skip to main |
skip to sidebar
Viimonen työssäoppimispäiväni tältä keväältä oli maanantaina.Tänään lauletaan suvivirttä ja virittäydytään kesätunnelmiin jäätävän purevassa kelissä.
Kooste mallitöistä, joita ennätin tehdä työn ohessa.
Virkattu patalappu, valmiista lapusta muokattu ohje.
Tein myös neljä hypistelymuhvia, joita on arvuuteltu säärystimiksi =D
Osan neuloin, osan virkkasin.
Kaikissa muhveissa oli samat langat, suloisesti sekaisin niin laadultaan, kuin väreiltään.
Hypistelyyn keräsin suuria puuhelmiä, nappeja, nauhoja, renkaita, sukkanauhakiinnittimiä.
Onpa mukana yksi suklaayllätyksen kuori, josta tein helistimen.
Virkkasin lenksuja, kierteitä, verkkovirkkausta, kukkasia ja isoäitejä. Enemmän on aina enemmän.
Osa hypisteltävistä on muhvien sisällä, osa ulkopuolella.
Kiinnitin kaikki esineet kunnon solmuin tai nauhoin, ettei osat joudu vahingossakaan suuhun.
Joku tuijottaa?
Väriä, lämpöä ja tunnisteltavaa levottomille käsille.
Kiva projekti, ihana kevät ja ihanat ihmiset!
Miltä teidän työpöytänne näyttää?
Minun näyttää ihan samalta, kuin yläkuvan keittiönpöytä =) Alkaa olla meikäläisen työpisteitä ympäri kämppää, missä vain on tyhjää tilaa. Kohta on aika siirtää kaikki tällainen materiaali laatikoihin ja alkaa nauttimaan kesälomasta, mikä muuten on ihan nurkan takana!
Kyllä sitä jo on ooteltu, on tämä kevät vaan ollut niin kiireistä ja vauhdikasta, että loma tulee tarpeeseen.
Sitä ennen on vielä muutama suorite opintojen suhteen ja yksi kevään koitoksista on ollut tänään, ohjaustoiminnan näytön arviointi.
Eilen vielä puuhastelin yhden työn valmiiksi. Olin etsinyt kirpparilta selkeälinjaista, ajatonta ja mielellään valkoista kuppiparia. En löytäny etsimääni, mutta löysin ehkä sitäkin kauniimman, astian kahdella korvalla ja kauniilla tassilla.
Kaappieni kätköistä etsin vanhan tarjoiluottimen, jonka väänsin muutamalle mutkalle.
Lakkasi kynsilakkakukat useammalla eri värillä. Kukan tausta on lysterinen, päälliosa valkoinen, keskiosassa vaaleanpunaista, vihreää ja valkoista hilettä. Pinta on vielä käsitelty kirkkaalla lakalla.
Minä ja muistini eivät kulje yhdessä, näin käy aina välillä. Olin unohtanut työssäoppimispaikkaani kukkateipin, jolla olin suunnitellut peittäväni taivutetun varren. Minun oli tehtävä uusi suunnitelma, joka mielestäni toimii alkuperäistä paremmin.
Olin ostanut pääsiäisaskarteluja varten silkkisen hortensianoksan, jota en käyttänyt kuitenkaan mihinkään.
Riivin kukinnot irti varrestaan ja pujottelin lakkaamani kukinnot tyhjiksi jääneisiin keskustoihin.
Asettelin kukat kupin pohjaan, leivoslapion varteen ja tassille.
Pujottelin vielä pastellisävyiset helmet heinänvarsiin.
Lautaselle vielä muutama "kastepisara" puolihelmistä ja siinäpä se.
Oman työn arviointi on haasteellista, miten meni niinku omasta mielestäsi? No, tämä työ on kaunis. Tosin näyttöön viedessäni kuppi kupsahti irti tassilta, mutta on uusilla liimoilla kiinnittymässä.
Ja mitenkö se ohjaustoiminnan näytön arviointi meni?
Sain siitä kolmosen.
Samalla sain suoritettua kolme muutakin tutkinnon osaa, joista kaikista kolmonen.
Opiskelut jäävät vähitellen tauolle, mutta jatkuvat syksyllä uusin haastein.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille.
Tässä ne nyt nököttävät!
Kevään kurssin aikaansaannokseni, paperihelmet, joidenka tekemistä oikein odotin. Kaikki se kiire, koulussa, työssäoppimassa, ohjaustoiminnan näytön suunnittelun ja mallitöiden kanssa, kevään juhlat ja ansiotyöt, ne ovat nyt selkiintymässä, kun olen saanut jätettyä portfolioni ajoissa opettajalle, jonka hän toimittaa eteenpäin luettavaksi arvioitsijoille.
Olen myös saanut kirjoitettua tämän jakson oman osuuteni ryhmämme yhteiseen kansioon tallennettavaksi ja saatettua kaikki nämä kokeiluni valmiiksi työksi tai hyväksi suunnitelmaksi mitä näistä nököttäjistä onkaan tulossa.
Jokainen opiskelija otti omakseen jonkin aihepiirin paperista. Minua viehätti eniten helmet, joita voin hyödyntää myös omissa kouruiluissani.
Monen monta kokeilua, tiedonhankintaa, materiaali- ja työkaluhankintoja, että kaikki on valmiina.
Eniten minua itseäni kiinnostaa juurikin koruilu, joten otin esille materiaalini pitkästä aikaa.
Kivi, paperi, sakset
Vihreät pitkulaiset helmet ovat paperista, jossa on miellyttävä mattapinta ja näin ollen helmi on ollut mukava kääräistä kasaan.
Pyöreät helmet ovat kiveä ja saksittua on tuo kaulanauhan rusettiosuus. Korut olen kasannut yhtä korua lukuunottamatta vaijeriin.
Valmis sydänrengas on kaunis jo sellaisenaan, mutta mahdollisuus lisätä jotain omaa siihen mukaan on aina haaste.
Keräilin korupiikkiin muutaman paperihelmen. Kepeyttä kokonaisuuteen antaa ketjut, joiden päihin lisäsin myös helmet.
Kaulanauha on kuvassa lyhyimmillään. Tein nauhojen päihin liukuvat solmut.
Reino Markkulan nuottivihko muuttui pitkäksi kaulanauhaksi ja korvakoruiksi.
Olen sivellyt kaikkiin paperihelmiin kynsilakan, kirkkaana, värillä tai hileillä, kuten nämä nuottipaperit.
Lasihelmet väleihin valikoin mattapintaisina, sen mitä purkeistani löytyi, ettei korusetti kiillä liikaa.
Nauha on tarkoitettu yksinkertaiseksi, mutta kuvassa se on kiepautettu torson ympärille paristi.
Tässä kaulanauhassa olen käyttänyt erään kaupparyhmän kevätlehteä, jossa oli hemaisevan kauniit sivut!
Jo helmiä tehdessäni päätin, että teen näistä korun, mutta tämäpä helmisarja tuotti minulle eniten haastetta. Monta kertaa piti laskea ja suunnitella, että miten tästä piisaa osat, jos en laittaisikaan lasisia välihelmiä nauhaa pidentääkseni kuin yhden.
Lopputulokseen olen itse kovin tyytyväinen. Nauhan pituus on tuupattu torson taakse, että nuo nauhanpäät näkyisivät kuvissa paremmin.
Pujottelin korupiikkeihin helmiä ja vilahtaapa siellä keväällä emalointikurssilla tekemäni pieni vihreä pöllökin.
Tällä suurella renkaalla saa kaulanauhaan lisää näyttävyyttä, tai sitten sen voi jättää vallan pois käytöstä.
Ja sitten nämä nököttäjät. Ne ovat Postisia. Näitä on nyt etsitty, kerätty, pengottu ja luvattu kerätä minulle jatkossakin, että saan tehtyä työni joskus loppuun.
Näistä voisi tehdä oviverhon tai lampunvarjostimen tai ujuttaa helmiksi makrameeseen, tai...
Yhdestä sivusta, mielellään vivahde oranssia, tulee kuusi pidempää helmeä ja kaksi pienempää.
Että aletaas laskemaan, kuinka monta Postista minä tarvisin saadakseni sen oviverhon =)
Mitä ihminen saakaan, kun se alkaa yrittämään?
Nipun papereita, joita kantamalla hartiat painuu syvään kumaraan ja yritys oikaisuun vaatii kovia ponnisteluja. Se vaatii monta aikaista aamua, myöhäistä iltaa ja pitkiä pimeitä öitä. Se vaatii nöyryyttä ja lujaa tahtoa saadaakseen kaiken maksettua.
Meiltä se vaati kymmeniä vuosia, terveyttä ja periksiantamattomuutta. Tahtoa suoritua yksin ja luopumista.
Tänä aikana pystyimme kuitenkin antamaan rahaa lainaksi, maksamaan muidenkin velkaa. Saimme lapsille säästötilit, joista viimeinenkin on lunastettu viime viikolla. Avuksi omaan elämään.
Kun tulin tilalle, oli mukanani lopputili ja vähäiset kapiot. Oli tila, muutama sonni ja kova tahto yrittää.
Yrittäminen maksaa. Oli pakko tehdä kaiken aikaa investointeja, ostetiin ensimmäiset lehmät.
Traktori oli vaihdettava, maat muokattiin ja rakennettiin uusi koti. Nuorin poika käveli tontin pohjalla pienenä taaperona ja "avusti" kaikessa. Nukkui päiväunet traktorissa peltotöiden ajan.
Kodinrakennusta suunnitellessa meillä käytiin laskemassa kulut ja menot, eikä hyvältä näyttänyt.
Tila ei tulisi koskaan tuottamaan niin, että menot peittyisi.
Miäs lähti talon ulkopuolelle töihin toisen lapsen ollessa 9 kk:tta. Minä jäin kotiin lasten kanssa, hoidin navetan, miäs apuna, kun ennätti.
Kun tyttö oli kuukauden vajaan 3- vuotta, olin minäkin 2- vuorotyössä, kuten miäskin. Teimme eri vuoroja, että saimme hoidettua lapset ja karjan. Kolme vuotta ja sitten se loppui. Syksyllä tuli tasan 20-vuotta, kun miäs lähti illaksi pois kotoa ja minä laitoin lehmät autoon.
Kolmannen lapsen synnyttyä olin kotona vuoden, korjautin käteni ensimmäisen kerran. Se oli rasituksen vuoksi aivan tunnoton.
Miäs siirtyi uuteen työpaikkaan, jossa kakskymppinen tuli täyteen tämän kuun alussa.
Minä sain työn tehtaassa, jossa aloitin ensinnä tekemällä pe-su 40 h työviikon. Tytär sai aloittaa kolunsa niin, että olin aina kotona arkisin. Jo puolen vuoden kuluttua työni muuttui todella raskaaksi, sekä fyysisesti, että psyykkisesti 5-vuorojärjestelmäksi.
Keväällä tuli kymmenen vuotta, kun kamelin selkä oli katketa. Kohdalleni osunut paha työtapaturma oli viedä minusta kaiken, voimat, yrittämisen ja suunnan.
Onneksemme saimme lainoillemme maksuttomia vuosia. Edellinen opiskelujaksoni oli yhtä rämpimistä, eikä rahahuolet olisi helpottanut sitä laisinkaan.
Terveys on ollut usein koetuksella, lääkärit tuntevat työtaustamme. Monet rikkonaiset kohdat on korjattu kumpaisellakin.
Yrittäminen on kova juttu! En helposti hermostu, mutta tällä työtaustalla, tekemisellä ja yrittämisellä tiedän, missä ovat minun ja miäheni rajat ja taidot.
Arvostan toisen työtä ja yritteliäisyyttä.
Tätä sanotaan elämäksi!
Äitienpäiväksi saamani kaunis limenvihreä hortensia.