Eemeli

Eilen pääsimme juhlimaan vuoden ikäistä Möömeliä. Kertaalleen juhlat peruttiin sairastumisien vuoksi, mutta uusi juhlapäivä ei haitannut, kuin kummitätiä, joka joutui nyt olemaan töissä. Juhlassa näimme niin touhukkaan päivänsankarin, joka posket hehkuen kävi tervehtimässä vuorotellen meitä kaikkia. 

Vaari kysyi, että tuleeko Eemelistä lentäjä, kun tein syntymäpäiväkorttia? Voihan siitä tulla. Mutta voi olla, että potkupallokin alkaa kiinnostamaan. 

Pienen pieni lintunen
luoksesi tulee lentäen,
syntymäpäiväsi tänään on,
siis onneksi nyt olkohon!

Voi pojjaat miten vekkuli kaveri hän onkaan 💓

Sisko ja sen veli

Tehotytöt

Tiitiäinen, metsäläinen,
pieni menninkäinen.
Posket tehty puolukoista,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen, metsäläinen,
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!

– Kirsi Kunnas

Ilmapallotkin sävy sävyyn

Aurinko saa paistaa,
kakkua saa maistaa,
saa laulaa tämän tästä
ja tehdä jotain lystikästä!
Onnea päivänsankarille!

Arvaa kuka tänään onnittelut saa?
Tietysti se, joka
kaikki kynttilät kakusta
kerralla puhaltaa!

Lopultakin!

Tälle pojalle kelpaa kaikki ruoka

Päivänsankarina

hurmaan ja veikistelen,

taaperran ja keikistelen,

sanoja tapailen,

äitiä huhuilen,

menen piiloon ja kurkistan,

koko juhlapäivän touhuan,

illalla vasta väsähdän,

päkälampaani kanssa uneen nukahdan,

äidin kuulen sanovan:

nuku hyvin kulta,

aamulla saan taas hymyn sulta.

Jos nuokin tuosta popsin...

Meiltä Eemeli sai lahjaksi pienen Häglöfin repun, samanlaisen kuin Milja sai aikanaan. Siinä kulkee hyvin pojan omat jutut hoitopäiviin, myöhemmin askartelut ja viestit.

Äidin sylissä

Ja välillä isän

Töppöset vain tömistää,
kun pikku Eemeli rynnistää.
Pois eestä, tietä antakaa
kun Eemeli tutkii maailmaa.

Taapero on mennyt omia menojaan jo parin kuukauden verran. Vauhtia ja omatoimimatkailua riittää.

Poika ihana hymysuu,
päivänsankari kukas muu.
Onnea paljon sinulle suoden,
rakkaat halaukset mukana tuoden!

TERHI

1. @dventti

 Vähitellen pääsen paljastamaan mitä meidän hiiritaloon nyt kuuluu. Joka adventti paljastuu uusi päivitys, jossa on pääosassa Nukkekoti Väinölän adventtikalenterin uusin yllätys. Kahtena edellisvuotena tilasin joulukalenterin, luukku jokaiselle päivälle joulun odotukseen. 

Kurkkasin heti paketin saavuttua syksyllä, että minkälaisen ajan tarvitsen näiden kasaamiseen ja maalaamiseen. On hyvä olla ajoissa liikkeellä, kun joulukuu on muutenkin niin hektinen ja haluan todellakin saada hiiritalon valmiiksi. 

Ensimmäisenä adventtina pussista löytyy kaappikello, jonka 1:1 malli löytyy Kansallismuseosta. 

Tässä on Pirkko! Topakka keittiön emäntä, kaappikello, joka sai värinsä vesiväreistä, korostusta pauloihinsa punasta sävystä ja viisareihin himpan valkoista. 

Ilta siinä meni, että sain valmiiksi ja testasin mihin huoneiseen tämän asetan. Eri valoissa väri hiukan vaihtelee.

Näiden advettiyllätysten myötä olen saanut sisustettua kaikki huoneet ja osaan sain jo kiinnitettyä tuotteet omille paikoilleen. Kuten tämän maha-altaan, jonka olen maalannut tusseilla. Yhdeltä messureissulta pongasin vesihanan. 

Pari likasankkoo

Vaaleanpunainen miljoonalokerikko on kesäreissulta Tammelasta, ihan Nukkekoti Väinölän kotikonnuilta. 

Keraamisen lieden olen tehnyt vuonna 2008 ja nyt se paikkansa on löytänyt!

Ruoka-annokset ja astiat on messuostoja vuosien aikana. 

TERHI