Toimela

Kuvan kukkasella ei ole mitään tekemistä tämän päivityksen kanssa, mutta jokaisessa päivityksessä pitää olla jotain nättiä niin kukkanen saa sitten sen nätin viran.

Lopultakin pääsen päivittämään tämän kesän toisen isomman prokkiksen, joka on odottanut vuoroaan vaikka kuinka ja kauan. Jos aloitetaan ihan alusta, on vuosi 2000 ja meidän on saatava paikka painevesisäiliölle, kun navetta on ollut kylmillään jo muutaman vuoden ja siellä ollut painevesisäiliö täytyisi saada uuteen paikkaan ennen navetan purkua. Muistan, että olimme mattorannalla lasten kanssa, kun mietimme miten meidän rahkeet riittää lisälainanottoon ja kuinka sekin saadaan ikinä maksettua pois. 

Niin vain otimme uuden lainan ja miäs rakensi Toimelan, joka on nykyään minun työhuoneeni, TEELASI.

Tämä rakennus on tehty uretaanielementeistä, oman työpaikan materiaalista mahdollisimman halvalla. Pintaan on laitettu vuorilaudoitus ja punamulta, joka sekin oli jo nähnyt parhaat päivänsä. 

Nuorimmainen, joka oli n.3 v rakennuksen noustessa tontille, oli omalla kesälomallaan kahtena päivänä apuna ja niin rakennus sai uuden värin pintaansa. Nuorin, Milo ja miäs oli hyvä kolmikko ja kun taivas ei syytänyt kaiken aikaa vettä niskaan, niin maalikin pysyi hyvin seinässä. 

Ihan tällä ei vielä rakennus ehostunut, vaan laitoin ukaasin, että nyt viimeistään aluslaudoitukset on tehtävä, kun kaikki nämä vuodet lappeen aluset ovat olleet tyhjillään. Miäs teki omaan verstaaseen maalaustelineet, maalasi pitkää lautaa ja kiinnitti ne itekseen kesän edetessä kauttaaltaan. 

Samalla rymyämisellä päätyjen laudoitukset uusittiin ja pellitettiin. Myös ikkunoihin laitettiin ikkunapellit. 

Eikä tässä vielä kaikki. Sokkelit slammattiin niiltä osin, kun ne on näkyvissä ja toinen pystyi konttaamaan. Itäpäädyssä on korkea lecaharkkoseinä kiristänyt silmiäni jo vuosia, mutta nyt viherkasvuston jätettyä hyvästit tälle kesälle, kestän katsoa seinäpintaa silmät auki!

Ja välillä kukkasiin

Meidän pihaamme on kutsuttu puistopuutarhaksi, kuulostaa kivalta.

Kukkaset on iso osa kesäämme ja niiden hoitamiseen menee paljon aikaa. 

Silti ehdimme välillä käymään jossain ja mikä parasta huoltamaan olemassa olevaa.

Jatkuu

Seurattuani useamman kauden Puutarhakausi-ohjelmaa niin sain hyvän ahaa-idean jonka halusin ehdottomasti käytettävän/ tehtävän tähän rakennukseen. Nimittäin, ikkunaluukut!

Tästä rakennuksesta on puuttunut se jokin ja nyt ne on siinä niin kuin ne olisi aina olleet. Länsipäädyssä on korkea ikkuna alatuuletusluukulla, jonka vuoksi tähän päätyyn tehtiin korkeammat luukut versus etupihalle.

Hässäkästä ja järjestyksestä ni väliä, kun vain sain nähdä tämän valmiina työpäiväni jälkeen.

Luukut on tehty ohuesta laudasta, jolloin näissä ei ole paljon painoa/luukku. 

Näitä ei ole tarkoitus koskaan laittaa ikkunoiden eteen suojaksi, joten niiden kiinnitys on kiinteä.

Vanhoista ikkunoista on hyödynnetty kiinnityshaat.

Uutena ostettiin saranat.

Nythän minä ihan kompastun jalkoihini, kun katselen ympärilleni. Näkymä on puhdas ja raikas. Jonkin verran huone vaatii vielä viimeistelyä, mutta isoimmat työt on nyt tehty, kun koko rakennus on saatu siivottua kesän aikana.

Olen tai olemme erittäin tyytyväisiä, että yksi prokkis on taas saatu maaliin

Terhi

Lasia

Tämä kranssi on yksi luottomalleistani, joka onnistuu aina kuin neulotut sukat samalla silmukkamäärällä tai pikkupullat hyvällä säällä =)

Tällä kranssilla muistimme ystäväämme, joka täyttää pyöreitä myöhemmin syksyllä.

Valitsin työhön vihreän eri sävyjä.

Samalla olen valinnut lilan sävyjä, joita olen käynyt työstämässä aina ehtiessäni.

Valmiina se on pastellisen herkkä.

Valmis työ on halk. n.31 cm.

Vaaleanpunaisessa on utuisen kauniit sävyt ja huurteiset puolipallot.

Ilta-auringon säteet

Syksyiset värit

Nämä kranssit myyn 75 €/ kpl + mahd.pk

Marjapuuron sävyinen on vielä vaiheessa. Tämäkin on myynissä.

Tässä näkyy hyvin lasien eri sävyt ja aina halutessaan voi tiedustella oman mieltymyksen mukaiset sävyt.

Terhi

Kasvarilla

Halusin työhuoneeni pöydän siirrettävän ikkunan eteen niin, että voin välillä katsella puutarhaan kasvareiden välistä. Näin alkusyksystä on vielä paljon kaunista katsottavaa, värejä ja valoja. 

Hortensia on vaihtanut värinsä pinkkiin, niin upea kukinto!

Näitä energisoivia värejä, onnistumisia ja hyvää kasvua on ilo katsella. 

Puutarhassa on puuhasteltu taas. Alkukesän suunnitelma oli saada vanhempi kasvari remontin alle, mutta se jää kyllä nyt vaiheeseen. Teimme pientä yhteenlaskua toteutuksen osalta ja päädyimme yksissä tuumin ottamaan aikalisän. Minun täytyy saada tehdä ensin esivalmisteluja, että homma saadaan kerrasta onnistumaan ja mieluiten helposti kuin vaikeimman kautta. 

Mutta se ei ole mikään hidaste laittaa kasvustoa ojennukseen, kun kasvu on hurjaa. 

30.6.2026 on Suomessa soitettu viimeinen valtakunnallisen operaattorin lankapuhelu. Mutta jostain syystä minulle tuli mieleeni, että onko meille nyt kuitenkin asennettu uudet linjalangat, kun tulin töistä kotiin.

Lankaa, siis vaijeria, risteili sinne tänne kasvareiden välissä ja lisää asennettiin, kun sitä oli vielä jäljellä. 

Tarkoituksena on saada villiviini ylös ja varsinkin ulos vanhasta huoneesta johon se on tunkenut itsensä varsin nopeasti ja vahvalla rungolla rikkoen seinälaidoitusta. Katosta on poistettu yksi kennolevy operaation ajaksi.

Idea tähän köynnöksen asetteluun on tullut Tallinnasta Pierre Suklaakahvilan sisäpihalta, jossa olemme useasti käyneet nauttimassa maittavat herkut. Linkin takaa löytyy kuvia verheästä kasvustosta jota mekin nyt tavoittelemme. 

Viksu olisi testannut auringonvarjon ja vaijerin korkeuden, mutta nyt on menty mutulla ja sehän toimii! Molemmat mahtuu olemaan ja liikkumaan. 

Tästä on vielä pitkä matka vihreään kattoon, mutta tämän kesän kasvuvauhti kun toistuu peräkkäisinä kasvukausina, niin johan saamme olla kohta viidakkoveitsiemme kanssa toisessa päässä kurittamassa kasvua.

Vaijerien lomassa on 25 m pituinen verkkovirralla toimiva led-valosarja, joka on jo laitettu iltojen iloksi toimimaan.

Otin kesällä kukkapenkistä pienen pienen koristeapilan kasvamaan ruukkuun. Oli virhe laittaa se perennapenkkiin, jossa kasvua oli pakko rajoittaa. 

Ruukkuistutuksessa siitä on tullut kaunis pieni viherrys, joka on nyt saanut jo syysvärin. Vapaasti putoava kasvu on kevyt ja rento.

Terhi

Syksyn merkit

Yksi kylmä aamuyö sai meidät vauhtiin ja peittelemään arat kasvustot. Osa kukinnoista on nyt vasta nuppuvaiheessa, esim. auringonkukat. Nämä on niin ihanat väripilkut pitkine varsineen. Pörriäisetkin tykkää. Jätän näiden kukintojen siemenet tarjolle niin, että linnut pääsevät syömään siemenet. Tosin osan voisin kerätä talteen ensi kesän kukintoja varten.

Kylvin keväällä useampaa eri lajiketta joista osa oli niitä pitkiä, osa hyvin maltillisia. Täytyy sanoa, että näitä on palvottu, kylvökset on peitelty, etteivät linnut syöneet siemeniä. Vettä on kannettu kannuittain, näitä on tuettu ja pariin kertaan suojattu kylmältä. Haastetta peitellä kolmatta metriä korkeita hujoppeja.

Siksi näistä voidaan iloita pitkälle syksyyn ihan kotipihassa.

Rupsahda rauhassa.

Lisää on tulossa.

Taidan tallentaa näiden värit lasille.

Muratti on näyttänyt syysvärin koko kesän. Tämän talvettaminen kellarissa on aina niin ja näin. Nyt se on jo nostettu suojaan lappeen alle, että vesi saadaan kasvin käyttöön vielä ulkoiluvaiheessa.

Pihlajat on olleet monta  vuotta ilman marjoja, mutta nyt niitä on. 

Mutta missä on linnut? Vielä ei ole tarvis syödä talvivarastoja, mutta olen ihmetellyt pihalintujen vähäisyyttä.

Tämä daalia kuuluu niihin löytöihin, joita tein keväällä paikallisessa Hankkijassa, joka loppui kylältä. Juurakot olivat edulliset, mutta niin elinvoimaiset.

En tehnyt esikasvatusta, vaan istutin kaikki juurakot suoraan maahan. Vähän niille piti muistaa kantaa vettä. Nämä kukkivat väreissä valkoinen, punainen ja oranssi.

Syyskuu on alkanut kovin sateisissa merkeissä. Jos nyt ei just sada niin kohta kuitenkin. Työmatkalla kuvattu, odotettavissa kotipihassa kaatavaa vesisadetta =)

Pienen pienistä valopisaroista on otettava kaikki ilo, kuten aamuinen sumu, joka on hetken kuluttua hälvennyt ja taivas on tumman pilven peitossa. 

Kotiportailta kuvattu kesken aamupuuron, 

Terhi