Historialliset autot ja kulttuurilaukka

Heinäkuun 28.päivänä lähdimme aikaisin liikkeelle, että ennätimme takaisin Tampereelle, josta olimme pyyhältäneet ohi edellisenä iltana kotiuduttuamme reissusta. Tänään täällä olisi paljon nähtävää, kun vanhat autot kaartavat läpi kaupungin aamun sumussa. Koska loma, ei haittaa aikaiset aamut, eikä vesisateet.

Särkänsiltaa emme ole vielä astelleet, mutta onpa se saanut paljon palautetta.

Keräsin kuvaamani autot kollaaseiksi ja linkitän mukaan eri lehdistä löytämäni kirjoitukset tapahtumasta.

Tapahtumaan oli ilmoittautunut lähes 100 autoa, joista näimme melkein kaikki ihan läheltä. Osa pyyhälsi ohi suunnitellun ajoreitin, mutta toivottavasti osasivat siitä huolimatta määränpäähänsä uutta reittiä.

Osalle autoilijoista viittilöimme suuntaa mihin ovat jo edellä ajaneet suunnanneet.

Autot olivat nähtävillä useamman päivän aikana ihan ilman sisäänpääsylippua. 

Mietimme miltä meidän nykyiset automme, sähkövatkaimet, näyttävät kun niillä on ikää sata vuotta. Mutta sen tiedämme, että nämä vuosikkaat ovat ja ovat vielä silloinkin.

Ihan parasta tässä läheltä nähdyssä autoletkassa oli, että osa matkustajista oli pukeutunut ajanmukaiseen asuun. Ja se royal handwave, rojalti kädenheilautus, oli hyvin harjoiteltu.

Kun näimme kaiken, täytyy sanoa, että arvostan sitä taitoa ja vaivaa millä nämä

 kaikki saadaan pysymään hyvässä kunnossa ja ovat viimoisen päälle laitettu.

Harvoin tällaista tapahtumaa pääsee näkemään näin lähellä kotia ja näin lähellä liikennöintipaikkaa.

Aamusta oli monta kuvaamassa näitä historiallisia kulkuneuvoja, sateesta huolimatta.

Ympäristöä ajatellen, he istuttavat puun hiilijalanjäljen pienentämiseksi, jotta he saavat ajaa ja me nähdä.

Ihastelkaa tekin.

Tampereella jälleen!

Ei onnistuttu ensimmäisellä, eikä vielä toisellakaan kertaa, mutta kolmas onnistui. Olin jo luovuttanut ajatuksesta, kun ei millään kumpikaan onnistunut saamaan lippuja Eppujen Kaikki häipyy, on vain nyt -keikalle. Lopulta sain meille paikat päätykatsomon K-18 katsomoon. Ei paha, kun oli ihan esteetön suora näkymä koko alueelle.

Iiro Rantala

Martti Syrjä

Pantse Syrjä

Juha Torvinen

Meillä ei ole ollut koskaan sellaista Eppujen aikakautta, että olisimme fanittaneet bändiä. Musiikki on soinut ja tarttunut jalkapohjaan kivalla tavalla. On tarttunut riimit ja tunnistettavuus. 

Me osallistuimme päätöskeikan ensimmäiseen iltaan torstaina., 6.8. Tampere oli ollut sillee vähän tukossa koko päivän, kun liikenne jumittaa, väkeä on liikkeellä jalan ja julkisilla. Omalla autolla on turha lähteä etsimään parkkipaikkaa, ei niitä ole. 

Sain ajatuksen, jos nuorin veisi meidät kaupungille ja se onnistui kyllä. Toki olimme joka ainoassa liikennevalotolpassa jumissa pitkän aikaa, mutta poika tietää kaupungin tietyöt, jumikohdat ja niin me jalkaannuimme turvallisessa paikassa kamppeneimme muiden sekaan. Ei ollut huolta parkkimaksusta, keikan jälkeen pitkistä kävelymatkoista, kun kyyti odotti meitä Laukonsillan vieressä. Siinä Kaijakan edessä.

Sateenuhka oli melkoinen juurikin tälle illalle, mutta keikan aikana ei satanut pisaraakaan. Ennen keikkaa päälle pelmahti kunnon sadealue, mutta se ei kastellut meitä. Kertsisadetakit oli hyvä lisä kaiken varalta. Myöhään illalla lämpötila oli + 18' ja kova tuuli puhalsi isomman hien pois pinnasta.

Huom! Vielä korjaus vaiheessa. 

Ratinan Stadionilla tunnelma oli hyvä.

Väkeä oli paikalla joka ilta katsomon täydeltä, n. 30 000 / ilta. Ja vain pari tuttua pongattu.

Eput jaksoivat esiintyä joka ilta 44 biisiä. Se vaatii paljon yhteisiä vuosia, paljon soittoa ja sanoitusta. Kun aika on oikea, lopettaminen pitää tehdä näyttävästi.

Helppoa se ei ole, mutta yhteinen päätös pitää.

Alamökki

Ilta päättyi kiitoksiin ja osalla kyyneliin.

Sekä odotetusti ilotulitukseen. Lauantaina 8.8. tehty tallennus nähdään 6.12. telkusta.

Kiitos Eput!

Yläkatsomo

Kiekkopelit, harjoituspeli, alkoivat Tampere Cupin osalta sitten perjantaina ja mehän olimme mukana. Hakametsän jäähallissa paikallispeli Tappara vs.Ilves. Hyvä peli, tasaista vääntöä, 3-2.

Ja ettemme olisi kotona kolmantenakaan iltana, olimme kutsuttuna Hämeenkyrön Läntisen Metsästysseuran 70- vuotisjuhlissa Kuustenlatvan kyläkoululla. Hirvipeijaisia ei täällä järjestetä joka vuosi, mutta juhlavuosien välissä tavataan kyllä aika ajoin hyvän ruuan, sahdin ja tanssin merkeissä.

Paikalla oli paljon omien lapsiemme ystäviä kouluvuosilta, joidenka kanssa juttelimme. Tapasimme tuttuja ja tänä vuonna miäs ehti jopa tanssittamaan. Viimeksi se jäi vain puheeksi. 

Viikko oli, ilman aiempaa historiallisia autoja, täyteläinen. Kuuden päivän työputki heti loman päätteeksi ja kaikki erilaiset kulttuuririennot iltamyöhäiseen. Tänään vähän löysemmin, että jaksaa taas arjen pyörityksen.

Terhi

Muokkaa, muokkaa

 

 Sotkamolaiset rakastaa pesäpalloa ja se näkyy pelipäivinä alueella. Miäs kävi katsomassa yhden pelin ja sain pari kuvaa kylän elävyydestä. Näin sen pitää olla. Kun jotain tapahtuu, siinä ollaan täysillä mukana. Pari kertaa Terrafame-katsomossa istuneena, se on hornankattila. Kuuma, hiki valuu, vaikka yrität olla kuinka fiinisti. Siksi en suostu lähtemään mukaan, vaan jään kämpille.

Otan paikkani auringosta ja yritän olla zen. Todella yritän. Sylissäni on neule joka pitää purkaa.

Vieläkin kismittää, vaikka aikaa on kulunut. Tämä neule, jonka tein toissatalvena testineuleena. Tästä tuli ihan suspaska, istuvuus niin jotta sanonko?

Päätin jo tässä kuvauksessa, että neule pitää purkaa, mutta ei se ole niin mukavaa. 

Nyt oli se hetki ja minä purin neuleen miähen ollessa pesiskatsomossa. Lanka ei ollut huopunut, kun neuletta ei ole käytetty. Olen vain siirrellyt neulepussia syvemmälle lankakaappiin. 

Ensinnä kavensin miehustaa A-linjaiseksi ennen hiha-aukkoja. Vartalo-osan väljyys vaikuttaa yläosan istuvuuteen. Samoin lyhensin ja kavensin hihat.

Otin kaikki kappaleet samalle puikolle ja tein raglankavennuksella yläosan. Neuleesta tuli nyt istuva ja käyttökelpoinen.

Sain neuleen valmiiksi viimeisenä lomailtana. Tällä kertaa päätin ottaa riskin ja laitoin valmiin neuleen kuivana suoraan pyykkäriin. Lyhyellä pesuohjelmalla sain purkulangan oikenemaan. Neuleen pinta on kuin suoraan uudesta kerästä aloitettu.

Neule kuivui yön aikana sen verran, että pääsimme kuvaamaan sen lähtöpäivän aamuna Vuokatinvaaran näköalatasanteella. 

Kaula-aukon kavennusten jälkeen neuloin lyhyen rullaavan päättelyn. Nyt on zen-olo.

Muistiin, älä ota enää koskaan vastaan tällaisia töitä.

Terhi