Värikästä

Luonto on pessyt kasvonsa kunnon vesisateissa ja sen huomaa perennoiden kasvussa. Ei ole mitään pikkupiperrystä, vaan suurta ja mahtavaa! 

Mitä näille sitten annetaan? Meillä on ollut viisivuotinen lannoitus, joka on nyt päättymässä, eli uusintakierros on jo muistaakseni ensi keväänä. 

Syyslannoitus annetaan viimeistään elokuun alussa, että se ehtii vaikuttamaan hyvin kaikkiin kasveihin.

Uutta kasvualustaa tai parannettaessa vanhaa kasvustoa, poistetaan huono maa-aines tai tuodaan uutta niin paljon, että siitä riittää kasvuvoimaa niin uudelle, kuin vanhalle kasvustolle.

Loppu jää itse kasvin tehtäväksi. Raivaa itse itsellesi kasvupaikka ja pidä se!

Tässä sama näkymä kuvattu huhtikuussa tänä vuonna. 

Kasvua on niin, ettei sekaan meinaa mahtua, mutta mentiinhän me, että saatiin rikkakasvustoa kitkettyä.

Kesän aikana kasvaa aina jotain uutta katsottavaa.

Sitten on näitä kohteita, joista puuttuu jotain ja se kasvaa ihan muuta kuin pitäisi. Tästä jouduttiin poistamaan yksi pioni talven jälkeen. Toinen juurakko on jo valittu tähän, mutta sen siirtäminen menee syksyyn. 

Etualalla tähtiputkea, taustalla suklaakosmos.

Unikon simenkodat ovat kiinnostavia. Mitä värejä näistä tulee seuraavalla kasvukaudella?

Suloisen pienet kukinnot.

Isopäivänsilmä tummalla varrellaan nousee korkeuksiin.

Se houkuttelee pölyttäjiä ja kukkii pitkälle syksyyn. Tykkään näistä monivuotisista perennoista, jotka pysyvät paikoillaan, ovat kohtuullisen kokoisia ja näyttäviä.

Huikaisevan kaunis väritys.

Takapihan terassilla on tullut syötyä useamman kerran aamiainen ja lounas. Tässä on kivan suojaisaa ja helppo kuljettaa ruokailun jälkeen kaikki takaisin keittiöön.

Kesäkukkaistutuksina viime kesänä laitetut verenpisarat, amppeleissa lankaköynnökset ja riippapelakat.

Terhi

Auringon kultaama

Meiltä puuttuu meri-tai vesimaisema, mutta meillä on jotain yhtä kaunista katsottavaa. Meillä on peltomaisema, joka alati muuttuu kasvukauden aikana. 

Maan sulettua, paljastuu harmaa pellonpinta. Se kuivuu, jonka jälkeen peltomies käy pari hätsyä kierrosta koneensa kanssa ja siitä alkaa ihana viherrys. Hurja kasvuvauhti, eikä aikaakaan, kun vilja nousee tupestaan ja tuuli keinuttaa viljaa. Siinä on meidän merimaisema.

Aaltoileva vilja, jonka katseluun en koskaan kyllästy.

Kehäkukka joita kylvän satunnaisesti. Näiden kylvön voisi ajoittaa viikon välein, saisi pitkän aikaa ihailla kasvustoa.

Kirahvi, josta osa nyt nuokkuu kuvauskorkeudella. Suurin osa kasvustoa on taas yläilmoissa. Näissähän pölyttäjät viihtyvät.

Kärhö ja luppio

Kävin yhtenä aamuna katsomassa miten ne kärhöt oikein kasvavat, kun ei kukintoja näy. Noo, kyllä ne kasvaa, mutta ovat kiipeilleen peikonpähkinän latvaan ja piiloon pensaan alle. Nyt niitä ei enää saa köynnöskaareen, kun ovat karanneet omille teilleen.

Puulilja

Valkoiset kasvavat kovin lyhyessä varressa. Täytynee siirtää kukkapenkin etureunaan.

Soihtunauhus vaatii paljon vettä tullakseen nähdyksi. Monena kuivana kesänä tästä jää vain merkintä, niitä on.

Vaaleanpunainen palavarakkaus on tämän kesän istutuksia. Hyvin on lähtenyt kasvuun ja kisailee tummanpunaisen kanssa paikastaan.

Valkoalpi, jonka nimen aina unohdan. Näiden kukinnon näyttävät auringon suunnan.

Terhi

Hyvää makua

Helli helle, paista päivä. Ja niinhän se on tehnyt, hellinyt ja paistanut niin, että se näkyy hyvässä kasvussa. En ole, tai emme ole taaskaan liiemmin ehtineet paikoillamme istumaan, mutta tästä tulee käveltyä päivittäin useamman kerran suuntana kasvihuone.

Kivikorin päällä ruusu antaa parastaan.

Tämä yksilö viettää talvensa kellarissa.

Kukinnon monet eri vaiheet.

Kasvihuoneessa on perinteiseen tapaan tulossa kurkkua, tomaattia ja paprikaa.

Tänä kesänä kokeilussa aurinkokennolla toimiva kastelujärjestelmä. Se on helpottanut päivän kuumimmat hetket. Sen lisäksi käyn sumuttelemassa ja antamassa lisää vettä manuaalisesti. 

Nämä kypsyvät nopeasti käyttöön.

Huoneessa on vähän kukkia houkuttimena pölyttäjille.

Hyvä sato palkitsee tekijät.

Terhi

Ma-pe

Mitä me tehtäis helteellä, kun ei olla rantaväkeä, ei auringonpalvojia, eikä helle meitä haittaa?

No, mennään mettään!

Vuodesta toiseen mustikka-aika ajoittuu loma-aikaan, tai noh, melkein lomaan, että voidaan kulkea unirytmistä viis, marjastamaan ajan kanssa. Ei se pelkkä marjojen poimiminen, vaan se perkaaminen on aikaa vievää puuhaa.

Satoa on tullut ja sen kanssa on puuhattu viime viikon arkipäivät. Töiden jälkeen illaksi metsään ja yötä myöden perattu ja säilötty.

Kuten olemme saaneet lukea, olemme ihan itse todenneet. Mustikkaa tulee helposti ja paljon =)

Ihan tässä tulee ahneeksi.

Kun päivälämmöt huitelee 22-26' välillä, kiristän otsapantaani. Antaa hien virrata, minä kestän. Tuulenvire silloin tällöin olis kiva, menisi paarmat tuulenviemää kauas, kauas pois.

Joka käynnillä kannamme kotiin suu hymyssä ämpäreittäin ihanuuksia. Nämä eivät meillä jää käyttämättä.

Marjareissuilla ihan parasta on evästauot. Kun ämpäri täyttyy, on se lupaus tauosta. 

Ensin on tyhjennetty jääkaappi kaikesta nihkeästä. Oi, nehän maistuu vielä ihan hyviltä. 

Itseään tsempaten, tuore pulla paistopisteeltä saa kauhomaan vielä nopeammin tuoden lisää virtaa.

Metsässä on rauhallista, vain muutamia poimijoita meidän lisäksemme.

Tää ottaa hetken huilia, jaksaa taas rämpästä.

Kotona olemme viritelleet perkuupaikan työhuoneeseeni. Se on siellä viisi päivää ihan puhdistamona. 

Istahdamme urakan jälkeen puutarhaan hetkeksi ja kuuntelemme yön ääniä.

Kesäyöt ovat lumoavan kauniita, pientä valonkajoa, ei mistään mitään ääntä.

Nämä aurinkokennovalot syttyivät lähes samanaikaisesti.

En tee iltaisin pihakierrosta, mutta oli kiva nähdä, että nämä toimivat.

Kasvarin toinen kesä tuottaa jo hyvää satoa.

Eräänä iltana, tai se oli jo yö, 00.30, söimme terassilla uuden sadon mustikkarahaa. Laitoin kausivalot ja nuo kivat ladattavat pöytävalot käyttöön.

Summasimme ma-ke saldon, 140 ltr. Se riittää meille ensi talveksi, mutta voimme vielä halutessamme käydä keräämässä lisääkin.

Terhi