Pakkasromola

Neuloosiskojen Pakkasromola on paksu, pitkä ja pehmeä neuletakki, jolla tarkenee näillä kevätkeleillä ja sitä voi käyttää pitkälle syksyyn. Minulle annettiin niin mallin, kuin värien kanssa vapaa kädet, kun päävärinä on tummansininen. Väri ei ole minulle mitenkään mieluinen, mutta tämä ei ole minun neuleeni, joten annoin palaa ja sukeltelin lankalaatikoille ja mietin mitä ja mihin kuvioon ja kuinka lanka riittää. Aloitin hihasta, jossa on muutaman kerroksen kirjoneule. Tämä on ihan kiva, mutta poistin tämän ja neulon sileän vihreän, johon tein vielä hihansuun käännöksen vihreällä jonka ompelin käsin nurjalle puolelle.

Valmis neule näyttää aina valmiilta ja valmiiksi suunniteltulta, mikä sinänsä on totta, kun on valmis ohje ja siihen on suunniteltu väriraidat ja kuviot. Mutta. Tässä neuleessa haasteen toi sen seitsemän eri värierää, jotka pyrin sekoittamaan keskenään niin, että neule ei lätäköidy. Näiden lankojen lisäksi etsin lisää lankaa, jonka löysin yllätävän helposti yksityiseltä myyjältä. 

Kirjoneule kuudella langalla, kolmella värillä lanka kaksinkertaisena, oli työläs. Langat takertuivat kiinni toisiinsa, kiepahtivat mikä mihin ja jatkuvasti olin ottamassa lisää lankaa käyttöön. 50 g kerä riittää vain hetken aikaa.

Miehusta neulottiin pyörönä niin, että KE neulotaan 4 nurjaa silmukkaa. 

Samat steekkaussilmukat neulotaan myös kirjoneuleena, 1 yhdellä, toinen toisella värillä ja seuraavalla kerroksella päinvastoin.

Ai mietinkö monta kertaa millä värillä jatkan? No todellakin mietin ja monta kertaa. Kaarrokeosaan piti varata lankaa niin, että minun ei pitänyt purkaa yhtäkään kerrosta ja miettiä miten voisin neuleen jatkaa toisin.

Kun neuleen kaarroke oli valmiiksi neulottu, oli jo voittajafiilis. Lanka riittää. 

Rinta rottingilla seuraavaan vaiheeseen, joka on huppu. Se neulotaan samaan pötköön ja loppuun tulee näyttävä kirjoneule. Silmukat jätetään vielä päättelemättä. 

Siirryn ompelukoneen viereen ja ompelen monen monituista siksakkia ja suoraa ommelta steekkaussilmukoiden molemmin puolin. 

Laitan etu- ja takakappaleen väliin levyn, etten leikkaa takakappaletta samalla ja leikkaan KE auki.

Silmät kiinni ja eteenpäin!

Kerään silmukat etureunan kautta huppuun ja laskettelen toisen reunan kautta kohti helmaa. Otan käyttööni kolmet puikot, kun minulla ei ole kahden metrin kaapelia. Voin pitää työni jalkarahilla, eikä minun täydy roikottaa isoa työtä käsieni varassa. 

Minulla oli jäljellä hiukan tummansinistä, jolla neuloin nappilistan ensimmäisen ja viimeisen kerroksen. Että sain piilotettua leikatun steekkausjäljen neuloin napinlävet, muutaman krs sileää oikeaa ja yhden nurjan kerroksen. 

Nurjan jälkeen neuloin taas muutaman kerroksen oikeaa sileää, uudestaan napinlävet samaan kohtaan, kuin oikealla puolella.

Jatkoin neuletta muutaman kerroksen enemmän nurjalle puolelle, kuin oikealle, että sain tarpeeksi leveän kaitaleen, jonka ompelin käsin työn nurjalle puolelle. 

Neuloin työn neljällä värillä, lanka on Novita Icelandic Wool, jonka valmistus on jo loppunut.

Langankulutus 1,670 kg.

Puikot 6 ja 4,5 mm.

Huppu on minusta kiva lisä. Takin olisi voinut neuloa myös ilman huppua. Takilla on pituutta n.90 cm.

Terhi

Antiikkia

Jos jokin viikonloppuihin kuulunut tapa meiltä on jäänyt pois niin se on kirppareilla käynti. Vuosia sitten teimme jatkuvaa kodinremppaa, tyhjennettiin lasten ja omat tavarat pois kaapeista ja kaapit myytiin. Homma jatkui jatkuvana esineiden ja tavaroiden siirtelynä, kunnes kaikki perustarpeet oli taas järjestyksessä ja arki sujui. Siinä ja tässä välissä miäs loukkaantui ja kaikesta toipumisen jälkeen alkoi korona, joka sulki pitkäksi aikaa myyntikanavat.  Joskus tein nettikauppaa, mutta hyvin me pärjäsimme sillä mitä meillä jo oli. Aina välillä tekee mieli jotain uutta sen nähdessään, mutta hyvin maltillisesti olen ollut liikkeellä. Jos tuote on ohikulkumatkan varrella, sen hommaaminen on molemminpuolin helppoa, teen kaupat. 

Talvella tarvitsin kunnollisen pitkän takin ja sen sain noudettua iltatöiden yhteydessä. Talvisaappaat hain nukkekotimessuille mennessä ja palapelin kotimatkalla. Monasti myynti on kontaktiton, kuistilta löytyy. Tänä keväänä olen sitten jälleen tehnyt joitain kauppoja, joilla piristän kotia ja luon puutarhaan uutta.

Kaunis, pieni pöytäkello, matkakello tai morsiuskello tuli valituksi netin kuvan perusteella ilman, että kysyin toimiiko se. No toimihan se ja ilahduttavaa on, että tässä on kaunis melodinen soittoääni, jonka perään sitten kyselin facebookin pelastetaan vanhat esineet ryhmässä.

Kellossa on vuosiluku 1930, joka on ilmeisesti kirjattu saantivuosi. Melodia on "Tuoll on mun kultani", joka on äänitetty Saksassa 1929, toinen äänitys on tehty samana vuonna Amerikassa. Tietäjä ihmetteli kuinka sävelmä, joka on suomalainen kansanlaulu, on päätynyt kelloon. 

Ennen tämän tietämistä itse aloin tavailemaan sävelmää ja kyllä, sain kiinni ja muistin sen juurikin samaksi. 

Kello on Junghansin valmistama Jugend-tyylinen 1900-luvun alun mekaaninen kello, jossa on messinkikuoret ja lasiset sivuikkunat. Tätä en ole vielä katsonut, mutta kellosta pitäisi löytyä kahdeksansakarainen tähti ja J-kirjain.

Kello vaatisi pientä siistimistä, enkä nyt tarkoita päällistä putsaamista, vaan ihan konesepän toimesta rattaiden ja koneen sisätutkimusta. Sointi on hiukan ontuvaa. Soittorasiassa on kampa, jonka eripituiset piikit toimivat kielinä. Ajan patina kuuluu ja sitähän ei saa poistaa. 

Ilahduttavaa tässä kellossa on, että siinä on ehjät alkuperäiset lasit ja vetoavain on tallessa.

Samasta taloudesta tuli myös kaunislinjainen pöytäpuhelin, made in Italy. Kultaiset tassut ja vihreä marmori vetosi minun sisäiseen harakkaani niin lujasti, että tarjosin näistä molemmista yhteensä 30 € ja kaupat tuli. Olisi kiva tietää minkälainen soittoääni tässä on, joten pyysin miähen soittamaan minulle 😂😂😂

Meillä on puhelinosake myyty kauan, kauan sitten, joten ilme 😁. Tämä on tuunaukseen menossa, joten se jatkaa elämäänsä hiukan eri toimessa, kun suunnittelija on sen joskus tuotantolinjalle luovuttanut.

Välillä sitä itsekin ihmettelee, miten kaikki kaunis päätyy luokseni, vaikka yritän vastustella. 

Roskalavalöytöjä en voi vastustaa! Tässä on hyvä esimerkki siitä miten romu löytää ruosteen luo. Tämän vanhan ja todella painavan puulieden tuominen tontille ei ollut ihan, hei me lähdetään nyt hakemaan, vaan miäs kävi ensin katsomassa miten tuon lieden luo pääsee traktorilla helpoiten. Kolmen miehen voimin liesi nostettiin traktorin peräkuuppaan ja nyt se odottaa kotona, että saamme tontille voimaa. Tämä siirretään vanhan kasvarin ulkopuolelle jatkamaan elämäänsä romanttisen ruosteisena. Ja te jotka näitä keräätte, tiedätte, että jonohan minun perääni tuli. Moni muukin halusi tämän itselleen.

Toinen roskalavalöytö samalle viikolle oli tukevat kuormalavat ja lavakaulukset. Nappasin nekin meille, miäs kävi peräkärryn kanssa yhtenä iltana noutamassa. Minä käytän lavakaulukset, miäs kuormalavat.

Ei kaksi ilman kolmatta. Sunnuntaina lähdimme liikkeelle ajoissa, jotta emme jäisi mistään paitsi. Koti-irtaimiston myynti tarkoittaa harjaantunutta silmää, nopeita kauppoja ja paljon kuljetustilaa. Yksi ostos on kuvassa oleva valkoinen keinu, jonka sijoituspaikaksi tuli etukuisti. Kävin se aamusta nakkaamassa paikoilleen. Kylmässä pakkasaamussa ei saadun maton asetteluun mennyt kauaa aikaa. En koeistunut keinua yöpukusillani, mutta onpahan kiva ja sievä keinu.

Keinun lisäksi ostin pitkät maalarintikkaat, kukkaruukkuja, puisten kärrynpyörien metalliset vanteet jatkojalostukseen ja Mallasjuoman säilytyskorin. 

Nyt on oltu hyvien löytöjen äärellä. Kun pysyy valppaana, voi löytää jotain uutta ja kivaa. Siis vanhaa, antiikkia, ruostetta ja ihanaa patinaa. 

Terhi

Törröttäjät

Viimeisen kahden viikon aikana pihalla on ollut traktoriyhdistelmä tai pelkkä peräkärry jonne on helppo tyhjentää rikka-astia. Paljon ei vielä kasvua kukkamailla näy, mutta viime vuonna maahan jätetty kasvu on ollut runsasta ja näkyvää. Ihanaa, mutta työllistää nyt keväällä ihan hetkellisesti / kukkamaa. 

Jostain syystä työ ei tässä etene, vaikka todellisuudessa se etenee lähes joka päivä, kun tällä hetkellä voi jo karsia osan liikaa kasvavista perennoista ja kitkeä ensimmäiset rikkakasvit. Jonkin verran aikaa vei myös tuijien leikkaus, jonka jälkeen siivosin jälkiäni vielä seuraavana kahtena iltana.
Tästä kukkamaasta poistettiin atsalea huvimajan viereen ja pikkutalvio kellarin rinteeseen.

Jos tuijat eivät tykänneet leikkauksesta niiden tilalle ei tule uusia puita. Tällä hetkellä kukkamaa näyttää ihanan ilmavalta ja valoisalta. Tykkään!

Jalan alle jäi monta kasvua, mutta niissä ei näkynyt kuvaushetkellä vielä mitään. Nythän ollaan vielä huhtkuussa.

Ensimmäisinä tuli näkyviin pienet krookukset tai sahramit. 

Iltaisin olen kierrellyt pihaa ja katsellut näkyykö uutta kasvua jossain. Ihastelin viime kesänä uudistettua huvimajaa, joka toi hyvän ryhdin rakennukselle. 

Kuuntelin kurkiparin ääniä, ne kun viihtyy edelleen ihan pirtin läheisyydessä ja muina kurkina ylittävät tien kaikessa rauhassa 😀

Istuin erittäin epämukavassa asennossa lepuuttamassa jalkojani pihapenkillä, joka oli nostettu talveksi yhteen kukkapenkkiin. Ensinnäkin oli ihan älyttömän hankala kavuta siihen näin persjalkasena, mutta kun pääsin korkealle, oli siinä sittenkin yllättävän mukava istua. Piti olla hiljaa paikoillaan, etten pudonnut penkin kanssa maanpinnalle.

Sinivuokkojen kukinta kertoo kevään tulleen. Lämpömittarin lukema oli yli 15', joka tuntui jo niin ihanalta. 

Yöllinen pakkanen laittaa aina miettimään mitä sitä pukisi lähteissään päällensä. Olen sellainen kerrospukeutuja, joten voin päivällä aina vähentää vaatetustani.

Jäätelökesäkin on tullut korkattua. 

Koska jumiuduin etupihan kukkamaalle, palataan tänne takaisin. Miäs kaivoi tuijien välistä Tornionjokilaakson ruusun ja se istutettiin betonirenkaaseen hillitsemään juurikasvua. 

Istutin terassinkaiteelta Tetenarssut, helmi-ja tavalliset hyasintit renkaaseen ja täydensin kasvustoa vielä orvokeilla. 

Esikasvatetut daaliat istutin isompaan astiaan. Osa näistä ei lähtenyt hyvään kasvuun.

Mutta toivon, että jokin kukkisi kesällä.

Lehtikuusessa alkanut kukkien aukeaminen sai taas tarkentamaan ihan lähelle.

Kukka on pieni ja kaunis.

Takapihaa lähestyin kaukaa. Ihan liian paljon yhdelle illalle siivottavaa. Olet jonossa...

Tänne suunnalle on tuotu kolme alppiruusua, joiden juurelle ostettiin rodomultaa.

Niin kaunis ja sininen taivas.

Istutin lisää orvokkeja pergolaan, etukuistille ja maitolaiturille. 

Keltainen tuo kivasti väriä ja näissäkin pörriäiset kävivät jo kärsänsä kanssa.

Lämpimillä tienpenkoilla näkee myös valkovuokkoja isoina ryppäinä.

Ja taas takaisin etupihalle. Siistiminen näkyy täällä hyvin. Vain sipulikukkien ja vuorenkilpien vihreys näkyy. Aasinsillalla vuorenkilvestä etupihan aidanteelle, joka on tehty kattotiilestä. Talven aikana on paljon vuorenkilpeä mustunut ja voi huonosti. Yhden illan aikana siistimme n.20 m kasvustoa ja vielä jäin miettimään poistetaanko huonojen lehtien lisäksi myös kasvustoa joka valuu aidanteelta suurina ryppäinä. Se olis taas yhden illan homma ja sama pitäisi sitten tehdä sisääntulon toiselle reunalle.

Loppuviikosta ilma alkoi kylmentyä reilulla otteella. En enää istunut terassilla teeppari päälläni syömässä, vaan tarvitsin jo ihan reilusti vaatetta ylleni edes ulos mennäkseni. Teimme tikusta asiaa ja kävimme lauantaikierroksella omalla kylällä. Olen saanut sellaisen kuvan, että oman kylän Hankkija lopettaa kaiken muun, paisti maatalouden, jonka myötä hyvä puutarhaosastokin sitten häviää. 

Tällä hetkellä näytti perennahyllyt vielä vähän tyhjiltä, mutta oletan myynnin jatkuvan vielä tämän kesän samalla paikalla. Hyvä niin. Pieni kotiin tuominen mahtui hyvin auton peräluukkuun, kun huomasin ihastuttavan divaanin. Siirtelin sen ensin pois tien syrjästä pergolan suojiin, ettei kukaan jyrää sen yli. Kesän aikana kuljen divaani kainalossani ja etsin sille kivan paikan pihastamme.

Loppupäivän teimme yhdessä haketta etupihan kukkamaalle, joka ei vielä kahdenkaan viikon jälkeen ole valmiina kesäkauteen. Jotkin asiat vaan kestävät saada valmiiksi.

Miäs siirteli haketettavan materiaalin koneen lähelle, tyhjensi tukkeutuneen torven ja minä nakkelin puuta torveen. 

Sain pari nasevaa avokämmentä oksistosta kasvoilleni, jonka jälkeen sain miähen kypärän käyttööni. 

Synkistä pilvistä satoi viikonlopun aikana lunta ja tuuli puhalsi navakasti, 8 m/s, pohjoisen suunnasta. Samanlainen kylmä ja luminen keli oli 41-vuotta sitten, kun juhlimme kihlapäiväämme ensimmäisen kerran 💕

Terhi