Kaikki koolla

 Tämän vuoden juhannusaatto vietettiin lasten perheiden ja heidän ystäviensä kanssa miniän suvun mökillä. Meno oli koiramaista, ilma helteistä ja ruoka maittavaa. Jokaisella oli omat eväät kylmälaukuissaan. Grillit kävivät kuumina lähes koko ajan, kun aina jollain porukalla oli nälkä. Ja nälkähän siinä tuli, kun toiset täyttivät omia lautasiaan tuoksuvilla luomuksillaan. Meno oli ihanan rentoa, tekeminen vapaata. Osa kävi uimassa monta kertaa, tai oli järvessä kaiken aikaa. Sauna lämpesi illan aikana ja aurinko ei laskenut koko yönä. On siis juhannus.

Paikka on Parkkuu Kurussa, sinne mihin tie vain kapenee ja kapenee löytääksesi perille. Täytyy sanoa, että ei vielä kolmannellakaan kerralla osattu mennä ilman navigaattoria. Kyllä me niin monta liittymää ja metsää kiersimme. Mietinkin, miten ihmeessä tänne on joskus joku löytänyt näin kauniille paikalle.

Eemeli oli monessa mukana. Tietenkin. Ihanan reipas ja kohtelias lapsi, joka seurusteli aina, kun omilta jutuiltaan ennätti. 

Tämä kolmikko, Tehotytöt, pitivät majaa korkealla kallion päällä. Ota kuva! No minäpä otan. Näistäkin neidoista on kasvanut jo hyvin toimiva kolmikko, joka ryhmänä on ollut Pottajengi, Räkätapit, Tehotytöt ja nyt Jumppapirkot.

He valitsivat jonkun ottamistani kuvista oman keskusteluryhmänsä taustakuvaksi. Ja yllättäen, ryhmän nimi on Tehotytöt  💗💗💗

Koirien määrä on lisääntynyt. Tässä on Milo ja Halla, kultsi.

Tarvitsin jonkun simppelin kässyn seurusteluneuleeksi ja valitsin sellaisen kesäaikaan helposti neulottavan mustan langan, jota olikin pahuksen vaikea silmitellä auringonvalon tullessa takaa. Suurimmat muuvini koko juhannuksena oli kääntää retkituoliani oikeaan valon antamaan suuntaan ja se ei ollut paljoa se!

Kun muu ryhmä järjestäytyi päivän aktiviteettiin, pidin kiinni paikastani ja jatkoin neuletta. En ole koskaan ollut mikään osallistuja, yhteisistä kilpailuista innostuva, enkä muuttanut tapojani tälläkään kerralla. Olen aina sivustaseuraaja ja pidin huolen, ettei puikot jäähtyneet.

Monivaiheinen kisa järjestettiin mökin ympärillä. Luontoa, eikä sen eläimiä vahingoitettu ottelun aikana, ei ennen, eikä jälkeen.

Joukkoon oli tullut lisää täpliä! Tarmo, niin pontevana mukana kaikessa. 

Tehdääks tuttavuutta?

Milo ja kuvaushetkellä ollut Sisu, olivat eri aikaa läsnä, koska toinen ei pidä uroksista. Tanner tömisi, musiikki raikasi ja illan tullen nuotiovalkea keräsi porukan yhteen. Me teimme tutun heippakierroksen puolen yön jälkeen, kun tytöt kömpivät telttaansa ja poistuimme navin ohjaamina takaisin maantielle muiden jäädessä kesäyötä kuuntelemaan. 

Terhi

Juhannus

 Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille 💖

Puutarhureiden kesäkakku on katettu kukkalautaselle ja kakusta saa ottaa palan kukkalapiolla. 

Tilasin nämä Flying Tigerin valikoimasta. Koskaan ei ole liikaa kaunista ympärillämme. 

Pala myös sinulle.

Juhannus on juhannus, vaikka vettä sataisi. Tietysti ihanne on aurinkoa, hiukan lämpöä ja paljon valoisaa aikaa.

Tarassin pöydällä on kivat pienet valot, Clasulta. 

Terhi

Hunajakenno

 Sadepäivät olen hyödyntänyt työhuoneessa työskentelyyn. Tammikuussa aloitin uutta lasityötä, mutta kylmien päivien osuttua kohdalle, työhuoneen lämmitys työpäivän jälkeen ei oikein napannut. Niinpä työ jäi uinumaan ja odotti uutta inspistä.

Kunnes jälleen kohtasimme. Parina päivänä kävin leikkaamassa ja hiomassa loput palaset. Seuraavat pari iltaa istuin folioimassa ja järjestelin palat niin, että värit eivät lätäköityneet, vaan sinne tänne tuli tummemmat sävyt korostamaan keltaisuutta. 

Sunnuntai-iltapäivän tinasin työn toisen puolen ja niskaani säästäen, tein toisen puolen tinauksen seuraavana päivänä. 

Lopuksi tuin työn millin tuuliraudalla ulkoreunoilta. 

Työ kuvattu työpöytäni päällä.

Valmiina pesuun ja viimeistelyyn. Tämä tulee uuden kasvihuoneen oven yläpuolelle jossain vaiheessa. Leikkasin jo valmiiksi myös ikkunalasin suojaamaan työtä ulkoa tulevilta sateilta, tuulilta ja päin lentäviltä linnuilta. 

Terhi

Mandala Madness

 Mun kesäkässy vaatii kyllä kaiken keskittymiseni. On tässä pyöritetty koukkua ja välillä työtäkin, kun ohjeessa on, käännä työ ja virkkaa se nurjalta puolelta. Toisaalla koukkua suihkitaan neljä kerrosta aiemmin virkatulle kerrokselle ja taas katson ohjevideosta että miten ihmeessä tuokin silmukka saadaan aikaiseksi. 

Olen virkannut jo ennen kouluikää. Opetellut ja nysvännyt. Tehnyt pitkiä verhokappoja ja suuria liinoja. Vaatteita, asusteita ja viimeistellyt virkatuilla silmukoilla. Siksi ajattelin, että ihminen on tämänkin ohjeen tehnyt ja valmiin työn saanut esittelyyn. Miksi en minäkin. Minulla vain on tuo kieliongelma, mutta aika hyvin olen sen selättänyt (ohje on suomennettu, video enkkua) ja kerros kerrokselta työ etenee. Tässä kohtaa työ on 8.ohjeessa ja jos oikein olen tulkinnut niin ohjeita tulee 18.

Yksityiskohta kerrokselta, josta näkyy miten silmukat virkataan toisensa lomasta. On kohosilmukoita, todella pitkiä, 7 pp, pylväsryhmiä.

Niin tässäkin, kuin lasitöitä tehdessäni pidän värien kanssa työskentelystä. Värien valinta on niin kivaa, kun on hyvät lankavarastot mistä valintaa voi tehdä. Vähän jo surkuttelin, ettei nyt vaan töistäni lopu lanka kesken. 

Peitoissa on vanhaa vuosikertaa; Misty, Bali, Tahiti, Cocos, Butterfly, Ibiza, Samos ja ne kaikki loput vyötteettömät, joista osan virkkaan kaksinkertaisena. 

Siivu sivukuvaa, josta näkee kuinka upea valmis pinta työssä on.

Tällä hetkellä molemmat työt ovat noin metrisiä. 

Kun teen molempia kerros kerrokselta samaan aikaan, niin ei jää "pariton sukka", eli en tekisi koskaan toista samanlaista peittoa. En edes muista miksi aikoinaan aloitin tekemään kahta yhtä aikaa. Linkistä pääsee aloitusvuoteeni.

Välillä koukutun jostain niin, että en muista muuta. Tämä, jos mikä on sitä työhönsä paneutumista.

Terhi

Poks!

 Minulla on ollut vuosikymmenet ajokortti. Autokoulun aloitin ennen kuin täytin 18 ja kohta vuoden vaihduttua minulla oli lompakossani uutuutta hohtava kuorma-autokortti. Kerrasta läpi! Kilometrejä on tullut paljon, kun maalta lähdet niin joka paikkaan on pitkä matka. Meiltä ei pääse julkisella ennen kirkonkylää. Ennen pääsi linja-auton koulukyytiin, jos oli tilaa, mutta sitä en ole koskaan käyttänyt. Siksi ja sen vuoksi meillä on lähes alusta alkaen ollut kaksi autoa. Kallista. 

Tätä kalleutta vastaan on tuo miäs, joka taitaa niin pellit, kuin suuremmat autorempat ja aina kun mittariin syttyy jokin huomiovalo tai kuuluu epämääräinen kolistus, teen ilmoituksen ja varaan ajan pajalta. Yleensä muutaman päivän viiveellä osat on saatu ja työtassu hyrisee jälleen tuttuja reittejään. Meidän viimeisin auton osto liikkeestä on tehty n.20-vuotta sitten. Sen jälkeen kaikki autot on ostettu kolaroituna ilman moottorivauriota. Samoin pärrät ja muut perässä laahattavat niin meille kuin mukeloille. Kolinaa, ähellystä, yrittämistä ja valmista on tullut niin meille, kuin toisille. 

Pari viikkoa sitten tuli taas pari lommoa lisää, kun olin menossa aamusta töihin. Kolmion takaa ajoi himpan verran suurempi auto jarruttamatta kylkeeni. Yritin väistää, kun huomasin, että päällehän se tulee. Sanoin vain ääneen, älä vaan nyt päälle aja, s...tana! Ja tulihan se. 

Nuori nainen järkyttyi, itki ja oli ihan kauhuissaan. Soitin pikaisesti ensin aamun asiakkaalleni, että tulen myöhästymään, kotiin, jos auto ei inahda niin saan kyydin ja vielä häkeen, että saamme asiaan selvyyden. Kerroin, että olemme vain kuskeina liikkeellä ja molemmat on päässyt pois ajoneuvoista. Kumpaakaan ei sattunut, paitsi vastapuolta henkisesti. Vastapuolen auto on hybridi, joten palokunta liikkeelle. Eikä kauaa mennyt, kun näin auton tulevan vilkuttimet päällä. Molemmat autot tarkastettiin, ei vuotoja, eikä henkilövahinkoa. 

Sen jälkeen tuli mp poliisi ja kohta perään autopoliisi. Pilli suuhun ja hyvä puhallus! Ohjasin liikennettä sen mitä oli tarvetta ja keräsin irtonaiset osat liikennettä haittaamasta. Nuoren naisen äiti, samoin miäs oli jo tulleet paikalle. Kapealla tiellä oli aamusta melkoisen paljon hälinää.

Pääsin lähtemään ensinnä, poliisit jäivät vielä haastattelemaan toista. Miäs ajoi auton heti kolarikorjaamolle arvioitavaksi, että vakuutusyhtiölle saadaan kuvat ja arvio. Vajaa viikko myöhemmin tuli tieto, että auto lunastetaan. Sain ajaa vielä työpäivän päätteeksi auton kotiin ja siihen se jäi odottamaan noutoa. 

Illalla haimme humun luota minulle käyttöön laina-auton, josta sitten parin päivän jälkeen meni iskarin yläosasta kiinnitys. Hitto mikä kolina ja miäs matkoilla. Onneksi on tuo naapuri, jonka kanssa yhteistyö miähen pajalla toimii 24/7. Naapuri laittoi minulle auton kuntoon ja sain itseni taas aamusta töihin. Lähteissään sanoi, että minä rikon kaiken =)

Kuluvia osia... Auto jää nyt meidän tontille, miäs laittaa sen seuraavaksi myyntikuntoon. Katsastus tehtiin viime viikolla, leima tuli. 

Paaliin menevään autoon ehti toukokuun loppuun mennessä tulla yli 460 000 kilometriä. Itse ajan reilun 10 000 työmatkoja vuodessa. Volvo oli ostettaessa hirvieläimen kanssa ottanut osumaa. Minä otin sillä toistamiseen osuman hirveen kymmenisen vuotta sitten. Nyt, kolmas osuma oli liikaa etulokasuojasta takalokariin.

Auto noudettiin kotipihasta 16.6.  Kiitos hyvästä palveluksesta.

Uusi koeajossa

Kumpainenkaan meistä ei ollut innostunut lähteä potkimaan autonrenkaita. Kattellaan nyt, kun on toi laina-autokin. Nettiä tuli selattua mutta ei me ny mihinkään illasta jakseta lähteä.

Vaan, jos vävy lähtisi, kun olimme menossa heille peräkärrykuorman kanssa käymäseltään. Miähet lähtivät lähialueen autoliikkeeseen ja pian istuin kuskin paikalla. Koeajo oli tehtävä, kun minun käyttöönihän tätä etsitään. Kävin asfaltilla, liikennevaloissa, hiekkateillä. Sain auton sammumaan, tyypillistä uuden auton käsittelyä. Tämän koeajoi miähet, tytär ja minä.

Ajossani on nyt Audi A4 Quatro. Valmiiksi jo kysyin, että onnistuuhan huollot kotona =)

Terhi

Kukkii

 Viikolla herään aina tosi aikaisin ennen töihin lähtöä. Arvaa mitä? Herään myös viikonloppuisin aikaisin, jopa aiemmin kun herätyskelloni olisi soinut. Se vaan tapahtuu, pää täynnä kaikkia kivoja juttuja, joita voin tehdä päivän aikana. Aamusta teen myös kaikki paperihommani, luen tärkeät sähköpostit ja vastailen viesteihin. Sen jälkeen olen valmis päivän tohinoihin.

Lemmikki kukkii, mutta en enää anna tämän levitä holtittomasti pitkin pihaa. 

Sen taustalla kasvaa kellukka Tai- Mai. Ostin pari lisätainta, kun löysin yksityiseltä myyjältä.

Huvimajan viikonloppuaamiaiset on korkattu. Yhtenä aamuna olimme aikaisin liikkeellä imurin ja vesiämpäreiden kanssa. Jos ei ota tehdäkseen, niin koko kesä menee ihmetellessä, kun emme tuotakaan saaneet aikaiseksi.

Meillä on lipputanko hyvin keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Teimme vähän lippuhommia samalla, kun siivosimme huvimajan kesäkäyttöön. Isännänviiri ja huvimajan oma Suomen lippu oli ottanut vähän osumaa. Molemmista oli kiinnikkeet hajonneet ja ne on nyt ehjätty.

Etupiha on ollut koko alkukesän näyttävä. Tässä kukkii vuoroin eri pionit ja laukat.

Osa kukinnoista on hyvin pitkäkestoisia ja ne on täynnä pölyttäjiä. Nautin eri sävyjen maalamasta kauneudesta ja niin taitavat nauttia ohikulkevat autoilijatkin, kun hidastavat taas kohdallamme. Olkaa hyvä! 

Tuijien alla on salainen puutarhani 😉

Terhi