Asennus

 Nyt on istuttu ja pyyhitty hikeä ottalta. Nautitaan ny lämmöstä, kun sitä meille tarjotaan. Lähes kaikki pionit ovat nyt kauneimmillaan, lämpö helli ja herätteli uneliaammatkin.

Popparinjyvien poksumisen voi melkein kuulla. Öljyä kattilaan ja jyvät kannen alle! Tuskin näistä mitään tulee. Hyvä kun muistaa kastella viherryksen aina ohikulkiessaan.

Tuuli viuhtoo talon eteläpäädyssä usein niin kovaa, että kysyn ajoittain onko poppariastia vielä pystyssä. 

Tämä setti on tehty kahdesta erillisestä istutusastiasta sovittamalla kaupassa mikä malli ja muoto sopii hyvin toisen ruukun päälle. Alin ruukku, eli jalka on ylösalaisin käännetty patioruukku. 

Viime viikonloppuna nuorin oli Milon kanssa asennushommissa. Milo viipotti taas paikasta toiseen niin, että ehti tutkailemaan kaikki tutut paikat. Onneksi kukkamaat saivat olla rauhassa, kun perennoissa on paljon maisteltavaa, mutta myös monta myrkyllistä lajiketta. 

Välillä oli suoritettava opintojakin, ettei ihan jymähdetä paikoilleen. 

Juuri vuoden täyttänyt Milo on aktiivihiili, joka on valloittanut olemuksellaan minut ja miähen. 

Ja varmasti monen muun, kun tutustuu koiraan paremmin. 

Kun pihaa kiertää monta kertaa, löytyy jo omatkin tuoksut uudestaan ja uudestaan 😀

Päivän työlistalla oli valmiin lasityön asennus kasvarin oven yläpuolelle. Leikkasin kirkkaan lasin suojaamaan tiffanytyötä ja se asennettiin ensinnä ulkopintaan.

Milo seuraa tarkasti mitä, missä ja kuka liikkuu.

Kauhea huoli, ettei mikään jää näkemättä.

Samoin minulla, kaikki pionit pitää saada kuvattua ja vielä monesta eri suunnasta.

Valmiin työn asennuksessa, samoin kirkkaan lasin, on hyvä olla kahdet kädet. Työ painaa jonkin verran ja minä olen huono sitä nostamaan. 

Kävin välillä pesemässä tinausjämät pois ja patinoin työn kuparin ja mustan seoksella. Samalla laitoin suoja-aineen pintaan ja kiillotin.

Ajoitus meni ihan nappiin, sain työn viimeisteltyä ja pääsin itsekin näkemään, kuinka asennus onnistui.

Ja niinhän se meni kohdilleen, pikkuisen kirvestä karminreunoissa käyttäen, kuin pitikin.

Lasipintojen välissä on kirkas silikoni.

Silikonisaumat tiivistävät pinnat ja päälle tuleva valkoinen lista siistii loput.

Niinhän se on siinä, kuin olisi aina ollut.

Värit tulevat kivasti näkyviin, kun aurinko heijastaa takaa.

Kasvarin viimeistely on vaiheessa vieläkin. Toisen oven päällä olevaa lasityötä en ole vielä edes aloittanut.

Hissukseen, hissukseen kaikki valmistuu, kun ei hötkyillä.

Huoneen pläsin kaari-ikkunan asennus oli melkein päivälleen vuosi sitten.

Kiitos Santtu avusta 💗

Tänä vuonna

Emme osallistu tämän kesän Avoimiin Puutarhoihin, jotka järjestetään 5.7.2026. Teimme ratkaisun viime viikolla, kun asiaa mietimme ensinnä minun kannaltani ja sitten pihatöiden. Olin ihan kalkkiviivoille asti ajatuksella, että voimmehan me pitää päivätapahtuman kahdestaan ilman ulkopuolista apua, mutta tiedän kuinka uupunut olisin sen jälkeisen työpäivän ja koko viikon.

Nyt ei ole oikea hetki uuvuttaa itseään, vaan teemme omaan tahtiin ilman määräpäivää hommia, joita on nyt jo kerääntynyt taas jonoksi asti.

Sateiset päivät raikastavat ilmaa ja kuvien värit tulevat näkyviin tummina ja kauniina.

Tutut pihakoristeet ovat pysyneet ehjinä ja lähes kaikki on laitettu tänä kesänä taas esille. Piha ei ole vain kukkamaa, vaan se on paikka, jossa voin temmeltää ja korostaa kasvua eri elementein.

Olisi ihana patsastella patsaspuistossa, mutta ei se oikein näytä kivalta meidän pihassa. 

Leijonapatsas ottaisi upeasti vastaan kotiportilla, murrr! Onneksi tämä lintupari on pysynyt ehjänä vuodesta toiseen.

Lintuallas huvimajalla.

Villiviini köynnöstää niin tiheänä kaaren päällä, että sen alla pystyy pitämään pienesti vesisadetta. 

Vaaleanpunainen juhannusruusu luhdilla. 

Tämä on ilahduttavasti kasvanut, vaikka jää usein huomaamatta etualan suuren kasvuston vuoksi.

Karhunvadelman kukka.

Lasikukat

Kasvarilla

Vuorikaunokki leviää, mutta ruohonleikkuri pitää sen kasvun rajattuna.

Samoin tämä vaaleanpunainen isokonnantatar.  Molemmat kasvussa leikkimökillä. Tytär halusi aikanaan oman kukkamaan ja nämä viihtyvät hyvin tällä kasvupohjalla.

Terhi

Tuoksuvaa kauneutta

Tänä keväänä päätin jälleen, että olen hyvin, hyvin maltillinen kukkien oston suhteen. Ja mielestäni olen siinä jälleen onnistunut erittäin hyvin kaikkien kukkakauppiaiden harmiksi. Kun olin puutarhalla töissä, kului kaudessa helposti yli 400 € ostoksiini. Kotiin tuomiset kulkivat näppärästi mukana ja huomaamattani tein työpäivän jälkeen vielä toisen työpäivän kotona, kun hoitaa ne kasvit piti kotonakin. Olin ihan hölmö näin toimiessani, mutta kun kaikki kauniit jutut vain kantautuivat mukanani. 

Nyt olen jo vuosien ajan ostanut keväällä aikaisin myyntiintulevia rimpsureunaisia orvokkeja, joita joutuu hiukan etsimään löytääkseen ne. Ja voisi sanoa, että nämä riittää, mutta on meillä hiukan kesäkukkia pitkin poikin kuitenkin.

Sekaan mahtuu aina pala hempeyttä ja puhdistavaa raikkautta, valkoista, jota löytyy kasvarilta. 

Tänä kesänä otin mosaiikkiruukut käyttöön. Nämä pysyvät hyvin pystyssä maitolaiturin ohi tuulettavien isojen koneiden.

Kun haluat helpon ja koko kesän kestävän kesäkukan, on se orvokki. Jos kukanvarret venähtävät liian pitkiksi, katkaise varsi maljakkoon. Ei mene kauaa, kun uusi kasvusto nostaa jo päätään. 

 Kun lähden töihin, nypin siemenkotia, kun tulen töistä, nypin siemenkotia. Miäs tai sade hoitaa kastelun.

Siinä ne tönöttää, maitolaiturilla.

Mistä lie johtu, että meillä kukkii kaikki aiempaa myöhemmin tai ei laisinkaan? Syksy oli märkä, talvella puuttui lumisuoja, kevät oli pitkä ja kuiva. Tai joku muu syy. 

Olin jo vähän huolissani, kun syreenien kukinta ei alkanut. Näin monessa pihassa upeat kasvustot kukkia täynnä ja meillä jurotettiin. 

Kun sitten vesisadealue tuli ylle, aukesi kukinnot. Ainakin osa.

Mutta sitten puuttui pölyttäjät. Mihin ne ovat hävinneet? Tuuliset päivät ovat jatkuneet tähän asti. Kuka siinä nyt vastatuuleen kirmaa, kun ei tuuli tyynny laisinkaan.

Kesäiset päivät, syreenin tuoksu ja sinisenä hohtava taivas.

Etualalla kasvaa nuokkusyreeni, takana unkarinsyreeni. 

Ja sitten tämä! Valkoinen syreeni, joka muodostuu kolmesta kasvupisteestä. Tässä on makea, ihanan viettelevä tuoksu. Tämä on lähinnä pönttömehiläisiä, jotka lentävät ihan ees ja taas kukkaan ja pönttöön =)

Välillä tuntuu, että kasvaako meillä nämä puut ja pensaat, kun itse niitä katselee. Mutta kyllä ne kasvaa ja hyvin kasvaakin. Ei tästäkään enää lävitse sujahdeta, vaan kierretään ja kaarretaan koneilla ja kärryillä.

Valkoinen pikkusydän.

Sienimaljat

Joissakin kohtaa pihaa pystyn sietämään karkulaisia. Näiden unikoiden rento kasvutyyli ja näyttävä kukinto ovat yksinään niin huikaisevan kauniit, että en ole niitä siirtänyt lajitovereidensa joukkoon. 

Kukinnot kestävät harmillisen lyhyen aikaa, mutta ne saavat sen kaiken huomion osakseen, mitä voivat saada paikassa, jossa mikään ei varasta niiden kauneutta.

Terhi