Varaa aikaa kotimatkaan!

Kaikki lomapäivät tuli tarpeeseen, vaikka eihän minulle ole vielä mitään talvilomaa kertynyt, mutta keräsin ne ihan itse nippuun. Loman anti oli hyvä ja mahdottoman kiva.

Olimme jo kotona valmiiksi suunnitelleen ajoreitin, jota pienin muutoksin höystimme viikon aikana. Miäs sai lasketteluloman, minä sain kotimatkan. No, ehkä myös tulomatkankin. Halusin poiketa parin kaupungin keskustaan, Kuopioon, että Jyväskylään.

Joten, pakaasit laitettiin kasaan perjantaina, vain ruuat ja lähtövaatetus piti jättää lauantaiaamuun. Hipihiljaa auringon noustessa kävimme palauttamassa huonekortit, kiitos ja pian taas palaamme. Ajoreitin varrella auringon kelmeä valo sai minut nousemaan kyydistä ja ottamaan jälleen kameran esiin.

 Tämän jälkeen oli taas hyvä ottaa välikuolema ja herätä Siilinjärvellä. Sen jälkeen oltiinkin Kuopiossa.

Pelmahdettiin suoraan torille! Mukaan tarttui minikukko muikusta. Torilla ei paljon ollut paljon väkeä liikkeellä. Poikkesimme sisustuskauppaan, sekä askartelukauppaan. Käynti Kuopiossa oli pikainen, koska Jyväskylä.

Matkaneuleena tein sukkaa. Jos alun kiemurainen tie sai minut voimaan pahoin, päikyt, niin moottoritie toi helpotuksen. Sukka eteni, mutta ei niin paljon, mitä minulle jäi käteen lankaa Titityystä!

Lankakauppa Titityy sai silmät taas kirkastumaan. Alkuvuoden olen välttynyt lankahankinnoilta. Vain kaksi kerää Sotkamosta, kun oli niin kiva väri. Kuvan langat eivät liity ostoksiini, nämä ovat kaupan rekvisiittaa, siis myytäviä tuotteita.

Tein pikaiset ostokset, en ehtinyt paljon miettimään, kun kauppa oli sulkeutumassa. Tämä käynti sai taas tekemään päätöksen, kesällä pärrällä jyskiin! Olisin halunnut silitellä, sommitella, suunnitella, ja taas kaiken uudestaan. Nyt sinkoilin huoneesta toiseen miäs perässäni kysellen, onko täällä kaikki maailman langat, kun niitä oli niin paljon. En edes muista vastasinko, kun yritin miettiä mitä haluan. Haluan kaikki! 
Pahuksen täynnä vaan on emännän lankalaatikot edelleen, ettei niihin nyt paljon enempää kannata alkaa täytettä halamoimaan.

Ne mitä kerkesin syliini keräämään, en edes kassalla ehtinyt järkevöimään, kun nuorin jo soitti. Kuulumisen vaihdot meni siinä samalla, kun navigoimme jo toisaalle.

Halusin, että ehtisimme käydä Teeleidissä, joka nimensä mukaan on teehuone. Aa, että mikä ihastuttava kokemus. Siinä Alvar Aallon vieressä, jossa kerran olenkin käynyt.

Peremmälle!
No, onpa väkeä. Suosittu paikka, jossa teen tuoksu, valikoiman runsaus ja herkkujen määrä oli saada minut sekoamaan. Päädyin kahteen uuteen teelaatuun, jotka oli laitettu valmiiksi pakettiin, kun saimme juotua omat teemme.

Paikka on nostalginen, en nyt kuitenkaan alkanut kuukkeloimaan talon historiaa. Ei ihan tältä vuosituhannelta.

Kauniit seinäpaperit ja mielenkiintoiset, viisinkertaiset kattolistat, joista joka raita eri värillä. Tykkään.

Pienet leivokset, makea mangotee ja aikatauluttomuus. No ei ihan. Koko ajan oli pakko kurkata kelloa, että emme missaa ihan kaikkea suunniteltua. Yksi kohde oli pakko jättää väliin. Olisin halunnut mennä katsomaan Suomen käsityön museossa 1.3. loppuneen tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen näyttelyn. Museoon on tulossa monta mielenkiintoista näyttelyä, mutta ei taida tulla lähdettyä vain katsomaan.

En halunnut olla huomaamaton, mutta ei tullut mieleenikään, että serkkuni ex asuu kaupungissa. Sain lähtömme jälkeen viestin, että oltais voitu tavata. No, toki, mutta en älynnyt.

Miäs kävi pyynnöstäni karkkitehtaalla, mutta sitä ennen vei minut katselemaan Venuksenkenkiä, eli päädyin Viherlandiaan. Jos tuossa himppasen aiemmassa päivityksessä mainitsin, että vihertää, niin nyt vihertää lisää. Ihan muutama uusi viherkasvi tuli pakattua taas mukaamme, te-te narssujen lisäksi.

Orkdideaa en ostanut, mutta ihailin kyllä tätä viehkoa kasvikaunotarta. Tarjolla oli monenmoista ihanuutta, joista olin napata mukaani keltaisin kukin kukkivan kliivian.

Täällä vihertää kesä! Ja taas kaipaan kasvarin aikaisiin aamuihin. Kuumiin kesäpäiviin ja hektiseen kukkamyyntiin. Josta äkkiä takaisin, en myyntiin! Pidän kaikesta muusta, mutta en niinkään myyntityöstä. 
Pian pääsee laittamaan omat taimet ja viherkasvit uusiin multiin, nauttimaan pienissä ympyröissä omista harrasteistaan. Eiköhän se riitä.

Loppuun vielä Keljonkankaalla kuvaavamani auringonlasku, jossa kaunis "tulisuihku".
Ilta-ajoina kävimme vielä Valkeakoskella lunastamassa varaamani tuotteen, ettei tarvinnut sunnuntaina lähteä ajelemaan lumisateessa yhtään mihinkään. Niin se ympyrä sulkeutui, kuten miäs sanoi, kun tulimme risteyskohtaan, josta viikkoa aiemmin lähdimme kohti pohjanmaata.