Asko

 Sain avun kipeille nivelilleni ja intouduin viimeistelemään miähen uuden neulepaidan. Olen selannut Novitan Kaarrokeneule-lehteä monta kertaa ja ilahtunut kuinka taitavia harrasteneulojia on. Monipuolisesti suunniteltuja ohjeita, joista pongasin heti muutaman minkä haluan neuloa. 

Ensimmäisenä pääsi puikoilleni Asko, joka sopii niin naisille, kuin miehille. Ohje on selkeä ja värejä vaihtamalla työn ilme muuttuu hetkessä. Käytin langan jonka ostin lomamatkalla Novitan tehtaanmyymälästä. Kakkoslaatu saattoi muuttaa mittoja työn viimeistelyvaiheessa.

Kävimme eilen töiden jälkeen Tampereen Kauppahallissa, jossa kokeilin ottaa paidasta muutaman räpsyn. Vähän oli hintsusti valoa tarjolla.

Ei sitä valoa ollut kyllä liikaa ulkonakaan, mutta kuvio tulee näissä paremmin esille. 

Lanka on seiskaveikkaa, ruskea kakkoslaatua, valkoisen jämät, vihreä ostettu tätä varten ja vaalea ruskea lankalaatikossa marinoituineita. Lankaa kului 0, 730 kg.

Pipa on syksyllä neulottu. On kiva neuloa, kun tietää, että neuleet kelpaa aina. Sukat ei kelpaa, niitä on jo ihan liikaa. 

Hurjaa vauhtia

Tammikuun aikana on saatu nauttia kunnon talvesta, sen tuulista ja tuiskuista. Välillä on lykitty lunta ja sen perään nakattu hiekkaa turvaamaan kulkua. Paleltu kovissa pakkasissa ja ilolla kiedottu villaa ylle. Viime vuonna neulomani paidat 1, 2 ja 3 on kyllä kerrospukeutumisen aatelia. Itse en ole paljon toppatakkia vetänyt päälleni, kun puen tämän paidan lämpökerraston päälle ja vielä anorakin. Viime kesänä ajelimme Kajaanissa ja pongasin myymälän, jossa pääsin sovittamaan itselleni ihanimman kevyen takin ikinä. Vihreys oli silloinkin omin väri, vaikka vaaleanpunainen houkutti.

Kodin sisustaminen on alkuvuodesta jäänyt ihan pysähdyksiin. Kuvan lasiomenat, Iittalan tuotantoa, sain lahjaksi ja ne ovat saaneet jäädä paikoilleen. Samoin valosarjat ilahduttavat päivän pimeinä hetkinä. Osan jätän paikoilleen syystä, että ne on kinkkisiä asentaa. Johto vain pois seinästä ja se on siinä pimeänä seuraavaan hetkeen. Minusta pimeys on ahdistavaa, kun voi ilakoida valossa ja herätä aamuisin valonkajoon, eikä niin, että lyö varpaansa heti ensimmäiseen ovenkarmiin, kun ei näe mitään.

Viikonloppuisin olen työskennellyt lasin parissa. Kun en pääse vielä opettamaan, olen tehnyt muutaman lasityön, jotka olen laittanut myyntiin. Olen ostanut lisää materiaalia, kun on kohdalle osunut ja järjestellyt työpistettäni uuteen kuosiin. Etsin aina inspiroivia malleja kurssilaisia varten ja osa näistä päätyy välillä taitavien käsien kautta valmiiksi asti. Yritän pitää itseni "työmoodissa" tälläkin saralla, vaikka aika on epävarmaa, koska pääsemme taas aloittamaan. 

Kun iltatyö antaa odottaa itseään, olen tehnyt päivätyössä pitkää päivää. Tuntuu välillä kintereissä ja vaatii paljon lepoa. Työsarkani on lähes aina ollut raskas työ ja kahta päällekkäin. Joutuu aika paljon luovimaan, että voi luvata olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Välillä mennään nilkka lukossa kohti oikeaa ovea!

Tämä talvi on taas ottanut niveliin, eikä se paljon helpota ennen ilmojen lämpiämistä. Kun sattuu hitokseen paljon, pyrin siltikin positiivisuuteen ja luotan kylmägeeliin 😅

Luminen sohva

Sistustukärpänen puraisi ja olen etsinyt kuumeisesti uutta sohvaa. Etsinnässä ei todellakaan ole mikään divaani, löhösohva tai muhku, vaan ihan vuodesohva. Se ei ole harmaa, musta, eikä valkoinen. Eikä kaurapuuro! Olen selannut nettikaupat, on käyty istumassa parin liikkeen vaihtoehdot. Kun löydän ihanan värin, sohva on sohva. Istuinmukavuus on vaatimus, josta en tingi. Jatkan selaamista. 

Laitoin jo tilaukseen ensimmäiset kesäkukat, daaliat tai joriinit. Niiden tuloa saan odottaa vielä monta viikkoa ja suunnitella tulevaa kesää. Niin paljon jäi pintoja odottamaan viimeistelyä, että on kiva päästä jatkamaan heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Tänä vuonna Avoimet puutarhat -päivä on 7.8.

Työnantajalta on tullut jo kysely, koska pidämme talviloman. No pidetään! Sitä on jo suunniteltu porukalla ja eihän siihen nyt ole pitkältikään, kun taas mennään. No, mitä kautta rouva haluaa, että mennään? Lankakaupan kautta 😉

Vaikka lankakerät on pomppineet ostoskoriin, en vain ole kaikista edellä mainituista syistä saanut mitään valmiiksi. Välillä en jaksa iltaisin neuloa yhtään silmukkaa. 

Tänään on siivouspäivä. Jos saisin taas muutaman nippelin omaan lootaansa, arjen järjestykseen, niin ehdin fiilistelemään työhuoneelle. Sinne jäi muutama työ juottamista vaille valmiiksi viime viikonlopulta. 

Herään viikonloppuisin älyttömän aikaisin, viiden-kuuden aikoihin. Nautin hitaista ja hiljaisista aamuista, kun toinen jää nukkumaan.

Hyvää viikonloppua teille kaikille, 

Lasisiivet

Vielä hetki menneeseen jouluun

Kuvasin muuria vasten lasisiivet, jotka tein sulattamalla. Yhdet on puoliopaalia, 

toisissa siivissä lasi on kova valkoinen ja 

kolmas pari sai valkoisen värinsä vasta sulaessaan.

Piirsin uunipaperille ensinnä muodon sydänkehyksestä, jotka olen ostanut vuosia sitten. Nämä ovat olleet joulukoristeina erilaisten köynnösten tukena. Nyt keksin, että saan näistä kivan taustan lasisiiville. Siipien yläreunoissa on lenkit, joihin on sulatuksen jälkeen laitettu yksi ketjulenkki, jolla työ saatiin kiinni kehykseen. Halutessaan kiinnitystä voi vielä korostaa nauhalla, helmillä, kristallilla tms.

Taas olisi aika aloittaa iltakurssit, mutta ainakin tämä viikko vielä ollaan etänä kaikista niin paljon, kuin mahdollista. 

Syrän

 Ihan kaikki työt eivät nappaa, mutta ajan kuluessa ne alkavat kummittelemaan ja pakko niihin on joskus tarttua. Sain melkein vuosi sitten kyselyn, jos entraisin pinttyneen neulotun vauvanhaalarin. Voin yrittää.

Tee siihen sydän. 

Joo.

Vilkaisin haalaria ja ajattelin, että jestas!

Jouluna otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt. Nyt, kun olen virkeä ja minulla on aikaa teen sen. Tyttöjen kaulureissa oli aika ohutta lankaa, jonka otin koekäyttöön. Se oli tarpeeksi vahvaa, että peitti silmukan, joten jatkoin. 

Haalarin miehustassa oli melkoisen suuri alue peitettäväksi. Silmukoiden jäljentäminen ei ole mitenkään uusi juttu. Eniten hankaluutta toi miehustan joustinneule, jonka päätin selättää ja ompelin nekin oikeilla silmukoilla. 

Minulla meni kaksi pitkää päivää, kun peitin jälkiä. En edes yrittänyt säännöllistä muotoa, vaan tein vain sen verran, että sain pinttymän peittoon.

Nappilistan uloimmat silmukat jätin ompelematta, kun nappi peittää valkoisen langan. Kastelin valmiin työn etikkavedessä.

Nyt on haalari valmiina uudelle kierrokselle 😀

Joulu pois

Koti tuntuu taas niin värittömältä ja tyhjältä, kun kaikki, tai lähes kaikki joulun koristeet on taas laitettu piiloihinsa. Valosarjat ja joulun kukat ilahduttavat vielä jonkin aikaa ja sitten katsotaankin jo kohti kevättä.

Vapailla on panostettu kotiin, kun mihinkään ei voida oikein lähteä. Niin pirtillä, kuin ulkorakennuksissa on käynyt vilske, kun olemme laittaneet materiaalia kiertoon ja hävitykseen. Siivosimme molemmat omat vaatekaappimme ja se ei nyt suurta tunnemyrskyä aiheuttanut. 

Enemmänkin se, että työhuoneelle oli päässyt hiirivaara ja sitä myöden meiltä lähti paljon hävitykseen. Hiiren menevä aukko on paikallistettu, nurkat siivottu ja lisää syöttejä laitettu tarjolle. 

Vanhin mukeloista pyysi saada omat aukin kuvansa ja niitä etsiessämme tuli sitten vielä siivottua vaatehuonekin. Voi morjens! Sen jälkeen päätin, että nyt saa siivoukset jäädä tähän, mutta ei se ollut vielä siinäkään. 

Olin jo tovin yrittänyt saada myytyä yhtä kaappia ja kun se lopulta lähti, olin taas siivoamassa ja laittamassa tavaroita uuteen järjestykseen. 

Onneksi nämä pyhät loppuvat joskus ja päästään taas arkeen, niin ei paljon ehdi siivoamaan 😅

Muutoin täytyy aloittaa kierros alusta, 

Kaulurit tehotytöille

Tein välipäivinä tehotytöille lappukaulureita, kaksi jokaiselle. Helppo, pään yli pujotettava kauluri on tuttu malli lähes jokaisen lapsen ulkoiluasusta ja nyt se on saanut uutta nostetta ihan päivittäiseen pukeutumiseenkin. Uusia kivoja malleja on jo kevään neulelehdissä nähtävissä.

Tämä malli on Novitan Kisa-kauluri, jota toistin kuusi kertaa. 

Tämä istuu kauniisti hartioille, eikä jää takaa laputtamaan, kuten ne perinteiset lappukaulurit. Tein ohjeen mukaan, mutta pituus sen mukaan, kuinka langat riitti. Lankoina Novitan Wool ja Ipana.

Nämä kaksi tein Vanessalle.

Miljan kaulurit.

Venlan kaulurit. 

Jokainen otti ulkoiluun uuden kaulurin käyttöön. Venla meni kuin kilppari kaulurin sisään ja sanoi, että tämä tuoksuu ihan mummille.

- Miltä mummi tuoksuu?

- Hyvältä

- 💓

Olimme eilen vapaalla ja lähdimme käymään tyttären perheen luona, kun emme saaneet heitä vieraaksemme jouluna. Nappasimme pikkukakkosen mukaan ja niin oli tyttöjen leikit heti käynnissä. 

He pelasivat, ulkoilivat, leikkivät ja pitivät hauskaa. 

Heidän kanssaan aika kuluu joutuisasti.

Heidät saa mukaansa helposti 😍

Ja he halaavat useasti.

Poikkesimme miähen kanssa pikaisesti kaupungissa, josta tein lankahankintoja nyt jo melko tuttuun tapaani. Islantilaiset villat on mukavampi ostaa suoraan kaupasta, kuin netistä. Värit tulevat paremmin näkyviin lähiostoina. 

Päiväkahvilla oli tarjolla herkullista minttu-suklaakakkua, jonka tytär oli tehnyt Venlan kanssa. Kaikki bimut saivat koristella kakun.