keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hiutaleet

Lumihiutaleiden tanssahtelua on kiva seurata. Ne leijailevat hiljaksiin, tai pöllyävät kovassa tuulessa ja paiskaantuvat auton tuulilasiin, kun näkyvyys on muutoinkin huono.
Näitä hiutaleita ei saa leijutella, katsella vain. 
Sulattelin muutaman kirkkaan, hennon vihreä ja sinisen, sekä opaalin valkoisen hiutaleen ikkunaan ripustettavaksi.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Ruuttuun meni

Olen alkanut neulomaan näitä ohuen ohuita sukkalankojani vallan kaksinkertaisena. Ohuet puikot tuntuvat aina vain hankalammilta käyttää, vaikka olisi hyvätkin muotopuikot.
Suunnittelin jo neulovani jotain päällivaatetta sukkalangoista, että saisin ne kulutettua loppuun.
Näissä kahdessa parissa olen käyttänyt Lidlistä ostamaani lankaa. Tätä oli todella hyvä neuloa, hieman karkeaa lankaa, jonka toivon kestävän käytössä.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Alkoi adventin aika

 Suloisen joulun tuoksu, hyasintin kukinto, on vallannut keittiön. Ostin kukansipulit ihan pikkuruisin aluin ja tovin sai odottaa, että mitään tapahtuu. Voisi jo seuraavalla kauppakäynnillä ostaa uudet sipulit, saisi jatkuvan kukinnon.
Hajuallergisille nämä eivät aiheuta suurta tuskaa näin ruudun välityksellä.
 Keittiön työtasolla tapahtuu taas. On alkanut adventin aika ja Pähninänsärkijästä tutut hahmot ovat päässeet myös näyttämölle.
 Löysin nämä kivat hahmot kirpparilta viime joulun jälkeen ja malttamattomasti olen odottanut voivani laittaa ne esille.
 Oikukas sää on sulattanut lumet, jonka jälkeen ilma jäähtyi heti uudestaan ja kovan tuulen kera on muutama hiutale pysähtynyt meidänkin pihamaalle. 
Aivan valkoisena maa ei ole, mutta vähäinenkin lumi valaisee luonnon kauniisti.
Valonauhan kylmä väri ja kauniit lumihiutaleet tuovat talvisen tunnelman.
 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Eetami

 Arvannette mihin jalat ovat suunnanneet viime päivinä?
Kyllä vaan, tätä katselemaan. Ensinnäkin kauhean kriittinen itsetutkiskelu ja toisekseen, tyytyväinen myhäily.
Tällä ilman alalla en osaa vielä sanoa, olenko tyytyväinen värien valintaan, mutta tässä hämäryydessä, mitä aamun valo tuolta taustalta tulee, näyttää kyllä ihan hyvältä.
Ideahan lähti liikkeelle näistä Pinterestin kuvista. Vihreät pallot, eli lasinugetit ja turkoosin työn tie, joka kapenee kohden horisonttia.
Omassa työssäni horisonttia ei voinut vetää suoralinjaiseksi, työ ei välttämättä kestäsi nostoja, vaan katkeaisi suorasta linjastaan.
Kesällä pidin vanhimman pojan kanssa piirustustuntia, kun ääneen pohdin eri vaihtoehtoja katkaista linja.
Runkohan herätti äänekästäkin keskustelua. Pidin puoleni ihmishahmoon, Eetamiin, jonka vahvoilla käsivarsilla on Elämän puu.
Lehvästö on tehty rikotuista ja sulatetuista juomapulloista, samoin tie. Kolmivuotisen artesaaniopintojeni viimeisen vuoden rankin vaihe, ei muuten sitten kuulu opetusohjelmaan, oli iltatöinä hajoittaa juomapulloja vasaralla pahvilaatikkoon.
 Jälkipyykki on hoidettu, kun sain pestyä, patinoitua ja taas pestyä työn molemmin puolin. Toispuoleiseksi jäi työn vahaaminen, kun tuntui olevan väsynyttyä porukkaa iltasella työskentelyyn.
Valmis työ on nostettu kodinhoitohuoneen ikkunoiden väliin. Meillä on suora näköyhteys saunasta/pesuhuoneesta tielle, mutta kukaan ei ole koskaan kommentoinut näkemäänsä tai ajanut pelästyksissään tien laidassa olevaa maitolaituria päin =D
Kunhan työlle viritellään vielä toimiva valosydeemi, niin työ näkyy myös pihalle kuvana, eikä vain mustana pintana.
 Tuuletusikkunan peitin pienellä kirjaillulla lakanalla, kun koeajossa oleva valo heijastui siitä kuin gestapon kuulustelupöydästä.
 Ohjasin epäsuoran valon katon kautta ja katson illalla töistä tullessani mihin sen seuraavaksi suuntaisin.
Valmiin työn koko on himppasen yli  1m².
Kivaa viikonloppua teille, 



torstai 24. marraskuuta 2016

Valkoisenaan

 Eilen vihreä, tänään valkoinen kuusi. Tai oikeastaan kuuset. Jokin meni eilen pieleen, en jaksanut enään illalla miettiä, että miten päin tämä tässä onkaan, kunnes tänään, kun aamu on iltaa viisaampi, hokasin.
Jos kaikissa alla olevissa kerroksissa on seitsemän palaa, niin miten ihmeessä kuudella palalla pitäisi saada sama muoto aikaiseksi?
Ei mitenkään. Leikkasin uudet palat ja vot, eilisestä latvuksesta tuli latvakuusi ja isosta. No, se on iso kuusi. Korkeutta näillä on n. 50 cm.
Tinailin tähänkin kuuseen nuo koristenauhat, mutta helmiä en laittanut.
 Siinähän ne molemmat, tai siis kolmistaan ovatten.
Jos sinä olet kiinnostunut jostain tekemästäni niin, että haluaisit lunastaa sen omaksesi, niin laita viestiä tulemaan.
Muutoin molemmat kuuset lähtevät mukanani lauantaina markkinoille.
Kiitos kaikille kommenteistanne, kiitos.
Lasiala on monipuolinen, ei pelkästään tätä mitä minä pystyn tekemään omalla työhuoneellani. Tai hienommin sanottuna, studiollani, kuten työtilaani kuulen sanottavan. Mutta kyllä, perusasiat haltsaan ja kaikkia tekniikoita pitäisi käyttää, jotta taito pysyy hyppysissäni.

Oi kuusipuu

 Viime vuonna ihailin lasisia joulukuusia ja tänä vuonna minullakin on sellainen. Muisti alkoi prakaamaan, kun kuvia koristelemattomasta kuusesta ei meinannut löytyä mistään. Tietysti minä ne kuvat oli ottanut, mutta millä laitteella?
 Eräänä aurinkoisena marraskuun alun päivänä sain vangittua tuohon tähteen auringonsäteen. Muutoin kuusi onkin saanut siirtyä toisaalle ja taas takaisin.
Olen nimittäin tekemässä suurta joulukylää keittiön työtasolle, johon kerään kaiken kylään ja sen varrelle sopivan koristeen laatikoistani.
 Siksipä oli jo aikakin koristella kuusi pienin lasihelmin. Samalla kävelyttämisellä irtosi latvatähti, jonka tein alkusyksystä lasioppilaana. Tämäkin tähti olisi pitänyt tukea, olisi pysynyt muutamat kuljetukset pidempään paikoillaan.
Anyway, kylä rakentuu, osaset napsahtavat kohdilleen ja osa rakenteista saa maalia pintaansa.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kipposet

 Syksyn aikana olen päässyt testaamaan omaa sulatusuuniani erilaisten töiden kanssa. Uuni on pieni, kompakti, eikä vaadi suurta tilaa tuottaakseen paljon mielihyvää. Tällä viikolla uunin luukku onkin avautunut ja keraaminen levy on täyttynyt joka ikinen päivä.
 Ensin on pohjalasin päälle lusikoitu 2 tlk värillistä lasimursketta, ai miten niin olen tarkka, ja sitten levyt on sulatettu.
Toisessa sulatuksessa on levyt asetettu muotin päälle ja tehty uusi ohjelma.
 Aina valmis työ ei irtoa niin hyvin muotin päältä, mutta pienellä vasarankopautuksella molemmat, sekä muotti, että valmis työ irtoavat toisistaan.
 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Marraskuu tappaa kukkaset

 Nurkista kuuluu rapinaa, kun viherkasvit varistelevat kuivia, kellastuneita lehtiään. Päätin tehdä asialle jotain.
Valonmäärää ei ulkoa saa lisättyä, mutta mielen iloisuutta voi lisätä kimpullisella kauniita ruusuja.
Tämäkin viherkasvi on viihtynyt useamman vuoden eteisen niukassa valossa, saaden hajavaloa milloin mistäkin suunnasta. Ans olla, kun päätin sitä hiukan pirtistää, siirtää kukan varren keskelle purkkia, lisätä multaa juurien päälle ja kivien välissä olleen pahvin uuteen. Pesin vielä koristekivet kaiken mullasta kaivamisen jälkeen.
Johan alkoi pystyynkuoleminen! Lehti toisensa jälkeen varisi, kasvi nääntyi ja suorastaan huusi harvenevan viheriönsä puolesta. 
Kevättä odotellessa.
Hyödynsin saamaani ale% Plantagenissa ja ostaa täräytin uuden viherkasvin, peikonlehden.
Taannoinen etelänmatka ja siellä olleet viherrykset saivat muistot heräämään, meilläkin on joskus ollut huoneen korkuinen ja pirtin päästä päähän mittaa venynyt viherrys. Lapset eivät nähneet telkkua, kasvin siistiminen oli melkoista kiipeilyä, puhumattakaan ikkunoiden pesusta.
Kukka sai paikan kompparista. Mutta nyt on uusi kompakti peikonlehti, joka vielä ainakin, mahtuu pienelle jakkaralle.
Ikkunoiden pesuista puheen ollen, pesin ne. Köökin ja pirtin.
Heti, kun pakkaset hellittivät, otin luutun ja siivosin ulko- ja sisäpinnat. Laitoin keittiöön "valoverhot", jotka saavat olla käytössä joulun yli.
Tälle joululle ei täydy miettiä keittiöön verhoja laisinkaan. Ja eikös enemmän ole aina enemmän? Valojenkin kanssa. Nyt on jouluun valmistautuminen alkanut.
 Siitäpä aasinsilta aiheeseen. Kävimme miähen kanssa vkl Riihimäen teatterissa katsomassa Joulu on ihmisen paskinta aikaa. 
Yksi rooleista oli miehitetty hämeenkyröläisin voimin.
Ennen näytöstä kävin katsomassa Riihimäen perinteistä saksalaista joulutoria, jossa oli tarjolla vaikka mitä kaunista ja maukasta purtavaa.
 Jätin väliin, jo toistamiseen, kässymessut Pirkkahallissa. Eilen poltteli menojalka niin paljon, että olin antaa periksi menohaluille. Toinen toistaan mukavampaa katsottavaa somen tallenteissa, että heikompi luonne olisi antanut jo periksi.
Kun olen tällainen päättäväinen ja periksiantamaton luonne, niin menin kiltisti työhuoneelle ja sain kuin sainkin suuren lasityöni valmiiksi.
Kaksi viikkoa sitten aloittamani tinausosuus valmistui illan aikana ja pikkuyön tunteina työ nostettiin miähen ja naapurin kanssa ikkunaan.
Lasien väliin jäi kosteutta, kun pesuhuoneessa tekemäni pesut ja patinoinnit kosteutti kosteanpuolen.
 Myöhään illalla kuvasin työn ulkoa, kun kodinhoitohuoneessa paloivat valot.
Aamulla kuvasin huoneesta ilman valoa, kameran salamalla.
Jonain päivänä, kun aurinko antaa hyvän valaistuksen, kuvaan työn oikeassa valossa.
 Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille.