Milo, korkeanpaikanleiritys

Meillä oli ilo saada Milo hoitoon luoksemme, kun nuorimmat nuorista lähtivät lomailemaan. 

Tiesimme, että viikosta tulee hyvin koiramainen.

Siis, täynnä koiramaisia jekkuja. 

Milo on jo 10 kk, täynnä vauhtia ja voimaa.

Tossua jalkaan, suojataan tämä nyt!

Koiranhoitoviikkoon osui myös Miljan ja Eemelin toinen perättäinen viikonloppuvierailu.

Nyt on vauhti päällä kaikilla kolmella. 

Milo on saanut vipeltää pihassa ilman hihnaa, mutta välillä kukkamailla perennojen syömisen vuoksi on ollut tarve meidän hallita ja hillitä menoa.

Tässä täydellistä koiranhallintaa hihnan toisessa päässä 😁

Jos sitten saisin sen hyvän yhteiskuvan kaikista riiviöistä.

Aina vaan paranee =)

💞

Vahdin tehtävissä oli vahtia kaikkia. Vielä olisin pärjännyt kahden vanhuksen kanssa, mutta sitten tuli nämä kaksi lisää. Talonkulmalta näkee hyvin kaikkien puuhat tai ainakin kuulee kaikkien äänen.

Niin tarkkana.

Joku kulkee tuollakin.

Mutta lapset ovat tuolla.

Nythän siihen remmiin tarttui vaari. Joko mentäis sisälle lättyjä paistamaan? Ne vaarin kuulut, ihan parhaat lätyt saa väen liikkeelle.

Kaikki nippuun

Ei kun ensin yksi irti ja toinen kans.

Viikonloppu meni hujauksessa ohi ja tontti rauhoittui, kun minäkin lähdin päiväksi töihin.

Uusia tarkkailupaikkoja löytyi, kun pihatöitä jatkettiin.

Aktiivisen pihapäivän jälkeen oli tarve levolle. Uni oli sikeää.

Pirtillä on paljon ärsykkeitä, joita en edes viitsi siirtää pois. Niiden kanssa pitää oppia olemaan. 

Lankalaatikot ovat aina kiinnostavia ja lankapallerot saavat aika ajoin kyytiä. Loppuviikkoa kohden nekään eivät enää kiinnostaneet.

Pihamaata on tallattu, kierrelty ja jätetty merkkiä. 

On nenätöitä, merkkaamista ja tarkkailua.

Nuorin istui tässä kohtaa viikkoa aiemmin.

Mitäs me teimme vaarin kanssa viikolla? 

Ajoimme traktorilla. Ihan parasta, kun itse hyppäsin kyytiin, ja otin paikkani hytistä.

Mihis ny mennään?

Välillä tuli päiviä, että mietimme onko ikävä, vai ollaanko ikäviä, kun mihinkään ei saa koskea.

Ja tämähän osaa murjottaa 😅

Verhoon ei saa pyyhkiä suupieliä ruuan jälkeen, eikä niitä helminauhojakaan saanut syödä.

Jos vähän vinguttaisin lelua, kun kiakko kestää niin kauan.

Kohta mennään iltapissalle. 

Testineule

Milon ruokailu on hyvin tarkka. Vaikka kaikki rapina, tuoksut ja näyt kiinnosti, niin herkut olivat omia.

Kaikki pihapuuhat oli kivoja, mutta mullan pöllyttäminen ihan best! Kun saa tupon suuhunsa, suunta on jo valittu, eikä kukaan saa minua kiinni.

Siinä on silmät ja suu täynnä multaa, mutta sehän hoituu vesipesulla.

Mihin sitä nyt alkaisin? 

Jos nyt rauhottuisit ja jättäisit taimet maahan!

Tähän jäi vielä jotain perattavaa....

... niinpä niin =)

Tuu sääkin nyt kattomaan, kuinka paljon sain ruopastua.

Otetaas iltaselfiet lomalaisille.

Ai tässä?

Kato nyt kameraan.

Tänne?

Ei kun eteenpäin.

Ai tuonne!

Tuliko hyvä kuva?

Iltakeinut

Läheisyys on ihanaa.

Hei vaan etelä, hyvin meillä menee!

Sisareni kävi kahtena päivänä oman koiransa kanssa hömpöttelemässä. Muska on pitkäkaravainen sakemanni, narttu, joka ottaa vauhdin pois Milolta. Taisi olla molemmat yhtä väsyneitä.

Katrin ottama kuva

Aamulenkille lähdettiin noin puol7 aikoihin ja ne kestivät yleensä 1,5 h. Siinä tuli uudet reitit, taas uudet jutut ja tuoksut vastaan.

Joutsenpari läheisellä lammella kiinnosti kovasti.

Vielä lähemmäksi...
Tulkaa vaan ihasteltavaksi.

Metsäreiteillä oli oma rauha ja hiljaisuus. 

Loppuviikkoa kohti alkoi jatkuva tekeminen ja meneminen puuduttamaan ja aina tilaisuuden tullen oma peti veti puoleensa.

Kun pihalla leikkiminen ei kiinnostanut, traktorin hytin ovi oli auki.

Piällikkö 

Laavulla

Puupinoilla

Rohkea menijä

Joku on mennyt tästä, vai onko tässä minun jälkeni?

Johonkin se lelu taas pyörähti piiloon.

Pihasta pitää poistaa loput jyrsijäsuojat. Käydääs hakemassa loputkin pois.

Hyvin mahtuu vielä muutama verkko, tänne vaan.

Viikko ja päivä päälle. Aika on mennyt nopeasti ja meillä on ollut kaikki ihan hyvin. 

Lähteissä nuorten lento oli myöhässä drooni epäilyn vuoksi ja nyt takaisin lähteissä teknisen vian. Mutta tulossa ollaan.

Olen tutkinut kaikki paikat, juoksuttanut hoitajiani ihan huvikseni milloin minkäkin löydön vuoksi.

Saanut paljon rakkautta, lenkkeilyä, rapsutuksia ja ihailua.

Tuijottanut herkeämättä, silmänkään räpsymättä.

On kuitenkin aika lähteä omaan kotiin ja kyllä olin väsynyt! Korkeanpaikanleiritys oli kaikkea sitä mitä ei mulle ollut kerrottu, mutta kivaa oli ja kiitos. 

Vaarin kanssa lenkillä.

Terhi