sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Sano se sukkasin


 Kati Rahikaisen onnittelusukat, Sano se sukkasin, kirja täynnä vuoden jokaiseen juhlaan sopivia juhlavia sukanmalleja, kuten syntymäpäivät, pääsiäinen, häät, konfirmointi, halloween, joulu ym.

Kirjoneulesukissa on upeita ja tadokkaita kuvioita koko perheen käpäliin. Ohjeita on helppo muuttaa pohkeeseen sopivaksi, kun sukkien takana kulkevan silmukkarivin molemmin puolin voi lisätä silmukoita ja kaventaa ne pois ennen kantapäätä. 
Kirjoneulekuviot on selkeitä, vaikka kaikki ei nyt ihan tv:n ääressä seurattavia. Osa ohjeista on helpompia.

Syysmorsiamen sukat. Voisin haluta omiin koipeliini.
Ystävänpäiväsukat koko perheelle. 
Lemmen viemää, ihanan jäätävät värit. Ihailen loppuun asti mietittyjä kuvioita ja näissäkin sukissa on kaunis pohjakuvio. Tämä on haasteellinen malli.
Näissä sukissa on käytetty kahta kirjavaa lankaa ja kuinka meheviltä ne näyttääkään!
Pöllö, viisauden symboli on huikaisevan kaunis. Mietin jo millä väreillä tämäkin pari olisi kiva neuloa.
Jouluisissa sukissa on takana kaunis kaksivärinen palmikko ja miehelle hillitympi kuusimetsäsukat.
Kirjan lopussa on ohjeet erilaisille kantapäille ja kärkikavennuksille.



perjantai 10. syyskuuta 2021

Talven tuiskuihin

 Olen lopultakin saanut neulottua lähes kaikki vahvemmat pätkärääkätyt lankani pois. Sukkia, sukkia, sukkia ja vielä kerran, sukkia. On ollut ihana alkaa etsimään jotain vähän ohuempaa lankaa ja saada langat, tarpeet ja ideat kohtaamaan. Tässä neulesetissä käytin Schoppelin Laceballin ruskeaa lankaa, jota minulla oli 2 x 100 gr, 800 m  kerä. Neuloin langan kahdelta kerältä, eli se sai tehdä oman sekoituksensa. 

Lapasiin käytin keränjämiä, kaksinkertaisena, Viking Babyull. Tyttösien neuleista jääneitä eri värierien jämät upposivat hyvin näihin neuleisiin.
Pipassa oli sama sekoitus, kuin lapasissa, mutta yksivärinen ruskea on Filcolana Arwetta, joka on 80 % merinovilla, 20 % nylon. Ommuute pehmeet. 
Samaa Arwettaa on tuubihuivin valkoinen ja ruskea. Aloitin neulomisen huivista ja kun ruskeaa lankaa riitti ja riitti, tein siitä sitten nämä kaikki. Luonnonvalkoisen sävyerot on niin pientä, että hyvin passaa. 
Pipan tupsun tein tupsukehikolla, jolla saa siististi ja nopeasti kieputeltua usemmankin tupsun. Kirjoneuleen ohje on alla olevasta kirjasta.


torstai 9. syyskuuta 2021

Villit vanttuut & vallattomat villasukat

 Lumi Karmitsan kolmas neulekirja on ihanaa väri-ilottelua ja rohkeaa värien käyttöä. Selkeitä kuvioita, haastavia malleja. Kirjan takasivulla on sana riemastuttava, ja sitä tämä kirja on. Tästä kirjasta saa hyvänmielen, niin mainioita kuvioita on suunniteltu niin sukkiin, kuin lapasiin.

Kuvasin muutaman mallin, ilman paremmuusjärjestystä, jotka viehätti itseäni taituudulle ja valituilla väreillä. 
Suloinen kauris on neulottu, mutta valkoiset ja tummat kohdat silmukoidaan jälkikäteen. 
Vaikka en ole mikään heppatyttö, niin nämä sukat vetoaa minuun. Pienet yksityiskohdat, latvialainen punos sukanvarressa on kaunis lisä.
Kirjassa on 18 upeaa ohjetta, joista voisi aloittaa ihan mitä vaan! Lankojen hankinta ei ole kovin monimutkaista, useimpia saa ihan helposti vaikka netin kautta.
Vaikka en mitään järjestystä määritellyt, niin nämä Taikakettusukat ja niihin mätsäävät lapaset on ehdittävä neulomaan jossain vaiheessa. Taidokkaasti suunnitellut neuleet.
Naapuri kertoi, että viikonloppuna ketunpoikanen kulki pitkään tietä pitkin, poiketen reunalta toiselle. Kävi pihassamme, poikkesi suulin takana ja jatkoi matkaansa.
Lähes kaikissa malleissa on useampi väri samassa työssä. Nämä kahdella värillä neulotut sukat on ihanat ja nämä ei ole ainoat.

Amigot, eli meksikolaishenkiset sukat. 
Lapasissa on monta kivaa kuviomallia, kosiomatkalapaset, ja niihin sopivat sukat. 
Tuutilullaa on upea kirjoneule. Kissankäpälä silmukoidaan lopuksi peiton päälle. Tämä on tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia. Nämä ja monta muuta upeaa neuletta on suunniteltu koossa nainen tai jalankoko 38.



tiistai 7. syyskuuta 2021

Syksyinen neulesetti

 Syksy näkyy jo niin monin eri tavoin. Kesäloma on kaukainen muisto, vaikka ei siitä ole kuin muutama viikko, kun palasimme takaisin töihin. Eilen alkoi syksyn iltakurssini ja loppuviikosta toinen. Tämä on jo 9. kerta, kun aloitin lasin parissa. Oli kiva palata takaisin työtilaan, kun keväällä emme saaneet kokoontua. Oma neulesyksyni on ollut läsnä koko kesän ja alkusyksyn. Kaikki neuleeni on paksuja villaneuleita ja kuten nämä, paksuhkoa kirjoneuletta.

Tuubihuivi, ei persiinlämmitin, on juurikin kertaalleen kaulan ympärille pujotettava huivi. Neulos on notkea, mukavan lämmin ja miellyttävän pehmeä.
Samaan settiin neuloin rannekkeet, joilla saan lisälämpöä tai lisukkeet kaupassa käyntiin. Joissakin kaupoissa kylmähyllyillä käynti on melkoisen arktista.
Olin aikeissa neuloa myös pipan tai pannan, mutta purin silmukat, kun minulla on sävyyn sopiva valmispipa tai neulomani solmupanta. Käyttämäni langat on ylimmässä kuvassa. Tummanvihreän langan vyöte on eksynyt lankakerästä, mutta lisään tiedon, jos se löytyy jostain.
Kirjoneulekuvion olen ottanut tästä kirjasta, jossa on kauniita muutaman silmukan kirjoneuleohjeita.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Kukkatolppa

 Kotikylän kukkapelto kukoistaa jälleen! Jo toistamiseen haimme kimpun viikonlopuksi ja hyvät kukat poimimmekin, kun ensimmäiset jaksoivat kukkia koko viikon. Maljakon vesi oli aika töpäkkä, mutta ison sitomattoman kimpun uudelleen asetteluun en alkanut, vaan lisäsin vain vettä joka päivä. Näissä kukissa ei käyskentele öttiäisiä, joten saavat ilahduttaa keittiössä.

Sain nuorimman noutamaan nettilöytöni. Olen pitkään etsinyt kukkatolppaa, joka miellyttää silmää, on uudelleen maaalattavissa ja hinta miellyttää. 
Miäs hipaisi tolpan pinnan puhtaaksi ja minä pääsin maalaamaan. Olen käyttänyt tässä työssä kalkkimaalia, jotka on jääneet joulukyläaskarteluistani. Jeanne d'arc Living Vintage Paint maalit on riitoisia ja paljon eri sävyjä, joita voi vielä sekoitella toisen sävyn kanssa. Kaavin purkkien pohjia ja pohjamaalasin työn. 
Työhuoneella on hyvä työskennellä, kun on tilaa ja se on niin väliä jos vähän sotkee. 
Maalasin kukkatolpan kahteen kertaan, yltä, alta ja välistä, niin ei pilkota alkuperäinen väri mistään kuvakulmasta. Viimeistellympi. Kympin löydöksi aivan ihana!
Tämä on just passeli peikonlehden nostoon viereiseltä tasolta. En yhtään pistä pahakseni, jos vielä löytäisin kolmannenkin tolpan. Kakkosen näkee tästä. Hetken olin aikeissa maalata tämän uusimman vaaleanpunaiseksi, mutta päädyin valkoiseen useammasta syystä. Tarvin niitä punaisen sävyjä toiseen projektiin, ja loputhan voin käyttää sitten, jos löydän seuraavan tolpan.
Lähestyvä pimeä kausi vaatii taas akropaattisia liikesarjoja, että kaikki kasvit saavat valoa. Viime yö oli kovin kalsea, kun seiskalta aamulla ei ollut kuin asteen verran lämpöä, pimeääkin, mutta päivä on aurinkoinen ja lämpökin palaamassa jälleen.


sunnuntai 29. elokuuta 2021

Loppukesän puutarhakierros

 Muutamana aamuna on jo saatu kokea kesäaamujen katoava lämpö. Pakko laittaa hansikasta käteen ja kaulahuivia nassulle, kun kylmä pakkaa takin alle. Vielä ei olla halla-aamuissa, mutta kannoimme jo kaikki sisäkukat takaisin pirtille. Kesä on tuntunut pitkältä, mutta toisaalta. Se meni nopeasti. Nyt nautitaan alkusyksyn lämpimistä, aurinkoisista päivistä.

En ole varsinaisesti aloittanut vielä puutarhan syystöitä, mutta poimin taas talteen unikoiden siemenkotia ensi kesän kylvöihin. Kuivuessaan nämä on ihan siistejä, ei pöllytä, eikä helposti aukea. Siemenpallukan vihreys katoaa n.viikossa.
Poimin saippuakukkia, niin kauniin hempeitä ja vei ne samantein ulos kukkimaan. Mikä mahdoton määrä öttiäisiä! Olen sitä mieltä, että kesäkukat ulkona ja leikkokukat kaupasta. Tämäkin perenna on vallannut kukkamaassa ison alueen, lähinnä kaatumalla muiden päälle.
Heinäsirkkojen sirinä on jo vaiennut. Vielä saattaa lämpimänä päivänä nähdä muutamia, mutta nekin pomppii pikaisesti edeltä pakoon. Terassin ovella oli yksi yksilö pyrkimässä sisälle.
Olen poiminut punaisia viinimarjoja heinäkuun alusta alkaen. Pakastan marjat kokonaisena, mutta en terttuina. Tuoremarjat poimitaan suoraan puskista puuron ja jukurtin lisukkeeksi. Sato on ollut tänä vuonna ihan valtava! Minulla on edelleen poimimatta reilun neljä puskaa. 
Viljojen puinnit on lähipelloilta ohi. Sade jaksottaa työskentelyn. Viime viikkoina vettä on tullut niin paljon, että pihatöihinkään ei ole ollut mitään asiaa. Kahtena päivänä vesimittarin lukema oli 45 ml ja se rikkoikin kunnan runkovesiputken.
Puista pudonnutta satoa on kannettu pihanperälle. Raaka omena ei maistu hyvälle, mutta pakko on sitäkin hetki pureskella. Onneksi puissa on vielä kypsyviäkin, kuten päärynää. 
Leikkasimme viikolla vielä yhden omenapuun, lähde tai jää periaatteella. Puu kasvattaa jatkuvasti vesiversoa, leikkaan sen sitten keväällä, kesällä tai syksyllä. Se on niin kauhea pallo, ettei tuota juurikaan mitään. Annoin sille nämä kaksi vaihtoehtoa ja nyt katsotaan miten se selviää talvesta. En ollut mitenkään helläkätinen.
Suurimmassa osassa kasvustoa on jo heinäkuussa ollut syksyn sävyt. Huomasin, että pieni särkynytsydän delas, mutta sateiden jälkeen aloitti uuden kasvuston, kuin kevät olisi toistamiseen.
Kurpitsa ei ole tuottanut tänä kesänä edellisvuosien tapaan juurikaan mitään. Kasvusto on suuri, mutta odotellaan nyt pakkasiin asti. Tämäkin yksilö kasvaa ihan etuovella, kiitos miähen, joka kylvi rikkoontuneen housuntaskun kautta näitä jyviä pitkin pihaa. 
Maitolaiturilla huovinkukka
ja daalia. 
Suuri, näyttävä kukinto pysyy hyvin pystyssä ohiajavien autojen ja koneiden pyyhältäessä ohi.
Lisää sipulikukkia.
Pysähdy hetkeksi, anna sen laskeutua ja kuvaa. Tämä on ollut oikea perhoskesä.
Salkoruusu

Sinipallo-ohdake
Vielä kukkii sitkeimmät unikot
Hortesia
Vielä on aikaa tehdä uudistuksia ensi vuotta ajatellen. Meillä oli eilen kaivuri useamman tunnin tekemässä muutoksia pihaan.