Teelasi

Sain kesälomalla jonkun sähköiskun, kun päätin, että nyt! Nyt siivotaan työhuoneeni niin tyhjäksi, että sinne mahtuu tekemään jotain muutakin kuin polkuja. 

Kannetaan kaikki ylimääräinen pois, kun kukaan muu ei sitä ole suostunut tekemään. Rakennus on aina ollut hyvä paikka säilöä se kaikki mitä ei tiedä mihin sen muualle veisi. Siksi sinne on kannettu vuosikymmenet vaikka ja mitä ja ihan viimeiseksi se täyttyi lasten vanhoista leluista, jotka siirrettiin talonvintiltä osalajittelun jälkeen työhuoneeseen. 

Siitähän se lopullinen kaaos syntyi, kun odotin ja odotin reilun vuoden, eikä mitään tapahtunut. Päätin, että nyt tapahtuu ja kävimme ostamassa muutaman hyvän laatikon, johon olen laittanut keräilykappaleet, muistojen lelut ja esineet. 

Tässä välissä olemme vieneet viisi kertaa käypää materiaalia kierrätykseen aina, kun autokuorma on tullut täyteen.

Pahvikeräykseen epämääräiset säilytyslaatikot, jotka eivät ole pysyneet enää kasassa ja Uffiin sinne sopiva materiaali. Jokaisen ajolähdön jälkeen on tullut enemmän tilaa lattioille ja tilaa ajatella mitä nyt raevotaan. 

Saimme molemmat pojat yhtenä lauantaiaamuna käymään kotona auttamassa asiaa. Työhuoneen märkäpuolelta vietiin ensinnä pois vanha maitotankki, joka on ollut sahdin jäähdytysastiana. Tästä olimme yhtä mieltä miähen kanssa, että sahdinvalmistus onnistuu ilman isoa tankkia, jos joku haluaa sitä vielä tehdä. Pojat haluaisivat oppia perinteisen sahdinteon.

Maitotankki on ollut hyvä jäähdytysastia, mutta nyt se viedään kiertoon. Tankin lisäksi lähdön sai suuri vaatekaappi kulmahyllyineen. Auttamattomasti vääränmalliset hyllyt isojen laatikoiden siistin järjestyksen ylläpitoon. Kaappi löysi jo uuden kodin kierrättämällä se roskalavan kautta. Kulmahylly poltetaan syksymmällä kokossa, jos se ei kelpaa mihinkään.

Tyhjään tilaan kierrätettiin puinen avohyllykkö, joka on palvellut edellisessä työpaikassani ja tässä työhuoneessa vastapäisellä seinällä jo aiemminkin. Onneksi tätä hyllykköä oli vielä varastossamme jäljellä sen verran, että saimme hyvän järjestyksen jääneille tavaroille helposti tehtyä.

Eikä tässä vielä kaikki. Kodin yhteydessä olevasta varastosta siirrätettiin vielä yksi pakastin työhuoneeseeni. Marjasadon ollessa niin hyvä, kun se on tänä kesänä ollut, meillä on viisi korkeaa pakastinta ja yksi pieni. Nyt ne on kaikki työhuoneessani ja vain lisä jääkaappi jäi talon varastoon.

Koska varastokin tyhjeni ja tyhjenee edelleen, niin sekin myllättiin pitkästä aikaa pohjiaan myöden. Jos joku sanoo minulle lelulaatikko, niin voi olla, että verenpaineeni nousee! Niin paljon olen käynyt lävitse lasten tavaroita, muistoja, ja käyttänyt aikaani kaiken lajitteluun, että nyt se on loppu. 

Viikonloppuna pääsin lopultakin työhuoneessa järjestelemään omat työvälineeni paikoilleen, kun teimme muutaman kympin hankinnat. Kalustekiskot ja -lokerikot keräävät nyt eniten käyttämäni lasityövälineet helposti eteeni. Työpöytäni ovat lyhentyneet, kun miäs suostui lopultakin luopumaan yhdestä pöydästään, joka on ollut vuosikymmenet suulissa odottamassa sitä ideaa mihin hän sen laittaisi. Minä sain se hiontapöydäkseni, kun siitä poistettiin minulle tarpeettomat hyllynkannakkeet ja jalkoja madallettiin hyvälle työkorkeudelle. Samalla työpöydän pintalevy käännettiin siistimpi puoli ylöspäin.

Tällä puolella huonetta kaikki työpöydät ovat kierrätetty tai hommattu roskalavalta uudelleen käyttöön. Ne ovat tukevia metallirunkoisia omaan käyttööni modattuja tai sellaisenaan sopivia. Hyvä työpöytä ei notku, eikä se anna periksi kovemmassakaan käytössä. Ja vanhan pöydän arvo vain lisääntyy uusista elämänjäljistä kuin huomaamattaan. 

Jos minulla olisi ollut minkäänlaista halua aloittaa liiketoimi opintojeni päätyttyä lasialalla, olisi sen toiminimi ollut minulla jo valmiina. TEELASI. Kaikki yhteen isolla. Miäs kysyi siivousrytinän päätteeksi lauantaina saunanlauteilla, miksi. Miksi TEE?

Vastaus vois olla kahtaanlainen. Juon teetä, mikään muu kuumajuoma ei minulle maistu, mutta hyvä mustatee on aina valmiina juotavakseni. Mutta ei se nimi siitä tule, vaan nimestäni. 

Sain joskus kuulla jo edesmenneeltä sukulaiseltani, että en osannut sanoa pienenä omaa nimeäni, vain Tee. Tästä sain idean, että miksi ei. TEELASI, se lukee nyt muuten vaan työhuoneeni ovessa. 

Huoneeseen mahtuu nyt tekemään vaikka ja mitä, vaikka osa leluista odottaa vielä kuljetuskärryssä pientä lajittelua. 

Terhi

Raitapaita

Miten nopeasti elokuu menikään? Monen monituista työaamua, jatkuvaa puuhastelua pihassa ja väliin iloisia silmukoita. Kaikkea ihanaa loppukesään, lämpimiä aurinkoisia päiviä ja uuteen syksyyn valmistelua. 

Jossain välissä minulle tuli iso ahaa-elämys, kun virkkasin alkukesästä näitä isoja peittoja, että miksi minä käytän puseron verran lankaa virkkaukseen, johon voin käyttää jämiä? Aloitin keräämällä erikseen avaamattomia lankakeriä, ihan kaikkia värejä ja ensinnä tein pelkkää raitaa-paidan. Näihin väreihin sain inspiraation, kun jälleen kerran siivosimme työhuonettani ja jouduin siirtelemään lankojani. Siellähän ne ruskeat Novitan Bambut oli odottanut vuosia.

Novitalla oli kesällä yhteisneulonta Suvisointu-neulemekko, jonka ohjeen nappasin ihan sen vuoksi, että langantiheys täsmäsi aika lailla kohdilleen. En ole alkanut liiemmin säätämään tämän ohjeen kanssa, mutta ensimmäisen kerran sovitettuani neuletta, yläosa ei istunut laisinkaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun keräsin raglanin yläpuolelta silmukat pyöröpuikolle ja leikkasin varovasti yhden silmukan auki ja purin kerroksen silmukka kerrallaan auki. Lanka kerälle ja uusi kaulus. Käytin kaiken puretun langan neuleen edetessä.

Neule on tehty ylhäältä alas, raglanhihoilla, yhden kerroksen raidoituksella. Helmaan jälkipistelin syrämmen limenvihreänä.

Puserosta tuli kiva käyttövaate. Luonnonvalkoinen lanka on Novitan Luxus Cotton, ajalta ennen ajanlaskua, eli en edes muista. Koostumus 100 % puuvilla. 

Bambu 68 % on sitä itseään ja 32 % puuvillaa. Molemmat langat miellyttäviä neuloa 3, 5 mm puikoilla. 

Lankaa kului 0,665 kg, eli kaikki luonnonvalkoinen tuli käytettyä, ruskeaa jäi vielä seuraaviin suunnitelmiin.

Kävimme tänään Nokian Tehdassaaressa Kässämarketissa (entisen elämäni vuorotyön vieressä), jossa monien kädentaitajiien kauniit työt olivat näytteillä ja myynnissä. Näissä maisemissa oli kiva antaa miähen kuvata neule ylläni. 

Kunhan neule täytyy pestä ensimmäisen kerran, toivon silmukoiden hiukan tasaantuvan. 

Terhi

Saunamökin paikkaa merkkaamassa

Joskus tuntuu, että kaikki junnaa paikallaan, vaikka meillä ei kyllä paikallaan olla kuin hetken aikaa. Aina on jotain työn alla ja mietitään tarkkaan, koska voidaan aloittaa jotain uutta.  Kun pinot ja säilytyksessä olevat kasat ei tyhjene, eikä siirry, niin kyllä niihin äkkiä silmä tottuu. Tämäkin hirsipino on ollut paikoillaan pian kuusi vuotta, vaikka tuntuu, ettei siitä voi olla vielä niin kauaa. Meillä on ollut suunnitelma hirsien jatkokäyttöä varten kaiken aikaa, eikä se ole jäänyt vain unelmaksi. Näistä tehdään saunarakennus ja siksi olemme tänä kesänä muutaman kerran mittailleen ja silmitelleet mihin suuntaan rakennus pystytetään.

Otetaan maisemasta kaikki kaunis näkyväksi ja mietitään tarkkaan ikkunansuunnat, aurinkoiset paikat ja hiljaisuus.

Pari viikkoa sitten teimme ajatustyötä kokonaisuudesta ja heitin ilmaan ajatuksen mitäs jos?

Seuraavana viikonloppuna kerroin lisäidean, entäs jos? 

Näillä ajatuksilla ja maahan lyödyillä kepeillä olemme merkinneet kaivurikuskille paikan pintamaan poistoa varten. 

Pääsemmekö jo joulusaunaan tänä vuonna? Tuskin, mutta edetään taas omaan tahtiin ja tehdään meille sopivaa ja meidän näköistä.

Terhi

Pituutta

 Mun ompeluni on hyvin vähäistä, mutta niin tarpeellista. Kun tarpeeksi kauan olen odottanut pinspiraatiota niin kyllä sen sieltä jostain aina löydän ja valmista tulee. Korjaan ja muokkaan vaatteita ja asusteita enemmän, kuin piirrän kaavoja ja ompelen alusta loppuun yhtään mitään. Sain kassillisen korjattavaa ja voin taputtaa itseäni olalle. Paidat ovat valmiina ja viety jo käyttäjälleen.

Valmisteepparit on aika lyhyitä, liekö syy, että muoti on sitä, vai miksi itsekin mittaan aina peittääkö vesirajan? On nämä kyllä aika lyhyitä. Aina pitää olla nyppimässä helmaa, venyy tai ei. Kosteana pyrin aina venyttämään, mutta ei sekään ihmeitä tee. Siksi näihin on nyt ommeltu lisäkaitaleet, ettei helma ole kainalossa, kun istahtaa takaisin pyörätuoliin. Vaikka en ehdi ompelemaan, niin ostamaan olen ehtinyt jos vaikka minkälaista kuosia =) Tässä teepparissa miehustan vaaleanpunainen tausta kullanvärisellä kukkakuviolla täydentyi vaaleanpunaisella pituudella, jossa on kultaiset hiput.

Samanlainen kuvio miehustassa, kuin yllä. Leikkasin tunikasta valmiin helman ja ompelin sen paidan jatkoksi. Sopii taas niin hyvin yhteen, eikä helma kippuroi.

Kolmas paita on ohut neulos, johon etsin pitkän aikaa sopivaa jatkosta. Lopulta päädyin käyttämään musta-valkoisen neuloksen nurjaa puolta, koska kangas pakottaa päärmeen kääntymään aina oikealle puolelle. Nytpä sain sen käännettyä luonnikkaasti nurjalle puolelle. Vielä kevyt höyrytys kaikkien saumojen päälle niin ovat valmiina käyttöön.

Terhi

Elokuun pöhinät

Ihan pääsi itsenikin yllättämään tämä ihanuus, kun aamusta silmät sikkuroilla kävelin huvimajaan aamupalalle. Kyllä minä tiedän, että siinä kaariportin reunuksella kasvaa kärhö, mutta siinä kasvaa niin paljon muutakin, kuten villi ja vapaa villiviini, joka peittää kaiken allensa. Ihanaa, että kukassa on hyvä huomioväri, että tulee huomatuksi.

Katselitko osittaista auringonpimennystä?

Me katseltiin ja opastuksesta huolimatta kuvasin auringon puhelimellani. 

Molemmilla oli käytössä hitsausmaski.

 Keväällä siistittiin pari kukkapenkkiä, joista otin kolmeen suureen kukkaruukkuun keijunkukkaa. Nämä ovat lähteneet hyvin kasvuun ja syksyn aikana taidan siirrättää ne kuistille. 

Katolta valuva sadevesi hoitaa kastelun, jos ei joku muista käydä kannun kanssa lähituntumassa.

Täälläkin kärhö kiemurtelee. Hyvin kiepahtanut vanhan hevosvetoisen yksi siipisen vältin rautoihin.

Sinipallo-ohdake on kiva, mutta leviää ihan hitokseen! Sen kasvua kannattaa rajoittaa, tai muuten sen alkuja on joka paikassa. Pörriäiset tykkää.

Laitoin alkukesästä muutaman daalianjuurakon suoraa maahan ilman esikasvatusta. Nyt saamme nauttia kauniista pallokukista.

Etupihan vesialtaan päältä löytyy kärhön sekamelska jonka kasvua olemme nyt yrittäneet tuoda päivänvaloon. 

Huomasin taannoin, että kasvu on jossain muualla, kuin altaan päälle viritetyssä kaaressa. Se kasvoi korkeuksissa peikonpähkinänokistossa. 

Nyt kun saimme kierrettyä kaikkien kukkamaiden rikkiskierroksen huomasin, että nyt osa kärhön versoista kasvaa jo maata pitkin pitkine versoineen. 

Yksin en saanut tätä tehtyä, kun versoja piti irroitella, kannatella, nostaa ja siirrellä siihen suuntaa missä sen oikeasti piti kasvaa. Lopulta päädyimme heittelemään pitkät ja nupuillaan olevat oksat kaaren päälle yhtenä mattona, vaikka sinne alle jäi jo kukassa olevia oksia. Toivottavasti ne tulevat kaikki sieltä ajan ollen kauniisti näkyviin.

Suuret idänliljan kukinnot ovat nyt kukintavuorossa. 

Puuliljat tuoksuvat voimakkaasti ja ovat niin kauniin värisiä, että ne vievät tällä hetkellä etupihalla huomion puoleensa.

Näin kirkkaanpunaisia kukkiakaan ei voi olla huomaamatta, tuoksuherne.

Tummatulikukka yllätti, se ei ollutkaan hävinnyt tontilta, vaan oli pitänyt välivuoden. Tämä saisi hiukan levitäkin.

Tätä ei pidä sekoittaa valtikkanauhukseen, joka kukkii tämän takana.

Oma maa,

Terhi

Kortteja

Tänä kesänäkin on monessa kodissa juhlittu ja minä olen saanut tehdä kortin  jos toisenkin juhlapäivään. 

Nuoren tytön rippijuhlapäivä

Harrastuneisuus näkyy sisäsivulla, pesäpallo.

Tässä kortissa on vapaa-aika ja työ.

Heposet on SE juttu

Musiikkia korville, musiikkia kortille 80 v.

Kontrabasso

Kortissa tärkeät jutut, ilmapalloja, väriä, kasseja, peukku oman äänen ilmaisemiseen, sekä dvd. 

DVD järjesteleminen on tarkkaa ja kivaa puuhaa.

Nämä kortit tein lomareissulla

Puutarhaystävä 60 v

Rippilapselle

50 + 50

Terhi