Tuoksuvaa kauneutta

Tänä keväänä päätin jälleen, että olen hyvin, hyvin maltillinen kukkien oston suhteen. Ja mielestäni olen siinä jälleen onnistunut erittäin hyvin kaikkien kukkakauppiaiden harmiksi. Kun olin puutarhalla töissä, kului kaudessa helposti yli 400 € ostoksiini. Kotiin tuomiset kulkivat näppärästi mukana ja huomaamattani tein työpäivän jälkeen vielä toisen työpäivän kotona, kun hoitaa ne kasvit piti kotonakin. Olin ihan hölmö näin toimiessani, mutta kun kaikki kauniit jutut vain kantautuivat mukanani. 

Nyt olen jo vuosien ajan ostanut keväällä aikaisin myyntiintulevia rimpsureunaisia orvokkeja, joita joutuu hiukan etsimään löytääkseen ne. Ja voisi sanoa, että nämä riittää, mutta on meillä hiukan kesäkukkia pitkin poikin kuitenkin.

Sekaan mahtuu aina pala hempeyttä ja puhdistavaa raikkautta, valkoista, jota löytyy kasvarilta. 

Tänä kesänä otin mosaiikkiruukut käyttöön. Nämä pysyvät hyvin pystyssä maitolaiturin ohi tuulettavien isojen koneiden.

Kun haluat helpon ja koko kesän kestävän kesäkukan, on se orvokki. Jos kukanvarret venähtävät liian pitkiksi, katkaise varsi maljakkoon. Ei mene kauaa, kun uusi kasvusto nostaa jo päätään. 

 Kun lähden töihin, nypin siemenkotia, kun tulen töistä, nypin siemenkotia. Miäs tai sade hoitaa kastelun.

Siinä ne tönöttää, maitolaiturilla.

Mistä lie johtu, että meillä kukkii kaikki aiempaa myöhemmin tai ei laisinkaan? Syksy oli märkä, talvella puuttui lumisuoja, kevät oli pitkä ja kuiva. Tai joku muu syy. 

Olin jo vähän huolissani, kun syreenien kukinta ei alkanut. Näin monessa pihassa upeat kasvustot kukkia täynnä ja meillä jurotettiin. 

Kun sitten vesisadealue tuli ylle, aukesi kukinnot. Ainakin osa.

Mutta sitten puuttui pölyttäjät. Mihin ne ovat hävinneet? Tuuliset päivät ovat jatkuneet tähän asti. Kuka siinä nyt vastatuuleen kirmaa, kun ei tuuli tyynny laisinkaan.

Kesäiset päivät, syreenin tuoksu ja sinisenä hohtava taivas.

Etualalla kasvaa nuokkusyreeni, takana unkarinsyreeni. 

Ja sitten tämä! Valkoinen syreeni, joka muodostuu kolmesta kasvupisteestä. Tässä on makea, ihanan viettelevä tuoksu. Tämä on lähinnä pönttömehiläisiä, jotka lentävät ihan ees ja taas kukkaan ja pönttöön =)

Välillä tuntuu, että kasvaako meillä nämä puut ja pensaat, kun itse niitä katselee. Mutta kyllä ne kasvaa ja hyvin kasvaakin. Ei tästäkään enää lävitse sujahdeta, vaan kierretään ja kaarretaan koneilla ja kärryillä.

Valkoinen pikkusydän.

Sienimaljat

Joissakin kohtaa pihaa pystyn sietämään karkulaisia. Näiden unikoiden rento kasvutyyli ja näyttävä kukinto ovat yksinään niin huikaisevan kauniit, että en ole niitä siirtänyt lajitovereidensa joukkoon. 

Kukinnot kestävät harmillisen lyhyen aikaa, mutta ne saavat sen kaiken huomion osakseen, mitä voivat saada paikassa, jossa mikään ei varasta niiden kauneutta.

Terhi

Kaikki koolla

 Tämän vuoden juhannusaatto vietettiin lasten perheiden ja heidän ystäviensä kanssa miniän suvun mökillä. Meno oli koiramaista, ilma helteistä ja ruoka maittavaa. Jokaisella oli omat eväät kylmälaukuissaan. Grillit kävivät kuumina lähes koko ajan, kun aina jollain porukalla oli nälkä. Ja nälkähän siinä tuli, kun toiset täyttivät omia lautasiaan tuoksuvilla luomuksillaan. Meno oli ihanan rentoa, tekeminen vapaata. Osa kävi uimassa monta kertaa, tai oli järvessä kaiken aikaa. Sauna lämpesi illan aikana ja aurinko ei laskenut koko yönä. On siis juhannus.

Paikka on Parkkuu Kurussa, sinne mihin tie vain kapenee ja kapenee löytääksesi perille. Täytyy sanoa, että ei vielä kolmannellakaan kerralla osattu mennä ilman navigaattoria. Kyllä me niin monta liittymää ja metsää kiersimme. Mietinkin, miten ihmeessä tänne on joskus joku löytänyt näin kauniille paikalle.

Eemeli oli monessa mukana. Tietenkin. Ihanan reipas ja kohtelias lapsi, joka seurusteli aina, kun omilta jutuiltaan ennätti. 

Tämä kolmikko, Tehotytöt, pitivät majaa korkealla kallion päällä. Ota kuva! No minäpä otan. Näistäkin neidoista on kasvanut jo hyvin toimiva kolmikko, joka ryhmänä on ollut Pottajengi, Räkätapit, Tehotytöt ja nyt Jumppapirkot.

He valitsivat jonkun ottamistani kuvista oman keskusteluryhmänsä taustakuvaksi. Ja yllättäen, ryhmän nimi on Tehotytöt  💗💗💗

Koirien määrä on lisääntynyt. Tässä on Milo ja Halla, kultsi.

Tarvitsin jonkun simppelin kässyn seurusteluneuleeksi ja valitsin sellaisen kesäaikaan helposti neulottavan mustan langan, jota olikin pahuksen vaikea silmitellä auringonvalon tullessa takaa. Suurimmat muuvini koko juhannuksena oli kääntää retkituoliani oikeaan valon antamaan suuntaan ja se ei ollut paljoa se!

Kun muu ryhmä järjestäytyi päivän aktiviteettiin, pidin kiinni paikastani ja jatkoin neuletta. En ole koskaan ollut mikään osallistuja, yhteisistä kilpailuista innostuva, enkä muuttanut tapojani tälläkään kerralla. Olen aina sivustaseuraaja ja pidin huolen, ettei puikot jäähtyneet.

Monivaiheinen kisa järjestettiin mökin ympärillä. Luontoa, eikä sen eläimiä vahingoitettu ottelun aikana, ei ennen, eikä jälkeen.

Joukkoon oli tullut lisää täpliä! Tarmo, niin pontevana mukana kaikessa. 

Tehdääks tuttavuutta?

Milo ja kuvaushetkellä ollut Sisu, olivat eri aikaa läsnä, koska toinen ei pidä uroksista. Tanner tömisi, musiikki raikasi ja illan tullen nuotiovalkea keräsi porukan yhteen. Me teimme tutun heippakierroksen puolen yön jälkeen, kun tytöt kömpivät telttaansa ja poistuimme navin ohjaamina takaisin maantielle muiden jäädessä kesäyötä kuuntelemaan. 

Terhi

Juhannus

 Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille 💖

Puutarhureiden kesäkakku on katettu kukkalautaselle ja kakusta saa ottaa palan kukkalapiolla. 

Tilasin nämä Flying Tigerin valikoimasta. Koskaan ei ole liikaa kaunista ympärillämme. 

Pala myös sinulle.

Juhannus on juhannus, vaikka vettä sataisi. Tietysti ihanne on aurinkoa, hiukan lämpöä ja paljon valoisaa aikaa.

Tarassin pöydällä on kivat pienet valot, Clasulta. 

Terhi

Hunajakenno

 Sadepäivät olen hyödyntänyt työhuoneessa työskentelyyn. Tammikuussa aloitin uutta lasityötä, mutta kylmien päivien osuttua kohdalle, työhuoneen lämmitys työpäivän jälkeen ei oikein napannut. Niinpä työ jäi uinumaan ja odotti uutta inspistä.

Kunnes jälleen kohtasimme. Parina päivänä kävin leikkaamassa ja hiomassa loput palaset. Seuraavat pari iltaa istuin folioimassa ja järjestelin palat niin, että värit eivät lätäköityneet, vaan sinne tänne tuli tummemmat sävyt korostamaan keltaisuutta. 

Sunnuntai-iltapäivän tinasin työn toisen puolen ja niskaani säästäen, tein toisen puolen tinauksen seuraavana päivänä. 

Lopuksi tuin työn millin tuuliraudalla ulkoreunoilta. 

Työ kuvattu työpöytäni päällä.

Valmiina pesuun ja viimeistelyyn. Tämä tulee uuden kasvihuoneen oven yläpuolelle jossain vaiheessa. Leikkasin jo valmiiksi myös ikkunalasin suojaamaan työtä ulkoa tulevilta sateilta, tuulilta ja päin lentäviltä linnuilta. 

Terhi

Mandala Madness

 Mun kesäkässy vaatii kyllä kaiken keskittymiseni. On tässä pyöritetty koukkua ja välillä työtäkin, kun ohjeessa on, käännä työ ja virkkaa se nurjalta puolelta. Toisaalla koukkua suihkitaan neljä kerrosta aiemmin virkatulle kerrokselle ja taas katson ohjevideosta että miten ihmeessä tuokin silmukka saadaan aikaiseksi. 

Olen virkannut jo ennen kouluikää. Opetellut ja nysvännyt. Tehnyt pitkiä verhokappoja ja suuria liinoja. Vaatteita, asusteita ja viimeistellyt virkatuilla silmukoilla. Siksi ajattelin, että ihminen on tämänkin ohjeen tehnyt ja valmiin työn saanut esittelyyn. Miksi en minäkin. Minulla vain on tuo kieliongelma, mutta aika hyvin olen sen selättänyt (ohje on suomennettu, video enkkua) ja kerros kerrokselta työ etenee. Tässä kohtaa työ on 8.ohjeessa ja jos oikein olen tulkinnut niin ohjeita tulee 18.

Yksityiskohta kerrokselta, josta näkyy miten silmukat virkataan toisensa lomasta. On kohosilmukoita, todella pitkiä, 7 pp, pylväsryhmiä.

Niin tässäkin, kuin lasitöitä tehdessäni pidän värien kanssa työskentelystä. Värien valinta on niin kivaa, kun on hyvät lankavarastot mistä valintaa voi tehdä. Vähän jo surkuttelin, ettei nyt vaan töistäni lopu lanka kesken. 

Peitoissa on vanhaa vuosikertaa; Misty, Bali, Tahiti, Cocos, Butterfly, Ibiza, Samos ja ne kaikki loput vyötteettömät, joista osan virkkaan kaksinkertaisena. 

Siivu sivukuvaa, josta näkee kuinka upea valmis pinta työssä on.

Tällä hetkellä molemmat työt ovat noin metrisiä. 

Kun teen molempia kerros kerrokselta samaan aikaan, niin ei jää "pariton sukka", eli en tekisi koskaan toista samanlaista peittoa. En edes muista miksi aikoinaan aloitin tekemään kahta yhtä aikaa. Linkistä pääsee aloitusvuoteeni.

Välillä koukutun jostain niin, että en muista muuta. Tämä, jos mikä on sitä työhönsä paneutumista.

Terhi