Meillä on tänä kesänä monta projektia, joista olemme selättäneet yhden. Hitaasti, mutta aina niin varmasti työvaihe kerralla homma aukeaa, leviää ja sitten kasataan taas kaikki kokoon. Tämä etupihan pari rikkaruohoo-projekti lähti liikkeelle ihan pihakierroksen pakollisena työkohteena, kitketään hiekka-alueelle kasvaneet rikkikset pois.
Ja miten me sitten päädyttiin tähän, puutarhajyrsin, peräkuuppa ja juomat viileään?Etupihan kautta kulkee lähes kaikki ja siksi olisi kiva, että tälläkin kohtaa olisi jotain kivaa katsottavaa. Sen mitä keittiön ikkunasta näkee on aina vähän niin ja näin, jos ei käy tekemässä viikkosiivousta ohileikkaavien saksien, kottareiden, harjan ja lapion kanssa. Tänä kesänä riippapihlajaa on leikattu reilulla kädellä jo kahdesti, eikä se ole vieläkään oikein timmissä kunnossa.
Ja sitten on nämä kivet. Niitä on tonneittain! Etupihaa on muokattu vuodesta toiseen niin monta kertaa, että enhän minä itsekään enää muista mitä täällä on tehty. Jossain vaiheessa on laitettu hanskat tiskiin ja taas aloitettu alusta. Silloin tyhjennettiin maapohja kaikesta puhtaaksi, vain puut jäivät. Tykkäsin tästä näystä ja erilaisuudesta meidän tontilla. Kivien välistä kuivat lehdet poistettiin teollisuusimurilla. Välillä kivien määrää vähennettiin ja tilalle tuli enemmän vihreää. Liekö kasvustot saaneet uutta puhtia, kun kivet alkoivat peittymään ja oli taas aika muokata näkymää. Ei kun siirrellään taas. Huh huh, sanon minä tätä jatkuvaa mylläämistä. Jos haluaa helpon pihan, muuttaa kerrostaloon. Tällä tontilla ei mikään pysy kauaa samalla paikalla.
Ei edes lyhtytalo, joka oli kymmenen vuotta tällä paikalla. Se oli siirrettävä pois joko korjattavaksi, tai eläkkeelle. Me valitsimme jälkimmäisen. Nyt oli pöytä tyhjä. Kaikki, ihan kaikki kivet siirretty pois ja tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi poistettiin kaiken kasvuston sisään jäänyt valotolppa. Sen poisti käytöstä miähen veli oikeaoppisesti. Valotolppaa ei edes näkynyt, jos sitä ei tiennyt siellä olevan. Olisi ollut kiva, jos sähköistyksen olisi voinut hyödyntää jotenkin toisella tapaa, mutta se oli ehdoton ei.
Aloitimme tämän muokkaamisen heti juhannuksen jälkeen, 22.6. Kaiken ylimääräiseksi luokittelemani jälkeen homma jäi miähen tehtäväksi.
Ensin siirrätin pari kuunliljaa, jotka olivat jääneet havujen alle piiloon. Ne istutettiin täydentämään tyhjiä reunoja ja selkeästi eriväriset kuunliljat istutettiin muihin kukkapenkkeihin.
Kunhan nämä juurtuvat tähän hyvin niin ne kasvavat valtavan kokoisiksi ja ovat näyttäviä omina ryppäinään.
Näiden kuunliljojen taakse istutettiin vielä isohöyhenpensas, joka ostettiin Pinsiön taimistolta(ei näy kuvassa). Se on himpan väärällä puolella valoon nähden, mutta toivon, että se ottaa paikkansa ja viihtyy tässä kasvupohjassa. Kaikki tyhjät kolot täytyy täyttää =)
Etupihalta otettiin talteen pintahiekkaa ennen reunoilta poistettavien kasvustojen.
Tässä oli traktorista paljon apua, ettei täytynyt lapiolla kaivaa isoja maakasoja.
Joka puolella oli useamman viikon myllätyn näköistä, mutta se ei haitannut, kun on valoisa aika, eikä mihinkään kasaan kompuroinut pimeässä.
Poistettujen kivien tilalle on tulossa juurikangas ja haketta, kun taas saadaan tehtyä lisää.
Olin katsellut Pinterestistä laatoitettujen pintojen kuvioita ja esitin ne tekijälle.
Kun pohjat on tasoiteltu, hiekkamontulta haettu asennushiekkaa on aika asetella pihakivet oikeaan kuviomuotoon.
Ilmaiseksi saadut kierrätyskivet on helposti otettavissa tontin reunalta. Ne ovat kivan kokoisia, ei mitään suuria ja painavia laattoja.
Niillä saa tehtyä helposti erilaisia muotopintoja ja tässä kohtaa haluan pyöreän muodon mukailemaan suurta alppiruusua.
Olen ennenkin kiitellyt nykytekniikkaa ja nimenomaa Wa-viestejä, joiden avulla ajatustenvaihto on helppoa ja nopeaa. Käännänkö kivensuunnan näin vai noin? Jos jatkuu tuonne, niin miten lähden tällä kivellä etenemään?
Jatkuu elokuussa
Kivien välit oli jo täytetty hiekalla, kun ehdotin vielä täydentämään kaaren ulkoreunaa.
Ympyrän keskellä on puunrunkoa muistuttava valmislaatta. Hyvä, että on yksi tasainen pinta, jos laitan lyhdyn tähän. Tai, kun laitan.
Yksi rivi lisää teki kulmasta hengittävämmän. Alkuun tuntui, että näin on hyvä, mutta nyt valmiista pinnasta sen erottaa, alppiruusu ei hyökkää ihan päälle. Sitäkin voisi halutessaan typistää.
Ei tämä ollut ihan vielä valmis, kun asettelin hirsitalot paikoilleen.
Viikolla tullut vesisade huuhtoi pienet kivenmuruset omiin koloihinsa.
Tänään on näin. Katsotaan mitä keksitään neljän vuoden kuluttua =)
Terhi
Katolta valuva sadevesi hoitaa kastelun, jos ei joku muista käydä kannun kanssa lähituntumassa.
Täälläkin kärhö kiemurtelee. Hyvin kiepahtanut vanhan hevosvetoisen yksi siipisen vältin rautoihin.
Sinipallo-ohdake on kiva, mutta leviää ihan hitokseen! Sen kasvua kannattaa rajoittaa, tai muuten sen alkuja on joka paikassa. Pörriäiset tykkää.
Laitoin alkukesästä muutaman daalianjuurakon suoraa maahan ilman esikasvatusta. Nyt saamme nauttia kauniista pallokukista.
Etupihan vesialtaan päältä löytyy kärhön sekamelska jonka kasvua olemme nyt yrittäneet tuoda päivänvaloon. 
Huomasin taannoin, että kasvu on jossain muualla, kuin altaan päälle viritetyssä kaaressa. Se kasvoi korkeuksissa peikonpähkinänokistossa. 
Yksin en saanut tätä tehtyä, kun versoja piti irroitella, kannatella, nostaa ja siirrellä siihen suuntaa missä sen oikeasti piti kasvaa. Lopulta päädyimme heittelemään pitkät ja nupuillaan olevat oksat kaaren päälle yhtenä mattona, vaikka sinne alle jäi jo kukassa olevia oksia. Toivottavasti ne tulevat kaikki sieltä ajan ollen kauniisti näkyviin.
Suuret idänliljan kukinnot ovat nyt kukintavuorossa. 
Puuliljat tuoksuvat voimakkaasti ja ovat niin kauniin värisiä, että ne vievät tällä hetkellä etupihalla huomion puoleensa.
Näin kirkkaanpunaisia kukkiakaan ei voi olla huomaamatta, tuoksuherne.
