Olimme tulossa iltatöistäni, kun ensimmäiseksi näimme valopallot. -Näetkö saman, kuin minä?
- Näen. Mitähän ne on?
Piti pysäyttää auto heti, kun se oli mahdollista ja hyppäsin autosta ulos melkein vauhdissa. Tilanne oli tässä hetkessä ja se piti saada tallennettua kuviin. Tai satoihin kuviin. Vielä kuvatessani palloja ei meillä ollut mitään käsitystä mitä ne oli, mutta illan aikana selvisi sekin.
Pysähdyimme myös toistamiseen aukealle paikalle, jossa ei ollut näköhaittaesteitä. Tällä levähdyspaikalla näimme kuun, joka oli valtava pallo ja hetkessä siitä oli jäljellä vain kapea sirppi. Taivas punotti ja toisella suunnalla revontulet loimottivat.
Lumeen heijastuvat valot on ohiajavien autojen ajovalot. Kotiin tullessamme emme nähneet revontulia, mutta tähtitaivas oli upea. Kuvista voit pongata Pikkuotavan. Kävin vielä työskentelemässä työhuoneella ja siitä oli jo aika kiirehtiä iltapuhteille ja nukkumaan. Sitten meni aikataulu ihan uusiksi. Kun menin petiin, en saanut nukuttua. Ikkunasta alkoi näkymään upeaa loimotusta jota lähdin katsomaan yöpuku päälläni terassin suojiin. Olipa vilakkaa =)
Äkkiä kännykkä uudestaan auki ja katse kohti taivasta. Nyt siirryimme etupihan puolelle, olimme sentään ehtineet napata naulakosta toppaa ylle, mutta minulla ei ollut edes talvisaappaita jaloissani, sentään pitkät villasukat.
Poistin kuvista vain epäonnistuneet, kaiken muun jätän nähtäväksi. Nämä yöunet jäi vain muutamaan tuntiin, mutta oli näkemisen arvoinen yö.
