tiistai 31. toukokuuta 2016

Ammattitutkinto

N10 G80 G49 G40
N20 G91 G28 Z0.
N30 G91 G28 X0. Y0.
N40 G54
N50 G91 G30 Z0.
N60 T19 M6
N70 S700 M3
N80 G90 G0 X10. Y55.
N90 G0 G43 Z20. H19 M8
N100 G81 G99 Z-4.75 R5. F70.
N110 X25. Y55.
N120 X40. Y55.
N130 X55. Y55.
N140 X70. Y55.
N150 X85. Y55.
N160 X85. Y35.
N170 X85. Y15.
N180 G99 G90 Z220. M9
N190 G0 Z230. H0 M5
N200 M30
Tänään on taputeltu nuorimmainen opinahjostaan kesälomille. Kolmivuotinen koneistajan tutkinto oli monivaiheinen ja lisää oppia poika lähti hakemaan opiskelemalla kolmannen luokan oppisopimuksella kakkosen työharjoittelu- ja kesätyöpaikassa. 

Metallialan opiskelu alkoi jo hyvin nuorena isän opissa, kun kulkeminen oli vielä kuskista kiinni. Kaikki lapset ovat käyneet tet-oppinsa samassa paikassa.
Kun viime kesänä tuli tarpeeksi ikää, alkoi omatoiminen työmatkaaminen.
Muutama vuosi sitten pojan ollessa työharjoittelussa, hän pystyi työllistämään itsensä palkolliseksi isän jäätyä pidemmälle sairaslomalle. 
Opettaja antoi pojan lainaksi, hän sai työsopparin ja ajan myötä palasi takasin koulunpenkille. 
Opparin aikana oli yleensä kerran viikossa teoriapäivä, jolloin sai nukkua hiukan pidempään, kun työpäivinä.
Sunnuntaina juhlitaan! Kutsut on lähetetty ja minä puolestani pyysin apuja, että sain kutsuun ohjelman, jota on opiskeltu. Ohjelma on NC sorvauksen iso koodi.
Ihan selvästi =D
Tuollaisen sorvin ääressä on opit saatu ja pitkää päivää tehty.
Todistuksen arvosanarivi on kiitettävä ja hyvä. Tästä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin, vaikkakin tiedän, että tämä oli vain välivaihe. 
Urasuunnitelma on ihan jotain muuta ja sen aika on tulevaisuudessa.
Opiskelijat saivat paperinsa ja punaisen ruusun. Samainen rehtori antoi minulle todistuksen neljä vuotta sitten.
Yksi elämänvaihe on onnellisesti saatu päätökseen. Todistus kädessä, juhlat sunnuntaina, hymy huulessa ja katse tulevaisuuteen, askel kerrallaan kohti uusia aikoja.

Onnea!



lauantai 28. toukokuuta 2016

Paperipainot

 Koti kaipaa välillä pientä muutosta, samoin piha rakennuksineen. 
Huvimajalla on tehty menneinä kesinä jatkuvasti jotain pienin ponnistuksin. Sisäpintojen maalaus oli kyllä hiukan enemmän kuin pieni ponnistus, mutta sekin työ jaettiin kolmelle.
Niin monasti olen sanonut, että kannan selkä vääränä materiaalia ovesta pihalle ja kierrätykseen, että omasta idealoorasta ei nyt oikein irronnut minkäänlaista materiaalia tekeillä olevaan prokkikseen.
 Kun huvimajasta poistettiin viime kesänä keskellä huonetta ollut pöytätolppa, jäi kattoon "musta aukko".
Suunnitelmissa oli tehdä sinne yhtä, jos toistakin, mutta mikään ei toteutunut pelkillä suunnitelmilla. Nyt oli saatava jotain ihan heti, että aukko sulkeutuu.
Siksipä kävin sisarellani, jolta pyysin saada jonkin vanhan lautasen, johon voisin tehdä reiän keskelle.
Hetki vain ja sain suuren, 35 cm, Arabialaisen. Kiitos, mutta et kai ollut tosissasi?
Josko saisin hiukan halvemman? Löytyi valkoinen kiinalainen. Juu, kiitos, tämä on ihan passeli.
 Vanhassa maisemalautasessa on paljon vuosia ja sen aion säästää, kun sain pitää.
Valkoinen lautanen tällättiin huvimajan kattoon reiänteon jälkeen. Miäs maalasi ensin puulätkän valkoiseksi, liimasi lautasen kohdilleen ja sen päälle valkoisen Tokmannin pitsiruukun pohjareikineen.
Ja kaikki alkoi takapihan terassin kynttilälyhdystä, jonka halusin valkoisena roikkumaan huvimajan kahvipöydän päälle.
Musta lyhty valkastui paukkumaalilla ja kaapista löytyi kaksi valkoista roikotinta. 
Pikastailaus on valmis.
 Muutoin mennään tällä samalla kaavalla tämä kesä. Jotain uutta ja edelliskesinä auringonpolttamat poistettuna.
 Ikkunat on pesty kärpästen paskottavaksi ja verhoja vekslattu niin, että haaleat on siirretty varjon puolelle.
Lasiesineistä on pesty pölyt ja muutoin imurilla pyyhkästy neulaset ja männynkävyt.
Siirtelin paperipainot valon puolelle, että kuviot ja kuplat näkyvät kunnolla. Sain neljä paperipainoa opiskelukaveriltani, joka harjoitteluaikana kokeili lasinpuhallusta samalla työpajalla olessamme.
Minusta nämä ovat viehättäviä. Kyllähän ne hilpeyttä herättää, mutta jostain on aina aloitettava.
Alkuperäiseen käyttöön nämä tuskin koskaan päätyvät, mutta koriste-esineinä huvimajan ikkunalaudalla tuovat mukavia muistoja mukanaan.
Kuten nämä vihreät juomalasitkin, joissa muistaisin olleen juustoa tai sinappia. Taisi olla jälkimmäinen tuote. Kahvitermari on kirppikseltä. 
Huomenna on sunnuntai, jolloin aamupala syödään täällä.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Amppeleita

 Nyt on nostettu hokkarit naulaan. Saatu kunnialla penkkiurheilu maaliin ja kässyt hyvään malliin.
Ei täydy hoppuilla töiden ja töiden kanssa koska seuraava peli alkaa, eikä miettiä kuinka sitä oikein jaksaa taas aamulla kämmetä aikaisin töihin.
Nukkumaan voi mennä, kun on sen aika ja päikyt voi ottaa heti töiden jälkeen. Ei enää kiakkoo. Nyyh!
Suomi voitti omansa, pelasi kuin pelasi ja kaikki kunnia heille, jotka sen ansaitsee.
 Eilen ennen ensimmäistäkään peliä lähdimme käymään työpaikallani, kun tsekkasin pitkänajan sääkarttaa mikä lupaili melko messevää keliä. Viikon puolivälissä viilenee, mutta ei liikaa. Näin ollen saimme tuotua amppelini omaan kasvariin saamaan siedätyshoitoa viileistä öistä ja tulevasta kesästä.
 Voi olla jonkinlaisen shokki kasveille joutua heti ulkoilemaan lämpöisen ja suojaisan huoneen ulkopuolella.
Oma kasvarini on vetoinen, mutta se myös kerää lämpöä lattiatiiliin.
 Pesin kasvarin ikkunat, melkein kaikki. Kun en saanut ikkunapesintä mahtumaan kunnolla hyllyjen väliin, jätin sisäpuolen pinnat osittain pesemättä.
 Istutin punaiset kirsikkatomaatit kasvusäkkiin, jonka sulloin vanhaan pernalootaan ja vuorasin vielä juuttisäkillä. Ei häiriköi kirkuvan keltainen säkki huutomerkkinä.
 Ostin ensimmäisen kerran lilan sävyisiä tähtisilmiä. Helppohoitonen kesäkukka.
 Yrttiruukkuun laitoin persiljan ja basilikan. Seinäamppeliin ahkeraliisan.
 Monta kokeilunarvoista kukkaa olisi voinut pomsahtaa kassiini, mutta olin pidättyväinen ja pysyin päätöksessäni olla maltillinen hankintojen suhteen.
 Pihvitomaatti, marmande, isteutettiin suuriin ruukkuihin. Vesitilaa reilusti.
 Laitoin töissä omiin amppeleihin maaliskuun lopussa kasvamaan kerrattua surffaria ja miljoonakelloa.
 Punaista ja valkoista surffaria suureen istutusastiaan.
 Tekemällä kukkaistutuksen omiin astioihin vältyin katkenneilta oksilta, kun olisin joutunut kaatamaan istutuksen muoviamppelista toiseen. En tykkään muoviruukuista, vaikka kukka peittääkin astian kesän aikana.
 Toisaalta, minulla ei ole niin aikaisin keväällä "kukkaähkyä", jolloin minun on tosi vaikea valita sitä mieluisaa kukka-amppelia kesäkukkien suuresta määrästä.
 Keväällä napsin muutaman oksan pelakoistani, joita olen kukittanut jo useamman peräkkäisen vuoden.

torstai 19. toukokuuta 2016

Ristikko

Joskus ihan simppeli on kaunista. Eri levyisistä kaitaleista tehdyt sulatusvadit.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Jostain on aloitettava

Aamuisin paleltaa ja iltapäivällä sataa rakeita. 
Kuulostaako tutulta? Ollaan ylitetty toukokuun puoliväli, kaikkialla vihertää ja sit onkin yht'äkkiseltään viileää. 
Typillistä kesän tuloa.
Maltillisesti, kovin maltillisesti olen tehnyt kesäkukkahankintoja. Tai olenhan minä, mutta ne on vielä töissä kasvamassa.
Laitoin omat kukka-amppelit tehden jo maaliskuun viimeisenä päivänä. Kukat ovat jo hyvässä kasvussa ja ehkä jo piankin voin tuoda ne kotiin.
Tälle kesälle valitsin kaidelaatikoihin vaaleanpunaisen bacopan, limen bataatin ja burgundin punaisen patiopetunian. Aika rempseä väriyhdistelmä.
Ajatuksenani oli laittaa kukat heti laatikoihinsa ja siivoilla illan aikana pihaympäristöä.
Hahaa!
Laitoin ekan pitkän laatikon pohjille mullat, taimet perään ja lisää multaa. Riipaisin laatikon istutuspöydältä mukaani ja nakkasin raekuurolta suojaan kasvarin katon alle.
Sus siunakkoon mikä sadekuuro!
Sadekuuron vaeltaessa ylitsemme, päätin aloittaa kasvarin siivoamisen. Innokkaat ovat jo omansa siivonneet, hyvä niin, mutta minä hitaana hämäläisenä sain siivottua omani vasta eilen.
Ikkunoiden pesua vielä harkitsen ennen kuin istutan tomaatintaimet laatikoihin.
Tuuli oli paiskonut omenapuiden lehtiä ovien alta kiveykselle. Näytin lehdille varsiluutaa ja siirtelin lämpikseni ihan kaikkea minkä jaksoin nostaa.
Luutin pöytien pinnoilta murusia, mistä lie jääneet, keräilin vaeltavat ruukut kaappeihin ja laatikoihin. Paiskasin kaappien ovet kiinni, ties monennenko kerran. Ei sinne mahdu enempää.
Taas tehtävä kierros kierrätyskeskukseen.
Pyrin saamaan pöydät tyhjiksi. Itseni tuntien, ne täyttyvät uudestaan tosi nopeasti.
Asettelin uuden hankintani, yrttiruukun, heikoon naulankantaan. Ostopaikka, Tokmanni.
Revin pystyyn kuolleen viiniköynnöksen istutuskuopastaan ja jälleen kerran päätin, että ei enää ikinä.
Kun ei toisellakaan kerralla onnistuttu, kolmatta en yritä.
Lopulta intouduin kuvaamaan kaiken mitä sain valmiiksi. Jopa sen toisen kaidelaatikon istutukset.