Rannekkeet

Käsityöaiheisten kirjojeni hyllyt notkuu, kirjaimellisesti, toinen toistaan houkuttelevampia mallikirjoja. Ajoittain otan jonkun otoksen selattavakseni ja merkkaan sivun muistiin, TÄMÄ! Seuraavan kerran, kun sama kirja on taas edessäni, mietin, että MIKÄ? Niin se mieli muuttuu 😀

Mutta ei hätiä mitiä, kun se ailahtelu on ihan ok, ei kannata miettiä, vaan jatkaa selaamista, jostain sitä ideaa pukkaa. 

Stephanie Dosen Kauneimmat luontoneuleet pulppuaa kivoja ohjeita. Silmä tarkentui perhosiin, jotka on kiinnitetty kämmenpuolelle. Miksipä ei. Kyllä! 

Miksi kaiken näyttävän pitää olla kämmenselänpuolella? Kun vilkuttaa, näkyy perhonen. Tällä ajatuksella sain kolmelle langanvärille heti töitä. 

Lankana näissä Jakobsdals Angorina Lyx on jostain meille kantautunut, mutta niin keväisissä väreissä innosti neulomaan tehotyöille rannekkeet pienillä leteillä, lyhyellä peukalolla ja niillä perhosilla.

Lankaa ei kulunut montaakaan grammaa. Lanka on täysin tekokuitua. Rannekkeiden alle voi laittaa villahansikkaat lämmittämään. 

Hei, näissähän on samoja sävyjä sukkien kanssa. 

Tytöt, kyytiin!

Aiemmin päivittämäni karusellihevonen on saavuttanut lopullisen muotonsa ja päässyt virkatehtäväänsä omalle paikalleen. Minulla oli visio heti mallin nähtyäni minkälaisen tästä haluan. Yleensä toteuttaminen vähän onnahtaa, eli aikaa kuluu.

Maalaamieni palojen lasi on sulatuslasia, joten yksi uunitus. Sen jälkeen tein sovitushionnan, folioin, tein tuennat tinatessa ja lopuksi vahasin työn. Ketjunpäät upottelin sulaan tinaan, että pysyy hyvin paikoillaan.

Pirtillä viimeistelin vitjan, johon kiinnitin ystävälläni teettämät tehotyttöjen syntymäaikalaatat. Koko työn idea oli saada tytöt yhteiseen kyytiin. Laattojen mukana oli lenkit, joita vähän vääntelin auki ja suljin tiukasti takaisin. Siinä on ja pysyy! 

Pari päivää katselin, se leijuu! Mihis minä nyt tämän laittaisin, kun ei se ole silmääni miellyttävä? Se jää niin tyhjäksi, vaikka väri on just eikä melkein tapetin kanssa. Melkoinen sattuma!

Hevoselle heiniä, sitä se vaati. Kuka istuu vessanovi auki, kun on pytyllä?

✋

Minä, kun olen yksin kotona ja taashan minä olen, kun en pystynyt töissäkään mitään tekemään, niin notkun kotona ja kulutan aikaa parantuakseni. No, takaisin tähän. Vessaa vastapäisen huoneen ikkunassa oli eucalyptyskranssi, jota silmäilin. Nyt tästä tuli palkintohevosen. Hepo sai krassin ja työ sai jäädä paikalleen.

Tällainen pieni rautalankaenkeli on nuorimman kouluaskartelu ja se on ollut aina jossain amppelissa tai tässä kranssissa kiinni. Tai hiuksissa, kun oot alta kävellyt. Krassin olen tehnyt muutama vuosi sitten. 

6-vuotta

 Maaliskuu, Miljan juhlakuu, se vaan jatkuu. Ensimmäisethän laulut laulettiin ennen talvilomaa, kun en halunnut ottaa lahjapussia mukaan reissuun. Toiset laulut luikautettiin lomalla ja tänään, lopultakin tänään pääsimme yhdessä juhlimaan, kun kaikki taudit on sairastettu. Toistaiseksi.

Teemajuhla kissa, näkyi kakussa, serviiseissä, lautasissa ja mukeissa. Tässä kodissa on niitä oikeitakin kissoja kolme. 

6-vuotta on ihan hassu ikä. Vai onko kuusi vuotias ihan hassu? Niin se on. Tyttö on ihan hassu. Joudun poistamaan monta kuvaa, kun hassu tyttö hassuttelee. 

Kakku, voi ettien että!

Kynttilä sytytettiin toistamiseen, saa puhaltaa uudestaan!

Tämä oli niin hyvää, että. Luottoleipurin käsialaa. Voileipäkakku on miniän tekemä, mehukas ja maittava.

Mummi ja Milja

Olen se hassumummi. Kukaan muu isovanhempi ei ole saanut sitä nimitystä Miljalta. Yhtään ymmärrä, mistä moinen kunnia 😄

Otettiin vaarikin mukaan kuviin. Vaari näppäröi, kun me ollaan kuvauksellisia. 

Muutaman kerran olen ajatellut pyytää pojalta lupaa julkaista kuvia hänen harrastuksestaan, joka on miniatyyrit. Tänään oli hyvä tilaisuus, sopiva valo ja näin sain luvan esitellä hänen valmistamiaan ja maalaamiaan Warhammereita.  

Miniatyyrit ovat olleet humun harrastus jo teini-iässä, mutta jäivät unholaan aikuisuuden kynnyksellä. Osat ja pelit keräsivät pölyä vuosia työhuoneellani, kunnes muutama vuosi sitten hän tiedusteli, että vieläkö ne on tallessa? Eihän me heitetä pois mitään, joten tuu vaan hakemaan ja sit se oli taas menoa!

Vanha armeija, uudet, aikaa maaleja, päättömiä hahmoja, uudelleen kasausta ja pelireissuja. 

Keräsin kuvia kollaaseiksi, mutta klikkaamalla suuremmaksi, näet yksityiskohtia ja sen kuinka pienistä osista on kyse, kun hahmot on 1:56. Viralliset miniatyyrit ovat 28 mm korkeita.

Kädentaidot ja tarkka näkö on hyväksi. Humu ei tarvitse suurennuslasia, minä tarvin kameran zoomaamaan pikkutarkat osat. 

Jokaisella osalla on oma tarkoituksensa. Jokainen osa on täynnä yksityiskohtia ja pientä näperrystä. Olen antanut jopa katkenneen hopeavitjani hyödynnettäväksi tämän harrastuksen osiin käytettäväksi.

Eri peleissä on omat armeijat, sen kertoo värit.

Harrastajissa on ikäryhmä hyvin laaja. Osa vain maalailee ja myy. Osa vain pelaa. Osa maalaa, pelaa ja myy. Minä ihastelen yksityiskohtia ja siistiä järjestystä lasivitriinissä, jossa näitä säilytetään, kun niillä ei pelata.

Naapurin sanoja lainatakseni, se ei ole harrastus eikä mikään, jos se ei vie konkurssiin. Tähän harrastukseen on tullut lisää mahdollisuuksia uuden kynäruiskun myötä.

Tässä taloudessa myös miniä ja tytär ovat ottaneet osaa maalaukseen.