Syksyn värit

Tämän syksyn iltakurssit lasin osalta on saatu päätökseen. Kurssien loppua kohden tuntui alkavan pitkä kiri, kun korona-luvut nousee nousemistaan. Saimme kuitenkin pitää tunnit, eikä meitä vaadittu esittämään passiakaan. Uusien kurssien alkuun ei ole kuin reilu kuukausi ja toiselle kurssille voi alkaa ilmottautumaan jo tänään netin kautta, toisen aika on parin viikon kuluttua.

Oma pyrkimykseni on, että ehtisin käydä kerran viikossa omalla työhuoneella ja tekisin jotain. Tekemistä riittää tai ainakin järjestelemistä huoneessa. Kun pääsen työpöytäni ääreen, aloitan heti. 

Sulattamalla tehtyyn työhön olen tehnyt ensin pohjan kahdesta lasista, sinisen ja oliivinvihreä. Toiseen sulatukseen puut, oksat ja pieni maalisutaisu, linnut.

Kun iltatyö on tauolla, lähdimme heti liikkeelle 😃 No, ei vaineskaan. Mutta sain vihiä edullisista lasimateriaaleista, joista tein netin kautta varauksen ja kävimme hätsysti noutamassa ne eilen töiden jälkeen Hämeenlinnasta. Samalla ajolla kävin katsomassa myös toisen lasiliikkeen tarjonnan ja tein hankintoja. Ihan kaikkea en saanut mitä listallani oli.

Koska nälkä, ajoimme idylliseen Tiirinkosken kahvilaan, jossa söimme maukkaan lämminsavulohivohvelisalaatin. Kuvakollaasi Tiirinkoskelta. 

Vielä ehdimme Toijalan Pellavatehtaaseen ennen sulkeutumista ja sieltä Lahdesjärvelle Pirilän kukkataloon. 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, 

Katosta lattiaan

Nyt se on loppu! Viimeiset kuusi vuotta olemme tehneet kotia sellaisella meiningillä, että huone ja tila kerrallaan aina, kun tilanne on otollinen ja tili suotuisa. Jokainen huone on käyty läpi katosta lattiaan. Maalattu pinnat, seinät, ovet ja paperoitu seinät. Miäs on ollut tässä hommassa mestari! Sisätiloissa ei ole muutettu huonejärjestystä, mutta tiloista on poistettu kaapistoja reilulla kädellä. Tässä on taas olleet pojat suurena apuna, kun suuret kaapit on ulkoistettu.

 

Suurin ja näkyvä muutos tehtiin keväällä, kun pääsimme lopultakin purkamaan keittiön. Olin jo ihan kypsä aloittamaan jälleen kaiken mylläämisen, mutta olen niin onnellinen, että se tehtiin. Vielä kerran oli pakko rykästä, kun makuuhuoneiden lattiat, kaikki 4, pinnoitettiin. Etenimme suunnitelmallisesti tila kerrallaan. Tämä vaihe oli päällä isänpäivänä, kun mainitsin tehneemme tilaa istuimille. Olimme näet jälleen raivonneet yhden huoneen tavarat ympäri kämppää. Vähitellen olen ehtinyt järjestelemään kaiken paikoilleen ja luomaan samalla jouluisen tunnelman.

Viimeisenä neljästä huoneesta, nykyinen tv-huone sai saman vinyylilankun, kuin muutkin huoneet. Tässä huoneessa suurin haaste oli kirjahyllyjen tyhjentäminen. Itse hyllyköt on yllättävän kevyet, vaikka ovatkin umpipuuta. Sain viikonloppuna kannettua loputkin kirjat hyllyyn ja kulunut viikko on mennyt lukemattomien käsityölehtien selaamiseen ja omiin koloihinsa palauttamiseen. 

Kirjastohiiret 💕

Joulun odotukseen

 Huomenna on jo joulukuu! Oo, saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ennakoin hiukan ja avasin tänään kaksi luukkua iki-ihanasta kirjajoulukalenterista, jossa on kokoa ja näköä. Kalenteri on suuri ja se on kaksipuolinen niin, että molemmin puolin löytyy luukkuja avattavaksi.

Jokaisessa luukussa on pieni satukirja ponien seikkailuista. Ponien seikkailu on alkanut jo vuonna 1981, eli menossa on neljäs ponisukupolvi. Pastellisävyiset söpöläiset ovat vedonneet lapsiin useamman vuosikymmenen ajan.

Pienet kirjat ovat värikylläisiä. Ne ovat itsenäisiä kirjasia, lyhyitä tarinoita yhteisiin lukuhetkiin tai iltasaduksi.

Vaikka avasin jo kaksi luukkua, odotan malttamattomana mitä tytöt tuumaa, kun avaamme yhdessä loput luukut. 

Tässä kalenterissa on kaikille kolmelle omia satuhetkiä, vaikka vaihtareiksi. Jokaisen luukun avaaminen tuo joulunodotuksen perheen pienimmille hiukan jännemmäksi, ainakin satujen muodossa.

Arvostelukappale

Melkoista menoa

 Vaikka isänpäivästä on jo tovi, palataan hiukan ajassa takaisin ja tallennetaan tämäkin viikonloppu muistoihin.

Kattaus tehtiin kahtena päivänä, kun kaikki eivät päässeet tulemaan yhtäaikaa. Tyttären ja humun perhe kävi lauantaina, nuorimman sunnuntaina. 

On aina yhtä mukavaa, kun ovesta kuuluu moi ja porukka kokoontuu yhteen. Arki on aina niin kiireistä, että emme ehdi viikolla tapaamaan. 

Viikonloppuun panostimme tekemällä tilaa istuimille ja nostimme tyttöjen lelut helposti leikittäväksi. Pienen ujostelun jälkeen hymy on jo herkässä.

Humun oma juhlapäivä on juurikin ennen isänpäivää. Hän teki miähestä isän. Välillä nämä kaksi juhlapäivää osuu sunnuntaille. 

Tarjoilussa mietimme taas maukkaan, kaikille maistuvan ja helposti valmistettavan aterian. 

Otamme aina huomioon mahdollisimman hyvin jokaisen mieltymyksen niin, että jokaiselle on jotain. 

Raikas salaatti ja täytetyt jauheliharullat.

Kahvihetkeen joulutorttuja ja pientä makeaa.

Molempina päivinä oli sama setti ja viikolla rääppiäiset nautittiin työn lomassa.

Tytöt pääsivät vaarin uuden traktorin kyytiin. Jokainen pääsi myös ajamaan. Vanessa puuttuu kuvasta, mutta myös hän oli mukana ajossa.

Vilja kypsyy

9.11.2021

Jotkut päivät alkavat kauniimmin, kuin toiset. Eläköön erilaisuus!

Tykkään kuvata takapihan muuttuvaa maisemaa. Ihan parasta olisi, jos voisi vain lähteä liikenteeseen, pysähtyä minne vaan ja kuvata. Tänään olimme kotona, pekkaspäivä. 

Mikä rauha ja seesteisyys.

Kuvasin kasvarilla muutaman valmistuneen lasityön, joista teen jokaisesta erillisen päivityksen.

Jos joku näistä töistä miellyttää sinua ja haluaisit lunastaa sen itsellesi, ota yhteyttä.

Valon määrä ja suunta muuttaa työn ilmettä. Tässä työssä olen käyttänyt kolmea eri väriä pohjalasiin. 

Yksinkertaista ja simppeliä.

Poljentovirheet

 En varsinaisesti voi sanoa, että olen aina tietoinen missä tämäkin peitto on ollut, mutta kun sitä oikein syksyn mittaan aloin etsimään, niin löytyihän se. Se oli viety työhuoneelle jonkun remonttivaiheen jaloista ja sinne se oli jäänyt ties kuinka pitkäksi aikaa, kun en oikein osannut sitä kaivatakkaan. Monasti olen manannut työhuoneen kokoa, kun sinne mahtuu yhden asunnon verran tavaraa ja sitä siellä on! Ihan kaikki ei ole meidän ja niille mitä ei kuulu meidän omistaa, anon aika ajoin poistamislupaa.

Tämän peiton aloitussanat on lausuttu vuonna 2014. Tai niillä main. Ihan itse olen lankakaupoilla käynyt ja harkiten langat tarpeeseen ostanut. Mikä lie se tarve on ollut, kun kiirettä valmistumiseen ei ole ollutkaan?

Huomaa penkki sängyn päädyssä. Mummolan peruja.

Työn koko on n.2 x2 m

Se painaa 2, 3 kg

Käyttämäni lanka

Viking Vilma, konepestävä.

75 % Villa, 25 % pa.

Kun tämä lopultakin valmistui, oli olo ihan jees. Paitsi.

Siihen jäi ne virheet. Toisaalta se ei lämmityksessä haittaa laisinkaan ja jos jotain häiritsee, suu suppuun. Ne on jo nähty!

Kirjovirkkaaminen on mukavaa. Virkkasin kolmella langalla, joista yksi kulki kerroksen mukana vapaana ja kaksi lankaa vuorotteli kuviota. 

Jätin vapaana kulkevan langan tarpeeksi löysälle, ettei se kiristä valmista pintaa. Toisin paikoin se jäi liiankin löysälle, kun se nousi näkyviin pestyäni valmiin peiton.

Jos nyt tekisin toisin, ottaisin väreiksi mustan, harmaan ja valkoisen.

Kuvatessani peittoa, ylläni lensi useampi joutsenparvi.