sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Satoa

 Omenasatoa ei voi liiemmin kehua, mutta ne omenat mitkä eivät ole muumioituneet, ovat kyllä taivaallisen makoisia! Punainen kaneli on ehdottomasti suosikkini. Kevään heikko kukinta ei liiemmin antanut lupaa odottaakaan suurta satoa. Pudokkaat on kerätty saaviin ja ne pitäisi saada mahdollisimman kauaksi, jotta muumiotauti lähtisi pois niiden mukana.
Kirsikkapuun lehti taitaa maistua hyvälle, ainakin tämä pieni karvamato on nakertanut lehteä antaumuksella.

 Krassien oranssit kukinnot ovat kyllä huomiota herättäviä muutoin jo kukintaansa lopettavassa puutarhassa.


Viimeiset tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa sopivassa tahdissa. Tosin en enään ole muistanut käydä ihan tarpeeksi säännöllisesti kastelemassa taimia. Ilmojen viilennyttyä kasvihuoneen ovetkin pysyvät kiinni päivisin.
Latvoin taimet loppukesästä, kun latvat hipoivat katonrajaa.


 Makoisaa!
 

lauantai 29. syyskuuta 2012

Sipulin piilotusta

 Vielä on jonkin verran innostusta pihatöihin, vaikka sade muuttaa päiväsuunnitelmia tämän tästä.
Yks' miljuuna narsissin sipulia on piilotettu tämän syksyn aikana pitkin poikin kiertämään kukkapenkkejäni. On kontattu, ryömitty ja pistetty isompaa ja pienempää kokoluokkaa keltaista, valkoista ja sekavärejä.
Suurin määrä istutettiin takapihalle, pyykkitelineen läheisyyteen, jossa syksyllä kukkii nauhus ja toivottavasti ensi keväänä narsissit.



Nämä suuren perennat peittävät hyvin kevään kukkijoiden lehdet.
Jos vielä(kin) riittäisi intoa pihatöihin, voisi alkaa istuttamaan jättitatarta tyhjään kukkamaahan. Tosin vielä on töitä tehtävä talikolla, jotta juolavehnän juurakko saadaan poistettua mahdollisimman hyvin.
Lehtivihreä ei ole kaikki kaikonnut, lilakukintoinen syreeni sinnittelee vielä lähes vihreänä.
 Tämän kesän raparperisato on nautittu hyvinä piirakoina ja mehuina, sekä ikuistettu suurin lehti betonilaattana. Suuresta lehdestä tuli hyvä askelkivi luhdin edustalle. Lisää on tilauksessa jälleen ensi kesänä.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Luotto torso

100 % akryylilanka, jota olen saanut useammassa eri värissä, on ihanan tuntuista ja pehmeää huivilangaksi. 
Neuloin helmineuleisen tuubihuivin, jonka saa kiepautettua kaulan ympärille ainakin kolme kertaa. Ei tule vilu, eikä veto pääse takinkauluksesta sisään.
Kuvaussessiossa oli mukana luottopääni.
Pitkin syksyä olen kuljettanut mukanani Wingspania, josta muokkaantui ihan oma versio. Pitkä ja kapea.
Lanka on Handu Handdyed, merinovilla 80 %, nylon 20 %. Muistan, että tämä lanka, Elämä saa soimaan, on kotiutunut minulle joskus arvontavoittona. Ihanan raikas sävy.
Jämälankakorini sisältö ei juuríkaan ole tyhjentynyt, mutta ei kyllä täydentynytkään. Päivän agenda oli virkata muutama mummo ja tässä ne ovat.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Syksyn tähti

 Syksy-valaisimeni kanssa tein aikanaan eniten töitä työstäessäni fasetteja. Vieläkin pakottaa kipiästi kyynärpäätäni, kun muistelenkin tuota fasetin hiontaa...oikein puistattaa. Koska tein näitä pari satsia yhtä valaisinta varten, jäivät toiset lasinpalat odottamaan ikään kuin uutta tulemistaan, vaikkapa tällaisessa tähdessä.
 Hetken aikaa pyörittelin paloja. Arvatenkin sovittelin jo yhden palan kuvion kiemurtamaan väärään suuntaankin. Tekevälle sattuu ja nopealle vielä enemmän. Fasettien väleihin kokeilin monensävyisiä nugetteja, päätyen irilisoituun vihreään ja kirkkaaseen sävyyn.
Jäätävän kylmän oloinen tästä tuli, mutta samalla kiehtova ja herkkä.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Lisää valoa

 Vääjäämättä valon määrä ulkona alkaa hiipumaan kohti ihanaa syksyä. Pieniä valonlähteitä sytytellään pimeisiin nurkkiin ja tunnelmoidaan.
 Uusi kukkaostoni, Tuoksuköynnös, on ollut pidemmän aikaa haaveenani. Koska kukkaa myytiin puoleen hintaan, raaskin ostaa sen hoitooni.
 Lisävaloa kasvi saa epäsuorasti tästä pikkuisesta valasimesta, joka on itse koottu erillisestä lasikuvusta ja seinä/pöytävalaisimen jalasta. Molemmat kirppislöytöjä vuosien varrelta.
 Lasikuvun helmaröyhelöitä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Heinis

Viime viikon siirryin tehtävästä toiseen kuin heinäsirkka! Melkein hyppien ;)
Kun edellisenkin viikon vauhtini oli samaa luokkaa, en saanut neuleitakaan tehtyä.
Loppuviikosta maltoin istua sen aikaa paikoillani, että sain neulottua muutamat sukat Novitan seiskasta.
Kiikutan parit kohta Heinälatoon sunnuntain laskentaan. 
Sukissa ei ole mitään kummoisempaa kikkailua. Molemmat parit on kokoa 39-40. Aloitettu kärjestä, tiimalasikantapää ja mittaa, puolivarsisukat.
Eroavaisuudet löytyvätkin sitten sukan varsista, kun toisen parin sivussa on joustinneule. Tämä joustin tulee jalan sisäsyrjään.
Toisen parin ihan samanlaisen joustimen neuloin taakse, kannan päälle.

Arvaa mitä, jatkan hyppyvauhdilla työhuoneelleni!


torstai 20. syyskuuta 2012

Systeri

Sisareni viettää syntymäpäiviään tässä kuussa, kuten niin moni muukin, eli kakkua ja kahvia olisi tarjolla monessa eri paikassa.
Lahjuksena vietiin kirppikseltä löytämäni posliiniastia, jota oli hiukan maalattu ja koristeltu monin kauniin siirtokuvin. Sen verran lahjuksessa oli puutetta, että en huomannut täyttää astiaa karkeilla.
Itselläni on ihan samanlainen astia, jossa pidän tarjolla hienosokerin.
Siirtokuvassa on kauniit kukat ja värit.
Aurinkoisina päivinä luonto on kuin syksyn kultaa, ruska kauneimmillaan.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kaunotar ja kulkuri

Viikonlopun ihanat vieraat, tytär ja kissat. Kyllä monikossa, kissat.
Tytär oli ottanut reilun kuukausi sitten heittele jätetyn leikatun kollikissan, jotta sitä ei tarvinnut viedä lopetettavaksi.
 Luspe, eli Lucifer on noin kaksi vuotias. Näin Pirpana sai itselleen kivan kaverin, ei olleet enään päivät tylsiä ja yksinäisiä, kun tytsi olisi opiskelemassa.
 Niin vain Pirpana tuli siihen ikään, että lääkäri hoiti asian, kun pentuja ei suunniteltu. Pirpana leikattiin viime perjantaina. Leikkaus sujui hyvin ja toipuminen hoitui luonamme viikonlopun aikana.
 Kunnes tuli maanantai-ilta, eikä mikään mennyt enään niin kuin piti.
Pirpanaa ei enää ole. Päivystävän lääkärin lausunnossa lukee piilevä tai perinnöllinen sydänvika.
Mitään ei ollut enään tehtävissä, paitsi antaa kissalle rauha kivuistaan. 
Nämä kuvat jäivät viimeisiksi tästä niin eläväisestä karvapallosta. Ihan kamala ikävä.
23.10.2011-17.9.2012

Minä lähdin eilen iltamyöhällä ajamaan tyttären luo, joka oli ihan poissa tolaltaan. 
Tänään kotiintullessani toin pienen kissun nukkumaan suuren kuusen juurelle Jamin, Kiran, Rikun, Leevin, Jimin ja Nupun viereen. Tänä syksynä jo toinen kissa sai lepopaikan samalla paikalla.
Jälleen Lucifer on yksin. Mutta ei heitteillä.