Kasvarin syksy

Tänä kesänä kasvarilla ei sato onnistunut oikein hyvin. Viime kesänä kasvarin ensimmäinen satokausi yllätti täysin. Se oli hyvä ja runsas. 

En tiedä mikä nyt meni vikaan. 

Sää? Ajoitus, kasvivalinnat, vain taitamattomuus, mutta olimme hiukan ihmeissämme. 

Paprikat kypsyivät hyvin ja ne on jo tuotu sisälle. Loput punertuu pirtillä.

Kun kaikki epäoleellinen saatiin roudattua pois, imuri käyntiin ja puts. 

Tyhjää tilaa järjesteltiin useamman päivän ajan. Välillä piti ottaa hetki mietintää ja aikaa korjata pitkät tikarappuset. Ne ostettiin keväällä koti-irtaimistosta ja aseteltiin huoneeseen heti käyttöön. Kesän ne kiikun kaakun keikkuivat, kunnes miäs laittoi ne pajallaan kuntoon. Ei niillä voi vieläkään kiipeillä, mutta ovat niin kivat sisustuksessa, että kiikunkaakun pysyvät täällä.

Pyöriteltiin pöytää paikasta toiseen, jos se olisi ollut kivampi jossain toisaalla, mutta ei. Se palautui takaisin kohdilleen sillä erotuksella, että lyhyet tikarappuset siirtyivät vierestä vastapäätä pöytää.

Olen jo kerännyt muutaman kauniisti kuivuneen terassihortensianoksan kuivumaan.

Puupuristimet ruuvattiin kiinni kasvarin rakenteisiin niin, että päälle kiinnitettiin vielä pienet laudanpätkät. Sain koristeananakset lopultakin paikoilleen. Tuolit poistettiin alta turvallisuussyistä, jos painavat koristeet eivät pysy paikoillaan.

Samalla puuharava kiinnitettiin pystypienaan, ei kaatuile harava enää pitkin poikin. Pelakan tuon pirtille tai miähen autopajalle, kun ilmat tästä viilenevät enemmän.

Molemmin puolin huonetta kiinnitettiin keramiikkalintuja, joita ostin vuosittain kädentaitomessuilta aina samalta myyjältä.

Taustalla tekemäni hämppisverkko lasista.

Matalat tikarappuset on serkkuaan tukevammat. Näille jäi kiva tila huoneet etureunaan, kun tomaattiastian alla oleva pöytä siirrettiin hiukan keskemmälle. 

Tästä pöydästä ei voi ottaa enää kiinni kannesta. Runko on vielä voimissaan, joten siihen pitää tehdä uusi kansi. 

Jotain kukkivaa ja makeasti tuoksuvaa.

Terassihortensia alkoi kukkimaan toisen kerran. 

Pitkien tikarappusten  alla oleva puulaatikko sai lukittavat pyörät. Nyt voi laatikkoa liikuttaa mielin määrin ja napata lukot päälle, ettei lähde itekseen ajelulle. Nostin laatikkoon inkiväärin, joka saa jatkaa vielä kasvuaan. 

Huone näyttää isolta ja sitähän se on. Kahdenkymmenen neliön pohja on kiva sisustaa vuodenaikojen mukaan. Ja kun vielä hyödyntää huoneen korkeuden, 2.70, niin saa kivaa kerroksellisuutta. Kattoon laitettiin lisää koukkuja ja pari kesää vaellelleet esineet saatiin kaikki paikoilleen.

Suuri puutynnyri pitää keskiympyrän paikkaa. Tämä on pakko väistää kulkiessaan huoneessa.

Kaikki viherrykset viedään talvehtimaan ja toivotaan, että säilyvät hyvin kellarin suojissa.

Terhi

Viipyilevä syksy

Nyt kun siirrytty jo lokakuun puolelle olisi vielä pieni toive, ei vielä pakkasta. Aurinkoiset ja lämpimät  syyspäivät pidentää pihapuuhia. Syksy on luopumisen aikaa ja katseen suuntaamista kevääseen. Päätin, että en laita yhtäkään sipulia maahan, mutta en ehtinyt kunnolla lausettani loppuun, kun sain ilmoituksen, lähetyksesi on kerätty ja valmiina lähetettäväksi. Olin näet tilannut jo kesäkuun alussa, ja hyvin unohtanut, kauniita narssu-unelmia, jotka nyt odottavat ilmojen viilentymistä ja istuttamista. 

Onneksi niitä ei ole paljon, mutta jostain syystä virta loppuu aina ilmojen viilennyttyä niin ettei millään lähtis konttamaan kostean kasvuston sekaan.
Yhtenä sateisena iltana kuljin taas työhuoneelta puutarhan läpi ja kuvasin valosarjoja, vaijeria, jossa viiniköynnös jatkaa kasvuaan, sekä ympärillä suojaisaa viherrystä.

Kesäliesi on nyt muuttunut syysliedeksi led-kynttilöiden valoilla. 

Tässä valossa näkyy hyvin nuo valosarjat ja vaijerit kasvihuoneiden väleissä.

Terhi

Lämpimät värit

Puutarhan valosarjat on laitettu uusiksi, kun tilasin Terassille.com kautta vielä yhden kympin sarjan edellisen jatkoksi. Viime syksynä löysin netin kautta tunnelmantuojat ja vielä voitinkin yhden lyhyen valosarjan. Nyt ostettu lisäsarja mahdollistaa turvallisen kulun työhuoneelta, kun valaistus on aseteltu alkamaan porraspielestä ja matkalla voi poiketa puutarhan kautta omppo suussa pirtille. 

Valosarjan asettelussa on nyt käytetty väliaikaista ratkaisua osalla matkaa sen aikaa, kun vanhan kasvarin uusi muoto saadaan tehtyä. Näin alas valot eivät jää, kuin kuvassa näkyy.

Kesäkukista luopuminen tarkoittaa sitä, että on aika jättää heipat tälle kaudelle ja toivottaa syksy tervetulleeksi uusin kukin. Maltillisesti kahden krysanteemin kanssa kaupasta ulos ja muutaman sinnittelevän kesäkukan hyödyntäminen. Puuliesi lämpiää tänä syksynä kynttilänvalolla.

Haapapuut ilta-auringon kultaamina ja tiätysti auringonkukkia.

Vaijereihin viritetyt viiniköynnökset ovat pysyneet paikoillaan ilman erillistä sidoslankaa. Sopii kyllä pysyä. Osa köynnöksistä jätettiin vielä laittamatta, että saamme aseteltua niitä eri suuntaan uuden kasvukauden aikana. Jossain vaiheessa köynnökset valtaavat myös nämä valosarjojen johdot, mutta sitten pelastetaan ne jotenkin. 

Upea auringonlasku väritti maisemaa niin ettei sen ohi voinut vain ajaa tallentamatta näkemäänsä.

Terhi

Raitaa, raitaa

Syksyn neuletyöt on aloitettu pienillä sukilla. Minulla on paljon yhden kerän ihmeitä, yhden jämän ihmeitä ja paljon värejä, joista en ollenkaan tykkää. Jälkimmäinen on juurikin näitä värejä, en tykkää. Tumma sininen ja yleensä siniset eivät ole minun värikartassani. Nämä yksiväriset siniset olen poiminut pois Novitan Arabia-peiton valmispaketista ja lisännyt sinne ihan itseäni miellyttävät värit. Nyt on jämistelylangoille hyvä pohjaväri. Sinisissä sukissa lanka on Novitan Nallea.

Alemmassa kuvassa ei ole mitään eroa edelliseen kuvaan, mutta yhden kuvan postaus on vain yksi kuva, joten tästä kuvasta pongaan tuon pinkin sukkaparin, jossa yksivärinen lanka on TeeTee Pallas ja raita Novitaa. 

En löytänyt jemmoistani, vielä, enempää pinkkiä, joten neuloin mitensattuu sukat Vanessalle kokoon 34. Tiedän, että tyttö voi pitää näitä sukkia ristiin rastiin tai vinksin vonksin. Pääasia, että koko on oikea ja lämmittää jalkoja.

 Terhi

Eetami työpöydällä

Eetami kävi työhuoneessani pienessä huollossa samalla, kun ikkunat pestiin. Tämä suuri työ ei ole kevyt, eikä mikään notkea kaveri. Kaikenlainen siirtäminen, nostaminen, kääntely on tehtävä harkiten ja hyvällä kropalla. Kun työ lähti pirtiltä pihalle, nuorin oli miähen apuna. Onneksi suuri työlevy on vielä tallessa, sama minkä päällä tein tämän kymmenisen vuotta sitten. Ja kun kaikkea kierrätetään, työlevy ehti olla myös vanhojen kangaspuiden alla, että puut saatiin pidettyä suorassa kudonnan aikana. Työhuoneessa siirtelimme työtä kahden niin, että sain korjattavan kohdan hyvin kohdilleni. 

Jostain syystä työstä oli auennut foliosauma muutamasta kohdasta. Se ei vaikuta työn tukevuuteen, eikä riko laseja, mutta päivä paistaa lävitse ja häiritsi minua jo muutaman vuoden ajan, kun näin sen. 

Lisäsin auenneeseen saumaan Strong Line-nauhaa saumaa täyttämään ja päälle laitoin leveän folion.

Koska työ on kokoa neliö, niin tein yhden puolen ensin valmiiksi ja sen jälkeen harkitusti käännettiin työn toinen puoli työstettäväksi.

Juottamisen ja patinoinnin jälkeen työ pestiin kunnolla ja valmiin pinnan päälle levitettiin suojavaha, joka kiillottaa sekä saumat, että lasit. Nyt tätä ei tarvitse siistiä uudestaan moneen vuoteen. Työ on ikkunalasien välissä, jolloin se ei ole suoranaisessa huonepölyssä kaiken aikaa. 

Naapurin setä kävi kantamassa ja nostamassa työn takaisin paikoilleen miähen kanssa eilen aamusta. Olin niin tyytyväinen näkösuojan paikoilleen asentamisesta, että srtippasin työn edessä iltasaunaan huolettomasti 😅

Terhi

Toimela

Kuvan kukkasella ei ole mitään tekemistä tämän päivityksen kanssa, mutta jokaisessa päivityksessä pitää olla jotain nättiä niin kukkanen saa sitten sen nätin viran.

Lopultakin pääsen päivittämään tämän kesän toisen isomman prokkiksen, joka on odottanut vuoroaan vaikka kuinka ja kauan. Jos aloitetaan ihan alusta, on vuosi 2000 ja meidän on saatava paikka painevesisäiliölle, kun navetta on ollut kylmillään jo muutaman vuoden ja siellä ollut painevesisäiliö täytyisi saada uuteen paikkaan ennen navetan purkua. Muistan, että olimme mattorannalla lasten kanssa, kun mietimme miten meidän rahkeet riittää lisälainanottoon ja kuinka sekin saadaan ikinä maksettua pois. 

Niin vain otimme uuden lainan ja miäs rakensi Toimelan, joka on nykyään minun työhuoneeni, TEELASI.

Tämä rakennus on tehty uretaanielementeistä, oman työpaikan materiaalista mahdollisimman halvalla. Pintaan on laitettu vuorilaudoitus ja punamulta, joka sekin oli jo nähnyt parhaat päivänsä. 

Nuorimmainen, joka oli n.3 v rakennuksen noustessa tontille, oli omalla kesälomallaan kahtena päivänä apuna ja niin rakennus sai uuden värin pintaansa. Nuorin, Milo ja miäs oli hyvä kolmikko ja kun taivas ei syytänyt kaiken aikaa vettä niskaan, niin maalikin pysyi hyvin seinässä. 

Ihan tällä ei vielä rakennus ehostunut, vaan laitoin ukaasin, että nyt viimeistään aluslaudoitukset on tehtävä, kun kaikki nämä vuodet lappeen aluset ovat olleet tyhjillään. Miäs teki omaan verstaaseen maalaustelineet, maalasi pitkää lautaa ja kiinnitti ne itekseen kesän edetessä kauttaaltaan. 

Samalla rymyämisellä päätyjen laudoitukset uusittiin ja pellitettiin. Myös ikkunoihin laitettiin ikkunapellit. 

Eikä tässä vielä kaikki. Sokkelit slammattiin niiltä osin, kun ne on näkyvissä ja toinen pystyi konttaamaan. Itäpäädyssä on korkea lecaharkkoseinä kiristänyt silmiäni jo vuosia, mutta nyt viherkasvuston jätettyä hyvästit tälle kesälle, kestän katsoa seinäpintaa silmät auki!

Ja välillä kukkasiin

Meidän pihaamme on kutsuttu puistopuutarhaksi, kuulostaa kivalta.

Kukkaset on iso osa kesäämme ja niiden hoitamiseen menee paljon aikaa. 

Silti ehdimme välillä käymään jossain ja mikä parasta huoltamaan olemassa olevaa.

Jatkuu

Seurattuani useamman kauden Puutarhakausi-ohjelmaa niin sain hyvän ahaa-idean jonka halusin ehdottomasti käytettävän/ tehtävän tähän rakennukseen. Nimittäin, ikkunaluukut!

Tästä rakennuksesta on puuttunut se jokin ja nyt ne on siinä niin kuin ne olisi aina olleet. Länsipäädyssä on korkea ikkuna alatuuletusluukulla, jonka vuoksi tähän päätyyn tehtiin korkeammat luukut versus etupihalle.

Hässäkästä ja järjestyksestä ni väliä, kun vain sain nähdä tämän valmiina työpäiväni jälkeen.

Luukut on tehty ohuesta laudasta, jolloin näissä ei ole paljon painoa/luukku. 

Näitä ei ole tarkoitus koskaan laittaa ikkunoiden eteen suojaksi, joten niiden kiinnitys on kiinteä.

Vanhoista ikkunoista on hyödynnetty kiinnityshaat.

Uutena ostettiin saranat.

Nythän minä ihan kompastun jalkoihini, kun katselen ympärilleni. Näkymä on puhdas ja raikas. Jonkin verran huone vaatii vielä viimeistelyä, mutta isoimmat työt on nyt tehty, kun koko rakennus on saatu siivottua kesän aikana.

Olen tai olemme erittäin tyytyväisiä, että yksi prokkis on taas saatu maaliin

Terhi