Mandala Madness

 Mun kesäkässy vaatii kyllä kaiken keskittymiseni. On tässä pyöritetty koukkua ja välillä työtäkin, kun ohjeessa on, käännä työ ja virkkaa se nurjalta puolelta. Toisaalla koukkua suihkitaan neljä kerrosta aiemmin virkatulle kerrokselle ja taas katson ohjevideosta että miten ihmeessä tuokin silmukka saadaan aikaiseksi. 

Olen virkannut jo ennen kouluikää. Opetellut ja nysvännyt. Tehnyt pitkiä verhokappoja ja suuria liinoja. Vaatteita, asusteita ja viimeistellyt virkatuilla silmukoilla. Siksi ajattelin, että ihminen on tämänkin ohjeen tehnyt ja valmiin työn saanut esittelyyn. Miksi en minäkin. Minulla vain on tuo kieliongelma, mutta aika hyvin olen sen selättänyt (ohje on suomennettu, video enkkua) ja kerros kerrokselta työ etenee. Tässä kohtaa työ on 8.ohjeessa ja jos oikein olen tulkinnut niin ohjeita tulee 18.

Yksityiskohta kerrokselta, josta näkyy miten silmukat virkataan toisensa lomasta. On kohosilmukoita, todella pitkiä, 7 pp, pylväsryhmiä.

Niin tässäkin, kuin lasitöitä tehdessäni pidän värien kanssa työskentelystä. Värien valinta on niin kivaa, kun on hyvät lankavarastot mistä valintaa voi tehdä. Vähän jo surkuttelin, ettei nyt vaan töistäni lopu lanka kesken. 

Peitoissa on vanhaa vuosikertaa; Misty, Bali, Tahiti, Cocos, Butterfly, Ibiza, Samos ja ne kaikki loput vyötteettömät, joista osan virkkaan kaksinkertaisena. 

Siivu sivukuvaa, josta näkee kuinka upea valmis pinta työssä on.

Tällä hetkellä molemmat työt ovat noin metrisiä. 

Kun teen molempia kerros kerrokselta samaan aikaan, niin ei jää "pariton sukka", eli en tekisi koskaan toista samanlaista peittoa. En edes muista miksi aikoinaan aloitin tekemään kahta yhtä aikaa. Linkistä pääsee aloitusvuoteeni.

Välillä koukutun jostain niin, että en muista muuta. Tämä, jos mikä on sitä työhönsä paneutumista.

Terhi

Poks!

 Minulla on ollut vuosikymmenet ajokortti. Autokoulun aloitin ennen kuin täytin 18 ja kohta vuoden vaihduttua minulla oli lompakossani uutuutta hohtava kuorma-autokortti. Kerrasta läpi! Kilometrejä on tullut paljon, kun maalta lähdet niin joka paikkaan on pitkä matka. Meiltä ei pääse julkisella ennen kirkonkylää. Ennen pääsi linja-auton koulukyytiin, jos oli tilaa, mutta sitä en ole koskaan käyttänyt. Siksi ja sen vuoksi meillä on lähes alusta alkaen ollut kaksi autoa. Kallista. 

Tätä kalleutta vastaan on tuo miäs, joka taitaa niin pellit, kuin suuremmat autorempat ja aina kun mittariin syttyy jokin huomiovalo tai kuuluu epämääräinen kolistus, teen ilmoituksen ja varaan ajan pajalta. Yleensä muutaman päivän viiveellä osat on saatu ja työtassu hyrisee jälleen tuttuja reittejään. Meidän viimeisin auton osto liikkeestä on tehty n.20-vuotta sitten. Sen jälkeen kaikki autot on ostettu kolaroituna ilman moottorivauriota. Samoin pärrät ja muut perässä laahattavat niin meille kuin mukeloille. Kolinaa, ähellystä, yrittämistä ja valmista on tullut niin meille, kuin toisille. 

Pari viikkoa sitten tuli taas pari lommoa lisää, kun olin menossa aamusta töihin. Kolmion takaa ajoi himpan verran suurempi auto jarruttamatta kylkeeni. Yritin väistää, kun huomasin, että päällehän se tulee. Sanoin vain ääneen, älä vaan nyt päälle aja, s...tana! Ja tulihan se. 

Nuori nainen järkyttyi, itki ja oli ihan kauhuissaan. Soitin pikaisesti ensin aamun asiakkaalleni, että tulen myöhästymään, kotiin, jos auto ei inahda niin saan kyydin ja vielä häkeen, että saamme asiaan selvyyden. Kerroin, että olemme vain kuskeina liikkeellä ja molemmat on päässyt pois ajoneuvoista. Kumpaakaan ei sattunut, paitsi vastapuolta henkisesti. Vastapuolen auto on hybridi, joten palokunta liikkeelle. Eikä kauaa mennyt, kun näin auton tulevan vilkuttimet päällä. Molemmat autot tarkastettiin, ei vuotoja, eikä henkilövahinkoa. 

Sen jälkeen tuli mp poliisi ja kohta perään autopoliisi. Pilli suuhun ja hyvä puhallus! Ohjasin liikennettä sen mitä oli tarvetta ja keräsin irtonaiset osat liikennettä haittaamasta. Nuoren naisen äiti, samoin miäs oli jo tulleet paikalle. Kapealla tiellä oli aamusta melkoisen paljon hälinää.

Pääsin lähtemään ensinnä, poliisit jäivät vielä haastattelemaan toista. Miäs ajoi auton heti kolarikorjaamolle arvioitavaksi, että vakuutusyhtiölle saadaan kuvat ja arvio. Vajaa viikko myöhemmin tuli tieto, että auto lunastetaan. Sain ajaa vielä työpäivän päätteeksi auton kotiin ja siihen se jäi odottamaan noutoa. 

Illalla haimme humun luota minulle käyttöön laina-auton, josta sitten parin päivän jälkeen meni iskarin yläosasta kiinnitys. Hitto mikä kolina ja miäs matkoilla. Onneksi on tuo naapuri, jonka kanssa yhteistyö miähen pajalla toimii 24/7. Naapuri laittoi minulle auton kuntoon ja sain itseni taas aamusta töihin. Lähteissään sanoi, että minä rikon kaiken =)

Kuluvia osia... Auto jää nyt meidän tontille, miäs laittaa sen seuraavaksi myyntikuntoon. Katsastus tehtiin viime viikolla, leima tuli. 

Paaliin menevään autoon ehti toukokuun loppuun mennessä tulla yli 460 000 kilometriä. Itse ajan reilun 10 000 työmatkoja vuodessa. Volvo oli ostettaessa hirvieläimen kanssa ottanut osumaa. Minä otin sillä toistamiseen osuman hirveen kymmenisen vuotta sitten. Nyt, kolmas osuma oli liikaa etulokasuojasta takalokariin. Kiitos hyvästä palveluksesta.

Kumpainenkaan meistä ei ollut innostunut lähteä potkimaan autonrenkaita. Kattellaan nyt, kun on toi laina-autokin. Nettiä tuli selattua mutta ei me ny mihinkään illasta jakseta lähteä.

Vaan, jos vävy lähtisi, kun olimme menossa heille peräkärrykuorman kanssa käymäseltään. Miähet lähtivät lähialueen autoliikkeeseen ja pian istuin kuskin paikalla. Koeajo oli tehtävä, kun minun käyttöönihän tätä etsitään. Kävin asfaltilla, liikennevaloissa, hiekkateillä. Sain auton sammumaan, tyypillistä uuden auton käsittelyä. Tämän koeajoi miähet, tytär ja minä.

Ajossani on nyt Audi A4 Quatro. Valmiiksi jo kysyin, että onnistuuhan huollot kotona =)

Terhi

Kukkii

 Viikolla herään aina tosi aikaisin ennen töihin lähtöä. Arvaa mitä? Herään myös viikonloppuisin aikaisin, jopa aiemmin kun herätyskelloni olisi soinut. Se vaan tapahtuu, pää täynnä kaikkia kivoja juttuja, joita voin tehdä päivän aikana. Aamusta teen myös kaikki paperihommani, luen tärkeät sähköpostit ja vastailen viesteihin. Sen jälkeen olen valmis päivän tohinoihin.

Lemmikki kukkii, mutta en enää anna tämän levitä holtittomasti pitkin pihaa. 

Sen taustalla kasvaa kellukka Tai- Mai. Ostin pari lisätainta, kun löysin yksityiseltä myyjältä.

Huvimajan viikonloppuaamiaiset on korkattu. Yhtenä aamuna olimme aikaisin liikkeellä imurin ja vesiämpäreiden kanssa. Jos ei ota tehdäkseen, niin koko kesä menee ihmetellessä, kun emme tuotakaan saaneet aikaiseksi.

Meillä on lipputanko hyvin keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Teimme vähän lippuhommia samalla, kun siivosimme huvimajan kesäkäyttöön. Isännänviiri ja huvimajan oma Suomen lippu oli ottanut vähän osumaa. Molemmista oli kiinnikkeet hajonneet ja ne on nyt ehjätty.

Etupiha on ollut koko alkukesän näyttävä. Tässä kukkii vuoroin eri pionit ja laukat.

Osa kukinnoista on hyvin pitkäkestoisia ja ne on täynnä pölyttäjiä. Nautin eri sävyjen maalamasta kauneudesta ja niin taitavat nauttia ohikulkevat autoilijatkin, kun hidastavat taas kohdallamme. Olkaa hyvä! 

Tuijien alla on salainen puutarhani 😉

Terhi

Kasvarin remppa

 Nykyään puhutaan uudesta ja vanhasta kasvarista, niin ne on helpompi tunnistaa toisistaan. Tälle kesälle on suunniteltu vanhan remppa, joka on jo vähän niin kuin aloitettu. Ei isosti, mutta huoneen sisältä on päästetty pinteessä olevat viiniköynnöksenoksat, joiden kasvua emme ole mitenkään estäneet. Nyt ne on kieputeltu auki ja siirretty siistissä nipussa huoneen ulkoseinälle odottamaan mihin suuntaan saavat jatkossa jatkaa kasvuaan.

Tämä kasvari on jo rippikoulun ohittanut, kun etsin vanhoista päivityksistäni tietoa. 16-vuotta on mennyt äkkiä ja nyt on aika hiukan freesata näitäkin pintoja ajatellen, että vielä vanha jaksaa ja käyttötarvetta on. 

Kasvihuone on aina ollut käytössäni. Ensin anopin vanha tomaattihuone, sen jälkeen muovihuone kaarirakenteella ja nyt nämä kaksi kaunokaista. Vanha kasvari rakennettiin kaarihuoneen paikalle juurikin sen kokoisena, kun meillä oli vanhoja ikkunaruutuja. 

Tässä huoneessa on hyödynnetty kaikki vanha materiaali niin tarkkaan kuin voi. Runko on tehty työmaalta saaduista kuormalavoista purkaen. Ikkunat ovat vanhalta pirtiltä ja sokkeli sähkötolpista.

Ovet saatiin haettua heitteille jätetystä romuläjästä metsästä, kun kehtasimme kysyä ne itsellemme. 

Sisustuksessa hyödynsimme vanhoja navetan jauholaareja, keittiön kaapistoa ja pahnavintin tikarappusia. Lattiatiilet ovat sieltä ja täältä.

Täällä on kypsyneet maukkaat tomaatit ja hyvät kurkkusadot. Chilit jäävät tältä kesältä kasvattamatta, koska niiden siirtämiseen en nyt ala. Täällä on pidetty glögihetket talvisin ja huone on koristautunut kevään juhlaan. 

Tämän verran on jo raotettu rakennetta, lähinnä päästetty köynnös ulos huoneesta, mutta ei ihan vielä päästä aloittamaan. Tästä tulee vielä yhtä kiva huone, kuin se on ollut sen aikojen alusta alkaen. Odotan innolla, että saadaan kaikki suunnitellut asiat toteuttua ja huone freesaantuu samalla rytinällä.

Terhi

Hyppää jouselle!

Tiluskierroksella pongasin maitokärryn rungon, joka ei ole maitokärryä nähnytkään, mutta rakenteelta se on hyvin samanlainen. Erotuksella, että tässä on lehtijouset ja se keikkasi tonne ja tonne, kun kahvasta irti päästi. 

Eihän siitä mitään tullut, mutta mennääs miähen pajalle hetkeksi suunnittelemaan.

Kun Pelle Pelottoman pajalla hetken silmittelee, tulee äkkiä istellekkin sellainen olo, että tässä keksitään jotain ihan uutta! Ja niin me taidettiin keksiä. Ihan ei alkuperäinen suunnitelma toteutunut, mutta jotain sen suuntaisi tuli valmiina esittelyyn, että meni tämän tiukan raadin läpi.

Saimme mansikoille kuljetusvaunun. Eikä muuten kärry keikkaa enää tonne tai tonne, vaan pysyy ihan nätisti paikoillaan. 

Alla on lisäjousi, joka ottaa vastaan kärryn etupainon. Lehtijouset sivusuuntaiset töyssyt 😄

Kärryn runko on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Päälle laitettiin itse tehty, oli valmiina, puulaatikko, joka oli just sopivan kokoinen tähän käyttöön.

Koskaan ei voi tietää mistä kärryt löytyy, kun niitä voi kuljettaa auringonsäteiden alle ihan mihin vaan.

Terhi

Suvi suloinen

Ollaan vaan ihan hetki paikoillaan ja ihaillaan kättemme jälkiä. Ei ole pakko suorittaa, mutta ääneen voi sanoa, että olemme saaneet tehtyä kivan ympäristön olla ja asua. 

Koskaan ei ole valmista, mutta siinä se salaisuus piileekin. Mitä me seuraavaksi tehtäis? Viikonloppuna tehtiin niin pitkät päivät, että alkuviikosta olemme vain huilanneet. Aurinkoiset, jopa helteiset ilmat ihan pakottavat puuhailemaan ulkona. 

On tiettyjä kohtia, jossa on pysähdyttävä toistamiseen. Ei ihailemaan vaan tekemään. Vuohenputki on vitsaus, josta ei vaan pääse eroon. Hetkittäin näyttää hyvältä, mutta toisesta kulmasta katsottuna, siellä se taas on. 

Jos joku teistä nauttii tuoreesta kolmiolehdestä, tervetuloa poimimaan! Muille tässä pari vinkkiä, miten sen saa pysymään hetken poissa silmistä. Tänä vuonna tämän perkaamisesta ei tule loppua, vaikka teemme mitä.

Onneksi on paljon ilonaiheita miksi tätä jaksaa jatkaa. Kukkivat ilahduttavat jokainen omalla kasvutavalla. 

Liiallisen kasvutavan omaavat revitään surutta pois, eikä anneta levitä liikaa. Jakamista voi tehdä osalle kasveja, mutta ei ole kiva, että kaikkialla leviää samat kasvustot.

Kaunis ja sievä pikkusydän on helppo reunuskasvi.

Taivas varjele, miten siellä tuulee!

Myrskynhän se lykkäsi pihamaalle, kun keinu rojahti toistamiseen. Nyt sen runko hajosi niin reippaanlaisesti, että ei tästä enää keinua saada ilman uutta puukuormaa.

Kannoin luhdista löhöilyistuimet tilalle. Maisemointi jatkuu ilman turhia katkoja, jos, kun, ehkä se keinu penkiksi vielä muuntautuisi.

Tilasin syksyllä esim. Kukkatarhureilta sipulit kukkapenkkiin ja nyt niitä on alkanut näkymään. Huomaan, että osa sipuleista ei ole tullut laisinkaan näkyviin, osa on kuivunut kevään aikana. Jospa sipuli on kuitenkin säästynyt, eikä kelvannut esim.myyrille niin ensi keväänä voi tulla lisää kukintoja.

Näissä on upea sävy ja mikä kerrannaisuus!

Terhi