Aurinkokierros

Jäätelö ja kesä. Niinhän se on, että kesällä tulee syötyä enemmän jäätelöä kuin talvella. Meille on tullut tavaksi nauttia jäätelö juurikin pergolassa, johon paistaa aina aurinko pitkään ja lämpimänä. Oikea paikka nostaa jalat ylemmäksi, antaa tuulen keinuttaa keinua ja jäätelön sulaa ihanan pehmeäksi nauttia. Siinä voi samalla miettiä mihin siirrettäis nämä kaksi suurta kuunliljaa valtaamasta alaa pienempien kasvustojen tieltä.

Jasmikke kukkii melkein heti valkoisen syreenin jälkeen. Huumaava tuoksu valtaa jälleen pihamaan, kun suuria kukkivia pensaita on kaksin kappalein.

Kauniit, yksinkertaiset kukinnot rennosti notkuvissa oksissa on kuin kesäpäivä itse. Hehkeä ja huumaava.

Tarha-alpi on valoittanut itselleen taas liikaa kasvualaa. Kaunis kukka, mutta niin pahuksen röyhkeä!

Oranssi ruskolilja, sen sijaan pysyy hyvin maltillisena paikallaan.

Tuolta pitää muistaa syksyllä pelastaa yksi hortensia. Se oli jo keväällä määrä siirtää, mutta mikä lie unohdus ja niin on taas puska happea vailla.

En malta olla kuvaamatta tätä näkyä, josta niin itse tykkään.

Pieni lila laukka on saanut tungettua itsensä näkyviin seuraavan suuren kuunliljan alta. Mikä näitä kuunliljoja oikein vaivaa, kun ne ei pysy omissa mitoissaan =)

Lapinorvokki on päässyt hyvään kasvuun. Sanonko jotain tuosta taustan kuunliljasta, joka peittää pian kulkuväylän =)

Yksi siirtoa odottava pioni. Meiltä loppui voima kolmesta erilaisesta pionista talven jälkeen. Osa on jo paikattu toisella pioninjuurakolla, mutta syksyllä siirretään tämä varjossa kasvanut valoisampaan paikkaan.

Terhi

Asennus

 Nyt on istuttu ja pyyhitty hikeä ottalta. Nautitaan ny lämmöstä, kun sitä meille tarjotaan. Lähes kaikki pionit ovat nyt kauneimmillaan, lämpö helli ja herätteli uneliaammatkin.

Popparinjyvien poksumisen voi melkein kuulla. Öljyä kattilaan ja jyvät kannen alle! Tuskin näistä mitään tulee. Hyvä kun muistaa kastella viherryksen aina ohikulkiessaan.

Tuuli viuhtoo talon eteläpäädyssä usein niin kovaa, että kysyn ajoittain onko poppariastia vielä pystyssä. 

Tämä setti on tehty kahdesta erillisestä istutusastiasta sovittamalla kaupassa mikä malli ja muoto sopii hyvin toisen ruukun päälle. Alin ruukku, eli jalka on ylösalaisin käännetty patioruukku. 

Viime viikonloppuna nuorin oli Milon kanssa asennushommissa. Milo viipotti taas paikasta toiseen niin, että ehti tutkailemaan kaikki tutut paikat. Onneksi kukkamaat saivat olla rauhassa, kun perennoissa on paljon maisteltavaa, mutta myös monta myrkyllistä lajiketta. 

Välillä oli suoritettava opintojakin, ettei ihan jymähdetä paikoilleen. 

Juuri vuoden täyttänyt Milo on aktiivihiili, joka on valloittanut olemuksellaan minut ja miähen. 

Ja varmasti monen muun, kun tutustuu koiraan paremmin. 

Kun pihaa kiertää monta kertaa, löytyy jo omatkin tuoksut uudestaan ja uudestaan 😀

Päivän työlistalla oli valmiin lasityön asennus kasvarin oven yläpuolelle. Leikkasin kirkkaan lasin suojaamaan tiffanytyötä ja se asennettiin ensinnä ulkopintaan.

Milo seuraa tarkasti mitä, missä ja kuka liikkuu.

Kauhea huoli, ettei mikään jää näkemättä.

Samoin minulla, kaikki pionit pitää saada kuvattua ja vielä monesta eri suunnasta.

Valmiin työn asennuksessa, samoin kirkkaan lasin, on hyvä olla kahdet kädet. Työ painaa jonkin verran ja minä olen huono sitä nostamaan. 

Kävin välillä pesemässä tinausjämät pois ja patinoin työn kuparin ja mustan seoksella. Samalla laitoin suoja-aineen pintaan ja kiillotin.

Ajoitus meni ihan nappiin, sain työn viimeisteltyä ja pääsin itsekin näkemään, kuinka asennus onnistui.

Ja niinhän se meni kohdilleen, pikkuisen kirvestä karminreunoissa käyttäen, kuin pitikin.

Lasipintojen välissä on kirkas silikoni.

Silikonisaumat tiivistävät pinnat ja päälle tuleva valkoinen lista siistii loput.

Niinhän se on siinä, kuin olisi aina ollut.

Värit tulevat kivasti näkyviin, kun aurinko heijastaa takaa.

Kasvarin viimeistely on vaiheessa vieläkin. Toisen oven päällä olevaa lasityötä en ole vielä edes aloittanut.

Hissukseen, hissukseen kaikki valmistuu, kun ei hötkyillä.

Huoneen pläsin kaari-ikkunan asennus oli melkein päivälleen vuosi sitten.

Kiitos Santtu avusta 💗

Tänä vuonna

Emme osallistu tämän kesän Avoimiin Puutarhoihin, jotka järjestetään 5.7.2026. Teimme ratkaisun viime viikolla, kun asiaa mietimme ensinnä minun kannaltani ja sitten pihatöiden. Olin ihan kalkkiviivoille asti ajatuksella, että voimmehan me pitää päivätapahtuman kahdestaan ilman ulkopuolista apua, mutta tiedän kuinka uupunut olisin sen jälkeisen työpäivän ja koko viikon.

Nyt ei ole oikea hetki uuvuttaa itseään, vaan teemme omaan tahtiin ilman määräpäivää hommia, joita on nyt jo kerääntynyt taas jonoksi asti.

Sateiset päivät raikastavat ilmaa ja kuvien värit tulevat näkyviin tummina ja kauniina.

Tutut pihakoristeet ovat pysyneet ehjinä ja lähes kaikki on laitettu tänä kesänä taas esille. Piha ei ole vain kukkamaa, vaan se on paikka, jossa voin temmeltää ja korostaa kasvua eri elementein.

Olisi ihana patsastella patsaspuistossa, mutta ei se oikein näytä kivalta meidän pihassa. 

Leijonapatsas ottaisi upeasti vastaan kotiportilla, murrr! Onneksi tämä lintupari on pysynyt ehjänä vuodesta toiseen.

Lintuallas huvimajalla.

Villiviini köynnöstää niin tiheänä kaaren päällä, että sen alla pystyy pitämään pienesti vesisadetta. 

Vaaleanpunainen juhannusruusu luhdilla. 

Tämä on ilahduttavasti kasvanut, vaikka jää usein huomaamatta etualan suuren kasvuston vuoksi.

Karhunvadelman kukka.

Lasikukat

Kasvarilla

Vuorikaunokki leviää, mutta ruohonleikkuri pitää sen kasvun rajattuna.

Samoin tämä vaaleanpunainen isokonnantatar.  Molemmat kasvussa leikkimökillä. Tytär halusi aikanaan oman kukkamaan ja nämä viihtyvät hyvin tällä kasvupohjalla.

Terhi