perjantai 6. maaliskuuta 2009

Prinsessalle

Kakku on nostettu pöytään ja melkein se on jo kokonaan syötykkin.
Syy kakutteluun on tyttären eilen ajama inssi, josta tuli käteen B -kortti. Onnea!
On hienoa seurata lasten kehitystä, olla mukana siinä arjessa. Aina ei näin ole ollut. Vuorotyöni aikana jäin paljon hetkestä paitsi. Minulle tuli puhelimeen ilmoitus milloin mistäkin tapahtumasta ja menosta. Nyt on toisin. Ehdin päivisin seuraamaan ihan livenä monet jutut ja se on ihanaa.
Eilinen ilta kuluikin teatterissa tyttären kanssa. Olin mukana lukiolaiseni mennessä katsomaan Otelloa Tampereelle Frenkkelin näyttämölle. Ilmaisutaidon ryhmä tekee kaksi teatterikäyntiä kevään aikana.
Toisaalta pidin näytöksestä, mutten niin paljon, että sen uudestaan haluaisin nähdä.
Miäheni kanssa käydään usein teatterissa. Se on aina elämys olla ihan kiinni näytöksessä.

Kun kakkua on jäljellä enään ihan vähän, pitää sen päälle saada kaunis lasikupu. Näin kirjaesittelyn Valkoista pellavaa -blogissa, jossa oli kirjasta kuvattu tällainen tuunattu malja.
Kirjan tekijällä on oma blogi, johon olin jotain kautta jo aiemmin itseni löytänyt.
Kävin ostamassa kirpparilta koeajoon edullisen lasimaljan, maksoin tästä euron. Otin laatikosta lasihiomakoneeni ja vaihdoin siihen reikäterän ja tähtäsin sen keskelle maljan pohjaa. Jipii, onnistuin tekemään 6 mm:n reiän, ilman maljan hajoamista. Piti sitten tehdä heti toinenkin, eikä ne varmasti lopu tähän. Laatikon nuppeja kävin ostamassa Indiskasta ja Kantriinasta.
Ostin tuon kauniin jalallisen House Doctorin lautasen Virpiltä.

Ja ettei elämämme vaikuta liian helpolta ja makealta, pitää pudota takaisin maan pinnalle ja kertoa että.
Aamulla miäs kaatui työmaansa pihassa, oli kuulemma pliukasta. Käsi jäi väännöksiin ja nyt rannetta koristaa kipsi. Auts! Ja. Pahus!
Eikä siinä vielä kaikki. Keskuspölynimurin moottori otti itseensä ja alkoi haista pahasti palaneelta, se taisi olla sen koneen loppu.
Vielä on päivää jäljellä. Vielä ehtii tapahtumaan.

Toivottelen kuitenkin kaikille aurinkoista viikonloppua.




















11 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Onnittelut tytölle, välitäthän. Ja äidille myös. Ja isälle kera pahoittelujen kipsikädestä johtuen. Ei sillä sitt sitä imuria korjata:(
Komeita kakkulaseja, mä en kyllä taaskaan tajua miten sä osaat kaiken tehdä. Huh.

Matleena kirjoitti...

Tyttärelle onnittelut ajokortista! Nyt sitten vain ajamaan, sillä tosiasiahan on, että vain ajamalla oppii ajamaan kunnolla. ;)

Onneksi Miäs loukkasi vain kätensä, vaikka sekin tietenkin haittaa. Paljon hankalampi olis ollut, jos kallo olisi murtunut. Tervehtymisiä hänelle!

Mutta oletpa taas onnistunut hyvin, nyt noiden ihanien lasikupujen teossa!

Pirena kirjoitti...

Voi kun olet monitaituri, hienoa.

Eila kirjoitti...

Hienoja lasikupuja, kaikkea kivaa saa tehtyä, kun vain osaa ja viitsii!

Vuokko kirjoitti...

Onnea uudella autokuskille! Kai äitikin joskus kyyditettäväksi pääsee... ;)

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Onnea uuden ajokortin omistajalle...
upeita lasikupuja...
ja ikävää että miehellesi sattui käsitapaturma. onneksi ne paranevat yleensä hyvin.
Hyvää viikonloppua---

Eija kirjoitti...

Onnea ajokortista tyttärelle, tapaturmat ovat kurjia... Käsittämätöntä taituruutta tuo lasikuvun teko... Mukavaa viikonloppua teille.

Päivi kirjoitti...

No kylläpä teillä tapahtumia riittää. toivottavasti miehen ranne paranee pikaisesti eikä ole kovin kipeä.

kangaskasa kirjoitti...

Tosi hieno lasikupu, upea idea!

Tyttärelle ajokorttionnittelut ja miehelle paranemisia käden kanssa!

intsu kirjoitti...

Tytsylle paljon onnitteluja sellaiselta,joka pitää puhelintakin väärinpäin ja vielä kertoo siitä :D Nyt on talossa yksi kuski enemmän,eikä taida olla pahitteeksi,kun se miähes on niin tapaturma-altis!! Aivan ihania sun tuunatut lasikuvut.

TeSa kirjoitti...

Kiitos kaikille, tytär on saanut onnittelunne.
Lasi on kiehtova materiaali, kaunis ja moninainen. Näille kuvuille löytyy monenlaista käyttöä.