keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Sisustusta

Kun oikein kauan haaveilee, puhuu ja haaveilee, voi unelmat toteutua. Haaveeni keittiön korkeiden kaappien uloskannosta toteutui, kun löysin ihanan ison kaapin tähän tilaan. Keittiöömme ei ole tehty koskaan kaappiremonttia, siihen ei ole ollut mitään tarvetta. On vain siirrelty kaapistoja ja työtasoja paikasta toiseen ja aikanaan ulos kannettu tiskikaappi on ollut parasta siivousta. Mitä enemmän on kaappeja, sitä enemmän niissä on ihan turhaa tavaraa. Sen olen huomannut kuluneen viikon aikana, kun isolla kädellä olen pakannut laatikkoon sellaisia kippoja ja astioita, mitä en vuosiin ole käyttänyt. Meille on kerääntynyt monen kodin irtaimistoa, on paljon itseostettua, lahjaksi saatua ja perittyä. Tuttu tunne varmaan monessa kodissa. Tämä kolmen mäntykaapin rivistö siirtyi ulkorakennukseen, täytetään ne nyt kuitenkin vielä niillä ulos valituilla astioilla, mutta sisälle en niitä halua.
Tuo vanha ihana klahvipiironki siirtyi pirtin puolelle, toisen samanlaisen kaapin seuraksi.
Kävin monta kertaa katsomassa tätä kaunista tammikaappia, mittailin sen mittoja. Silittelin kauniita koristeleikkauksia ja haaveilin. Oispa tämä minun! Kalliiksikin kaappi tuli, kun monta kertaa piti käydä kirpparilla katsomassa, onko se vielä siellä. Aina jotain pientä ja kivaa meni ostoskoriin. Välillä ajattelin, että kaappi lakkaisi minua piinaamasta, jos sen joku olisi käynyt ostamassa pois. Mutta sen oli varmaan tarkoitus päätyä meille, kun olimme kuitenkin nopeammin tehneet ostopäätöksen. Tälle olisi ollut toinenkin ostaja jo tiedossa.

Eihän tällaista ihanaa vanhusta voinut tuoda keittiöön ilman seinien maalausta. Edellisestä maalauksesta ei ollut kulunut kuin kolmisen vuotta, mutta silti. Seinän väri tuotti ison ongelman. Vanhaa maalipurkinsävyä ei löytynyt mistään ja kone, jolla saadaan seinästä värisävy määriteltyä ei antanutkaan oikeaa tulosta. Lopulta päädyttiin ihan uuteen värisävyyn, jota miäs lähti hakemaan kaupasta minun silkkinen huivi kädessään. Siinä oli oikea moccakahvin sävy. Pieni ajatus minulla oli, että saadaankohan ihan oikea seinänsävy, mutta olen tähän tosi tyytyväinen.

Kaapin huigeat mitat vaati kaksi raavasta miestä tekemään työtä hartiavoimin, jotta kaappi saatiin oikeaan paikkaan. Minä sanon kaapin paikan ja paljon muutakin.
Tänne sain laitettua ne astiastot ja maljakot, kynttiläkipot ja tarjoilulautaset, joita tarvitsemme. Tupperit ja muut ruuanvalmistusastiat löysivät ihan uuden paikan, mutta löydetäänkö me niitä tarvittaessa? No, siihen ehkä menee jokin tovi aikaa.
Miäs teki kaappiin yhden puuttuvan hyllyn ja petsasi sen kaapin sävyllä. Muutoin kaappi on ihan siinä kunnossa, kun se kaupanteko hetkellä oli. Nyt kaapi kahdet pariovet kätkevät sisäänsä monien kaappiemme sisällön.
Hyvä mieli on vallannut minut. Kaappi on 2. 6 m pitkä ja n. 1. 6 m korkea. Sen päällinen tulee olemaan jatkuvien kauniiden esineiden säilytyspaikka. Sinne laitoin näkösälle lasteni 1 - vuotiskuvien koevedoksien pienet nassut.











Kati on muistanut minua ihanalla tunnuksella. Kiitos! Olen saanut erilaisia tunnustuksia pienellä aikaa monta ja nyt haluan jakaa tämän teidän kaikkien kanssa.

12 kommenttia:

Eila kirjoitti...

Hienon kaappilöydön olet tehnyt! Kivasti passaa keittiöösi.Kyllä kelpaa astioitten nyt olla järjestyksessä!

Eija kirjoitti...

Aivan mahtavan hieno kaappi, jo vain kaikki vaivannäkö taas kannatti :)

Pirena kirjoitti...

Kyllä olet komean kaapin saanut. Hyvä kun puoliso on samaa mieltä hankinnoista.

olivieno kirjoitti...

Kauniisti olit laittanut astiasi upeaan kaappiin! Eikö olekin ihanaa kun joskus toive toteutuu.

KristiinaS kirjoitti...

Putosin taas kärryiltä: keittiöstä meni nuo korkeat kaapit kokonaan pois. Tuo keittiökuvassa oleva tumma kaappi (klaffikaappi?) siirtyi toiseen huoneeseen. Keittiöön tuli kirpputorilta ostettu kaappi.
Näinkö se nyt meni vai mitenkä.
Uudesta kaapistako ei ole kokokuvaa?

MammaMyy kirjoitti...

Sinulle on jotain blogissani.

Kati kirjoitti...

Upea kaappi! Niin se muuten on, että vähemmälläkin kaappipaljoudella selviää hyvin. Silloin täytyy koko ajan pitää sisältö ajan tasalla ja turhaa ei pääse kertymään. Oi ja voi, tuota klaffia, slurp. Minä se omaani vielä haen, mutta nyt menossa sellainen hiljainen vaihe etsinnässä.

eija kirjoitti...

Ihana kaappi, kannatti käydä ostamassa ;) Ja se kätkee tosi kauniita astioita...

intsu kirjoitti...

Silmät pyöreenä uutta kaappias iihastelen! Tää on täällä aivan vihree... Mahtava,upea ,valtavan komea se on! Valtavasti sulla taitaa olla kauniita astioitakin!

Matleena kirjoitti...

Komea kaappi! Ihana haave, kannatti toteuttaa.
Mutta, mutta, yhtä jäin kaipaamaan. Nimittäin tuota ekaa kuvaa vastaavaa kuvaa, jossa uusi kaappisi näkyisi kokonaan ja ne kauniit esineet siinä päällä. Voisiko sellaisen saada näytille? ;)

TeSa kirjoitti...

Hyvin(kö) selkeästi selitin taas koko projektin?
Kyllä, uusi kaappi täyttää nyt tuon vanhan kaappirivistön, mutta kuvakulma on eri.
Paseeraan toiste kameran vähän ylemmäksi, kunhan saan kaiken ihan paikoilleen. Minun pitää välillä istahtaa ja taas katsella, vaihtaa tavaroiden paikkaa ja istahtaa kokonaisuutta iitrailemaan.

Klahvipiirongit on aarteitani, ne jäivät taloon tilakirjoja tehdessä. Isoja ja hankalia siirreltäviä, mutta sisäänsä kätkevät paljon ihanuuksia.

Tupuna kirjoitti...

Mahtavan hyvä ja hieno kaappi. :)