Sadealue pyyhkäisee tasaisesti yli, kaataen välillä saavista, välillä tihuuttaen. Siitä huolimatta kukinnot ovat pysyneet ylväästi pystyssä hyvien kasvutukien varassa.
Kasvutukia on tehty lisää tänä vuonnakin ja ne tulevat kyllä heti käyttöön. Puskat pysyy nyt hyvin kasassa, mutta osa tuista pitää tehdä entistä korkeammiksi, ettei kukinnon varret kaatuile enempää.
Kiertelen tässä puutarhaa, jossa on meidän ensimmäiset pionikasvustot kautta aikain.
Kasvustot pysyvät vuodesta toiseen hyvin samankokoisina, ei ole mitään tarvetta juurakon jakamiseen tai turhaan siirtelyyn.
Tummien lehtien välistä pilkistää aina jokin kaunis yksilö.
Vaikka enemmän on aina enemmän.
Seuraava työvaihe kukinnan jälkeen on kukintovarren siistiminen.
En tee sitä aina, mutta niinä vuosina, kun on paljon kukintaa, siistiytyy kukkapenkit leikkaamisen jälkeen.
Pionien juurakoita on lähes jokaisessa kukkapenkissä. Ja niitä kukkapenkkejä, niitä on ympäri pihamaan.
Kukka voi olla niin monin eri tavoin kaunis.
Tämäkin on kuin ruusu, mutta eipä olekaan, vaan bartzella pioni.
Kukinnon eri vaiheet.
Valosta kukinnon takana.
Ujosti aukeavista nupuista.
Runsaudesta.
Perhoangervon rehevyydestä.
Ja lakastuneista kukinnoista.
Moni miettii mitä pioni juurelle voi kasvattaa, vai voiko mitään?
Itseoppineena ei ollut muuta kuin intoa tehdä ja niin tehtiin, kun kivalta näyttää.
Meillä on kukkapenkit ihan täynnä kaikkea.
Ei olla tehty vain pionipenkkiä ja paljasta tilaa.
On annettu tilaa myös muulle kasvulle.
Nämäkin kasvavat tuijien alla. Sen verran keväällä myllättiin tätä aluetta, että leikkasin tuijat.
Kukkapenkki joka ei lopu mihinkään.
Lollipop
Jan van Leeuwen
Sisäänheittotie, katse vasempaan päin!
Sinne on silmäilty ohi rikkisten.Kevään sipulikukkien lehdet ja varret piiloutuu hyvin kesän kasvuston alle. Vain laukkojen pallukat ovat näkyvissä ja niistäkin pitää osa siirtää siementämään taaemmaksi.
Terhi























































