Se on vaan sohva

 

Kesälomasuunnitelmiin kuului löytää uusi sohva sen kaurapuuronvärisen tilalle. Olin jo valmis lähtemään kaupoille, että tämäkin asia nytkähtää piirun verran eteenpäin. 

Sen verran suunnitelmiin oli tehty muutosta, että enää emme etsineet vuodesohvaa. Se on ihan älyttömän painava runkorakenteensa vuoksi ja niin vähällä käytöllä, että sen ostosuunnitelma hylättiin. Ostetaan tarpeeksi ilmapatjoja, jos niitä yövieraita. 

 Laitoin toriin myyntiin tuotteita ja samalla selasin. Arvasit! Löysin tämän selaamalla ja mikä minun huomioni kiinnitti juurikin tähän sohvaa oli musta valko harmaa löhö läsä- mallien seassa ryhdikäs vihreä. Lisää vihreää ei ole koskaan liikaa. 

Huomaa pöydällä pienten PartyLiten talojen takana viime joulun valkoinen joulutähti. Kun sohvaa vyörää tyynyillä, istuinsuojalla ja itsellään, ei sitä pohjaväriä paljon näy, jos jollain vihertää liikaa. 

Selkänojan toppaus on saanut kuljetuksessa hiukan muutosta, mutta ehkä se siitä käytössä ojentuu. Nyt, kun sohva on saatu pirttiin, niin voin taas huokaista. Värillä on väliä!

Uusin tulokas variegatan lehti on juuri sellainen, kun toivoin. Ei liikaa valkoista. Täysin valkoisena sillä ei ole elinmahdollisuutta, mutta vihertäessään kylläkin.

Emonsa alla, hyvässä suojassa. Olen siirtänyt niin lähelle ikkunaa kuin voi, saa kaiken valon mitä kesällä on. Talveksi siirrän kasvuvalon alle.

Makuuhuoneen viherkasvit ilahduttaa hyvin kasvaessaan. Edelleen pyrin pitämään sunnuntain kukkien hoitopäivänä, että viikossa olisi ainakin yksi päivä jolloin pysähdyn jokaisen luona. Välillä pitää ottaa ylimääräinen käyntikierros, mutta palaan aina sinä yhtenä päivänä uudestaan.

Pohjois-Karjalan kautta kotiin

Lomamatkan toinen osuus, kotimatkalle, suunnattiin Pohjois- Karjalan kautta. Kun ei ollut mitään aikataulua, lähdimme liikkeelle ajatuksella, että käydään katsomassa myös tutustumisen arvoiset paikat. 

Puu-Nurmes on jyrkkiä katuja, upeita pihoja ja rakennuksia ja idyllistä asuinaluetta. Kiersimme, kaarsimme autolla katuja pitkin ja poikin. Näin saimme pikaisella ajolla käsityksen miten hienoa, että näitä taloja rakastetaan ja kunnostetaan. 

Nurmeksen kirkontorni näkyi jo kauas. Tai en minä mitään nähnyt, kun neuloin, mutta miäs sanoi, että hyvin näkyi. Uskon, kun pääsimme kohdille, oli kallistuttava ihan vinkuraan saadakseen koko komeus kuvaan.

Ovi oli auki ja mehän lähdimme kapuamaan ylös.

Kirkko on kooltaan Suomen 5.suurin. Sen torni on 55 m korkeudessa ja se päällä on risti. Istumapaikkoja on 2 200. 

Kiersin kuvaamassa ensin alhaalla ja kiipesin vielä ylös. 

Tätä kuvaa ottaessani sain uuden ystävän! Puutarhuri, Sinikka, antoi tilaa kuvan ottamiseen ja mehän jäimme jutulle. Kuinka helppoa onkaan, kun ei ole ennakkoluuloja, on vain se hetki ja ystävällisyys. Emme ole missään tavanneet niin helposti lähestyttäviä ihmisiä, kuin tällä reunalla. 

Olin etsinyt tältä puolelta Suomea lasitöihini materiaalia, mutta eipä taida täälläkään olla, kuin nettikauppa. Mutta annas, Sinikalla on aiempaa harrastaneisuutta lasitöiden parissa ja hänellähän sitten oli minun kaipaamani materiaali. Sovimme tapaavamme uudestaan, kun olimme ensin käyneet toisaalla. 

Sain lasitöiden lisäksi paljon kukantaimia, joiden nimi on nyt Sinikka! Kiitos sinulle kaikesta 💖

Tuon tapaamisen jälkeen kävimme istumassa Pielisen rannalla ja nautimme hiljaisuuden tuulista. Karjalan lennosto hyrisi jossain kaukaisuudessa, ääni kuului, mutta ei nähty konetta.

Se miksi olimme Nurmeksessa oli kutsu, jonka voimassaoloa kyselin. Marjatta laittoi viestiä viime vuoden lomamatkallamme, että matkakahville, kun olimme ihan huudeilla, mutta olimme jo ajaneet ohi kohteeseen. Nyt oli kiva poiketa, kun olimme menossa ohi toiseen suuntaan, eikä aikataulu ollut kiireinen. 

Olemme olleet blogituttuja kauan, mutta nyt vasta olimme kasvotusten. Iltapäivä meni joutuisaan, ja tapaaminen kuin olisin tuntenut sinut kauan. Kiitos teille myös, olette  💖 täynnä kultaa. 

Nurmeksessa olisi ollut vielä kolmaskin kyläpaikka, kun ystävä tästä läheltä huhuili lomapaikalleen. 

Sen jouduimme missaamaan, kun meidän oli tarkoitus vielä käydä katsomassa yksi nähtävyys, mutta se jäi. Jäi muuten viime kesänäkin, mutta tuleehan niitä. Uusia kesiä.

Ajoimme yöksi Kontiolahdelle, josta aamulla Joensuuhun. Tai kävimme kyllä illalla Joensuussa päivällisellä ja aistimassa kesäisen tunnelman. 

Joensuun Taitokortteli veti minua uudestaan puoleensa. Nyt tein täsmäiskut muutamaan liikkeeseen, enkä käyttänyt näissä aikaa kuin neljänneksen viime vuoteen. 

Kävimme katsomassa näyttelyn Tuulen tyttären tekemä, Eeva Kontturi. 

Luonnonmateriaalia, kaunista, herkkää, taidokasta ja erittäin kekseliästä.

Kahvion puolella nautin tilan tunnelmasta, sisutuksesta ja avoimista ikkunoista, tuoksuista ja hiljaisesta puheensorinasta.

Päivän yksi odotetuin kohde oli sisustusliike Sarustiikka. Täällä esteetikon silmä löytää kauneutta. Tuotteet on aseteltu kauniisti ja valikoima on harkittu. Liiketila on upea ja sen pinnat huokuu aikaa. Ihana rouheus ja materiaalien pehmeys luovat ihanan pesämäisen tunnelman. Ja taustalla soi kauniit sävelet. 

Viereisessä liiketilassa on Desing by Kieto. Sen värikylläiset korut saavat mielikuvitukseen leijailemaan. Kaunista suomalaista käsityötä. 

Päivän toinen kohde on Botania. Joensuun kasvitieteellinen puutarhalla. Ihan hyvin voisi olla Terhin puutarha 😂

Tätä varten oli tyhjennettävä kuvavirtaa, että sain nauttia kuvaamisesta, että viherryksestä.

Hibiskus

Timanttiananas

Orkidea

Ginkgo, eli neidonhiuspuu

Posliinikukka

Enkelinsiipi

Kardemumma

Kasvihuone Aavikko

Teepensas

Korkea pelakka

Olin ihan innoissani sisätilojen viherryksestä mutta olin kyllä hyvin vaikuttunut päästyämme pihakierrokselle. 

Piknik alue

Aistipuutarha

Laiva

Luntopolulla

Upeat perennat

Sateenvarjo vesiallas

Kasvihuone Tropiikki ja kuukukkulat

Kirahvikukka

Keittiöpuutarha

Akvaario

Noin 1 500 km myöhemmin olimme takaisin kotona monta asiaa oppineena, nähneenä ja no, levänneenä. 

Pitää lähteä kauas, että näkee lähelle.

Tauolla Pieksämäellä