sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Talviruokinta

 Maisema on erilainen, kun ympärillä on kunnollinen lumivaippa. Miähen oli leuka loksahtaa auki yhtenä työpäivänä, kun tulimme vasta ajettuun pihaan. Ystävämme oli lingonnut pihalta lumet pois, kun teki ajokierroksen peltotiellämme metsäkoneita varten. Miäheltä on kysytty lupa, että naapurin metsästä saa ajaa puut pois maidemme kautta. Tätä varten toinen naapuri on ajanut jo tovin lunta ja näin painanut lunta piukkaan, ettei koneet uppoa peltotielle, eikä hangen pinta nouse liian korkealle.
Meillä on panostettu lintujen talviruokintaan joka vuosi. Tänä vuonna entistä enemmän, kun on aikaa paneutua asiaan. Lintujen ruokinta on kivaa puuhaa. Päivittäin pihapiirissä vierailee useampi lintu pyrähtämässä. Kun aloittaa, ei saa lopettaa ennen kuin lämpimät ilmat tarjoaa luonnosta syötävää.
Tarjolla on monenlaista. Pähkinöitä, siemeniä, talipalloja ja rasvapötkylöitä erilaisin täyttein.
Kasvarin lappeen alla on kaunis pähkinäteline. Tätä on helppo täyttää, kun ruuvaa tuon lenkin hatusta auki. Tämä sijoitettiin tarkoituksella lappeen alle, ettei kansi jäädy kastuessaan ja voidaan helposti täyttää uudelleen.
Hangessa ei näy jälkiä, mutta oletan pinnan alla suojassa liikkuvan vipeltäjiä, jotka putsaavat ruokintapaikkojen jämät.
Kasvari on saanut myös kunnon lumihupun. Nyt sinne päästäkseen pitäisi tehdä kunnon lumityöt.
Viikonloppuna laitettiin vielä yksi ruokinta-automaatti keittiön ikkunan eteen, josta sitä on kiva seurailla. Kaunis kuparinsävyinen automaatti täytettiin siemenillä ja asetettiin kapean koukkuun niin, että oravat eivät pääsisi pöyhimään laudalle. Katselin, kuinka kaksi vipeltäjää siistii ruokintapaikkoja, sukelteltua lumihangessa. Hetken päästä toinen nousee näkösälle, toinen on sukelluksissa. Taitavat jokaisella sukelluksella saada jotain syödäkseen.
Neuloin miähelle paksun pipan Novitan 1/2021 lehden ohjeen mukaan. Lanka on Suomivilla, 100 % suomalainen villa, joka ei kutittanut minuakaan, kun koeajoin pipan. Tässä mallissa joustin on kolminkertaisena, eli kyseessä on hyvin lämmin päähine.

lauantai 30. tammikuuta 2021

Kainuun kukkalapaset

  Pitkästä aikaa neuloin pyynnöstä. Puhuin työkaverille, että nyt voisin tehdä tilaustöitä, kun ootellaan lupaa aloittaa iltatyöt. Olisi aikaa tehdä myös muille, vaikka oma neulelista on pitkä ja pitenee aina vaan. Ei mennyt kuin muutama tunti, jokin etiäinen se oli, kun päivällä olin ääneen miettinyt  asiaa ja sain ensimmäisen pyynnön. Illan aikana sain vielä toisen ja kolmannenkin tilauksen. Tein lankahankinnat ja aloitin neulomaan kirjoneulelapasia. Itse pidän Kainuun kukkalapasista, joista saa aina niin erilaisen, kun valitsee värit kuvio-ohjeen mukaan, tai kuten minä Novitan Raita-langan mukaan. Toiveena oli harmaa pohjaväri, raidoissa oranssia ja vaaleanpunaista. Valkoisen sai kaupanpäälle.

Rannekkeessa on kierreraita, jonka aloitin oranssin / okran sävyllä. Hyvä topakka väri heti työn alkuun.
Lapasten kämmenselässä on kukkakuvio, kämmenen puolella toistuva palkki. Yksivärinen pohja nostaa kuvion hyvin esille. Olin kahden vaiheilla jos olisin katkaissut valkoisen pois, mutta en kuitenkaan. Lapasten saaja oli oikein tyytyväinen valmiisiin lapasiin näissä väreissä. Niin minäkin.
Kastelin valmiin työn. Näissä kuvissa ei näy kuinka kohoilevat silmukat laskeutuivat kohdilleen. Ranneke on reilun pitkä, peittää hyvin esim.lyhyen paidanhihan jättämän paljaan ihon. Eikä autoa ajaessa haittaa, vaikka takin ranneke nousee kättä pitkin, kun lämmikettä piisaa.
Nämä olivat kolmannet samalla ohjeella. Valmistuivat yhden viikonlopun aikana, päättelyineen. Nyt pitää paneutua seuraaviin tilaustöihin. Hyvää viikonloppua teille kaikille,


keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Ompelikonekaappi

 Joitakin töitä voi vain venyttää ihan loputtomiin, mutta olisi tietty suotavaa, että se loputonkin päättyy jossain vaiheessa ja valmista syntyy. Asetin joululoman päättymisen ehdoksi ompelikonekaapin viimeistelyn. Jos tämän valmistumisella olisi voinut venyttää lomaa loputtomiin, en olisi pistänyt yhtään hanttiin. Toisaalta arki on kiva asia ja vielä mukavampi oli saada yksi listanippu pois työpöytäni vierestä. Silmä tottuu nopeasti keskeneräisyyteen, mikä sinänsä saattaa olla uusi normi, mutta jos joka paikassa alkaa olla keskeneräisyyksiä, en tykkää. Tässä projektissa on käytetty paljon aikaa ja paljon vanhaa materiaalia. Ensin oli ovi. Miähen kiinnostus kokeilla ja tehdä on verraton apu näissä suunnitelmissani. Kesällä teimme reissun Metsäkylän Navettaa, joka on semmoinen aarreaitta kaikkine ihanuuksineen, että yhdellä kertaa emme ihan kaikkea edes ennättäneet näkemään. Onneksi miäs hokasi pyöreän listan, jonka määrän osasi arvioida oikein. Näin saatiin matkaan jotain tuikitärkeää tämän projektin valmistukseen.

Meillä on vanhoja ikkunalaseja ja sitten meillä on niitä todella vanhoja laseja. Käytin jälkimmäisiä, kun leikkasin neljä ruutua. Lasien leikkaaminen oli simppeli homma, kun vertaa miten paljon miäs joutui tekemään työtä joka ainoan listan kanssa. Kaikki valoaukot olivat erikokoisia. Joka ainoasta listasta joutui veistämään, että lista asettui samaan syvyyteen oven pinnan kanssa. Listat on suojattu vahalla ennen sahausta.
Kun oven avaa, sen painon tuntee. Narahduksen kuulee ja lämpimän puun pinnan voi aistia.
Kiinnitin kaapin sisäpinnoille washiteipillä kivoja kädentaitoaiheisia kortteja.



Siinä se ny pönöttää! Ompelikonekaappi. Ihan valmiina.
Samalla kuvasin makuuhuoneen työnurkkaukseni. Aiemmin tehty päivitys löytyy täältä.


maanantai 18. tammikuuta 2021

Litterii

 Talvi on jälleen piirrellyt omia kauniita kuvioitaan. Suomen yli pyyhkäissyt talvimyrsky ei tuonut tälle seudulle mitään suurta lumimäärää, mutta saimme kauniin luontoa valkaisevan lumipeitteen ja heti perään nenänpäätä jäädyttävän pakkasen, -25' on ihan siedettävä pakkanen. Taas on saanut tuulettaa paksumpia villavaatteitaan työmatkoilla. Paksumpaa toppaa, villahuivia ja sähköstä ritiseviä paitoja. Entiten minulta paleltuu kädet, joten ilman topparukkasia olen ihan hukassa. Töissäkin minulla on erikseen toppakintaat, kun käyn lastaussillalla. Jatketaanpas neulelinjalla, kun sain tyttöjen settiin vielä toisetkin lapaset. Lapsethan käyttää enimmäkseen paksuja topparukkasia, mutta automatkoilla ja kyläillessä on ohuemmat lapaset ihan käypiä.

Neuloin peruslapasiin isommille tytöille pidennettyä helmineuletta kämmenselän puolelle ja nuorimmalle perus helmineuletta. Sisarukset erottavat hyvin omansa, tai ainakin lasten vanhemmat erottavat pienen kuvioeron.
Varrensuuhun virkkasin muutaman kerroksen ihanaa pörröistä litteriä, kuten osa asian ilmaisee. Turkismainen pinta on kyllä niin suloisen pehmeää, että mummikin tykkää. Lapasten lanka Gjestal ja lapasen varressa Katia. Kastelin valmiin neuleen, että kuvioneule oikenee. Samalla lanka muuttui mukavan pehmeäksi, vaikka ensituntuma olikin karhea.
Nyt täällä on harvinaista herkkua, itseleivottua pullaa ja kakkua. Pidän leipomisesta, mutta kuka sen kaiken syö? Siksi olen päättänyt leipoa vain juhlaan, jos silloinkaan. Teimme vuoden alussa tietoisen päätöksen, että nyt tyhjennetään ruokavarastoja, eikä käydä kaupassa ostamassa, kuin pakolliset. Miäs sulatti ja pesi molemmat pakastimet. Minä täytin. Tyhjensin kuiva-ainevarastot ja yksi uusi muoto oli pulla. Nautimme tuoretta pullaa kasvarissa, kun haimme jouluiset koristeet pois. Eihän me pelkkää pullaa syödä.
Yksi orpo sitruuna jääkaapissa muutti muotoaan kakuksi. Olin ostanut uuden kakkuvuoan, joten olihan se nyt heti saatava korkata. Ja kaiken tämän herkuttelun lisäksi, olemme aloittaneet kahden lämpimän aterian päivärytmin uudestaan.
Aurinkoisia talvipäiviä sinulle,


lauantai 16. tammikuuta 2021

Taikalapaset

 Uusi kässyvuosi on korkattu tytöille tekemilläni lapasilla ja pipoilla. Käsitöiden hyväätekevä vaikutus on huomattua ja kunnon pakkastalvi on innostanut monet tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin pitkänkin tauon jälkeen. Itselläni on päänsisäinen jono, työjono, joka muuttuu mielialan ja tarpeen mukaan aika nopeastikin. Nämä setit kiilasi jonon eteen, kun nuorin tehotytöistä viettää syntymäpäiväänsä tammikuussa. Ajattelin, että on kiva muistaa, vaikka varsinainen juhlapäivä on vasta myöhemmin keväällä. En voi tehdä vain yhdelle, vaan haluan tehdä kaikille. Ensinnä neuloin kolmet lapaset. Päädyin lankakauppaan päällimmäisenä mielessä löytää jokin ihanan ohut, suloisen pehmeä ja lämmittävä lanka. Monta lankapalleroa myöhemmin päädyin valitsemaan Merino Lacen, kun värikin oli passeli aiemmin ostamaani heijastinlankaan. Ohut lanka on antaa miellyttävän tunnun ja lisää lämpöä. Neuloin lapaset sileänä.

Varren suut värikoodasin virkkaamalla muutaman kerroksen pipariraitaa ja kämmenselkään neuloin helmineuleiset rusetit.
Rusetti on ommeltu keskeltä taitteelle ja kiinni lapaseen. Ompelin myös rusettien päät kiinni selkämykseen.
Lähikuvassa näkyy heijastinlangan säikeet. Lanka on helppoa neulottavaa. Salamalla kuvatessa lapasen todellinen taika näkyy hyvin.
Miten päädyin valitsemaan jokaiselle oman sävyn? No! Hyllyssäni on jo tovin ollut kolme karvatupsua, jokaiselle omansa, jotka oli jo aika saada käyttöön. Innostuin virkkaamaan nuorimmalle tekemäni pipan myötä kolme lisää. Hitto, että oli hidasta tehdä. En ole mikään hidas virkkaaja, mutta lanka oli pehmeää ja koukku suihki langankierteiden ohi sinne tänne. Silmukan koukkaaminen ks takareunaan vaati työn tarkkailua jatkuvasti. Tarkistin työn jäljen aina muutaman kerroksen jälkeen ja purkasin pois, jos näin virheen. Ihastuin Novitan mainostamaan Bo peep-lankaan, jota kahmaisin mukaani mitään sen enempää suunnittelematta. Onneksi olin ostanut kirjavien lisäksi yksivärisetkin, että sain taas vääntää ja jännittää loppuun asti, miten saan langan riittämään. Tein jokaisen pipan loppuun muutaman kerroksen yksivärisellä lagalla. Ajattelin, ettei se ole haitta, kun pipan sauma on takana, niin valmiina ei näytä siltä, että se lanka olisi loppunut kesken. Loppujen lopuksi aloin oikein miettimään, miten saisin virkattua takasauman kiinni niin, että se on jatkumo, eli kuvion suunta ei muutu, eikä saumaa  näy lainkaan.
Näissä lähikuvissa olen jo virkannut kiinni viimeisen kerroksen alun ketjusilmukoihin, eikä se ole lainkaan hassumman näköinen. Nyt pipaa voi pitää miten kuten haluaa, yksi pystypalkki ottalla, sivulla tai takana.
Pujottelin vahvan sukkalangan kaksinkertaisena pipan yläreunaan ja vedin niin tiukalle, kuin pystyi. Tupsu ei kestä vesipesua, se pitää irrottaa pois, joten kiinnitin ne nauhoin.
En ole ihan vakuuttunut, että pienimmän pipa on sopiva, mutta otan varuiks lankakerän ja virkkuukoukun mukaan kyläreissulle ja teen muutoksia, jos täytyy tehdä.
Välkyille välkyt taikalapaset.