Suvi suloinen

Ollaan vaan ihan hetki paikoillaan ja ihaillaan kättemme jälkiä. Ei ole pakko suorittaa, mutta ääneen voi sanoa, että olemme saaneet tehtyä kivan ympäristön olla ja asua. 

Koskaan ei ole valmista, mutta siinä se salaisuus piileekin. Mitä me seuraavaksi tehtäis? Viikonloppuna tehtiin niin pitkät päivät, että alkuviikosta olemme vain huilanneet. Aurinkoiset, jopa helteiset ilmat ihan pakottavat puuhailemaan ulkona. 

On tiettyjä kohtia, jossa on pysähdyttävä toistamiseen. Ei ihailemaan vaan tekemään. Vuohenputki on vitsaus, josta ei vaan pääse eroon. Hetkittäin näyttää hyvältä, mutta toisesta kulmasta katsottuna, siellä se taas on. 

Jos joku teistä nauttii tuoreesta kolmiolehdestä, tervetuloa poimimaan! Muille tässä pari vinkkiä, miten sen saa pysymään hetken poissa silmistä. Tänä vuonna tämän perkaamisesta ei tule loppua, vaikka teemme mitä.

Onneksi on paljon ilonaiheita miksi tätä jaksaa jatkaa. Kukkivat ilahduttavat jokainen omalla kasvutavalla. 

Liiallisen kasvutavan omaavat revitään surutta pois, eikä anneta levitä liikaa. Jakamista voi tehdä osalle kasveja, mutta ei ole kiva, että kaikkialla leviää samat kasvustot.

Kaunis ja sievä pikkusydän on helppo reunuskasvi.

Taivas varjele, miten siellä tuulee!

Myrskynhän se lykkäsi pihamaalle, kun keinu rojahti toistamiseen. Nyt sen runko hajosi niin reippaanlaisesti, että ei tästä enää keinua saada ilman uutta puukuormaa.

Kannoin luhdista löhöilyistuimet tilalle. Maisemointi jatkuu ilman turhia katkoja, jos, kun, ehkä se keinu penkiksi vielä muuntautuisi.

Tilasin syksyllä esim. Kukkatarhureilta sipulit kukkapenkkiin ja nyt niitä on alkanut näkymään. Huomaan, että osa sipuleista ei ole tullut laisinkaan näkyviin, osa on kuivunut kevään aikana. Jospa sipuli on kuitenkin säästynyt, eikä kelvannut esim.myyrille niin ensi keväänä voi tulla lisää kukintoja.

Näissä on upea sävy ja mikä kerrannaisuus!

Terhi

Lasiputki

Kesä, mikä ihana sana. Onhan näitä lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä jaksettu odottaa ja nyt niistä saadaan taas nauttia monta kuukautta. Elämä siirtyy pitkäksi aikaa ulos ja sitä varten siirretään, kannetaan ja kuljetetaan tavaroita ees ja taas sisälle ja ulos. Paljon on pelkästään ulkona pidettävää materiaalia, joita laitetaan joka vuosi eri paikkaan, että ne näyttäisi uudelta vanhoilla metkuillla. 

Olen pitkään haaveillut terassinpöydän yläpuolelle tulevasta metallikaaresta, johon voi laittaa koristeita. Meillä linnunpelättimiä. Jostain syystä linnut viihtyvät paskomassa terasilla ja siksi olenkin lisännyt aina jotain mukavuutta tähän toimeen =)

Ei vaan, jotain häiläävää siellä pitää olla, ettei nyt ihan läjiä löydy istuimilta. Vuosia sitten Indiskasta ostettu lippuviiri on edelleen kuosissaan ja hyvin värinsä pitänyt. Kieputtelin pitkän nauhan telineen ympäri. Lisäsin lasiset ilmapallot naruineen tuulessa heilumaan ja avot, siinähän se komeilee äidin virkkaaman peiton kanssa. Olen joskus värjännyt valkoisen peiton vaaleanpunaiseksi ja pidän siitä edelleen tuollaisena. Monta vuotta se on ollut pöytäliinana ulkokäytössä.

Toinen tuunaus oli kokeiltava, kun kevään aikana olen katsonut Puutarhakautta-ohjelmaa, jossa vanhoista pihapiireissä luodaan kauneutta paikalta löytyneillä materiaaleilla. Yhdessä jaksossa tehtiin kiva kukkateline vanhasta puukarahkasta ja niitähän meillä piisaa. Lasiputkiakin on kerääntynyt kaappiin jos vaikka ja minkäkokoisena. 

Tuumasta toimeen ja etsimään sopivaa puuporanterää. Ihan ei samaa kokoa löytynyt kuin putkilo on, mutta luovasti miäs käytti välillä metalliterää, kartionmuotoa ja talttaa. Puu on mäntyä, kierteinen ja oksanen. Pirun tiivis!

Minä pidin kiinni oksasta kun toinen porasi. Läpi ei menty, ettei putki putoa, mutta saatiin sen verran syvät reiät, että putki pysyy kovassa tuulessa paikoillaan. Ehkä.

Löysin narssuja kivikasan reunalta jonne on kipattu myös maa-ainesta kukkamailta. Aina kulkee mukana jokin kukkivan juuri tai sipuli, joita voi hyödyntää somisteena. Perennapenkeistä ei taivuteta oksaakaan! 

Terassi on korkattu kesäkäyttöön, pesty kertaalleen siitepölystä ja nyt on vuorossa uusien kohteiden ehostaminen.

Terhi

Vanhaa, ruostetta ja pitkää ikää

Äitienpäivänä poikien siirtämä vanha ihastuttava ruosteinen elämää nähnyt ja lopulta ulkoistettu hella on saanut väriä ympärillensä.

Ensimmäiset kukat, orvokit, istutin vanhoihin emalikattiloihin, jotka minun piti kuvata kevään kukkijoina. Onhan ollut hetkistä, kun en niitä ehtinyt ensinnä päivittämään ja nyt jo pääsimme kesäkukkiin, jotka kävin ostamassa työmatkallani entisestä työpaikastani. 

Olen ostanut ja saanut näitä oranssikeltaisia emaliastioita, mutta ne ovat jääneet lähinnä syksyn esillepanoon. Vanha hella oikein huutaa väriä tullakseen esiin, joten nyt sitä värikynää esille ja kukat kukkimaan!

Ämpärissä vesihanan alla on amppelirusokki, pienissä kattiloissa on miljoonakellot ja 

suuressa laakeassa astiassa on hyvä perhoskasvi, timanttikukka. 

Orvokit jäävät nyt hiukan taustalle ja nämäkin värikkäät kukkivat kukat ja astiat siirtyvät kesän aikana tästä pois, kun vanhan kasvihuoneen korjaus alkaa.

Kaunista ja lempeää kesäkuuta teille, Terhi.

p.s. Terkkuja Maipille, moikataan taas!

Milja

 Meillä oli ilo päästä vuorostaan katsomaan Miljan kevään tanssiesitys Nokian Kerholaan, kun tanssikoulun kevätjuhlanäytös esitettiin viikko sitten.

Tytön harrasteryhmä kokoontuu kerran viikossa, eikä heillä ole kilpailusarjaa, kuten serkkutytöillä. 

Päivän aikana oli useampi esitys, jossa oli samat tanssijat. 

Sama setti esitettiin kahdesti päivän aikana ja me olimme heti ensimmäisessä ryhmässä, jossa oli myös ihan pikkuiset tanssijat. 

Kotiväki antoi tytölle ruusut, me veimme aiemmin messuilla käynnin antia. 

Tanssiesitys on kaunis ja herkkä. Liikkuminen niin vaivatonta ja näyttävää.

Esiintymisasut on kauniin pastelliset sävyltään.

Näiden kuvien myötä halua toivottaa kaikille lapsille, koulunsa päättäville nuorille ja aikuisille opiskelijoille oikein hyvää ja rentouttavaa kesälomaa. Kuin myös opettajille.

Vaari viihdytti Eemeliä esityksen aikana.

Terhi