Prinsessalle

Kakku on nostettu pöytään ja melkein se on jo kokonaan syötykkin.
Syy kakutteluun on tyttären eilen ajama inssi, josta tuli käteen B -kortti. Onnea!
On hienoa seurata lasten kehitystä, olla mukana siinä arjessa. Aina ei näin ole ollut. Vuorotyöni aikana jäin paljon hetkestä paitsi. Minulle tuli puhelimeen ilmoitus milloin mistäkin tapahtumasta ja menosta. Nyt on toisin. Ehdin päivisin seuraamaan ihan livenä monet jutut ja se on ihanaa.
Eilinen ilta kuluikin teatterissa tyttären kanssa. Olin mukana lukiolaiseni mennessä katsomaan Otelloa Tampereelle Frenkkelin näyttämölle. Ilmaisutaidon ryhmä tekee kaksi teatterikäyntiä kevään aikana.
Toisaalta pidin näytöksestä, mutten niin paljon, että sen uudestaan haluaisin nähdä.
Miäheni kanssa käydään usein teatterissa. Se on aina elämys olla ihan kiinni näytöksessä.

Kun kakkua on jäljellä enään ihan vähän, pitää sen päälle saada kaunis lasikupu. Näin kirjaesittelyn Valkoista pellavaa -blogissa, jossa oli kirjasta kuvattu tällainen tuunattu malja.
Kirjan tekijällä on oma blogi, johon olin jotain kautta jo aiemmin itseni löytänyt.
Kävin ostamassa kirpparilta koeajoon edullisen lasimaljan, maksoin tästä euron. Otin laatikosta lasihiomakoneeni ja vaihdoin siihen reikäterän ja tähtäsin sen keskelle maljan pohjaa. Jipii, onnistuin tekemään 6 mm:n reiän, ilman maljan hajoamista. Piti sitten tehdä heti toinenkin, eikä ne varmasti lopu tähän. Laatikon nuppeja kävin ostamassa Indiskasta ja Kantriinasta.
Ostin tuon kauniin jalallisen House Doctorin lautasen Virpiltä.

Ja ettei elämämme vaikuta liian helpolta ja makealta, pitää pudota takaisin maan pinnalle ja kertoa että.
Aamulla miäs kaatui työmaansa pihassa, oli kuulemma pliukasta. Käsi jäi väännöksiin ja nyt rannetta koristaa kipsi. Auts! Ja. Pahus!
Eikä siinä vielä kaikki. Keskuspölynimurin moottori otti itseensä ja alkoi haista pahasti palaneelta, se taisi olla sen koneen loppu.
Vielä on päivää jäljellä. Vielä ehtii tapahtumaan.

Toivottelen kuitenkin kaikille aurinkoista viikonloppua.