sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Vuosikas















Elämä on palapeli, jossa pala kerrallaan tarina ja toiminta liittyy toiseensa. Osa palasista ei heti loksahda kohdilleen, mutta ajan kanssa kääntämällä ja sovittamalla tulee hyvä lopputulos.
Jos sen lopputuloksen näkisi ennalta, olisi elämä tylsää. Kun omat palaset on välillä vääriä, ne eivät sovi toisiinsa, saa apuja toiselta. Sitähän se elämä on.

Oma pieni ajatusmaailmani tarvitsee paljon tyhjää tilaa ympärilleen, puhdasta ilmaa ja hiljaisuutta. Ne omat rakkaat läheiset ja tutun turvallisen arjen.

Kun oma arkeni romahti aikanaan työpaikan menetyksen myötä, en uskaltanut pysähtyä hetkeksikään, vaan olin heti menossa kohti uusia haasteita.
Oli pakko jatkaa, että ei tuntisi huonoa omaatuntoa, kun ei ollut sitä tuttua paikkaa mihin lähteä päivittäin ansioon.
Syyllisyys ja huono olo ovat viimeisen vuoden aikana olleet kaukainen ajatus, ensimmäinen kouluvuoteni oppisopimuksella tulee täyteen kuun vaihteessa ja siitä minä olen iloinen.
Olen päässyt kokeilemaan uutta alaa, sen monia mahdollisuuksia ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
Tänä kesänä saan pitkästä aikaa nauttia oikeasta kesälomasta, joka on samaan aikaan miähen kanssa.Tätä mahdollisuutta meillä ei ole vuorotyöni takia ollut yli kymmeneen vuoteen.
Kävimme eilen työpäiväni jälkeen kaupoilla, löysin ihastuttavan ruusukupin itselleni. Vinkkasin miähelle, että minäkin pääsen luokaltani, saanhan minäkin kevätjuhlalahjan. Ja sainhan minä, vaikka en tuo todistusta nähtäville.
Ensimmäiset aamuteet tästä kupista nautin huvimajalla sunnuntaiseen tapaamme.
Samalla vyyhtesimme ison kerän Viron villaa, jonka työkaverini oli ostanut minulle toiveeni mukaisesti Tallinan matkaltaan.

















Huvimajan edustan isoissa kukkapenkeissä kukinnot ovat viikon aikana venähtäneet pitkään varteen.
Pionin nuput tursuavat ja näyttävät kukinnot taitavat odottaa sitä lämmintä auringon hehkua.


















Tänään on levoton olo, lähteäkkö pihakirppikiselle, mennäkö raksalle leikkaamaan lasia, laittaako muutama taimi maahan, vai ajoissa kaupunkiin, kun nuorimmainen pitää sieltä kuitenkin tänään hakea kotiin?
Missä on se lepo? No, näissä kaikissa, tietäis vain mistä taas aloittaa ;)

perjantai 28. toukokuuta 2010

Sataa, sataa ...


















Tällä viikolla en ole päässyt yhtään nauttimaan pihasta, iltapäivisin kotiin tultuani on aina satanut, paitsi sitten tänään, kun on muuta puuhaa illaksi.
Kunhan ne helteet taas palaavat, rikkaruohot puskevat pitkää vartta, ja minä, minä se ravaan ämpäreideni kanssa kukkamaalta toiselle. Photobucket
Työtä ja iloa on riittänyt näiden kahden ruukunkin kanssa.
Ensin kukat kituivat viikonpäivät pirtillä, aikapula ja huono muisti pitivät kukat kuivana.













Ruukutuksen jälkeen innoissani kannoin uudet ruukkuni piha - aidanteelle, jossa orvokit peittyvät lumeen. Pah ja pahus!Nypin huonot kukinnot sekä nuput pois ja jätin komeudet vihertämään. Hetken ruukut ehtivät olla vanhalla kasvihuoneellakin, kunnes uudet nuput alkoivat työntymään esiin. Taas ruukut siirrettiin omille paikoilleen. Viikko hellettä saa minkä tahansa kukkasen virkistymään, kunnes alkoi nämä vesisateet.














Nyt nuo reppanat luulivat muuttuneensa lumpeiksi ja taas ruukut siirrettiin suojiin.
En edes viitsinyt kantaa näitä aidanteelle kuvattavaksi, kuistin suojissa sain ihan hyvän otoksen ja kysehän on näistä keväällä viimetöikseni tehdyistä keramiikkaruukuista.
Molemmat ruukut halkesivat yläosistaan jo raakapoltossa, mutta ei enempää lasituksessa.
Jos pääsen syksyllä jatkamaan harrastusta, teen ensitöikseni ainakin kaksi lisää aidanteen tyhjille telineille. On se hyvä, että tänne Pohjolan oloihin on saatu kylmän kestäviä kasveja. Kesäkukkani odottavat suojissa. Muutaman olen jo ostanut, mutta en ole vieläkään niitä tuonut pihalle.

















Nuorimmainen kävi tä
nään tutustumassa tuleviin luokkakavereihinsa ja kouluun. Vielä on viikko jäljellä alakoulua ja sitten alkaa loma. Kylläpä tämä aika kuluu nopsasti.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Raksa



















Hyville työvälineillä pitää olla hyvä työpöytä!

Eikö tämä ole ihan selviö? Ilman kunnollista työpistettä työstä ei voi yksinkertaisesti tulla mitään, kun aina pitää olla siirtelemässä mitä milloinkin. Aloitetaan alusta.

Meille on rakennettu monta vuotta sitten ulkorakennus vesisäiliön ym. teknisten asioiden vuoksi.
Tuo rakennus on kooltaan hyvin muunneltavissa erilaisiin tarpeisiimme. Viime vuosina se on ollut lähinnä vieraiden huonekaluvarastona, mutta olen laittanut jokaisen hakemaan omansa pois ja loput tavarat on otettu omaan käyttöön.Yhdessä nurkassa on kitkutellut punttisali, jokainen laite on vedetty esiin, kun sitä on halunnut käyttää.Rakennuksen noustua pystyyn minulta kysyttiin, että minkä pajan minä sain. Hämmästyin. Ai minä?
Nyt samaiselle henkilölle voisin nyt iloiten kertoa, että minulla on oma lasipaja, koska suuren osan isosta huoneesta vie hieno ja tilava pöytäni.Miäs nikkaroi minun toiveiden mukaisen pöydän ottaen käyttöön ikivanhan vaatekaapin pariovet.
Kaappi teki suuren kierroksen, palveli ensin meillä, kävi muutamalla sukulaisella ja levisi jonkun siirron aikana. Levyt jäivät ehjiksi, kaappi palasi kotiin isoina osina.

















Tuon kaapin muitakin osia on tässä käytetty esim. välihyllyinä.

Pöydän runko on vanha, se on palvellut lähinnä työtasona miähen omissa töissä. Jouti kiertoon minulle, en olisi parempaa saanut mistään.
Taso on oikean korkuinen, minun ei täydy olla selkä notkolla, kun leikkaan lasia, piirrän tai teen juotoksia. Kahden kaapinoven leveys on ruhtinaallinen isoillekkin töilleni tai useammalle pienelle keskeneräisyydelle.
Levyjen päälle on laitettu mattohuopaa pari neliötä, sopivan pehmeä alunen lasinleikkuuseen.
Pöydän ympäryksen kiertää listoitus, pysyy matto paikallaan ja sitä vasten saan suorat leikkaukset avattua.


















Pöydän päälle tahdoin sähköistyksen, saan kolvini lämpiämään, eikä kukaan kompuroi lattialla oleviin johtoihin.

Samaan johdotukseen saan poppikoneeni soimaan. Pöydän viereen kannettiin vanha lp - soitin.
Voin myös virittäytyä radiotaajuuksille, tai valitsemaan kymmenien cd - levyjeni valikoimasta sen iskevimmän tilannemusiikin.
Kun täytimme pöydän lasihyllyt, olin yllättynyt.
Minulla oli paljon vähemmän lasia, kun muistinkaan. En ole koskaan hamstrannut sitä, ostanut vain niihin töihin joita olen tehnyt.
Tänä aikanakaan, kun olen ollut lasiliikkeessä töissä, en ole ostanut montaakaan lasilevyä.
Olen satsannut työkaluihin, kun minulla on suuremmoinen mahdollisuus kokeilla ihan kaikkia mitä myynnissä on. Tai oikeastaan, minun pitää kokeilla ja käyttää kaikkia työkaluja.
Tästä valikoimasta on omaan käteen löytyneet ne omimmat, joilla työskentelen päivittäin, samat tuotteet löytyvät omasta lasipakistani vähitellen.

Tämän pöytämallin olen töissäni hyväksi havinnut ja pienoismallina itselleni kopioinut.













Edellisen kirppiskierroksen työtuoli kulkeentui pöytäni ääreen, tarkastettuna ja fiksattuna.
Ei paikkaa, missä meillä ei olisi kirppistavaraa.
Lampunjalat ovat yksi keräilyni kohde. Jaloissa pitää olla jotain kaunista, ajanpatinaa ja tukevia, koska näihin haluan tehdä lasivarjostimet.
Osa pitää uudelleen sähköistää ja mallia pitää hahmottaa tyyliin sopivaksi. Hyvä kokoelma, eikö vaan?
Eikä tässä ole vielä ihan kaikki lampunjalkani.













Raksa lämpiää kylminä aikoina vanhalla
Porin Matilla, joka sekin on kierrätetty vanhalta pirtiltä.
Hyvä lämmönlähde, pari klapia pesään ja tunnelma jatkuu teenjuonnin merkeissä. Hellan päällä olevalla levyllä keittää nopeasti pannullisen vettä.
Raksalla on monenlaista muutakin toimintaa, punttisali kaikkine vempaimineen, kangaspuut ja yöpymispaikka.
Eikä tuo paikka ole vuosiin ollut enään mikään raksa, vaikka sille yritettiin vääntää nimi - TOIMELA - mennään meillä aina vaan raksalle.
Toisen työpöytäni, hiontaa varten, siirrätin ihan ikkunan ääreen. Siitä on hyvä näkymä suoraan ajotielle, tosin välissä on kasvihuone.
Näethän kauniin rakennuksen, sen aikaa nähneet ikkunat ja rehevät tomaatit?
No, se on vasta nousemassa tälle paikalle.

Toiseen suuntaan vilkuillessaan näkee vain valkoista.
Paljon on maisemat muuttuneet tämän päivityksen ensimmäisen kuvanoton jälkeen.
Kaikkialla on nyt niin kaunista ja rehevää.



















Omista lasitöistäni, sen vaiheista ja valmiista töistä päivitän blogiini aikanaan,

maanantai 24. toukokuuta 2010

Laiskana kynäilen


















Se on jokin suomalainen perisynti, jos vapaapäivästään nauttii perin juurin laiskotellen.
Ja saa siitä vielä hyvän mielen.
Maanantain viikkovapaa on ollut niin hyvä, ilma mitä parhain - vettä sataa rännit paukkuen, mutta silti!

Olin lupautunut koululaisten aamukuljetukseen mukaan, tänään oli vuorossa joka keväinen pesäpalloturnaus keskustan isolla kentällä. Katselin pelit ja sovin lasten kotiinkuljetuksesta tyttären kanssa, pääsin itse käymään kirpparilla.
Pitkästä aikaa tein sen koko ajan kelloa tuijottamatta.
Löysin monta hyvänlaatuista perennaa, joita ei vaan voi nyt mennä istuttamaan ;)Juttelin tuttujen kanssa, kiertelin ja pengoin.
Iloni oli suuri, kun yhteen laatikkoon on sullottu paljon pehmeää materiaalia.
Ehei, en ostanut yhtään lankaa, vaan kauniisti valkokirjottuja tyynyliinoja.

















Pintaa syvemmälle en kirpparilla laatikkoani penkonut, mutta kotona tyhjensin koko komeuden. Sieltä löytyi reipasta ruutua ja raikasta raitaa - pöytäliinoja, lisää kirjottuja pöytäliinoja, käsipyyhkeitä ja isoja paloja kangasta.

Kärryni olivat ääriään myöden täynnä, kun keräilin vielä pienen kauniisti maalatun parsinsienen ja ikävästi ruostuneen leijonanpää - naulakon käteeni.
Tuo tavaroiden alla oleva kangas on niin kaunis, että ihan pikkiriikkisen voisin ajatella ompelevani siitä jotain.

















Tässähän ei vielä ollut ihan kaikki.

Edellisen tekstini emaliastiastoni täydentyi potalla, se nyt mikään keittiötuote ole, vaan siirtyy luhdille, jonne olen sitä pitkän aikaa etsiskellyt. Sain sen halvalla, myyjä oli itse paikalla tuomassa täydennystä pöytäänsä ja hän teki minulle tuotteesta hyvän tarjouksen.
Samaiselta myyjältä olen ostanut useita emaliastioita, hän haluaa, että kauppa käy, eikä hinta yleensä ole kohtuuttoman suuri.

Työtuoli, sellaista korkeampaa koroketta, olen etsinyt myös pidemmän aikaa.
Samalla reissulla ronasin myös sellaisen mukanani. Miäs saa tehdä tuoliin kuntotarkastuksen, ettei tuoli rämähdä kesken kaiken kasaan.
Tuoli matkaa ulkorakennukseen, lasipöytäni ääreen, josta sainkin aasinsillan uuteen työhöni.
Kun neuleet eivät edisty, hidastetaan niiden valmistumista vielä lisää.
Aloitin eilen luonnostelemaan lasityötä. Innostavaa puuhaa, varsinkin kun sitä tekee itselleen. Mitään aikataulua ei tässä ole takana, mutta kun saan tämän valmiiksi on neljä ikkunaa vailla värilasia.













Viikosta on luvattattu säiden puolesta koleaa ja sateista.
Nuuskitaan kesän raikasta ilmaa ja nautitaan alkaneesta viikosta, sekä ansaituista vapaapäivistä!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Huvimajalla














En ole pitkään aikaan päivittänyt kirpparilöytöjäni, vaikka lähes joka viikko poikkean jollain tutuista kierrospaikoistani.
Olen tehnyt hienoja löytöjä, tarpeellisia tai terpeettomia, mutta kaikki löytöni ovat aina paikkansa ottaneet ennemmin tai myöhemmin jostain.Tälle kauniille lautaselle katsoin paikan huvimajan seinältä. Poistimme muutaman liian valottuneen paperikuvan roskikseen, vaihtuvuutta pitää olla.
Lautanen on kohokuvioitu, kauniine reunakoukeroineen.
Kukkakuva sai rinnalleen pirtin seinältä isäni tekemät kuparityöt.
Nuo kaikki sopivat huvimajan vanhan patinoituneen seinäpaneelin ja virkattujen verhojeni väreihin.
Toinen kirpparilöytö, punainen emalikannu, löytyi jo talvella. Mukava litranen astia vesikannuksi.
Kulkee näppärästi paikasta paikkaan, eikä huku pirteän värityksensä vuoksi mihinkään.


















Jo toinen sunnuntaiaamu peräjälkeen, kun istumme aamupalalla täällä.
Miksikö?
No, miäs sanoi jo viime syksynä, että hän ei ehtinyt viime kesänä istumaan huvimajalla kuin kerran.
Samaa hän toisti tänä keväänä ja silloin päätin, että joka sunnuntai, kun vai ehdimme, syömme aamiaisen täällä.
Tästähän tuli mukava tapa aloittaa kiva päivä.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Vierailijat



















Kesän monet pienet ystävät ovat saapuneet pihamaalle inisemään. Hyttyset, nuo maan mainiot linnunruuat pakottavat pukeutumaan säädyllisesti, muutoin on iho ikävillä paukumilla.

Työviikko on taas lusittu, mielessä on ollut kotipihan monta työkohdetta mitä pitää kohentaa.Ensinnä katkoimme isoista omenapuista muutaman oksan, rakennustilaa uudelle kasvihuoneelle.
Puita olisi voinut katkoa paljon enemmänkin, mutta on hyvä muistaa tuo kohtuus kertaleikkaamisessa.
Taitoin muutaman oksan talteen, kukinnot ovat huikaisevan kauniita.
Varsinkin, kun niitä on paljon.
Vanhoissa omenapuissamme on yleensä ollut hyvä kukinto, mutta sato ei ihan joka vuosi ole yhtä runsas.














Olen tehnyt useamman suunnitelman uusille kukkaistutuksille, miäs teroittaa lapion kärkeä ja suuntaa kotturit maanajoa varten asemiin. Suuret kukkapuskat saavat paikan luhdin vierestä, kun uusi nurmialue on saatu ison koneen avustuksella alulle.

Poikkesimme kukkatarhalle, josta ostin kesän ensimmäisen valkoisen pionin. Joka kesä on saatava 1 - 2 uutta alkua, lähinnä näitä edullisia ruukkutaimia.
Katselin pihaa kiertäessämme, että kohta kukkivat ensimmäiset pionit, kahdessa puskassa on jo hyvät kukkanuput.

















Pihavierailulla kävivät myös Molle ja Nuppu, nuo kaupunkilaiskissut. Turvallisesti valjaissa tutkivat monet pienet kolot ja puskanaluset, vapaina olisivat viipeltäneet omille poluilleen aika nopeasti.


Kylmänarkojen kesäkukkien osto on houkutellut pidemmän aikaa, tietäisipä vaan, jatkuuko sää näin suotuisana, vai pitääkö istutuksia siirrellä ja peitellä kylmien öiden vuoksi.
















Vaikka suunnittelen suuria, toteutan pieniä. Minullehan jää lähinnä rikkaruohojen kitkeminen, kuopsuttelu ja suunnittelu.
Mutta kyllä suunnitteluun sitten saankin sitä aikaa ja energiaa kulumaan. Pitää ottaa asiat leppoisasti kuin kissat, valppaana, nauttien, tarkkaillen ja venytellen.
Pysyy paikat notkeina ja mieli virkeänä.

















Leppoisaa viikonloppua sinulle,

torstai 20. toukokuuta 2010

Onnitellen















Ihastelin monen muun lailla keväällä näitä söpöläisiä, vauvantossuja.
Onneksi löytyy innokkaita ohjeen suomentajia, saa moni muukin tehdä näitä söpsötyksiä.
Ja sitten vielä tuli heti tilaisuuteni tehdäkin nämä, kun saimme kuulla vauvauutisen.
Vihreä lanka on Novitan Wool, ruskean langan vyöte oli joutunut hukkaan.
Jälkimmäinen oli sen verran ohutta lankaa, että neuloin sen kaksinkertaisena.
Tossunväri on erähenkinen, perhe pitää samoilusta luonnon parissa. Ehkä pienokainenkin maastoutuu tossuineen hyvin luontoon ;)
Korttitilauksen laitoin tytsille, joka auliisti lupasi piirrellä haluamani kuvan.
Korttiin ei kuitenkaan tullut mitään vauva - aiheista, vaan kihlajaisonnittelu.
Perheessä jota onnittelimme, on monta juhlaa pienellä aikavälillä.
Onnea heille ja tulevalle pienokaiselle!











maanantai 17. toukokuuta 2010

Nojailevat


















Taas on eletty yksi aikakausi, muovihuone on koettu ja nyt luodaan taas jotain uutta.
Talvi ei kohdellut meitä muutoin kaltoin ja tämänkin se olisi voinut jättää koskemattomaksi.
Aina sitä on opittavaa, huokaisee...
Ei muuten mennyt kuin tunti ja huone oli tyhjä. Kukaan ei halunnut olla huoneessa kuin hetken, purkit ja ruukut oli siirretty nopeasti väliaikaissäilöön.
Eikä mennyt kuin toinen tovi, kun miäs purkasi huoneen kokonaan, vain lattia ja vanhat kylvölaatikot jäivät paikoilleen.
Laatikot puretaan, pöydän tarvetta mietin, kunhan uusi huone saa muotonsa.

Kolmannessa kuvassa ei ole tovissa noussut uusi huone, ehei, vaan kuvauksellinen kaksikko.














Lapiot.

Tästä se taas alkaa, uuden luominen.



















Auringon valoa ja lämpöä sinulle,