maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kuoria

Tästä riittää suklaamuna ihan teille jokaiselle onnittelijalle. Ole hyvä ja kiitos teille kaikille.
Tänään, arjen taas palattua, olen ollut yhteydessä koulutustarkastajaan, joka laittaa osaltaan asioitani eteenpäin.

Keramiikassa muovailemat munankuoret ovat kaikki valmistuneet. Ajatus munankuorista, kestävistä pääsiäiskoristeista, syntyi ihan kammotuksesta tätä kertakäyttötavaraa kohtaan.
Kaadoin lautaselle pari pussillista värikkäitä suklaamunia, jotka sitten olivat liian herkullisia ollakseen siinä kuvanottamista kauemmin.
Oikeastaan laitoin nuo suklaamunat jo perjantaina ja kielsin koskemasta niihin ennen valokuvaamistani. Siinä ei kauaa mennyt, kuin viimeinenkin karkki oli jaettu. Se kertakäyttöisyydestä.

Munankuoret ovat ohuita, ja aika eleettömiä. Jokaisen kuoren pinnassa on koristekuviointi, sisältä kuori on sileä.
Muotteina käytin aiemmin ostamiani pääsiäiskoristemunia, muovilla ja sukkahousulla vuoritettuna.

Tänään mietin tulevaa, mahdanko ensi syksynä laisinkaan ehtiä keramiikkakursille? Päiväni venyvät pitkiksi ja matkoineen kaikenlainen harrastaminen taitaa jäädä vähiin.
Samoin mietin tätä bloggaamista, valmistuneiden töideni määrä vähenee entisestään.
Maanantaiseen tapaani, olen taas lähdössä iltaharrasteeseen, keramiikkaan. Vielä on muutama kokoontumiskerta tänä keväänä jäljellä.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

1 %

Yleensä en tuo töitä kotiin, mutta ei näitä kukkia voinut kompostiinkaan laittaa. Tammikuussa kasvuun laitetut orvokit latvottiin eilen ja jokainen meistä sai pienen kesäisen kimpun kukkia mukaansa. Tuoksuvatkin jo niin kesältä.

Työkokeiluni kasvihuoneella on vauhdikasta, joka päivä niin erilainen. Olen nauttinut kaikesta muusta, mutta en jatkuvista aikaisista aamuista.
Kesäkukkien taimia on tullu jo monenlaisia ja ruukut täyttyvät ahkerien naisten toimesta hyvää vauhtia.
Minulle on lähinnä jäänyt salaattilinjaston hoito, siementen kylvö, taimien jako ja pakkaus.
Kahdeksan tunnin työpäivään ehtii kävelemään monta askelmaa, kantamaan laatikoita paikasta toiseen, tyhjäämään ja täyttämään kasvupöytiä.
On hienoa nähdä tämäkin työ ihan läheltä. Vielä ensi kuu ja sitten työkokeiluni on suoritettu.
Olen kevään aikana avannut useita kertoja työvoimatoimiston ovea. Olen käynyt psykologin jutuilla hakemassa neuvoa ja apua tulevaan. Laitoin kevään yhteishakuun kahdelle eri koululle paperini vetämään. Samalla ammatinvalinnanohjaajan kanssa on mietitty sitä ominta alaa minulle.

Minulle on myönnetty vakuutusyhtiön kustantama koulutus tai oppisopimus. Oppisopimuspaikkaa mietin ensisijaisesti ja siksipä otin yhteyttä läheisen kaupungin lasityöliikkeeseen ja tiedustelin heidän mahdollisuuttaan ottaa minut heille oppiin.
Minulle annettiin vain 1 % mahdollisuus päästä heille, mutta minut haluttiin kuitenkin käymään heidän luonaan ja niinpä minä poikkesin siellä kuluvan viikon tiistaina.

Mukaani otin sovitusti joitakin aiemmin tehtyjä käsitöitä. Valinta mukaan otettavien töideni suhteen oli hankalaa, mitähän he haluavat nähdä. Keräsin mukaan muutaman neuleen, virkatun verhon, tilkkutyön, posliinia, helmitöitä ja keramiikkaa ja tytölleni ommellun vanhainpäiväpuvun korsetin. Sekä yhden lasityön, jota ei ole kuvassa.
Tuo yksi prosentti mielessäni lähdin kotiin ja jäin odottamaan soittoa.
Kummitätini, ihana haltijakummini, kannusti minua sähköpostiviestillä. - Sinä pääset sinne, mihin sinut on tarkoitettu.
Näinhän se on. Ja niin minä tänään, kesken salaatinpakkaamisen sain puhelinsoiton.
Minä saan sen paikan! Jippii. Alkoi päivä paistamaan vieläkin kirkkaammin.
Minusta tulee taidelasiartesaani ja saan samalla taidelasimyyjän koulutuksen.
Nyt on helpottunut olo, minulla on tiedossa koulutuspaikka heti työkokeilun jälkeen, jos saadaan kaikki paperiasiat siihen mennessä kuntoon.

Ja vieläkin olen saanut yhden tunnuksen. Tämä tuli MammaMyyltä. Halaus ja kiitos.
MammaMyy luovutti tämän luovalle kädentaitajalle, minulle. Olen otettu.


Tämä tunnus jatkakoon matkaansa Helsinkiin, Kristiinalle, joka pitää meidän naiset käsityökartalla, paikasta riippumatta.
Kristiinan kanssa olemme käyneet kevään aikana useampia kiinnostavia sähköpostikeskusteluja tulevasta koulutuksestani.

Aurinkoa viikonloppuunne.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Sisustusta

Kun oikein kauan haaveilee, puhuu ja haaveilee, voi unelmat toteutua. Haaveeni keittiön korkeiden kaappien uloskannosta toteutui, kun löysin ihanan ison kaapin tähän tilaan. Keittiöömme ei ole tehty koskaan kaappiremonttia, siihen ei ole ollut mitään tarvetta. On vain siirrelty kaapistoja ja työtasoja paikasta toiseen ja aikanaan ulos kannettu tiskikaappi on ollut parasta siivousta. Mitä enemmän on kaappeja, sitä enemmän niissä on ihan turhaa tavaraa. Sen olen huomannut kuluneen viikon aikana, kun isolla kädellä olen pakannut laatikkoon sellaisia kippoja ja astioita, mitä en vuosiin ole käyttänyt. Meille on kerääntynyt monen kodin irtaimistoa, on paljon itseostettua, lahjaksi saatua ja perittyä. Tuttu tunne varmaan monessa kodissa. Tämä kolmen mäntykaapin rivistö siirtyi ulkorakennukseen, täytetään ne nyt kuitenkin vielä niillä ulos valituilla astioilla, mutta sisälle en niitä halua.
Tuo vanha ihana klahvipiironki siirtyi pirtin puolelle, toisen samanlaisen kaapin seuraksi.
Kävin monta kertaa katsomassa tätä kaunista tammikaappia, mittailin sen mittoja. Silittelin kauniita koristeleikkauksia ja haaveilin. Oispa tämä minun! Kalliiksikin kaappi tuli, kun monta kertaa piti käydä kirpparilla katsomassa, onko se vielä siellä. Aina jotain pientä ja kivaa meni ostoskoriin. Välillä ajattelin, että kaappi lakkaisi minua piinaamasta, jos sen joku olisi käynyt ostamassa pois. Mutta sen oli varmaan tarkoitus päätyä meille, kun olimme kuitenkin nopeammin tehneet ostopäätöksen. Tälle olisi ollut toinenkin ostaja jo tiedossa.

Eihän tällaista ihanaa vanhusta voinut tuoda keittiöön ilman seinien maalausta. Edellisestä maalauksesta ei ollut kulunut kuin kolmisen vuotta, mutta silti. Seinän väri tuotti ison ongelman. Vanhaa maalipurkinsävyä ei löytynyt mistään ja kone, jolla saadaan seinästä värisävy määriteltyä ei antanutkaan oikeaa tulosta. Lopulta päädyttiin ihan uuteen värisävyyn, jota miäs lähti hakemaan kaupasta minun silkkinen huivi kädessään. Siinä oli oikea moccakahvin sävy. Pieni ajatus minulla oli, että saadaankohan ihan oikea seinänsävy, mutta olen tähän tosi tyytyväinen.

Kaapin huigeat mitat vaati kaksi raavasta miestä tekemään työtä hartiavoimin, jotta kaappi saatiin oikeaan paikkaan. Minä sanon kaapin paikan ja paljon muutakin.
Tänne sain laitettua ne astiastot ja maljakot, kynttiläkipot ja tarjoilulautaset, joita tarvitsemme. Tupperit ja muut ruuanvalmistusastiat löysivät ihan uuden paikan, mutta löydetäänkö me niitä tarvittaessa? No, siihen ehkä menee jokin tovi aikaa.
Miäs teki kaappiin yhden puuttuvan hyllyn ja petsasi sen kaapin sävyllä. Muutoin kaappi on ihan siinä kunnossa, kun se kaupanteko hetkellä oli. Nyt kaapi kahdet pariovet kätkevät sisäänsä monien kaappiemme sisällön.
Hyvä mieli on vallannut minut. Kaappi on 2. 6 m pitkä ja n. 1. 6 m korkea. Sen päällinen tulee olemaan jatkuvien kauniiden esineiden säilytyspaikka. Sinne laitoin näkösälle lasteni 1 - vuotiskuvien koevedoksien pienet nassut.











Kati on muistanut minua ihanalla tunnuksella. Kiitos! Olen saanut erilaisia tunnustuksia pienellä aikaa monta ja nyt haluan jakaa tämän teidän kaikkien kanssa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lämmikettä

Teepannukin sai itselleen lämpöisen nutun.
Sain syksyllä käsityömessuilla Kodin Pellervo -lehden, jossa löytyy ohje näin ihanaan ja hauskaan pannumyssyyn.
Etsin tuota messuilta saatua lehteäni kotoamme muiden käsityölehtieni joukosta, sitä kuitenkaan löytämättä. On se siellä jossain ihan varmasti. Onnekseni löysin samaisen lehden yhdeltä kirpparipöydältä, pääsin lopultakin tätä neulomaan.
Ohjeessa mitään vikaa ollut, mutta aika vääntäminen noissa harjanteissa kyllä oli. Siinä oli ranteet kovilla.
Langan nimeä en tiedä, ne ovat tästä saadusta lankakasasta poimittuja. Tein työn kaksinkertaisella langalla ja harjanteen pohjalangaksi valitsin ohjeesta poiketen ruskean.
Tästä tulee mieleen kurpitsa, porkkanat tai fifi. No, ainakin kevät. Sopii piristämään teepöytää ympäri vuoden.
Lopetin kahvinjuonnin muutama vuosi sitten, mutta teetä kuluu päivän aikana useampi mukillinen. Haudutettuja teelaatuja löytyy hyllystä useampia. Teepullo lähtee mukaani päivän töihin, sen tuoksukin on jo piristävä.

Minua on taas muistettu, kiitos Intsu! Sinä olet kyllä päivän piriste.

Niin moni bloggaaja voisi ottaa tämän tästä itselleen, mutta yhden haluan nostaa esille. Titin blogissa on suuresta surusta poimittu kauniita sanoja ja kädentaidot tuotu kauniisti esille, ihailen.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Kyllä joo

Olin eilen illalla teatterissa jälleen tyttären kanssa.
Matka oli hauska, oli kyllä esityskin.
Aihetta ei tietysti ole nauraa, mutta kyllä se tuppaa hymyilyttämään vieläkin. Nimittäin, tapahtui näin.
Minä ajoin ja siinä jutustelimme ja kuuntelimme radiota. Autojonoa oli edessä ja takana, sekä vastaantulevien kaistalla.
Tytär alkoi kaivamaan puhelintaan taskustaan, ihan kuin se olisi soinut. Ei soinut ja kuitenkin kuului jokin korkea ääni, ihan kuin minun oma puhelimeni.
Aloin ropuamaan takkini taskua ja kuinka siinä samalla vilkaisin sivupeiliin ja hokasin, että ambulanssi ujeltaa ihan puskurissani valot vilkkuen.
Joo, ei ollut kummankaan kännykkä. NOLO!
Pitää skarpata paremmin ajaessaan. Teiden pinnat on märkiä ja sivuteillä lentää loska.
Samalla ajomatkalla vastaantulevan auton lennättämä vesi sotki tuulilasin, tytär ihan blondina tokas: " Näyttö pimeni!"
Aja siinä sitten terävänä.
Tänään samainen tytär tuli koulusta kotiin ihan täpinöissään. Kouluauto oli sivutiellä luisunut ojaan. Lapset joutuivat poistumaan autosta kattoluukun kautta. Ketään ei ilmeisesti ollut sattunut.
Aika hurjan näköistä.

Eilinen teatteriesitys oli hulvattoman hauska, Reviisori. Komedia, jolle saa nauraa. Postimestarin toistama kyllä joo- sanonta jää soimaan huulille. Ja välillä katselin esityksessä vain näyttelijöiden ilmehdintää, en lainkaa tekstiä. Suosittelen.

Samalla kaupunkimatkalla ostin lisää lankaa, suunnittella olevaan jakkuuni. Olen ostanut Sokoksen lankaviikoilta Novitan Cocosta ja nyt ostin sävyihin sopivaa lankaa lisää. Josko tästä rustaisin itselleni kesäisen kostyymin.

Mukavaa viikonloppua kaikille, Brunbergin suukkojen kera.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Ruutua ja raitaa

Jossain vaiheessa syksyllä hokasin, että meidän nuorimmainen on taas kasvanut. Ei yhtään sopivaa villapaitaa kaapissa. Ja kuinka poika tykkääkään käyttää tekemiäni neuleita. Tein jouluksi yhden paidan ja nyt halusin kuluttaa Smarttini tähän toiseen paitaan.
Lankojen vähäisyys ja värit hiukan mietityttivät, mutta ei se mitään haitannut. Tekoon vaan!
1 / 09, Modan oltua lähin selailtava neulelehteni, katsoin mistä ottaisin hiukan mallia tälle paidalle. Itse tykkään raidoista ja pojalle kelpasi ruudut, oli pintaneule nopeasti päätetty. Ohje 39 ja pyöröpuikot.
Tein neulepaidasta tarpeeksi pitkän, ei sitten ensi syksy pääse taas yllättämään pojan pituuskasvulla.
Lanka on SandnesGarn Smart, lime ( 8615 ) ja maastokuvio ( 8683 ).
Ihanaa neulottavaa, vaikka tuntui ettei paita valmistu laisinkaan. Olihan tuota pituuttakin neulottavaksi ihan kohtuullisen paljon.
Ja tämä poolokaulus on hyvä, käytössä jo mukavaksi todettu.

Lisää hyvää mieltä. Sain mukavan tunnustuksen, kiitos siitä kuuluu Matleenalle. Kopsu Matleenan blogista:
TeSan blogista Tulihan Tehtyä, siellä löytyy hauskasti kirjoitettua tarinaa monipuolisista ja uskomattoman taidokkaista käsitöistä.

Kun taas pääsen tämän antamaan eteenpäin, annan sen Jossulle. Niin paljon kauniita töitä, niin paljon energiaa.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Hyvä mieli

Tänään harmaan ja sumuisen aamun jälkeen aurinko jaksoi paistaa iltapäivästä hetken aikaa.
Aurinko ja lintujen laulut sai mieleni piristymään. Jonkinlaista kevään odotusta ja kodinkohennusta on meillä tuloillaan. Tämän pressun alla on jotain ihanaa, pitkän haaveiluni tulos.
Ja se sotku pirtillä, mikä tästä on tullut, on vain ohimenevää. Toivottavasti.

Mutta suuresti mieltäni lämmitti tämä tunnustus, jonka sain Vuokolta.


Vuokon tekstiä :Minä haluan lennättää tämän TeSalle. Saan joka kerta hyvän mielen, kun käyn luonasi kurkkimassa. Olet niin monipuolisesti lahjakas ihminen, että väliin meinaa pientä kademieltä tulla... ;) Ole hyvä, tunnarin olet ansainnut!

Josko minä sitten lennättäisin tämän Lankakomeroon Päiville. Hän pakersi meille neulojille kivan mallin tehtäväksemme, hyvä mieli siitä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Luokkakuva

Tätä vanhaa valokuva - albumiani selasin monta kertaa menneinä viikkoina, katsellen ja muistellen niitä päiviä, kun aloitin ensimmäisen koululuokkani v -73. Tätä samaa kuvakansiota katselin vielä tänäkin aamuna, kun vieläkin piti tarkentaa muistiaan ja katsoa sitä tuttua naamaa.
Olimme eilen illalla sisareni kanssa luokkakokouksessa, jonne oli kerääntynyt 21 saman luokan oppilasta. Kaikki eivät olleet päässeet paikan päälle pitkien matkojen takia tai muutoin vaan.

Iloisessa ikääntyvässä seurassa aika kului nopeasti ja moneen kertaan piti kysyä ja tarkistaa, oletko se todella sinä.
Olen nähnyt nämä luokkakaverini viimeksi vuonna -76, eli 33 -vuotta sitten. Silloin muutimme toiselle paikkakunnalle ja kaikki kaverit jäivät. Yhteyttä pidimme puolin ja toisin aika harvakseltaan.
Oikeastaan vain yhteen tyttöön olin yhteydessä pidempään, mutta sekin sitten jäi. Joskus vuosien kuluttua näin tämän tytön äidin ja aikuisiällä aloimme pitämään uudestaan yhteyttä toisiimme. Nykyään näemmekin useammin, kaupan tiskillä.
Ilta kului pientä iltapalaa napostellen ja jokaisella oli oma vuoro kertoa, mitä kullekkin nykyään kuuluu.
Meillä on paljon lapsia, oli eronneita ja uusioperheitä. Työtä ja opiskelua. Tavallista arkea.
Vanha opettajammekin on vielä elossa, mutta luokkakuvista on poistunut ajasta ikuisuuteen kolme kaveria, joiden muistoksi pidimme hiljaisen hetken.
Kiitos niille neljälle aktiiviselle naiselle, jotka olivat ottaneet maistraattiin yhteyttä ja saaneet meidät kutsuttua koolle. Seuraavaa kutsua odotellessa laitan albumini taas kaappiin, muistojeni joukkoon.
Jottei olisi ihan käsityötön kirjoitus, nappasin kuvan seinätaulusta, joka on ripustettuna vessamme seinälle. Tälle työlle olen tehnyt korjausompeleet n. 10 - vuotta sitten.
Liinapyyhepeiton on kirjonut vuosikymmeniä sitten isäni täti. Sain pyyhepeiton itselleni kellastuneena ja rikkinäisenä. Varovasti värjäsin työn hailun siniseksi ja tein työlle tilkkukehyksen. Pyyhepeiton korjailin pienin pistoin taustan vanu - ja vuorikankaaseen. Koska vessaan ei tule luonnonvalo, työ on säilynyt jo vuosia hyvässä kunnossa.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Lasikupuja

Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan. Tein kaksi lasikupua lisää. Löysin viikonloppuna kivat ohuet lasimaljat kirpparilta. Ne olikin jo valmiiksi kuvun malliset, kun pohjassa on tuollainen uloke. Oletan niiden käyttötarkoituksen olleen jonkinlaisen metallikehikon päälle laskettava astia. Nuohan ei pysy muutoin pystyssä laisinkaan.
Kappalehinta oli 1.50 €, raaskin ostaa koekappaleiksi.
Reiän hionnan tein keittiön tiskialtaalla, jos lasi halkeaa, ei tarvitse imuroida siruja lattialta. Terään ohjautuu vesi, joka on tärkeä huomata lasihionnassa.
Nyt minulla on neljä ihanaa kakkukupua, joita täyttelen makeilla herkuilla tai muutoin mukavilla jutuilla.
Tein astiakkaappiini pienen inventaarion, josko jostain olisi löytynyt vielä pari maljaa tuunattavaksi. Tytär kiekaisi vieressä, että sitä et ainakaan ota, etkä sitä...
Kyllä niille kahdelle vetonupille vielä maljat jostain etsin.
Miäs teki kuvuille jostain muoviplänikästä prikkoja, ovat mukavampia käyttää lasia vasten.
Tuolla aiemmassa postauksessa on lisää tietoa lasikuvuista.


maanantai 9. maaliskuuta 2009

Messutunnelmia ja ylläri

Taikasormet messutapahtuma Tampereella on takanapäin. Minä tein sunnuntaina oman kierrokseni messuilla ja ihan jotain pientä ja ihanaa ostosta tulikin tehtyä. Kiertelin, katselin ja ihailin. Silittelin lankoja ja ihan en silittelemällä päässyt, vaan kaivoin kuvettani Raijan Aitan pellavapuodin kohdalla. Ostin kaksi vyyhtiä 100 % pellavaa. Ajattelin neuloa aivinasta huivin. Lanka on ihanan tuntuista, hiukan kiiltoa pinnassaan.
Messujen suurin mielenkiintoni kohde oli nukkekotiosasto. Pientä pussintäytettä oli sieltäkin saatava.
Lisää näitä ihania Wooperin keramikkaisia astioita, sekä Christian Lundkvistin tekemiä puuesineitä.
Ihailin pienen pieniä käsitöitä ja haaveilin suuria, eli isomman nukkekotini valmistumisesta. Tiedän sen olevan useamman vuoden projekti, keräilen taas aikani kaikkia ihanuuksia ja sommittelen tavaroita yhteen.

Toinen kevätpäiväntasaushuivinikin on valmis esiteltäväksi. Tästä meinasi tulla sus!
Sain tätä ihastuttavaa Rowanin kidsilk haze - lankaa viime keväisellä Tallinnan reissulla arpajaisvoittona kaksi kerää. Olen sille miettinyt monasti sopivaa neuletta ja tässä se sitten on omiaan.
Ei se kaksi kerää piisannut, kolmaskin piti saada. Lanka on riittoisaa, 25 g kerässä on metrejä 210.
Mutta se purkaminen, se ei ole mitään mieltä riemastuttavaa puuhaa. En neulonut mitään väärin, vaan yritin saada sen kolme kerää riittämään. Pitsikuviosta jouduin jättämään kaksi viimeistä kerrosta pois, sekä ohjeessa olevat päättelykerrokset. Tähän huiviin olisin halunnut kokeilla virkattua reunusta. Ehkä sitten kolmanteen huiviin sen onnistun tekemään.
Langan kulutus 75 g, puikot 4 mm, väri 605 - harmaa.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Ruusuja

Kevätpäiväntasaus huivini valmistui viime yönä. En millään malttanut mennä aiempaa nukkumaan, huivi oli saatava pingoitukseen.
Tämä oli kivaa neulottavaa, vaikkakin takeltelin yhden kaavion alun kanssa. Jouduin purkamaan kolmasti ennenkuin laskin silmukat ja niitähän oli muutama liikaa.
Neuloin kaikki vihjeet pitsikuviona ja tykkään kuviosta.
Lanka on Rellanan Flotte Socke, jota kului 180 gr. Neuloin 4 mm puikoilla.
Minulla on ollut toinenkin kevätpäiväntasaus huivi tekeillä samanaikaisesti. Lanka on ohutta mohairia, joka loppui nyt kesken. En tahdo ostaa lankaa enempää, pitää luovia päättelykerros sillä pienellä lakamytyllä loppuun.
Kiitos Lankakomeron Päiville mukaansa tempaavasta ohjeesta.

Kaikille ihanaisille naisille, hyvää naistenpäivää!

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Prinsessalle

Kakku on nostettu pöytään ja melkein se on jo kokonaan syötykkin.
Syy kakutteluun on tyttären eilen ajama inssi, josta tuli käteen B -kortti. Onnea!
On hienoa seurata lasten kehitystä, olla mukana siinä arjessa. Aina ei näin ole ollut. Vuorotyöni aikana jäin paljon hetkestä paitsi. Minulle tuli puhelimeen ilmoitus milloin mistäkin tapahtumasta ja menosta. Nyt on toisin. Ehdin päivisin seuraamaan ihan livenä monet jutut ja se on ihanaa.
Eilinen ilta kuluikin teatterissa tyttären kanssa. Olin mukana lukiolaiseni mennessä katsomaan Otelloa Tampereelle Frenkkelin näyttämölle. Ilmaisutaidon ryhmä tekee kaksi teatterikäyntiä kevään aikana.
Toisaalta pidin näytöksestä, mutten niin paljon, että sen uudestaan haluaisin nähdä.
Miäheni kanssa käydään usein teatterissa. Se on aina elämys olla ihan kiinni näytöksessä.

Kun kakkua on jäljellä enään ihan vähän, pitää sen päälle saada kaunis lasikupu. Näin kirjaesittelyn Valkoista pellavaa -blogissa, jossa oli kirjasta kuvattu tällainen tuunattu malja.
Kirjan tekijällä on oma blogi, johon olin jotain kautta jo aiemmin itseni löytänyt.
Kävin ostamassa kirpparilta koeajoon edullisen lasimaljan, maksoin tästä euron. Otin laatikosta lasihiomakoneeni ja vaihdoin siihen reikäterän ja tähtäsin sen keskelle maljan pohjaa. Jipii, onnistuin tekemään 6 mm:n reiän, ilman maljan hajoamista. Piti sitten tehdä heti toinenkin, eikä ne varmasti lopu tähän. Laatikon nuppeja kävin ostamassa Indiskasta ja Kantriinasta.
Ostin tuon kauniin jalallisen House Doctorin lautasen Virpiltä.

Ja ettei elämämme vaikuta liian helpolta ja makealta, pitää pudota takaisin maan pinnalle ja kertoa että.
Aamulla miäs kaatui työmaansa pihassa, oli kuulemma pliukasta. Käsi jäi väännöksiin ja nyt rannetta koristaa kipsi. Auts! Ja. Pahus!
Eikä siinä vielä kaikki. Keskuspölynimurin moottori otti itseensä ja alkoi haista pahasti palaneelta, se taisi olla sen koneen loppu.
Vielä on päivää jäljellä. Vielä ehtii tapahtumaan.

Toivottelen kuitenkin kaikille aurinkoista viikonloppua.