Kevät kutsuu pihalle

Viikonloppuna sää aivan villiintyi! Lämmintä, pilvetöntä taivasta ja paljon aurinkoa. Luhdin ovi avattiin ja kannettiin puutarhaan pöytä ja tuolit. Pian pöydän pintaa peitti kukkalautanen, mehiläisten herkkubaari oli avattu. Sain jälleen kukkakauppiaalta pääsiäiseltä jääneet hyasintit, jotka istutan maahan myöhemmin.

Kuvasin pörriäiset 0,5 metrin etäisyydeltä.

Tämän vuoden puutarhatyöt aloitettiin juurikin puutarhan puolelta. Tarkoituksena oli jatkaa leikattujen tuijien muotoilulla, ruusukaaren suoristamisella ja kukkamaan siistimisellä. Saattoi siinä omenapuukin saada moottorisahaa.

Muistan vielä hyvin ajan, kun tämä kohta pihastamme oli kiinnostavin ja sitä laitettiin paljon. Sitä se on vieläkin, kiitos kahden kasvihuoneen, paikka on muuttanut ilmettään entisestään. 

Näiden tuijien istuttaminen on tehty kauan aikaa sitten, kun kesäistutukset tyhjennettiin ja mietittiin mihin hyvin kasvaneet tuijat laitetaan. 

Tähän ne jäi ja niiden väliin tehtiin leveä kävelypolkukin. Joskus olen raivannut polun esiin, katkonut puiden alta isompia oksia, mutta piankos ne ovat taas polut umpeutuneet.

Kun hommaan ryhtyy se tehdään, eikä jäädä miettimään josko sitten toisella kertaa. Minulta ei puutu rohkeutta käyttää koneita, mutta moottorisahaan en halua käydä käsiksi. Uusi pensasleikkuri tuli testattua ja voi että miten tuli väljää, tasaista pintaa ja kauheasti sotkua =)

Huhtikuu, maa on vielä ihan vaiheessa, mutta innostusta on jo päästä aloittamaan ja nauttimaan tulevasta kasvukaudesta.

Ruusukaari oikaistiin, mutta se saattaa vielä vääntää mihin sattuu. Katkoin ruusun pitkäksi venähtäneitä varsia ja miäs kiepautti osan kaarta myötäilemään. Vesialtaan päältä ei poisteta vielä suojusta.

Kaaren takaa näkyy tuijien leikkauksen jälki. Alhaalta on ihan tyhjää ja ylhäältä latva ei hipaise pilviin. Nyt valo ja tuuli pääsee kukkamaalle, eikä  puskakasvusto varjosta kasvua. 

Olen teputtanut tuolta välistä edestakaisin, poistanut vaarallisia oksatappeja tarpeen mukaan niin ylhäältä, kuin alhaaltakin. 

Iitraillut näkymää suunnasta, jos täältäkin. 

Jollei kasvusto tästä tykännyt, se näyttäköön kasvunmerkit! Suunnitellaan sitten tilalle jotain muuta. 

Työhuoneella vihertää jo hyvin. Muutamassa viikossa on jo näkyvissä kasvunmerkit ja loput joutaa komppariin, kun ennätän kantamaan.

Ensimmäiset verenpisarat alkavat pian kukkimaan. 

Nämä ovat viime kesän kasvustoa. Nyt näistä jo näkyy leikkauskohta.

Aurinkoista päivää juuri sinulle, Terhi

Kelohonka Art

Saimme miähen kanssa kutsun näyttelyyn, Mitä sivellin saikaan aikaan, Hämeenkyrön Kehäkukkaan, johon ystävämme ja työkaverimme Tanja Kelohonka on tuonut näytille osaamistaan maalaamalla. 

Lauantaina kokoonnuimme nostamaan maljan niin Tanjalle, kuin hänen upeille töille. Työ, urheilu ja maalaaminen tasapainottavat arkea.

Hänen upeat työnsä näkyvät fasebookissa ja tämän kuukauden Kehäkukassa.

Meitä oli koolla pieni porukka, läheisiä ja ystäviä. On ilo saada kuulua tähän joukkoon.

💕

Valitsimme hyvän pöydän, huom! kakkutarjoilu =)

Tanjan kuvaama

Kaurapohjainen, maukas ja raikas kakku oli niin hyvää. Haimme myymälän puolelta juomat ja palasimme takaisin kuulemaan miten Tanjan taulut valmistuvat.

Miten inspiroivaa kuulla tekijän kertomana omasta prosessistaan. Kuinka taide on ollut hänen omassa elämässään jo 13-vuotiaasta asti. 

Se näkyy ilona ja vapautuneena työskentelyyn, oppimisena jokaisen työn kohdalla ja itseohjautuvana, osata muokata omaa työtään ja päättää koska työ on valmis. 

Tässä teille muutama makupala mitä me pääsimme katsomaan ihan paikan päällä.

Terhi

Ylläs-pipot

 Minulla on työn alla neuletakki, mutta sitä jatkaakseni tarvitsen hiukan lisää lankaa jota odotan postin kuljettavan. Joten. Telkkarineule pitää olla, mutta ei mitään isoa työtä. Tykästyin viime keväänä neulomiini pipoihin, joissa lankana on  Drops Andes, 65 % villa, 35 % alpakka. Käytin kovimman pakkasajan näitä kahta pipoa ja oli kyllä miellyttävät käytössä. 

Sen perusteella ostin lisää samaa lankaa ja neuloin kolme pipoa lisää. Ei nämä kaikki välttis itselle jää, mutta neuloin langat käyttöä varten. Yhteen pipoon tarvitaan kaksi 100 gr kerää.

Ruskea lanka 0619, valkoinen 1101 ja haalean vaaleanpunainen 9025. Lanka on käsinpestävä 30'.

Ohje löytyy VillaUnelmia-neulekirja 2,  Mirja Heikkilä.

Kuvasin nämä auringonnousussa tänä aamuna, pakkastakin oli reilu -5'.

Terhi

Pääsiäinen

Aika odotetusti ilmojen suhteen pääsiäisen aika on mennyt. Illalla keli muuttui rännänsekaiseksi, eikä tänään ole luvassa aurinkoa. Pyhät ovat kiva taite kohti lämpimiä ilmoja, maa sulaa, kun saadaan sadetta. Olemme viettäneet pitkän viikonlopun kahdestaan, mitä nyt tänään tulee muutama henkilö renkaanvaihtoon.

Koti koristautui keväisin värein jo hyvissä ajoin, ja lähes kaikki koristeet saavat jäädä vielä paikoilleen pyhien mentyä ohi. 

Olen joskus maalannut näiden kynttilänjalkojen koristeeksi keltaiset puuhelmet. Köyhännaisen Aarikkaa.

Suloinen pupukannu tulppaanikahvalla Finnmari.

Keväiset kynttiläkipot Hemtex. Näistä heijastuu kauniisti pinnan kuvio valon palaessa sisällä.

Kynttilälautanen kierrätyksestä.

Ota ny!

Pääsiäinen on toiseksi suurin juhlapyhä johon teen erilaiset teemaan sopivat asetelmat. Joinakin vuosina se näkyy myös ulkona.

Huppista, nämä katosivat jo!

Lauantaina kävimme Tampereella muutaman mutkan kautta. Keksin kyllä kierroksen, jos toisenkin, mutta pääasia, että samalla ajolla tapahtuu kaikki. 

Koskikeskuksessa näimme lemmikkipäivänä monta erilaista eläintä.

Tämä sai kyllä hyvin huomiota osakseen.

Joulukuussa olin jo pyytänyt päästä Taitokeskukseen ja eihän tästä nyt numeroa tartte tehdä, mutta pääsin sinne nyt jo. 

Täällä aika kuluu jo pelkästään katsellessa Tammerkosken pauhua, mutta siihen en nyt käyttänyt aikaani, vaan etsin sen mitä olin tullut ostamaan. Kanavatyöpohjia. Haluan taas pitkästä aikaa ommella puolipistoilla jämälangoista tyynynpäälliset, kunhan tästä joudan.

Toinen ostoskäynti tehtiin Ikeaan. Kuva liittyy sinällään ruåttalaiseen, että jouduin ottamaan senästä pois tämän mosaiikkityön aiemmin talvella ostamani vaaterekin takaa. Rekki jolkotteli kuin ajokoira, se ei pysynyt kunnolla pystyssä, jos se ei nojannut seinää vasten. Ettei ny vaan hajoaisi mokoma mosaiikki. Uusi ja edellistä tukevampi vaaterekki olalle ja takaisin kotiin.

Kun sunnuntai valkeni, miäs kasasi uuden vaaterekin ja siinähän sitten menikin kahden huoneen järjestys vähäksi aikaa ihan sekaisin. 

Leivoin mustikkapiirakan rymsteeraamisen jälkeen ja istuin illan ihan paikoillani. 

Eniten meni aikaa laitellessa ja siirrellessä tauluja paikoilleen. Osa tauluista peitti seiniin jääneen reiän ja siitä innostuneena ehdotin tapetointi. Ai ei vai 😂

Suurin nukkekoti kärsi myllerryksestä, kun pyörät avattiin lukoistaan ja kaappi nytkähti harkitusta siirrosta huolimatta. 

Järjestelin kaikki esineet takaisin omille paikoilleen ja nautin näkemästäni. Tämä harrastus on kulkenut matkassani jo vuosikaudet.

Iltavalaistuksessa huomasin jälleen suunnittelevani uuden ristipistomaton tekoa. Silittelin valmiiden mattojen pintoja ja mietin tekisinkö jälleen kesän valoisina päivinä pienen värikkään palan.

Tuftaus on yksi kiinnostavimmista tekniikoista joita haluaisin vielä opetella. Tämän pupujussi on Tallipihalta tänä talvena ostettu.

Keräilen myös harkitusti Mailegin koristeita. Nämä päätyivät ostoskoriin lauantaina ja hetihän ne piti ripustaa oksille.

Näissä on suloiset pienet kukat ripustuslenkkien yläosassa.

Toinen muutoksen pyörteissä oleva huone oli ompeluhuone. Tännehän sen uuden vaaterekin piti tulla, toisen pariksi, mutta eipä tullutkaan. Hetkellisen mielijuonteen jälkeen työpöytäni päätyivät erilleen ja huonetila avartui, vaikka mitään ei viety pois. 

Valmiit palapelit aseteltiin seinälle ja ompelukone sopi takaisin omalle pöydälle. Kullanvärinen valaisin oli edellisessä elämässään sininen. 

Tämän palapelin teki avustettavani, 

Terhi