Kukkii

 Viikolla herään aina tosi aikaisin ennen töihin lähtöä. Arvaa mitä? Herään myös viikonloppuisin aikaisin, jopa aiemmin kun herätyskelloni olisi soinut. Se vaan tapahtuu, pää täynnä kaikkia kivoja juttuja, joita voin tehdä päivän aikana. Aamusta teen myös kaikki paperihommani, luen tärkeät sähköpostit ja vastailen viesteihin. Sen jälkeen olen valmis päivän tohinoihin.

Lemmikki kukkii, mutta en enää anna tämän levitä holtittomasti pitkin pihaa. 

Sen taustalla kasvaa kellukka Tai- Mai. Ostin pari lisätainta, kun löysin yksityiseltä myyjältä.

Huvimajan viikonloppuaamiaiset on korkattu. Yhtenä aamuna olimme aikaisin liikkeellä imurin ja vesiämpäreiden kanssa. Jos ei ota tehdäkseen, niin koko kesä menee ihmetellessä, kun emme tuotakaan saaneet aikaiseksi.

Meillä on lipputanko hyvin keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Teimme vähän lippuhommia samalla, kun siivosimme huvimajan kesäkäyttöön. Isännänviiri ja huvimajan oma Suomen lippu oli ottanut vähän osumaa. Molemmista oli kiinnikkeet hajonneet ja ne on nyt ehjätty.

Etupiha on ollut koko alkukesän näyttävä. Tässä kukkii vuoroin eri pionit ja laukat.

Osa kukinnoista on hyvin pitkäkestoisia ja ne on täynnä pölyttäjiä. Nautin eri sävyjen maalamasta kauneudesta ja niin taitavat nauttia ohikulkevat autoilijatkin, kun hidastavat taas kohdallamme. Olkaa hyvä! 

Tuijien alla on salainen puutarhani 😉

Terhi

Kasvarin remppa

 Nykyään puhutaan uudesta ja vanhasta kasvarista, niin ne on helpompi tunnistaa toisistaan. Tälle kesälle on suunniteltu vanhan remppa, joka on jo vähän niin kuin aloitettu. Ei isosti, mutta huoneen sisältä on päästetty pinteessä olevat viiniköynnöksenoksat, joiden kasvua emme ole mitenkään estäneet. Nyt ne on kieputeltu auki ja siirretty siistissä nipussa huoneen ulkoseinälle odottamaan mihin suuntaan saavat jatkossa jatkaa kasvuaan.

Tämä kasvari on jo rippikoulun ohittanut, kun etsin vanhoista päivityksistäni tietoa. 16-vuotta on mennyt äkkiä ja nyt on aika hiukan freesata näitäkin pintoja ajatellen, että vielä vanha jaksaa ja käyttötarvetta on. 

Kasvihuone on aina ollut käytössäni. Ensin anopin vanha tomaattihuone, sen jälkeen muovihuone kaarirakenteella ja nyt nämä kaksi kaunokaista. Vanha kasvari rakennettiin kaarihuoneen paikalle juurikin sen kokoisena, kun meillä oli vanhoja ikkunaruutuja. 

Tässä huoneessa on hyödynnetty kaikki vanha materiaali niin tarkkaan kuin voi. Runko on tehty työmaalta saaduista kuormalavoista purkaen. Ikkunat ovat vanhalta pirtiltä ja sokkeli sähkötolpista.

Ovet saatiin haettua heitteille jätetystä romuläjästä metsästä, kun kehtasimme kysyä ne itsellemme. 

Sisustuksessa hyödynsimme vanhoja navetan jauholaareja, keittiön kaapistoa ja pahnavintin tikarappusia. Lattiatiilet ovat sieltä ja täältä.

Täällä on kypsyneet maukkaat tomaatit ja hyvät kurkkusadot. Chilit jäävät tältä kesältä kasvattamatta, koska niiden siirtämiseen en nyt ala. Täällä on pidetty glögihetket talvisin ja huone on koristautunut kevään juhlaan. 

Tämän verran on jo raotettu rakennetta, lähinnä päästetty köynnös ulos huoneesta, mutta ei ihan vielä päästä aloittamaan. Tästä tulee vielä yhtä kiva huone, kuin se on ollut sen aikojen alusta alkaen. Odotan innolla, että saadaan kaikki suunnitellut asiat toteuttua ja huone freesaantuu samalla rytinällä.

Terhi

Hyppää jouselle!

Tiluskierroksella pongasin maitokärryn rungon, joka ei ole maitokärryä nähnytkään, mutta rakenteelta se on hyvin samanlainen. Erotuksella, että tässä on lehtijouset ja se keikkasi tonne ja tonne, kun kahvasta irti päästi. 

Eihän siitä mitään tullut, mutta mennääs miähen pajalle hetkeksi suunnittelemaan.

Kun Pelle Pelottoman pajalla hetken silmittelee, tulee äkkiä istellekkin sellainen olo, että tässä keksitään jotain ihan uutta! Ja niin me taidettiin keksiä. Ihan ei alkuperäinen suunnitelma toteutunut, mutta jotain sen suuntaisi tuli valmiina esittelyyn, että meni tämän tiukan raadin läpi.

Saimme mansikoille kuljetusvaunun. Eikä muuten kärry keikkaa enää tonne tai tonne, vaan pysyy ihan nätisti paikoillaan. 

Alla on lisäjousi, joka ottaa vastaan kärryn etupainon. Lehtijouset sivusuuntaiset töyssyt 😄

Kärryn runko on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Päälle laitettiin itse tehty, oli valmiina, puulaatikko, joka oli just sopivan kokoinen tähän käyttöön.

Koskaan ei voi tietää mistä kärryt löytyy, kun niitä voi kuljettaa auringonsäteiden alle ihan mihin vaan.

Terhi

Suvi suloinen

Ollaan vaan ihan hetki paikoillaan ja ihaillaan kättemme jälkiä. Ei ole pakko suorittaa, mutta ääneen voi sanoa, että olemme saaneet tehtyä kivan ympäristön olla ja asua. 

Koskaan ei ole valmista, mutta siinä se salaisuus piileekin. Mitä me seuraavaksi tehtäis? Viikonloppuna tehtiin niin pitkät päivät, että alkuviikosta olemme vain huilanneet. Aurinkoiset, jopa helteiset ilmat ihan pakottavat puuhailemaan ulkona. 

On tiettyjä kohtia, jossa on pysähdyttävä toistamiseen. Ei ihailemaan vaan tekemään. Vuohenputki on vitsaus, josta ei vaan pääse eroon. Hetkittäin näyttää hyvältä, mutta toisesta kulmasta katsottuna, siellä se taas on. 

Jos joku teistä nauttii tuoreesta kolmiolehdestä, tervetuloa poimimaan! Muille tässä pari vinkkiä, miten sen saa pysymään hetken poissa silmistä. Tänä vuonna tämän perkaamisesta ei tule loppua, vaikka teemme mitä.

Onneksi on paljon ilonaiheita miksi tätä jaksaa jatkaa. Kukkivat ilahduttavat jokainen omalla kasvutavalla. 

Liiallisen kasvutavan omaavat revitään surutta pois, eikä anneta levitä liikaa. Jakamista voi tehdä osalle kasveja, mutta ei ole kiva, että kaikkialla leviää samat kasvustot.

Kaunis ja sievä pikkusydän on helppo reunuskasvi.

Taivas varjele, miten siellä tuulee!

Myrskynhän se lykkäsi pihamaalle, kun keinu rojahti toistamiseen. Nyt sen runko hajosi niin reippaanlaisesti, että ei tästä enää keinua saada ilman uutta puukuormaa.

Kannoin luhdista löhöilyistuimet tilalle. Maisemointi jatkuu ilman turhia katkoja, jos, kun, ehkä se keinu penkiksi vielä muuntautuisi.

Tilasin syksyllä esim. Kukkatarhureilta sipulit kukkapenkkiin ja nyt niitä on alkanut näkymään. Huomaan, että osa sipuleista ei ole tullut laisinkaan näkyviin, osa on kuivunut kevään aikana. Jospa sipuli on kuitenkin säästynyt, eikä kelvannut esim.myyrille niin ensi keväänä voi tulla lisää kukintoja.

Näissä on upea sävy ja mikä kerrannaisuus!

Terhi

Lasiputki

Kesä, mikä ihana sana. Onhan näitä lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä jaksettu odottaa ja nyt niistä saadaan taas nauttia monta kuukautta. Elämä siirtyy pitkäksi aikaa ulos ja sitä varten siirretään, kannetaan ja kuljetetaan tavaroita ees ja taas sisälle ja ulos. Paljon on pelkästään ulkona pidettävää materiaalia, joita laitetaan joka vuosi eri paikkaan, että ne näyttäisi uudelta vanhoilla metkuillla. 

Olen pitkään haaveillut terassinpöydän yläpuolelle tulevasta metallikaaresta, johon voi laittaa koristeita. Meillä linnunpelättimiä. Jostain syystä linnut viihtyvät paskomassa terasilla ja siksi olenkin lisännyt aina jotain mukavuutta tähän toimeen =)

Ei vaan, jotain häiläävää siellä pitää olla, ettei nyt ihan läjiä löydy istuimilta. Vuosia sitten Indiskasta ostettu lippuviiri on edelleen kuosissaan ja hyvin värinsä pitänyt. Kieputtelin pitkän nauhan telineen ympäri. Lisäsin lasiset ilmapallot naruineen tuulessa heilumaan ja avot, siinähän se komeilee äidin virkkaaman peiton kanssa. Olen joskus värjännyt valkoisen peiton vaaleanpunaiseksi ja pidän siitä edelleen tuollaisena. Monta vuotta se on ollut pöytäliinana ulkokäytössä.

Toinen tuunaus oli kokeiltava, kun kevään aikana olen katsonut Puutarhakautta-ohjelmaa, jossa vanhoista pihapiireissä luodaan kauneutta paikalta löytyneillä materiaaleilla. Yhdessä jaksossa tehtiin kiva kukkateline vanhasta puukarahkasta ja niitähän meillä piisaa. Lasiputkiakin on kerääntynyt kaappiin jos vaikka ja minkäkokoisena. 

Tuumasta toimeen ja etsimään sopivaa puuporanterää. Ihan ei samaa kokoa löytynyt kuin putkilo on, mutta luovasti miäs käytti välillä metalliterää, kartionmuotoa ja talttaa. Puu on mäntyä, kierteinen ja oksanen. Pirun tiivis!

Minä pidin kiinni oksasta kun toinen porasi. Läpi ei menty, ettei putki putoa, mutta saatiin sen verran syvät reiät, että putki pysyy kovassa tuulessa paikoillaan. Ehkä.

Löysin narssuja kivikasan reunalta jonne on kipattu myös maa-ainesta kukkamailta. Aina kulkee mukana jokin kukkivan juuri tai sipuli, joita voi hyödyntää somisteena. Perennapenkeistä ei taivuteta oksaakaan! 

Terassi on korkattu kesäkäyttöön, pesty kertaalleen siitepölystä ja nyt on vuorossa uusien kohteiden ehostaminen.

Terhi

Vanhaa, ruostetta ja pitkää ikää

Äitienpäivänä poikien siirtämä vanha ihastuttava ruosteinen elämää nähnyt ja lopulta ulkoistettu hella on saanut väriä ympärillensä.

Ensimmäiset kukat, orvokit, istutin vanhoihin emalikattiloihin, jotka minun piti kuvata kevään kukkijoina. Onhan ollut hetkistä, kun en niitä ehtinyt ensinnä päivittämään ja nyt jo pääsimme kesäkukkiin, jotka kävin ostamassa työmatkallani entisestä työpaikastani. 

Olen ostanut ja saanut näitä oranssikeltaisia emaliastioita, mutta ne ovat jääneet lähinnä syksyn esillepanoon. Vanha hella oikein huutaa väriä tullakseen esiin, joten nyt sitä värikynää esille ja kukat kukkimaan!

Ämpärissä vesihanan alla on amppelirusokki, pienissä kattiloissa on miljoonakellot ja 

suuressa laakeassa astiassa on hyvä perhoskasvi, timanttikukka. 

Orvokit jäävät nyt hiukan taustalle ja nämäkin värikkäät kukkivat kukat ja astiat siirtyvät kesän aikana tästä pois, kun vanhan kasvihuoneen korjaus alkaa.

Kaunista ja lempeää kesäkuuta teille, Terhi.

p.s. Terkkuja Maipille, moikataan taas!