Kutsu

En ole pitkään aikaan saanut tehdä kutsukortteja, mutta nyt kun tilaisuus tuli, repäisin oikein kunnolla. Käytin paljon värejä, en hillinnyt menoa, vaan käytin kaikkea kivaa kansikuvan tekoon.

Kahdeksan kuvan sarjassa jopa käyttämäni pitsi tekee jatkumoa ja kulkee siksakkina kortista toiseen. Suunnitelmallista? No ei kai nyt sentään.

Jokainen kortti on erilainen, teema sama. Käytin Maranan ihastuttavat kuvaleikkeet tuomaan kolmiulotteisuutta. Syksyinen teema, ihanan humoristiset kuvat.

Leikkasin jokaiseen taustapaperin kahtia ja valitsin värit niin, että sopivat kivasti yhteen toisen taustapaperin kanssa.

Saumakohtaan kiinnitin pitsinauhan ja muutaman kukan timanttien kera.

Kutsu-tekstin alla on pala ohutta silkkipaperia rypistettynä.

Koska kortit lähetetään, en nostattanut kuvia kohotarroilla. 

Route 66 on kiva aasinsilta...

... sillä täytän loppuvuodesta täydet kympit.

Jokainen kortti sujahti kirjekuoreen sen enempää valitsematta, mikä kenelle lähtee. 

Ja kun viimeisetkin ovat kutsunsa jo saaneet voin päivityksen julkaista blogissani. 

Hyvä niin, sillä se päivähän on jo tänään, kun tavataan!

Kattilat liedelle ja juhlatunnelma kattoon. Joulukuussa sitten virallisesti 60.

Terhi

Miltsu

 Moi, olen Milo! Olen päässyt yökylään ja pistän parastani, että isäntäväki ei saa hetkenkään rauhaa vierailuni aikana. Minussa on virtaa niin, että se tarttuu myös muihin ja valaisisi pienen kylän. Jekkujakin osaan tehdä, eikä ne ole koskaan huonoja. Ainakaan minun mielestäni. Olen hyvin luova, kiinnostun kaikesta uudesta, menen mattopiiska suorana, kun saan idean päästä kiinni, enkä muista mitä minulle just on sanottu. Saan elokuvaillan ihan sekaisin omilla höpötyksilläni, ruoka-ajoilla ja heti perään ulkoilutarpeillani. Sen jälkeen pitää pestä tassut ja ottaa pienet unoset, että voin aloittaa edellä luetellut asiat aina uudestaan 😁

Lankakerät. Nuo ihanan pyöreät, hyväntuoksuiset ja helposti mukaan otettavat pallerot on jätetty ihan nenäni eteen.

- Miksi ei? Tästä saadaan taas hyvä juoksulenkki. Tosin sisällä juokseminen on kiellettyä, mutta en minä juoksisi edeltä, jos minua ei ajettaisi takaa. 

- Mitä sanoit? Eikö tänäänkään saa ottaa kerästä kiinni? Se päätön Barbi, mistä puhut? Yritin vain elvyttää, kun siltä puuttuu pää.

- Ai lankakerä? Miten se nyt putosi koristaan, nostan sen vain takaisin koriin.

Älä juokse minun perässäni!

- Ok, tulen sinne. Ai kaikki on tallentunut kameraan? 

Auts!

- Laskin vaan, että kaikki kerät on taas korissa. 

- Riittääkö, että kuuntelen saman asian taas ja taas uudestaan. 

- Terhi lankoihin ei saa koskea. Ei tänään, ei huomenna, eikä vieläkään. 

- OK!

- Jos katson sinua tällä suloisella ilmeelläni? 

- Hyvä on, hyvä on. Käyn vain katsomassa missä minun oma leluni on. Kuuletko, se kolisee täällä! Ei ole lankakerä, eikä edes nahkahanska.

Seuraavana päivänä olen taas niin päällikköä. Käyn välillä istumassa sateensuojassa, kun lautapinoa kasataan. Jatkuva maan kaivaminen ja mullan syöminenkin on kielletyllä listalla. Mutta päätön meno, kuivien risujen kanssa juokseminen on sallittua. Onneksi olen näin valoisa tyyppi, minut näkee hyvin, kun vilahdan milloin sieltä, tuolloin täältä.

Saan juosta pihassa ihan vapaana ja hyppään aina pyytämättä traktorin kyytiin, kun se käynnistyy. Siksi saatan pitää pienen lepohetken istuimella, etten missaa tätäkin kokemusta. Kaupungissa tuskin ottavat repsikaksi, vaikka olis minulla kyllä päivät aikaa olla seurana. 

Olen hyvin iloinen, pelkkää herttaisuutta ja riemua täynnä. Jos minusta täytyisi tehdä oma cv niin siinä lukisi ensimmäisellä rivillä, tulen toimeen kaikkien kanssa. Ihmiset kirjoittaa itsestään paljon samoja sanoja, mutta ne ei kuulemma pidä paikkaansa.

Minun suklaaruskeat silmäni ovat uskollisuutta ja rakkautta täynnä 💗

- Mikäs se tuohon on jäänyt? 

Ooh, herkkupala. Joko saan ottaa?

- Saa ottaa!

Terhi

Kasvarin syksy

Tänä kesänä kasvarilla ei sato onnistunut oikein hyvin. Viime kesänä kasvarin ensimmäinen satokausi yllätti täysin. Se oli hyvä ja runsas. 

En tiedä mikä nyt meni vikaan. 

Sää? Ajoitus, kasvivalinnat, vain taitamattomuus, mutta olimme hiukan ihmeissämme. 

Paprikat kypsyivät hyvin ja ne on jo tuotu sisälle. Loput punertuu pirtillä.

Kun kaikki epäoleellinen saatiin roudattua pois, imuri käyntiin ja puts. 

Tyhjää tilaa järjesteltiin useamman päivän ajan. Välillä piti ottaa hetki mietintää ja aikaa korjata pitkät tikarappuset. Ne ostettiin keväällä koti-irtaimistosta ja aseteltiin huoneeseen heti käyttöön. Kesän ne kiikun kaakun keikkuivat, kunnes miäs laittoi ne pajallaan kuntoon. Ei niillä voi vieläkään kiipeillä, mutta ovat niin kivat sisustuksessa, että kiikunkaakun pysyvät täällä.

Pyöriteltiin pöytää paikasta toiseen, jos se olisi ollut kivampi jossain toisaalla, mutta ei. Se palautui takaisin kohdilleen sillä erotuksella, että lyhyet tikarappuset siirtyivät vierestä vastapäätä pöytää.

Olen jo kerännyt muutaman kauniisti kuivuneen terassihortensianoksan kuivumaan.

Puupuristimet ruuvattiin kiinni kasvarin rakenteisiin niin, että päälle kiinnitettiin vielä pienet laudanpätkät. Sain koristeananakset lopultakin paikoilleen. Tuolit poistettiin alta turvallisuussyistä, jos painavat koristeet eivät pysy paikoillaan.

Samalla puuharava kiinnitettiin pystypienaan, ei kaatuile harava enää pitkin poikin. Pelakan tuon pirtille tai miähen autopajalle, kun ilmat tästä viilenevät enemmän.

Molemmin puolin huonetta kiinnitettiin keramiikkalintuja, joita ostin vuosittain kädentaitomessuilta aina samalta myyjältä.

Taustalla tekemäni hämppisverkko lasista.

Matalat tikarappuset on serkkuaan tukevammat. Näille jäi kiva tila huoneet etureunaan, kun tomaattiastian alla oleva pöytä siirrettiin hiukan keskemmälle. 

Tästä pöydästä ei voi ottaa enää kiinni kannesta. Runko on vielä voimissaan, joten siihen pitää tehdä uusi kansi. 

Jotain kukkivaa ja makeasti tuoksuvaa.

Terassihortensia alkoi kukkimaan toisen kerran. 

Pitkien tikarappusten  alla oleva puulaatikko sai lukittavat pyörät. Nyt voi laatikkoa liikuttaa mielin määrin ja napata lukot päälle, ettei lähde itekseen ajelulle. Nostin laatikkoon inkiväärin, joka saa jatkaa vielä kasvuaan. 

Huone näyttää isolta ja sitähän se on. Kahdenkymmenen neliön pohja on kiva sisustaa vuodenaikojen mukaan. Ja kun vielä hyödyntää huoneen korkeuden, 2.70, niin saa kivaa kerroksellisuutta. Kattoon laitettiin lisää koukkuja ja pari kesää vaellelleet esineet saatiin kaikki paikoilleen.

Suuri puutynnyri pitää keskiympyrän paikkaa. Tämä on pakko väistää kulkiessaan huoneessa.

Kaikki viherrykset viedään talvehtimaan ja toivotaan, että säilyvät hyvin kellarin suojissa.

Terhi

Viipyilevä syksy

Nyt kun siirrytty jo lokakuun puolelle olisi vielä pieni toive, ei vielä pakkasta. Aurinkoiset ja lämpimät  syyspäivät pidentää pihapuuhia. Syksy on luopumisen aikaa ja katseen suuntaamista kevääseen. Päätin, että en laita yhtäkään sipulia maahan, mutta en ehtinyt kunnolla lausettani loppuun, kun sain ilmoituksen, lähetyksesi on kerätty ja valmiina lähetettäväksi. Olin näet tilannut jo kesäkuun alussa, ja hyvin unohtanut, kauniita narssu-unelmia, jotka nyt odottavat ilmojen viilentymistä ja istuttamista. 

Onneksi niitä ei ole paljon, mutta jostain syystä virta loppuu aina ilmojen viilennyttyä niin ettei millään lähtis konttamaan kostean kasvuston sekaan.
Yhtenä sateisena iltana kuljin taas työhuoneelta puutarhan läpi ja kuvasin valosarjoja, vaijeria, jossa viiniköynnös jatkaa kasvuaan, sekä ympärillä suojaisaa viherrystä.

Kesäliesi on nyt muuttunut syysliedeksi led-kynttilöiden valoilla. 

Tässä valossa näkyy hyvin nuo valosarjat ja vaijerit kasvihuoneiden väleissä.

Terhi