Antiikkia

Jos jokin viikonloppuihin kuulunut tapa meiltä on jäänyt pois niin se on kirppareilla käynti. Vuosia sitten teimme jatkuvaa kodinremppaa, tyhjennettiin lasten ja omat tavarat pois kaapeista ja kaapit myytiin. Homma jatkui jatkuvana esineiden ja tavaroiden siirtelynä, kunnes kaikki perustarpeet oli taas järjestyksessä ja arki sujui. Siinä ja tässä välissä miäs loukkaantui ja kaikesta toipumisen jälkeen alkoi korona, joka sulki pitkäksi aikaa myyntikanavat.  Joskus tein nettikauppaa, mutta hyvin me pärjäsimme sillä mitä meillä jo oli. Aina välillä tekee mieli jotain uutta sen nähdessään, mutta hyvin maltillisesti olen ollut liikkeellä. Jos tuote on ohikulkumatkan varrella, sen hommaaminen on molemminpuolin helppoa, teen kaupat. 

Talvella tarvitsin kunnollisen pitkän takin ja sen sain noudettua iltatöiden yhteydessä. Talvisaappaat hain nukkekotimessuille mennessä ja palapelin kotimatkalla. Monasti myynti on kontaktiton, kuistilta löytyy. Tänä keväänä olen sitten jälleen tehnyt joitain kauppoja, joilla piristän kotia ja luon puutarhaan uutta.

Kaunis, pieni pöytäkello, matkakello tai morsiuskello tuli valituksi netin kuvan perusteella ilman, että kysyin toimiiko se. No toimihan se ja ilahduttavaa on, että tässä on kaunis melodinen soittoääni, jonka perään sitten kyselin facebookin pelastetaan vanhat esineet ryhmässä.

Kellossa on vuosiluku 1930, joka on ilmeisesti kirjattu saantivuosi. Melodia on "Tuoll on mun kultani", joka on äänitetty Saksassa 1929, toinen äänitys on tehty samana vuonna Amerikassa. Tietäjä ihmetteli kuinka sävelmä, joka on suomalainen kansanlaulu, on päätynyt kelloon. 

Ennen tämän tietämistä itse aloin tavailemaan sävelmää ja kyllä, sain kiinni ja muistin sen juurikin samaksi. 

Kello on Junghansin valmistama Jugend-tyylinen 1900-luvun alun mekaaninen kello, jossa on messinkikuoret ja lasiset sivuikkunat. Tätä en ole vielä katsonut, mutta kellosta pitäisi löytyä kahdeksansakarainen tähti ja J-kirjain.

Kello vaatisi pientä siistimistä, enkä nyt tarkoita päällistä putsaamista, vaan ihan konesepän toimesta rattaiden ja koneen sisätutkimusta. Sointi on hiukan ontuvaa. Soittorasiassa on kampa, jonka eripituiset piikit toimivat kielinä. Ajan patina kuuluu ja sitähän ei saa poistaa. 

Ilahduttavaa tässä kellossa on, että siinä on ehjät alkuperäiset lasit ja vetoavain on tallessa.

Samasta taloudesta tuli myös kaunislinjainen pöytäpuhelin, made in Italy. Kultaiset tassut ja vihreä marmori vetosi minun sisäiseen harakkaani niin lujasti, että tarjosin näistä molemmista yhteensä 30 € ja kaupat tuli. Olisi kiva tietää minkälainen soittoääni tässä on, joten pyysin miähen soittamaan minulle 😂😂😂

Meillä on puhelinosake myyty kauan, kauan sitten, joten ilme 😁. Tämä on tuunaukseen menossa, joten se jatkaa elämäänsä hiukan eri toimessa, kun suunnittelija on sen joskus tuotantolinjalle luovuttanut.

Välillä sitä itsekin ihmettelee, miten kaikki kaunis päätyy luokseni, vaikka yritän vastustella. 

Roskalavalöytöjä en voi vastustaa! Tässä on hyvä esimerkki siitä miten romu löytää ruosteen luo. Tämän vanhan ja todella painavan puulieden tuominen tontille ei ollut ihan, hei me lähdetään nyt hakemaan, vaan miäs kävi ensin katsomassa miten tuon lieden luo pääsee traktorilla helpoiten. Kolmen miehen voimin liesi nostettiin traktorin peräkuuppaan ja nyt se odottaa kotona, että saamme tontille voimaa. Tämä siirretään vanhan kasvarin ulkopuolelle jatkamaan elämäänsä romanttisen ruosteisena. Ja te jotka näitä keräätte, tiedätte, että jonohan minun perääni tuli. Moni muukin halusi tämän itselleen.

Toinen roskalavalöytö samalle viikolle oli tukevat kuormalavat ja lavakaulukset. Nappasin nekin meille, miäs kävi peräkärryn kanssa yhtenä iltana noutamassa. Minä käytän lavakaulukset, miäs kuormalavat.

Ei kaksi ilman kolmatta. Sunnuntaina lähdimme liikkeelle ajoissa, jotta emme jäisi mistään paitsi. Koti-irtaimiston myynti tarkoittaa harjaantunutta silmää, nopeita kauppoja ja paljon kuljetustilaa. Yksi ostos on kuvassa oleva valkoinen keinu, jonka sijoituspaikaksi tuli etukuisti. Kävin se aamusta nakkaamassa paikoilleen. Kylmässä pakkasaamussa ei saadun maton asetteluun mennyt kauaa aikaa. En koeistunut keinua yöpukusillani, mutta onpahan kiva ja sievä keinu.

Keinun lisäksi ostin pitkät maalarintikkaat, kukkaruukkuja, puisten kärrynpyörien metalliset vanteet jatkojalostukseen ja Mallasjuoman säilytyskorin. 

Nyt on oltu hyvien löytöjen äärellä. Kun pysyy valppaana, voi löytää jotain uutta ja kivaa. Siis vanhaa, antiikkia, ruostetta ja ihanaa patinaa. 

Terhi

Törröttäjät

Viimeisen kahden viikon aikana pihalla on ollut traktoriyhdistelmä tai pelkkä peräkärry jonne on helppo tyhjentää rikka-astia. Paljon ei vielä kasvua kukkamailla näy, mutta viime vuonna maahan jätetty kasvu on ollut runsasta ja näkyvää. Ihanaa, mutta työllistää nyt keväällä ihan hetkellisesti / kukkamaa. 

Jostain syystä työ ei tässä etene, vaikka todellisuudessa se etenee lähes joka päivä, kun tällä hetkellä voi jo karsia osan liikaa kasvavista perennoista ja kitkeä ensimmäiset rikkakasvit. Jonkin verran aikaa vei myös tuijien leikkaus, jonka jälkeen siivosin jälkiäni vielä seuraavana kahtena iltana.
Tästä kukkamaasta poistettiin atsalea huvimajan viereen ja pikkutalvio kellarin rinteeseen.

Jos tuijat eivät tykänneet leikkauksesta niiden tilalle ei tule uusia puita. Tällä hetkellä kukkamaa näyttää ihanan ilmavalta ja valoisalta. Tykkään!

Jalan alle jäi monta kasvua, mutta niissä ei näkynyt kuvaushetkellä vielä mitään. Nythän ollaan vielä huhtkuussa.

Ensimmäisinä tuli näkyviin pienet krookukset tai sahramit. 

Iltaisin olen kierrellyt pihaa ja katsellut näkyykö uutta kasvua jossain. Ihastelin viime kesänä uudistettua huvimajaa, joka toi hyvän ryhdin rakennukselle. 

Kuuntelin kurkiparin ääniä, ne kun viihtyy edelleen ihan pirtin läheisyydessä ja muina kurkina ylittävät tien kaikessa rauhassa 😀

Istuin erittäin epämukavassa asennossa lepuuttamassa jalkojani pihapenkillä, joka oli nostettu talveksi yhteen kukkapenkkiin. Ensinnäkin oli ihan älyttömän hankala kavuta siihen näin persjalkasena, mutta kun pääsin korkealle, oli siinä sittenkin yllättävän mukava istua. Piti olla hiljaa paikoillaan, etten pudonnut penkin kanssa maanpinnalle.

Sinivuokkojen kukinta kertoo kevään tulleen. Lämpömittarin lukema oli yli 15', joka tuntui jo niin ihanalta. 

Yöllinen pakkanen laittaa aina miettimään mitä sitä pukisi lähteissään päällensä. Olen sellainen kerrospukeutuja, joten voin päivällä aina vähentää vaatetustani.

Jäätelökesäkin on tullut korkattua. 

Koska jumiuduin etupihan kukkamaalle, palataan tänne takaisin. Miäs kaivoi tuijien välistä Tornionjokilaakson ruusun ja se istutettiin betonirenkaaseen hillitsemään juurikasvua. 

Istutin terassinkaiteelta Tetenarssut, helmi-ja tavalliset hyasintit renkaaseen ja täydensin kasvustoa vielä orvokeilla. 

Esikasvatetut daaliat istutin isompaan astiaan. Osa näistä ei lähtenyt hyvään kasvuun.

Mutta toivon, että jokin kukkisi kesällä.

Lehtikuusessa alkanut kukkien aukeaminen sai taas tarkentamaan ihan lähelle.

Kukka on pieni ja kaunis.

Takapihaa lähestyin kaukaa. Ihan liian paljon yhdelle illalle siivottavaa. Olet jonossa...

Tänne suunnalle on tuotu kolme alppiruusua, joiden juurelle ostettiin rodomultaa.

Niin kaunis ja sininen taivas.

Istutin lisää orvokkeja pergolaan, etukuistille ja maitolaiturille. 

Keltainen tuo kivasti väriä ja näissäkin pörriäiset kävivät jo kärsänsä kanssa.

Lämpimillä tienpenkoilla näkee myös valkovuokkoja isoina ryppäinä.

Ja taas takaisin etupihalle. Siistiminen näkyy täällä hyvin. Vain sipulikukkien ja vuorenkilpien vihreys näkyy. Aasinsillalla vuorenkilvestä etupihan aidanteelle, joka on tehty kattotiilestä. Talven aikana on paljon vuorenkilpeä mustunut ja voi huonosti. Yhden illan aikana siistimme n.20 m kasvustoa ja vielä jäin miettimään poistetaanko huonojen lehtien lisäksi myös kasvustoa joka valuu aidanteelta suurina ryppäinä. Se olis taas yhden illan homma ja sama pitäisi sitten tehdä sisääntulon toiselle reunalle.

Loppuviikosta ilma alkoi kylmentyä reilulla otteella. En enää istunut terassilla teeppari päälläni syömässä, vaan tarvitsin jo ihan reilusti vaatetta ylleni edes ulos mennäkseni. Teimme tikusta asiaa ja kävimme lauantaikierroksella omalla kylällä. Olen saanut sellaisen kuvan, että oman kylän Hankkija lopettaa kaiken muun, paisti maatalouden, jonka myötä hyvä puutarhaosastokin sitten häviää. 

Tällä hetkellä näytti perennahyllyt vielä vähän tyhjiltä, mutta oletan myynnin jatkuvan vielä tämän kesän samalla paikalla. Hyvä niin. Pieni kotiin tuominen mahtui hyvin auton peräluukkuun, kun huomasin ihastuttavan divaanin. Siirtelin sen ensin pois tien syrjästä pergolan suojiin, ettei kukaan jyrää sen yli. Kesän aikana kuljen divaani kainalossani ja etsin sille kivan paikan pihastamme.

Loppupäivän teimme yhdessä haketta etupihan kukkamaalle, joka ei vielä kahdenkaan viikon jälkeen ole valmiina kesäkauteen. Jotkin asiat vaan kestävät saada valmiiksi.

Miäs siirteli haketettavan materiaalin koneen lähelle, tyhjensi tukkeutuneen torven ja minä nakkelin puuta torveen. 

Sain pari nasevaa avokämmentä oksistosta kasvoilleni, jonka jälkeen sain miähen kypärän käyttööni. 

Synkistä pilvistä satoi viikonlopun aikana lunta ja tuuli puhalsi navakasti, 8 m/s, pohjoisen suunnasta. Samanlainen kylmä ja luminen keli oli 41-vuotta sitten, kun juhlimme kihlapäiväämme ensimmäisen kerran 💕

Terhi

Kevät kutsuu pihalle

Viikonloppuna sää aivan villiintyi! Lämmintä, pilvetöntä taivasta ja paljon aurinkoa. Luhdin ovi avattiin ja kannettiin puutarhaan pöytä ja tuolit. Pian pöydän pintaa peitti kukkalautanen, mehiläisten herkkubaari oli avattu. Sain jälleen kukkakauppiaalta pääsiäiseltä jääneet hyasintit, jotka istutan maahan myöhemmin.

Kuvasin pörriäiset 0,5 metrin etäisyydeltä.

Tämän vuoden puutarhatyöt aloitettiin juurikin puutarhan puolelta. Tarkoituksena oli jatkaa leikattujen tuijien muotoilulla, ruusukaaren suoristamisella ja kukkamaan siistimisellä. Saattoi siinä omenapuukin saada moottorisahaa.

Muistan vielä hyvin ajan, kun tämä kohta pihastamme oli kiinnostavin ja sitä laitettiin paljon. Sitä se on vieläkin, kiitos kahden kasvihuoneen, paikka on muuttanut ilmettään entisestään. 

Näiden tuijien istuttaminen on tehty kauan aikaa sitten, kun kesäistutukset tyhjennettiin ja mietittiin mihin hyvin kasvaneet tuijat laitetaan. 

Tähän ne jäi ja niiden väliin tehtiin leveä kävelypolkukin. Joskus olen raivannut polun esiin, katkonut puiden alta isompia oksia, mutta piankos ne ovat taas polut umpeutuneet.

Kun hommaan ryhtyy se tehdään, eikä jäädä miettimään josko sitten toisella kertaa. Minulta ei puutu rohkeutta käyttää koneita, mutta moottorisahaan en halua käydä käsiksi. Uusi pensasleikkuri tuli testattua ja voi että miten tuli väljää, tasaista pintaa ja kauheasti sotkua =)

Huhtikuu, maa on vielä ihan vaiheessa, mutta innostusta on jo päästä aloittamaan ja nauttimaan tulevasta kasvukaudesta.

Ruusukaari oikaistiin, mutta se saattaa vielä vääntää mihin sattuu. Katkoin ruusun pitkäksi venähtäneitä varsia ja miäs kiepautti osan kaarta myötäilemään. Vesialtaan päältä ei poisteta vielä suojusta.

Kaaren takaa näkyy tuijien leikkauksen jälki. Alhaalta on ihan tyhjää ja ylhäältä latva ei hipaise pilviin. Nyt valo ja tuuli pääsee kukkamaalle, eikä  puskakasvusto varjosta kasvua. 

Olen teputtanut tuolta välistä edestakaisin, poistanut vaarallisia oksatappeja tarpeen mukaan niin ylhäältä, kuin alhaaltakin. 

Iitraillut näkymää suunnasta, jos täältäkin. 

Jollei kasvusto tästä tykännyt, se näyttäköön kasvunmerkit! Suunnitellaan sitten tilalle jotain muuta. 

Työhuoneella vihertää jo hyvin. Muutamassa viikossa on jo näkyvissä kasvunmerkit ja loput joutaa komppariin, kun ennätän kantamaan.

Ensimmäiset verenpisarat alkavat pian kukkimaan. 

Nämä ovat viime kesän kasvustoa. Nyt näistä jo näkyy leikkauskohta.

Aurinkoista päivää juuri sinulle, Terhi