdottomasti katsottava, vaikka Suomen pelit alkavat iltamyöhällä. Hiukan on seuraavan aamun tunneille tulossa nuutunutta väkeä.
Maanantaina katseltiin myös peli se olikin aika temppuilua, ei saatu toimimaan mitään suurempaa ruutua, sellainen pieni tv ja siinä häilyvä kuva. Oli vähän kisafiilis kadoksissa. Vaikka olihan meillä hyvät pizzat tilattuna.
Tälle illalle on tehty hyvät suunnitelmat, eväät ja minulle käsityö. Jaksaa sitten seurata peliä ihan loppuun saakka.

Tallentelin näitä kuvia valmiiksi kotoa lähteissäni, jos sitten ehtisin täällä ollessani päivittämään blogiani. Tein nuo lapaset ryhmänohjaajalle, joka ohjasi meitä syksyn ryhmässä. Kainuun kukkalapset, Novitan seiskasta. Hiukan on talviset muistamiset, mutta talvella aktiivisesti ulkoileva nainen varmaan ymmärtää ajatukseni.

Tuolle toiselle ryhmänohjaajalle annan nuo sytykeruusut. Nehän on kierrätysmateriaalista valmistettu. Mukava ja nopea tehdä. Helpottaa sytykkeiden kantamista laavuille ja retkeilyreissuille.

Kesä on täällä

Niin ihanasti on aurinko meitä hellinyt, että nenämme ja olkamme on punaisina.
Piha on kokoontumispaikka niin keskusteluun kuin ruokailuunkin. Ja silti ihmettelen,miksi meillä on sisällä aina niin sekaista.
Ruokakori täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Grilli lämpenee tarvittaessa ja taas on vatsalla hyvä olla.
Otettiin irti kaikki tästä ihanasta ilmasta ja siivottiin huvimajakin. Ikkunat putsaantui naisenergialla ja lattia sai maton. Kaikki hämähäkin seitit pöllytettiin ja tuolien irtohuput etsittiin varastosta.

Sääkartta ennustaa ilmojen kylmenevän , ohimenevä ilmiö.
Viikonloppuna on kasvustoihin tullutkin vauhtia. Koivunkukinta on kaunista, mutta niin allergisoivaa.
Jouluruusuni talvehti ensimmäisen talvensa hyvin. Kukinta on parhaimmillaan ja toivon kasvin viihtyvän kasvupaikallaan jatkossakin.
Hiukan aina epäillyttää näiden taimien ostoissa niiden viihtyvyys meidän kasvuvyöhykkeellä. Mutta aina jotkut kasvit ilahduttavat sitkeydellään. Niin kuin puksipuunikin. Siellä se vihreänä ja virkeänä on valmiina uuteen kesäänsä.
Ostaessani sen viitisen vuotta sitten, en tiennyt sen olevan huono talvehtimaan. Aina kannattaa kokeilla erikoisuuksiakin.
Kulunut viikko on ilmojen puolesta pitänyt kiireisenä myös pyykkikonetta.
Kaikki peitot, torkkupeitot, päiväpeitot, tyynyt
sekalaiset vaatekasat ovat peseytyneet ja kuivuneet. Mattopyykkiä en sentään vielä aloittanut.
Tänään olen laittanut kasvihuoneelle multiin siemeniä itämään ja iltasella tuulen hiukan tyynnyttyä teen vielä pieniä siemenistutuksia pihamaalle.
Kiirettä on pitänyt, koska huomenaamuna lähden kuntoutukseen Kankaanpäähän.
Jälkimmäinen viikko TULE-kuntoutuksestani alkaa aamulla klo 10. Syksyllähän olin siellä kaksi viikkoa.
Tänään pitää pakata, pakata käsityö päällimäiseksi. Hiukan vielä tehdä korjausompelua ja katsella jääkiekkoa.
Kehtaiskohan heti ensimmäisessä kokoontumisessa kysyä, että onko viikolla aamun ensimmäisille tunneille osallistuttava, kun sentään kaksi Suomen kiekkopeliä pelataan. Pahukset, kun alkaa niin myöhään, ja minä aamu-uninen en saa silmiäni auki, jos on pelit seurattu.
Mutta olen minä neulonutkin, ei ole kynteni aluset pelkästään mullassa.
Tein ajoissa valmiiksi nuoremman pojan opettajalle "kukkasen". Revontulihuivin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Syksyllä, kun kotiuduin kuntoutuksesta, olin niin huonossa kunnossa. Ei meinannut mistään työstä tulla valmista.