maanantai 16. marraskuuta 2026

Jotain syksyistä ja makeaa

 Ollaan sellaisessa rajatilassa, että laitanko vai en enempää syksyä, vain annanko mennä loppuvuoden joulussa. Kun isänpäivä on juhlittu, siirryn yleensä pala kerrallaan kohti joulua. Onhan ensimmäinen adventti jo kahden viikon kuluttua, joten miksi ei?

Olen aina tykännyt leipoa, mutta kuka ne kaikki sitten syö? Tietysti voisi aina kutsua vieraita, mutta en millään jaksa olla sosiaalinen töiden jälkeen. Ja sitten kun on tätä pitkään jatkunutta olemuksen väsymystä ja sitä rataa. Oikeastaan leipomisesta olen huomannut, että jaksan hiukan paremmin. On mennyt vuosia, kun tein vain pakolliset. Ja kun mikään pakko ei ole mihinkään, kaiken saa kaupasta, niin tuntuu silleen hyvältä, että olen nyt leiponut tänä syksynä jo useampaan otteeseen. 

Tämä Britankakku tuli leivottua toistamiseen, kun se ensimmäinen tulla rämähti taannoin jääkaapin hyllyltä alemmas ja alemmas hyllyn petettyä alta. Vai rämähtikö sen päällä oleva hylly ensin alas ja sitten seuraavaksi meni kakkuhylly? Anyway, lupasin leipoa kakun uudestaan, kun sisareni jäi ilman. Ja kyllä me sitten herkuteltiinkin ihan turpeeksi asti. 

Isänpäiväksi pääsi poikien perheet luoksemme, kun taas tyttären perheellä alkoi kisakausi samaan aikaan. Mehän herkuttelimme tortilloilla ja ihan oman maun mukaan jokainen keräsi omaan lättyynsä mieluisat täytteet. Kuinka voikaan olla täynnä, vaikka itse itselleen annostelee ja päättää syödä vain tietyn määrän? Silti sitä huomaa vyöryvänsä pois ruokapöydästä. Röyh!


Kynttiläkausi on täällä taas. Yhä poltan aitoja kynttilöitä, mutta enimmäkseen olemme siirtyneet led-kynttilöihin niin sisällä, kuin ulkotiloissa. Turvallista, huoletonta ja niin vaivatonta. Olen ostanut ajastimella toimivia joissa on joko patterit tai sitten ne ladataan. Uusimmat led-kynttiläni ovat kosketustoiminnolla.
Isänpäivänä olin taas vauhdissa, kun kyllähän nyt tuore pulla kaikille maistuu. Leipasin litran taikinan hätsyyn, eikä se niin hätsyyn valmistunut, kun taikina turpos ja turpos. Meidän pullataikina tehdään aina veteen ja näistä pullista tuli voisilmällä maukkaita.
Miäs käänteli joulutortut päärynä-kinuskitäytteellä ja minä virittelin lisäksi pienet kinuskinorot.
Edellisenä päivänä tein juustokakun vadelma-valkosulkaatäytteellä. Pohjalla oli Domino-keksit ja Marianne murske. 

Venla kysyi syyslomaviikolla piparinleivontakerrasta. Nyt oli soviteltava monta palikkaa, että saimme tämän viikonlopun varattua leivonnalle. Haimme tytöt lauantaina toisen tytön reenien jälkeen ja sitten saimme täydennystä Miljasta ja Eemelistä, kun miniä toi lapset kotiuduttuamme. 

Sunnuntai meni ihan kokonaan leipomiseen. Ensin piti leipoa gluteenittomat, että pääsimme leipomaan perustaikinat. Väki jalkaantui nysvät ja sählät 😀
Vanessa auttoi Eemeliä sen, kun ennätti. Tämä oli hyvä ja toimiva pari, nysvät.

Toinen pari, sählät, väänsivät ensin joulutorttuja, että saimme tuoreet tortut tauolla.
Arvannette, että oliko vauhdikasta? Minä kaulin taikinaa molemmille pareille ja vaari vahti uunin. 
Kun kaikki kolme kiloa piparitaikinaa ja useampi torttutaikina oli saatu leivottua oli jumppapirkkojen toimintahetki. Tytöt punnersivat ja Eemeli kannusti. 
Ruuan valmistamiseen käytimme koko päivän samalla, kun leivoimme. Suuri kattila haudutti hernekeittoa, toinen kattila perunakeittoa ja uunissa hautui lasagnette. Koska arki, meillä tehdään useampi annos aina kerralla. Ja kyllä tähän porukkaan ruokaa uppoaa annos, jos toinenkin.
Ruuan jälkeen oli se odotetuin hetki, piparien koristelu. Jokainen sai mukaansa itse koristellut herkut.
Näitä maisteltiin välillä ja valmiita tuotoksia ihasteltiin yhdessä. 
Jokainen sai tehtyä omatoimisesti, eikä kukaan pyytänyt apuja. 
Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut aikaa. Ja sitä aiemminkin olimme leiponeet yhdessä.
Hyvinkö meillä menee? Kävin välillä kysymässä, kun osa meistä katseli kiakkopeliä samalla.
JEP!
💗💗💗💗
Leivonnan lisäksi tytöt myös esittivät omaa harrasteosaamistansa. On hienoa seurata kehitystä, valmistautumista kisakaudelle ja se, että he esiintyvät yksin ilman suuren ryhmän tukea ja mallia. 
Kiitos, että saamme olla juuri teidän isovanhempia!



Terhi

perjantai 13. marraskuuta 2026

Eemelin raidat

 Eemelikin tarvitsee omat raitasukkansa kuten muutkin. Hän on ihanasti samaa mieltä kuin Milja, sininen on hänenkin lempivärinsä, vaikka ei todellisuudessa taida olla. Mutta, mitä isosisko edellä, sitä pikkuveli perässä. Näin sain neulottua siniset lankani loppuun ja vielä neuloin kolmannen parin harmaasta ja ruskeasta tulevaan synttäripakettiin.

Tiesitkö sinä, että sukan terämittaa arvioidessasi kerrot 0,63 x kengännumeron, niin saat sentteinä terän pituuden? Pituusmitta on kannasta kärkikavennukseen.
Minä en tiennyt, mutta aina voi oppia jotain uutta. 
Näinkin jo yhden sukkaparin Eemelin käytössä ja näytti hyvin istuvalta pojan vauhdikkaaseen menoon.
Terhi

tiistai 10. marraskuuta 2026

Miljan raidat

Siniset langat ovat vähentymään päin, kun Miljankin sukkiin tuli neulottua pelkästään sinistä. Onneksi tyttö tykkää väristä, ainakin tällä hetkellä. 
Eihän nämä mitkään kaunistukset ole, pelkästään raitaa, mutta pääasia on lämmin jalkapari x 2.
Terhi

sunnuntai 8. marraskuuta 2026

Ikikukka

 Hiljaa hyvää tulee ja valmistuu, kun on aikaa tehdä. Tätä työtä ei ole vauhdilla pilattu. Mutta nyt se on valmis ja paikoillaan isommassa kasvarissa. Työ eteni tänä kesänä pätkän verran, eli korjasin yhden katkenneen lasin. Folioin muuttuneet saumat ja tinasin palat kohdilleen. Siihen se jäi taas odottamaan, kunnes sain sen uudestaan mahtumaan työjonooni.

Työn kääntämiseen toisen puolen tinausta varten tuin työn ensin kunnolla ja sitten, huppis. Ympäri. Toisen puolen tinaamiseen ei mennyt kauaa aikaa. 
Valoa vasten, vaakataossa, työtä pääsi jo katsomaan ja fiilistelemään miltä se näyttää. Kivalta. Ja värikkäältä.
Lautasissa on kiva kuvio, joka näkyy valossa hyvin. 
Syksyn kelmeä valo tuo lasienkin värit hyvin esiin.
Valmis työ on laitettu vanhaan ikkunapokaan, jonka miäs maalasi. 
Lasityön koko on n.40 x 90.
Kiinnitykset on tehty koukuilla ja ketjuilla. 
Katson työtä sisältä tai ulkoa, siinä hekuu lämmin sävy, vaikka on siinä kirkkauttakin.
Terhi

perjantai 6. marraskuuta 2026

Lasia

Olen pistänyt vauhtia töihini työhuoneen puolella, että pääsen aloittamaan jotain suurempaa. Näistä kransseista tykkään tosi paljon ja niiden kanssa ei täydy paljon miettiä, kunhan vain muistaa varoa polttamasta näppejänsä tinatessa. Värien valinta on niin kivaa. Aina tulee erilainen lopputulos, kun valitsee värin eri laatikosta. 
Olin jo päättänyt, että vihreä kranssi olisi vähään aikaan viimeinen, kunnes tuli pyyntö tehdä lila / vaaleanpunainen. 
Kun sain sen valmiiksi, kuvasin vielä ikkunassa olevat valmiit työt ja niinhän siinä kävi, että tämä uusin jäi myymättä ja ikkunasta lähti
punaisilla nugeteilla oleva keskimmäinen työ eteenpäin. Loputkin on myynnissä.
Työpöydän tyhjennykseen kuului myös korjaushommia. Sininen lintu oli menossa roskiin, mutta minä korjasin sen. Ei näitä pidä heittää roskiin, vaan ne korjataan, jos se on mahdollista.
Vaihdoin ehjät lasit rikkoutuneiden tilalle, tuin työn kauttaaltaan, pesin ja patinoin. Tämä saa jatkaa lentelyään. 
Ihanaa marraskuuta juuri sinulle, Terhi