tiistai 31. maaliskuuta 2020

Sukkapuikoista kunnon ote

 Vein neulelankani viime syksynä pirtiltä työhuoneelle niin, että olen aika hyvin malttanut mieleni, enkä ole kantanut niitä kerä kerrallaan takaisin pirtille. Toin vain kaksi laatikkoa. Hohhoijaa! Laatikot ei sovi yhtään sisustukseen, mutta voi miten niistä on helppo ottaa seuraavat kerät ja taas jatkaa. Niin kauan kuin intoa riittää perussukan neulomiseen ja raitalankojen penkomiseen, neulon. Hiukan on kyllä houkutellut pari huivia, pusero, neulejakku....mutta en ole antanut ajatuksen vielä harhailla tämän enempää.
 Neuloin kaksi paria, naisten kokoa, pysty- ja vaakaraitaa. Sinisessä parissa on Novitan jouluaatto, jolla sain tuon vaakaraidan. Farkunsininen on marinoituneempaa Novitaa. Punaiset kippurakärjet ihan vain ilahduttaakseni sukkien saajaa.
 Vaaleampi pastellinen pari on myös Novitan raitaa. Näistä tulikin kivat sukat pääsiäisen kotikaranteeniin. Sukan varressa raidoitus onnistui valkoisten tiplojen osalta ihan mallikkaasti, mutta jossain kohdin tiplat eivät enään kohdanneet raitojen keskellä, vaan reunoilla. Sekin kuvioi kivasti perusraitaa. Seuraavat lankakerät on jo valittu ja silmukat luotu.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Tove Jansson

 Edellisestä päivityksestä Voihan Muumit teen aasinsillan itse Muumikirjoihin, joita olen saanut kaksin kappalein. Muumipeikko ja lohikäärme perustuu Tove Janssonin noin 75-vuotta sitten kirjoittamiin kirjoihin, joista tehdään aina vain uudestaan ja uudestaan uusintapainoksia. Muumilaakson ihmeellinen maailma luo erilaisia mielikuvia seikkailuista ja hetkistä laakson asukkaiden parissa. Satukirjojen pariin voi palata usein ja ääneen lukeminenhan lisää lapsen mielikuvitusta ja antaa hetken pysähtyä tarinoiden äärelle.
 Muumilaakso herään uuteen kesään. Talvella laakson väki nukkuu talviunta, paisti kyllä silloin tällöin joku herää kesken unien ja siitähän syntyy uusi seikkailu!
 Muistan katsoneeni tarinan pienestä kiukkuisesta, tässä en nyt tarkoita Pikku Myytä, vaan pientä kiukkua puhkuvaa lohikäärmettä, joka Muumipeikko pyydystää lasipurkkiinsa elokuisena torstaiaamuna. Ei Muumipeikko ole lähtenyt lohikäärmejahtiin, sellainen vain sattui lipumaan hänen purkkiinsa.
Tuskin tikkuaskia suurempi lohikäärme, lajinsa viimeinen, pelästyttää Muumipeikon, mutta lähemmin aarrettaan tarkastellessa hänelle tulee mieleen, mitä lohikäärmeet syövät.
 Kirja ei ole paksu, tarinassa edetään nopeasti ja hahmot ovat minimissään. Pienetkin jaksavat seurata. Itse oikein istahdin ja ääneenkin olisin lukenut, jos joku tehotytöistä olisi vieressäni ollut.
 Lohikäärme ei pidä Muumipeikosta, vaikka kuinka sille yrittää puhua. Muumipeikon on saatava jakaa yllätyksensä jokun kanssa, eikä se ole vieläkään Pikku Myy, vaan Nuuskamuikkunen, johon lohikäärme mieltyy niin, että kehrää Nuuskamuikkusen korvaa vasten. Seikkailussa on mukana myös Muumipappa ja Muumimamma, sekä hemuli, joka saa tarinan lopussa itsekseen lämpiävän kahvipannun riesakseen =D
 Mummi viihtyi hyvin kirjan parissa, saduissa on oma hohtonsa!
 Puuhakirjoissa riittää tekemistä pitkäksi aikaa, kuten tässä Muumilaakso Seikkailujen puuhakirjassa.
 Muumilaakso -animaatiosarjan taianomainen tarinamaailma perustuu uusimpaan tv-sarjaan. Kirjasssa luovuus lähtee lentoon, kun monipuoliset tehtävät mahdollistavat tekemistä pitkäksi aikaa kaikenikäisille. 
Viime viikkojen kotikaranteenit, myös tulevat, koettelevat varmasti monen perheen mitä minä tekisin -päivää. Kirjassa on paljon kivoja tehtäväsivuja, ihan ulkoilusta sadepäiviin.
 Itsenäisten seikkailujen Nuuskamuikkunen nauttii kuljeskellessaan yksin Muumilaaksossa. Monen hamon omat sivut odottavat täyttämistä. Osaan sivuista piirretään ohjeistuksen mukaan.
 Niiskuneiti etsii eroavaisuuksia kukkapellosta.
 Pikku Myyn omilla sivuilla piirretään pisteestä pisteeseen. Tämän minä muistan omasta lapsuudesta, ihan parhaita sivuja värityskirjoissa, mutta auttamattomasti liian vähän joka kirjassa.
 Sääpäiväkirja, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
 Sormivärit käyttöön. Ota lisää paperia, ei tämä aukeama riitä kaikille pörriäisille!
 Puuhakirjassa on kivoja katkelmia eri tarinoista. Opitaan nauttimaan elämän pienistä asioista ja hauskoista hetkistä.
 Olisiko aika laskea oma kaarnalaiva veteen?
 Onko saalis suuri vai pieni? Ei sillä ole väliä. Vain rauhoittava vesi ja kalojen narraaminen on tässä ja nyt!
 Puuhakirjan viimeiseltä aukeamalta löytyy vielä yli 100 tarraa joilla voi täydentää tehtäväsivuja tai laittaa kirjeenkulmaan.


torstai 26. maaliskuuta 2020

Voihan Muumit!

Mistä keräilyvietti alkaa? 
Itselläni se on esteettisyys ja helppous löytää lisää nopeasti ja edullisesti. Ihan kaikkea en huoli, mutta tinkaaminen, se kannattaa aina =D
Otsikosta poiketen en kerää Muumi-mukeja, vaan eihän niihin voi olla törmäättä, kun selaan Toria päivittäin. Tai lähes päivittäin. Miten paljon niitä on ja siihen vielä kaikkea muutakin. 
Alkuvuodesta olen saanut kartutettua Klaus Haapaniemen Tanssi-sarjaa muutamalla esineellä. 2015 lanseerattu astiasto on värikylläinen, juuri niillä väreillä, mikä kiehtoo minua. Olen kevään aikana kohdannut myös epäonnea ostaessani näitä ja tullut hyvinkin tietoiseksi mitä huijaaminen tarkoittaa. Rehellisenä toivon myös sitä toiselta, mutta keneen tässä voi vielä luottaa? Huijaaminen on mennyt jo sille tasolle, että olen vienyt asiaa eteenpäin.
Jos sinulla tai lähipirilläsi on tätä astiastoa ja hän haluaa luopua siitä kohtuuhinnalla, olen kiinnostunut.
Vuonna 1957 Timo Sarpanevan suunnittelemat Tsaikka-lasit ovat monen kodin jouluisten höyryävien tarjottavien juomalasi. Vetoketjutehtaan hukkamateriaalista alkunsa saanut Tsaikka-lasin pidike on edelleenkin tyylikkään kaunis ja tuotannossa. Tosin vetoketjutehdasta ei enään ole, mutta reikälevyjä tehdään samalla mallilla.
Keräilyni alkoi viime syksynä, kun sain pari laatikollista astioita, joista löysin ensimmäisen oman lasini. Kevään edetessä näitä on lisääntynyt omaan kaappiin edellistä sarjaa helpommin.
Kolmatta astiaa, vaaleanvihreää Verna-lasisarjaa olen täydentänyt fyysisesti kirpparilta, kuin nettikirpultakin. 
Kerttu Nurmisen suunnittelema Verna on puristelasi (1998-2011), jota on saanut monessa eri värissä. Ensimmäiset lasit ostin jokaisena tilipäivänä. Arkikäyttölasit ovat miellyttävät käytössä.
Mitä sitä sitten alkaisi keräämään?

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Sukitellaan

 Sukan neulonta on tuntunut hyvältä, turvalliselta ja kotoiselta tässä maailman pyörteessä, jossa jokainen uutinen tuo lisää ahdistusta ja huolta omasta, sekä läheisten terveydestä ja kaikesta siitä muutoksesta, jota meistä jokainen joutuu kohdallaan ottamaan vastaan.
 Minulla on paljon Novitan seiskaa, niin yksivärisenä, kuin raitanakin. Kokeilin pystyraitasukkiin saada selkeyttä yksivärisellä punaisella, kun raita kuvioi palkkia. Kantapään neuloin vahvistettuna, ranskalainen kantapää ja härö kuva.
 Kotimatkasukatkin valmistuivat ja langanpäät on piilotettu.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Matot rullalla

 Siitä se sitten lähti! Kun ei päästä pääsiäisenä reissuun, tehdään pääsiäinen kotiin. Yksi pyörähdys ja tsadaa. Kalusteet on paikoillaan ja nyt voi tuulettaa. Pieni nukkiskaappi sai alkunsa nettilöydöstä, joka tuunattiin pienille esineille.

Kuvia selaamalla, no niitä on nyt paljon, näkee miten kivoja pikkuruisia esineitä olen vuosien keräilyn ja messuhankintojen myötä onnistunut ostamaan. Eniten tässä kevään peruutuksissa ei matkan peruuntuminen ota päähän, vaan messut ja tapahtumat. Yritän malttaa mieleni ja käyttää olemassa olevaa materiaalia luodakseni uusia mielenkiintoisia sisustuksellisia kohtia kotiimme. 

Pienessä talossa odotetaan jo kevään suurta juhlaa, pääsiäistä. Pajunkissat, pääsiäismunat, herkut ja astiat ovat taitavien tekijöiden luomuksia. Omaa kädenjälkeäni ovat valmiiksi saamani virkatut matot, jotka tuovat kodikkuutta. Ne sijoittuivat kuvasarjan loppuun.

Viikon aikana olen kiinnittänyt seinille nostetut asiat useampaan kertaan takaisin. Olen ottanut järeät liimat käyttööni, kun kaksinaamateippi, ei edes järein versio pystynyt tehtäväänsä! Heräsin yhtenä yönä puoli kahden aikaan kuuntelemaan, taas siellä kolisee. Pakkohan se oli lähteä pelastamaan donitseja ja lasista joutsenta. Harrastaminen käy välillä uniin.

Kun kuljen eteisessä, katse harhailee aina kaapin sisältöön. Nyt luotan siihen, että esineet pysyvät paikoillaan. Vuodenkierron mukaan tulen vaihtelemaan sisältöä, kuten 1:1 kodissakin. Kurkkaa sinäkin mitä kaikkea keräsin tähän pieneen taloon.