skip to main |
skip to sidebar
Lankavarastojeni penkominen muutti tämän sukkaparin värisuunnitelman täysin, kun sain neulottua toisen sukanvarren. Kahden eri lankalaadun yhdistäminen kahden kerroksen raidoiksi tuotti syksyisen lookin, jota halusin vielä korostaa enemmän joskus voittamillani langoilla. Olin valmiiksi valinnut keskiruskean sävyn, jonka jätin mieluusti pois.
En yhtään muista kenen blogista olen lankani saanut, mutta sain se verran käsialasta selvää, että pohjalanka on luonnonvalkoista seiskaa, joka on värjätty verihelttasitikillä. Niin on minulle mieluinen väri ja sopii mielestäni täydellisesti tähän joustimeen.
Valmiit sukat taidan jättää omaan käyttööni.
Kaikille teille, ihanille virtuaaliystäville, toivotan hyvää vappua näillä hehkuvan lämpöisillä auringonlaskukuvilla, jotka kuvasin 3.tien varressa keskiviikkoiltana. Kokoontuminen kevään juhlaan on kielletty, eikä lämpötilakaan houkuttele piknikille. Nyt ollaan näin omissa oloissamme ja mekin saimme yhden yhteisen vapaapäivän lisää viikkoomme.
Nukkien mökkikirja on Hanna Merosen uusi nukkiskirja, jossa hän esittelee monen monituista ihanaa pikkuesinettä, niiden valmistamista ja pienen mökin neljä vuodenaikaa kausikoristeineen ja esineineen. Kirja tarjoaa vinkit mineilyrakentamiseen ja sisustamiseen. Ohjeet on tehty 1:12, joka on aika yleinen valmistavaroiden ja
markkinamyyjien suosima tuotekoko.
Kirjan alkuosiossa valmistetaan ensinnä itse mökki. Pelkästään mökin rakentamisessa on monta erilaista vaihetta.
Kevät
Se on nyt! Keväällä tarkistetaan onko katiska kunnossa, koska pian vedet lämpiävät ja kala liikkuu. Keväällä nousevat syksyllä istutetut sipulikukat. Näiden tekemiseen jää koukkuun. Kevät vaatii myös pihatöiden aloittamisen. Sillä pian on...
Kesä
Silloin maistetaan mansikkaa, tuoksutellaan ruusuja ja oiotaan jalkoja puutarhassa rottinkisella tuolilla. Tai etsitään varastosta ne iki-ihanat retrohenkiset metalliputkituolit. Pitääköhän ne päällikankaat jo vaihtaa tänä kesänä?
Syksy
Korjataan satoa ja haravoidaan lehdet kompostiin. Ihan kaikkia lehtiä ei kannata haravoida, kun ne suojaa kasvustoakin talven tullen. Sienet on kiva kerätä itse tehtyyn sienikoriin ja omenat, nekin säilyy kellarissa omissa koreissaan. Korien valmistamiseen on hyvät ohjeet.
Talvi
On aika aloittaa valmistelut joulua varten. Tehdään paperiaskarteluna pienet lumitähdet ikkunoihin. Samalla kerätään materiaali joulukortteihin ja mietitään onko oikea kuusi järkevin hankinta vai ostetaanko tekokuusi? Kirjassa on ohje kuusen valmistamiseen.
Joulun tuoksut ja kauniit kukat viimeistelevät kauniin kattauksen.
Jumiudun yhä uudestaan ja uudestaan tälle sivulle. Liekö väri vai tunnelma, mutta tämä on niin rauhoittavaa katsella.
Takkasetin valmistamiseen löytyy myös ohje. Mineilyyn jää koukkuun.
Rautalangasta voi väännellä keittiövälineet samalla kertaa.
Koti vaatii erilaisia astioita, samoin minikeittiö. Kannattaa penkoa omat laatikot, josko sieltä löytyy kirjan ideoilla vaikka kauniit kakkulautaset.
Itseäni kiinnostaa eniten erilaiset pujottelut, kuten tämä matto. Siihen löytyy yksityiskohtaiset ohjeet, joilla luulis hätäisemmänkin saavan valmiin maton aikaiseksi.
Pidän kirjasta, jossa on selkeät kuvat tekstin tukena. Pelkkä teksti ei välttämättä avaa ihan kaikkea.
Tekstiiliosiossa on monta kivaa ja kodikasta tunnelmaa tuovaa ohjetta aina patjasta maton valmistamiseen.
Yhteistyössä MOREENI ja OTAVA arvostelukappale.
Mikä onkaan ihanampaa, kuin uuden kirjan tuoksu! Jokanaisen puukässä on matalankynnyksen opas nikkaroijille, joilla ei ole suurta työtilaa omalle luovuudelle, eikä seinämetreittäin työkaluja töidensä toteuttamiseen.
Mutta sinulla on näppärät kädet, mahdollisuus työskentelyyn, perustyökalut ja paikka valmiille työlle. Eikä sillä jälkimmäiselläkään niin väliä, aina voi lahjoa toisen omilla valmiilla tuotteillaan.
Puukässään on kerätty 20 helposti toteutettavaa ohjetta, joita jokainen voi muokata omiin tarpeisiinsa sopiviin mittoihin. Suurin osa töistä voidaan tehdä kierrättämällä jo olemassa olevaa tai osat voi löytyä kierrätyskeskuksesta.
Itseäni inspiroi moni ohje, mutta mukinaluset/muistipeli oli mielestäni toteuttamiskelpoinen tehotyttöjen ulkopeliksi.
Susanna Uusitalon ohjeita löytyy niin ulkotiloihin kuin sisälle tuleviin säilytykseen. Monta kivaa ideaa ehtii toteuttaa vielä ennen pihakauden alkua vaikka parvekekäyttöön.
Ohjeet on tehty selkeiksi, vaihtoehdot näkyviksi. Jokainen vaihe on kerrottu seikkaperäisesti ja estetiikka kuvissa on mieleinen.
Kirjan ohjeilla pystyy tarttumaan toimeen ilman puusepänkoulutusta. Yhteiset projektit vaikka lasten kanssa, kun ensinnä käy sahauttamassa materiaalin valmiiseen mittaan puutavaraliikkeessä.
Sitten onkin valittava vielä väri valmiiseen pintaan! Tällä kirjalla lahjon nuoren naisen, joka voi toteuttaa omia ideoitaan.
Yhteistyössä MOREENI ja OTAVA arvostelukappale.
Sukkien neulominen on tuottanut mielihyvää, kun kerä toisensa jälkeen vähenee tikapuilta. Ei ihan mene väriparit kuten olin ne alkuun suunnitellut, mutta sukkaa pukkaa. On kiva kokeilla mikä väri olisi toistaan täydentävä ja miten ne ei niin kivat värit uppoaisi seuraavaan raitaan.
Yksi ei niin mieluinen väri on tämä lila Ville, jonka olemassa oloa, eli ostoa en kyllä tunnusta tehneeni! Väri on nuorimman mieleinen, mutta hän ei villasukkia huoli. Siispä miähen sukkavarasto karttui parilla, jota tehdessäni totesin monta kertaa, kissa vieköön! Osa mustista langoista on saatuja jostain kissataloudesta. Aivastin, toisen, kymmenennen kerran. Nuorinkin valitti nokkansa vuotamista. Sitkeästi neuloin monta lankakerän loppua, joista osa oli himpan toistaan ohuempia lankoja.
Tuli niin muistiin kerta, kun lapsinemme olimme Tallinnassa ja humu tarvi kintaat purevaa tuulta varten. Muurilta ostimme kauniin kirjoneulekinnasparin, joka lähemmin tutkittuani oli mitä lankaa sattui löytymään. Hyvin lämmittävät kintaat palvelivat pojan käsiä pitkän aikaa, joten eiköhän tämäkin sukkapari lämmitä mieluisasti miähen jalkoja. Siro 46.
Toinen sukkapri, 46, on edellisen kopio. Musta lanka on varmaan lasten ribbipipojen jämiä, kun aina uudesta kerästä, ettei tule värierän eroavaisuuksia. Jostain syystä tämä väri on synkistänyt vuosia lankalaatikoitani. Lasten tarve on ollut aina musta.
Raitalankana Novitaa, joka neljän kerroksen värinousulla riitti hyvinkin pitkäksi sukanvarreksi saappaanvartta täyttämään. Niin on Porin Ässää, vaikka Ilveksen miähiä ollaankin.
Vielä kolmas pari, naisten jalkaan sopiva 38-39, josta toiseen sukkaan neuloin parin kolmesta keränlopusta. Jonkin verran joutuu aina katkomaan lankaa saadakseen raidat kohtaamaan. Tässä suurin ero näkyy kärjen päättelyssä, muutoin raidoitus osui aika nappiin.
Kolme paria lisäsi langankulutustani 0, 570 kg.
Eiköhän näillä sukilla pärjää juhlia tulevaa vappua. Eilen meillä satoi lunta niin paljon ja monta kertaa, että näkyvyys oli välillä aika heikko.
Tänään vietämme, mutta emme juhli, meidän kolmattakymmenettäviidettä kihlajaispäivää. Kiitos, että olet!
Olemme tänä samaisena päivänä onnitelleet ensimmäisen lapsenlapsemme, Venlan viis vee, syntymäpäivää.
Laskujeni mukaan tämä on jo toinen kevät peräkkäin, kun malttamattomana odotan ilmojen lämpiävän sen verran, että tarkenen puuhailla puutarhassa. Ihan vielä ei ole ollut niin lämmin, että ilman nahkahansikkaita, pipaa, pitkää takkia ja välihousseleita on voinut puuhailla, mutta kun liikun jatkuvasti, tarkenen.
Viime viikonloppuna pääsimme aloittamaan juurikin puutarhan puolella, jossa maa oli sen verran kuivunut, että kantapäät eivät uponneet multaan.
Haluaisin olla joka vuosi aikainen kevätahertaja, mutta mennyt elämä on ollut niin hektistä, että kaikki muu on jäänyt jalkoihin. Ajallaan olemme kuitenkin aina kaiken saaneet tehtyä, mutta suurin into on ollut poissa. Toista on nyt! Nyt otin härkää sarvista, ei kun sammalta pihasta ja ryhdyimme taistelemaan vihreämmän nurmen puolesta.
Syksyllä hankittu puutarhakalkki tyhjennettiin nurmelle ja juurikin pahimmin sammaloituneisiin kohtiin. Minusta sammal on kaunista, mättähältä mättähälle, mutta ei nurmella. Kun kalkinlevityksestä kuluu viikko, nakellaan perään sammalsyöppö. Näitä vaiheita ennen haravoimme piha-alueen kaikesta ylimääräisestä. Lähinnä männystä pudonneista oksista ja kävyistä.
Kalkituksen jälkeen ilmastoimme nurmen painamalla lapiolla jälkiä maanpintaan. Tarkoitus on vielä kärrätä multakuormia ja nurmensiementä parantamaan kasvua. 10 kg säkillinen sammalsyöppöä riittää n.100 m² alalle, eli juuri kiireellisemmin tarvittavalle alalle.
Jos tuote on niin hyvä, kun antaa ymmärtää, lankean ostoksille toistamiseen. Nimittäin ei tämä ole ainoa parannusta tarvitseva kohta.
Tauoilla tulee selattua taas enemmän nettiä, kun sukankudin jäi kotiin syystä. Työaikamuotomme muuttui lennosta suoraan työpäivään, ilman palkatonta ruokatauokoa, ettemme kohtaa toista vuoroa, eli vältämme vuorojen päällekkäisyyden tartuntoja välttääksemme. Ehdin kuitenkin nopeasti selaamaan myynti-ilmot ja taas löytyi. Kävimme nostamassa kyytiin useamman kymmenen pihalaattaa. Pirskatti, että olivat painavia, kun kahteen kertaan siirrettiin. Ensin kyytiin ja kyydistä pois. Päivään tulee melkoista olkapääjumppaa muutenkin, että ei nämä sinällään voimille käyneet.
Puutarhassa otettiin käyttöön järeämmät sakset, kun viime kesän tuijien helmojen leikkaamisesta innostuneena leikkasimme toiset kolme tuijaa tänä keväänä. Vihreästä oksisto tukkiintunut polku tuli kunnolla näkyviin, kun vehreyttä poistettiin useampi iso oksa. Pitää vielä harjata kunnolla tuo käytävä. Polun toisesta päästä näkyy leikkimökki,
toisesta vilahtaa kasvari. Tänne puiden alle voisi tehdä peikkometsän tai keksiä jokin kivan leikin tyttöjen kanssa. Alhaalla, vasemmassa reunassa on kahden valkoisen pionin juurakkoa, jotka vaativat kunnollisen tuennan. Viime kesän viritys oli köyttä ja harjaterästä. Kröhäys!
Ensimmäiset orvokit, bellikset, pelakat, lumihiutaleet, neilikat ja lankaköynnökset ovat hyppineet ostoskasseihini. No, ne vaan hyppäävät! Tein kierrosta K-raudassa lannotteiden ja syöppöjen välissä. Plantsuun menin ihan tietoisesti ja baukkariin uteliaisuuttani =)
Sillä nythän alkaa viikonloppu. Meillä se alkoi raekuurolla, mutta ei anneta sen haitata. Tänään on saunailta ja huomenna jatkuu pihatyöt.
Ihanaa viikonloppua kaikille, pysykää terveinä.
Kun kuorin ja söin ensimmäisen pussillisen pistaaseja mietin, että mitähän kuorista voisi tehdä? Miksi ei vaan voi syödä, eikä aina nähdä mahdollisuutta hyödyntää materiaalia? Tästä tuli sitten kierre, kun yhden pussin materiaali ei olisi riittänyt, piti ostaa sitten toinenkin pussi.
No sen tyhjentämisessä ja syömisessä auttoivat miäs ja nuorimmainen.
Olen pessyt kuoret ennen käyttöä. Niiden pinnassa on suolaa ja rasvaa, joka saattaa ajanollen tuoksahtaa.
Ruottalaisesta ostamani hajustepussi oli tehnyt jo tehtävänsä ja olin heittämässä kaiken kompostiin. Pysäytin liikkeen ja keräsin kuormasta pudonneet takaisin. Jossain vaiheessa hoksasin, että nämä kaksi materiaaliahan voi hyvin yhdistää samaan työhön.
Styrox-kranssi kaapista esiin ja kuoria sovittamaan pintaan. Täytyy sanoa, että ei ihan helpoin materiaali nämä kuoret ole, kun ne ei taivu, eikä halua pysyä paikoillaan. En käytä mielellään kuumaliimaa, se venyy ja paukkuu irti, vaan tein hitaasti ja hartaasti liimamalla.
Kun olin saanut kuoret tahtomilleni paikoilleen, kävin ulkona maalaamassa mustalla kilikalimaalilla työpohjan mustaksi. Ja kaikki tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten =)
Olin saanut muut höysteet liimattua, kun inspiraatio loppui. Puolivalmis työ oli siirtynyt suuntaan, jos toiseen. Ensinnä tästä oli tulossa syksyinen oranssilla piristeellä, vaan eipä tullutkaan.
Viime päivityksen kuvissa tämä näkyy vaaleanpunaisen kärryn päällä tässä vaiheessa.
Lauantaina, hyvin nukutun yön jälkeen en ollut vielä aivan hereillä, kun se idea täydentyi! Puiset ompelulankarullat. Olen kerännyt jäämistöstä erilleen nostalgiset langat, koska epäilen, etteivt ne kulje hyvin koneessa. Lanka katkeaa tai suhraantuu. Tässä askartelussa ne toisivat hiukan kaivattua väriä työhön ja kun valmiin kranssin paikka tulee olemaan ompelikonekaapin ovi, niin sehän sopisi vallan mainiosti kuvaamaan mitä kaappi sisältää.
Taas liimapurkki esiin, nyt tavittiin nuppineulatkin apuun, kun rullat liukuivat pitkin kranssin pintaa. Ajattelin, että enemmän on aina enemmän ja toisen säiltyspurkin sisältö pitää saada tyhjäksi.
Etsin rullien lisäksi neppareita ja sormustimia ja ristiin rastiin tökityt bambutikut sai yllensä vanhat kirjoneulesukat.
Taas on yksi keskeneräinen työ valmiina, materiaalia ei heitetty hukkaan laisinkaan, vaan kaikki kierrätettiin. Styrox-pohja ja kilikalimaali on uutta.
Nämä sukat ovat vanhat. En tiedä alkuperää, olen saanut ne perintönä muiden käsityötarpeiden mukana. Saattaa olla, että nämä on neulottu malliksi tai nukenleikkeihin. Olen niitä vaalinut ja nyt ne sopivat täydellisesti kranssin keskelle. Ompelin ne yhteen muutamalla pistolla ja kiepsasin tikkujen lomaan.
Ai pistaasinkuoret? Kyllä ne sieltä pilkottaa.