Nimenantolahja

 Käytin joulun välipäivät neulomiseen. Loppiaisena vauvan juhlapäivänä halusimme viedä itse tehdyn lahjan tavan mukaan. Olin ostanut langat valmiiksi, ei täytynyt kuin aloittaa. Minulla oli viime vuonna mahdottoman monta pyrähdystä niin päiväksi, kuin illaksi, muutama tilaustyö ja loput onkin selitystä miksi tämäkin jäi ihan viime tippaan. Oli ihana neuloa se muutama päivä ennen töiden alkua. 10 päivän aikana sain valmiiksi yhden haalarin, yhden pipan ja parin sukkia. 

Ohje haalariin, 21, ja pipaan, 24, löytyy Novita 4/2022 talvi lehdestä.

Neuloin koon 74, sillä tiedän pojalla olevan neuleita tälle talvelle. Lanka on ohjeen mukaan Wonder Wool 100% villa, sekä Tuuli Säde, mohair ja viskoosi. 

Huppua neuloessani en tajunnut ohjetta, mutta zoomailin kuvaa ja päättelin sen menevän juuri niin kuin sen tein. Palmikot tuo ihanaa muhkeutta molempiin neuleisiin. Haalarin napit on taas laatikkoni aarteita, laitetaan mitä löydetään. 

Ulkona, harmaan iltapäivän harmaudessa en saanut näppelöityä kameraani säätöjä kohdilleen, mutta nuo nipussa olevat neuleet on oikeat värit. Huomaa neuleiden alta pilkottava kortti, siinä on pesuohjeet liitetty mukaan.

Ehdin neulomaan juhlaa edeltävänä päivänä yhden sukan ja juhlapäivän aamuna toisen. Sitten olikin laitettava paketti kiinni.

Lankavalinta tälle parille.

Täydensin settiä vielä toisellakin sukkaparilla. Näihin tein myös tupsut, mutta nyt pienimmällä laitteellani.

Koko settiin neuloin vielä kahdet peukuttomat lapaset ja sain käytettyä kaikki tätä työtä varten ostamani langat.

Korttiaskartelu sujui keittiönpöydän kulmalla. Vähän sitä, tuolta näitä, leimat, teipit ja vot!

Joulukuun Sukkaboksi

 Minulla on jäänyt tekemättä viimeisen Novitan Sukkaboksin sisällön päivitys. Johonkin juhlahumun, kiireen ja joulun jalkoihin on jäänyt varmasti jotain muutakin. Että itse muistaisin mitä minkäkin laatikon mukana on saanut, on kiva tallentaa ne kaikki tänne muistiin. 

Vuosi meni nopeasti, kun kuusi erilaista sukkaohjetta lankoineen ja oheismateriaaleineen oli saatu. Olin ihan innoissani kaikista ohjeista, vaikka en ehtinyt neulomaan kuin yhden parin. Miten niinmukakiire!!?? Muutoin neuloin 15 muut sukat.

Kun sain tietää, että tälle vuodelle on tulossa samanlainen mahdollisuus tilata uusi boksi, sukkamestari, halusin osallistua myös tähän. Siinä sitä olikin tekemistä, nettikauppa tökki todella pahasti, kun aiemmin tilanneilla oli 72 tunnin etumatka uuteen boksiin. Lopulta, kun kolmatta päivää päivitin, klikkailin, kirosin ja tuskailin, tilaus meni läpi! Oli ihan äimänä. Kyllä se lukee sähköpostissa, olet tilannut Novitan Sukkaboksin, joulukuun 18.päivä. Yes! Taas on jotain kivaa odotettavissa. 

Joulukuun Sukkaboksissa on Niina Laitisen suunnittelema kaunis Talven Taikaa malli seiskalle. Punainen lanka on värjätty tätä ohjetta varten. Jouluhupakkona ohje on kyllä mieluinen. Oheistuotteina vyöte valmiiksi neulotuille sukille, näille tai muille. Lisänä kauniit joulukortit ja höpöheinää (teetä), sopii mulle!

Kevät

 Nuutinpäivään asti emme sentään joulua roikottaneet, vaan keräilimme jouluiset koristeet pois jo viikko sitten. Mitä nyt muutama kilisevä ja hilettä kimmeltävä koriste on vielä kiikutettu varaston laatikoiden kätköihin odottamaan loppuvuodesta uudelleen esiin tulemistaan. Voi, että kun koti raikastui heti. En ole vielä ostanut yhtään leikkokukkia, kun joulutähdet kukkivat vielä niin kauniisti. Sen sijaan kävin shoppailemassa. Ale, ale, aleeee!

Olipa taas ihana päästä kiertelemään ja katsomaan kevään uutuuksia ja jos jotain löytyy alehyllyistä. Sain kierrellä rauhassa Ikean, kun miäs suuntasi omille asioilleen. Monenlaista ajatusta päässä pyörien, otin ison ostoskärryn ja suuntasin muiden mukaan.

Myymälässä oli paljon väkeä. Liekö tuon karsean kelin syytä, vai samalla ajatuksella kuin minäkin, kevät? Pyörsin heti päätökseni uusista tyynynpäällisistä ja sisätyynyistä, kun pääsin tekstiiliosastolle. Sain olla avuksi, kun muuan nainen oli ostamassa sänkyynsä päiväpeittoa. Yhdessä, hänen pyynnöstään, mietimme kivat tyynynpäälliset  peittoon sopivaksi.

Itse ostin raidalliset päälliset, juurikin raitojen vuoksi. Ne sopivat mattojen raitojen sävyihin. Karsastan värittömyyttä, joten päädyin nopeasti keväisiin kepeisiin raitoihin. Samalla sununtain perinteisellä siivouspäivällä viikattiin punaiset päälliset kaapin ylähyllyn laatikkoon. 

Ostin ennen joulua saniaisen eurolla. Se on kasvanut ihan mahdottomasti, kiva vaan. Nimittäin nostelin pyykkikorillisen väsähtäneitä viherkasveja kompostin täytteeksi. Ryökäleet! Kun valo ei riitä, niin nirppanokat väsyvät. 

Yritän aina muistaa päivän päätteeksi tyhjentää juomapulloni vesijämät tämän kasvin suojaruukkuun, kasvi pärjää kyllä. Tätä kun pitää juottaa enemmän, kuin kerran viikossa. 

Ensimmäisen täyspitkän työviikon päätteeksi Prinsessa. Täytyy sanoa, että olihan työviikko. Olin kaikkeni antanut, kiireellä piesty ja turhautunut. Ei siitä sen enempää. Nokka kohti uutta viikkoa.

Eemeli

 Loppiaisena juhlittiin, kun suvun nuorimmaisen nimi julkaistiin. Tasan 34-vuotta aiemmin, meidän ensimmäinen lapsi, juhlivan pojan isä sai nimensä. Melkein kaikki kutsutut pääsivät mukaan juhlaan ja pian talo täyttyi puheensorinasta. 

Milja kurkkii kuka sieltä nyt tulee. Meillä on ollut tapana mennä auttamaan, eli ajoissa paikalla, jos sellainen loppukiire on tulossa, niin auttavat kädet on aina vapaana. Samalla saa jutella rauhassa kuulumiset ja halailla pienet juhlijat. 

Koti oli koristeltu kukin, joulu oli jo riisuttu pois. Jokainen vieras tuo tullessaan juhlan tunnun, ei täydy liikaa laittaa mitään näkyvää. Lasten juhlassa on aina pientä kininää, mutta tämä juhlasankari on vielä niin nuori, 7 vk.

Valkoinen kuvastaa puhtautta, lumen kirkkautta. Sää oli aika kolea, pakkasen purevuus tuntui ja tuuli lisäsi kalseaa tuntua. 

Pikku heräsi päikyiltä kohta, kun menimme. Päivän ohjelma oli varmasti kerrottu, nimenantojuhla. Tänään olisi sylistä syliin vuorolaput tarpeen. Niin monta on vauvan kantajaa. 

Ihan vasta uinuit sairaalassa,
nyt jo ollaan nimeä antamassa.

Saimme kuulla nimen joka ei tulisi olemaan Frank, eikä...ei myöskään...

Mutta Eemeli. Eemeli Kalle Mikael, sen nimen hän sai. Meillä on kahdessa jälkimmäisessä nimessä aika pitkä perinne. 

Nyt on veljellä nimi. Eemeli ja Milja, ne sointuvat kivasti yhteen. 

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi-

Eemeli sai kummeikseen vanhempiensa ystäväparin. 

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.

Kahvitarjoilu oli taas niin kaunis ja runsas. Kuvasin kakun ennen kuin kukaan ehti siihen koskea.

Mistä on pienet pojat tehty?

sateenkaarista, aarteista, saippuakuplista ja auringosta.

Niistä on pienet pojat tehty.

Niin tyylikäs juhla-asu, rusetti, kauluspaita ja neuleliivi. Henkselihousut oli niin komiat 😀

Milja oli kirjoittanut tarjottavien eteen mikä kenenkin ruokavalioon sopii.

Minä leipasin lusikkaleivät.

Serkut 💞

Sisko ja sen veli 💕

Tuplat

Kalle Mikael

Vaari, iso- ja pikkuhumu!

Tahdon sinun tietävän sen,
olet ainutlaatuinen ihminen.
Ei ole toista, ei yhtä kaunista ja suloista.
Olet pienen pieni taimi vielä,
en malttaisi odottaa kun isoksi kasvat siitä.
Sitä rauhassa odottelen,
sua parhaani mukaan hoivailen,
tukea ja turvaa annan
ja huolta sinusta kannan.
Rakkauttani sinun ei tarvitse epäillä,
sylissäni on aina tilaa lepäillä.

Paljon onnea elämää varten,
lahjoja hyvien haltiatarten.

P.s. runot kopioitu netistä