Kurpitsaviikot Mathildedal

Ruukkikylissä on mukava käydä katsomassa historian havinaa. Miten ennen on eletty ja tehty töitä ja miten ihmeessä ne paikat on valikoituneet. Miten ne ovat löytyneet, kuinka sinne on kuljettu ja saatu tuotteet valmistettua. 

Kauas on pitkä matka. Olen aina miettinyt miten ihmeessä kotimaanmatkailun perillepääsyyn pitää varata vuorokausi aikaa, vaikka etäisyyttä on vain muutamia tunteja. Siksi, että matkalle on suunniteltu monta pysähdystä.

Miten ohikiitävän hetken voi pysäyttää, peruuttaa ja ottaa hetki aikaa ja tallentaa näkemänsä.

Nähdä metsä puilta ja hengittää syvään ja rauhallisesti.

Ja kohta oletkin jo takaisin vilkasliikenteisellä tiellä. Se oli se hetki. Ensimmäinen kohde on Desing Hill. Täällä näkee kerralla useamman kotimaisen brändin tuotteet ja tuoreet herkut. On hyvä päästä välillä jaloittelemaan ja silmäilemään mitä ihanuuksia pöydät notkuvat. Oma ostoskorini täyttyi askistarpeilla.

Eikä mennyt pitkälti aikaa seuraavaan pysähdykseen, kun olimme jo Mathildedalin ruukkikylässä. 

Seurannassani on muitakin ruukkikyliä, mutta tässä kylässä on paljon kivaa nähtävää. Eikä me käyty täällä nyt ensimmäistä kertaa. Tulimme katsomaan Kauhujen pihaa, joka on Ravintola Terhon sisäpihalla. 

Auringon paistaessa ei paikka pelota vanhempaa kulkijaa =)

Täällä on panostettu isosti.

Kutsuvat istuinryhmät

Esiintymislavan rekvisiittaa

Hieman lähemmin

Valokuvaboksi

Yksityiskohtia

Kakkakyttä ei tykkäis näkemästään

Tutunnäköinen nukke. Minulla on samanlainen, mutta sen hiukset ovat kokeneet terävät sakset.

Ihan päätön juttu!

Sinne menossa

ja nyt jo ihan homeessa.

Niin paljon katsottavaa,

että sisäänheittäjä jäi mennessä kuvaamatta.

Emme jääneet paistamaan vaahtiksia nuotiolle, oli hiukan jonoa lapsiperheiden kesken.

Tämä kohde oli minusta hyvin onnistunut. Monipuolinen, paljon tapahtui sisäpihan eri puolilla.

Jatkoimme ajoamme ja päädyimme rannalle. Auto parkkiin ja kierrokselle. Täällä on laajalti kurpitsakoristeita, syksyisiä elementtejä ja kivasti panostettu teemaan.

Veden äänen kuullessaan voi odottaa näkevänsä jotain idyllistä. Ja niinhän se oli. Pyörät ne pyörii ympäri, ympäri...

Paikan teema kummitukset ja muut oudot näyt tuli vastaan kävellessämme loivaa mäkeä ylöspäin. 

Lautturi

Punaisenaan kiiluvat silmät heijastuvat vedenpintaan.

Yläjuoksulla saattoi tuntea jonkun katsovan sinun ohikulkuasi. 

Täältä olen tilannut yhdet neuletakkilangat.

Ken uskoo kummituksiin? Tästä se alkaa, kylmä ja musta vesi...

Tässä tilassa on hyödynnetty hienosti tilan korkeutta, vanhoja koneita ja ajoneuvoja.

Liiketunnistimia ja kierrätystä.

Nukkuiko tuolla joku?

Rakennuksen alla kulkee virtaava vesi, joka pitää tilan kylmänä ja kosteana.

Meri-Teijo

Hämärässä tilassa ei voi koskaan olla täysin varma, liikkuuko täällä joku.

Huom! Valtava hämis verkkoineen. 

Hui!

Kirkkokuoro ja joku takapiru.

Aika luiseva kuoronjohtaja.

Tämä heppu ainakin eli ja hengitti. 

Entäs nämä?

Tosi hämyisää

Keitinlientä

Vanha puimakone

Paikalla on koko ajan paljon väkeä. Tilaa ei ole paljon toistaan väistellä. Väenpaljoudesta huolimatta sain otettua kuvat vähin äänin, mutta miten minun kenkäni tuli kuviin arkkua avatessa =)

Nappaako?

Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Vielä ehtii käymään.

Olihan kierros!

Kiersimme myös rantsun ja kävimme laiturilla. 

Tähän aikaan vuodesta vesi on jo kylmää, talviuimareille ihan liian lämmintä.

Joku pertti polunvarrella.

Pidän siitä, että hommaan on panostettu. Puskissa oli piiloissaan muutama pelle, keinussakin istui tyhjentyneen ilmapallonsa kanssa yksi. 

Heikkohermoisille on kivoja kävelypolkuja.

Toki voihan täälläkin joku tulla ihan iholle.

Näkyykö siinä sukanvarsi?

Täällä ainakin näkyy. Lasten kummitushuone.

Käykää tekin katsomassa millä panostuksella on paikalle luotu kummitusteema. 

Terhi