Kestävää kehitystä

 Yksi viesti, vieläkö teen? No, teenhän minä, jos ja kun ehdin, mitä vaan. Nyt pyyntö tuli modata lampunvarjostin, jonka olen tehnyt kauan, kauan sitten. Tämä varjostin jalkoineen siirtyi äidiltä tyttärelle. Kiva, että kierrätys toimii, kun uudestaan päällystämällä saa itselleen mieluisan tuotteen.

Sain työn mukaani kevään kirpakoissa pakkasissa, mutta en millään ehtinyt tehdä silloin, enkä kesälläkään. Minun töilläni pitää olla nykyään väljä aikataulu, siis todella väljä.

Ilmojen lämmittyä purin kankaat pois terassin suojissa. Jätin kieputusnauhan, kun se pysyi hyvänä. Korjasin vain ne mitkä oli pakko purkaa. 

Kankaanvalinta on aina haastava, kun et tunne toisen värimaailmaa. Siksi pyysin ostamaan kankaan valmiiksi, itse valitsin vuorin. 

Kesän eräältä matkalta löysin sävyyn sopivan koristenauhan, jonka käyttö piti olla maltillista. Missään tapauksessa varjostimen reunaan ei saanut laittaa hapsunauhaa. 

Tekemissäni varjostimissa on aina vuorikangas, koska työn pitää kestää vuosia. Vain muutama malli johon en ole laittanut ja ne on olleet rypytetyt mallit. 

Minun nuppineulatyynyssäni on paljon siistejä, napakoita neuloja, joiden kärjet eivät töki, eikä taitu. Kangas pingotetaan niin, että kangasta voi rummuttaa. Kieputusnauhat pitää pyysä hyvin kiinni, tai kangas ei pysy rypyttömänä. 

Ompelussa käytän lyhyttä, pientä silmäneulaa. Sellaista, joista on hukkunut silmä 😅😅😅!

Ei vaan, pieni se neula on, ohut, ei mikään parsikas. Joka ainut kerta saan ompelun jossain vaiheessa neulan läpi sormeni, enkä nyt tarkoita mitään verikoetta, vaan peukalon ylimmän nivelen päältä niveleen asti. Voi kiesus, että sattu! Minun oli sormi mustelmalla monta päivää, kun nivelkin turposi ikävästi.

Valmis työ noudettavaksi. Saas nähdä siirtyykö tämä vielä seuraavalle sukupolvelle sitten aikanaan. 

Olen kirjoittanut ohjetta varjostimen tekoon tänne.

Aamulla oli kaunis auringonnousu. Ilma on jo niin syksyisen raikas ja kauniin kuulas. 

Syyslomaviikko

Emme viettäneet varsinaista syyslomaa, mutta sehän oli kuluneella viikolla kouluissa ja oppilaitoksissa. Itse pidin yhdet korvaavat tunnit, joten lasissa kiinni. 

Osallistuimme moneen eri tapahtumaan niin, että nythän me sen loman tarvisimme! Teimme poikien perheiden kanssa rehvit Tampereen Tohlopinrantaan, koska siellä oli valoa. Lähdimme polulle heti kuuden jälkeen jolloin vältyimme ruuhkilta ja saimme automme hyvin parkkiin. 

Valopolulla on ollut viikon varrella ajoittain jopa ruuhkaa. Lukemani perusteella päivän kävijäennätys on ollut 5 000 henk. Se on paljon! Polun päässä on kävijälaskuri. Tänäänhän se on auki viimeistä päivää. 

Suosittu polku kerää kävijöitä tapahtumaan kauempaakin. Polku ei ole ihan simppeli käveltävä kivineen, kantoineen ja liukkaine pintoineen. Mutta se on kaunis kaikkine ledinauhoineen. Meidän käydessä ei kuultu liiemmin musiikkia. 

Tapahtuma järjestetään, valvotaan ja tehdään talkoovoimin. Melkoinen ponnistus näinkin suuren alueen valvonta.

Milja kulki äitinsä kanssa edeltä ja pojat jäivät odottamaan, kun kuvasin. 

Jokaisella meistä oli oma suosikkinsa, minä pidin tästä sarvista ja valoista tehdystä kruunusta.

Kiitos tästä upeasta elämyksestä!

Olen vältellyt kukkakauppoja. Toki niissä voi käydä ihan fiilistelemässä, mutta aina tuppaa kärry täyttymään viherryksillä. 

Nämä upeat kuuset Lielahden Plantagen.

Tässä me paseerataan oman kylän kaupalla. Tuolla nousee uusi Tippavaaran ääsmarket. 

Ensi kuun puolella pääsemme jo ajamaan kunnolla uutta ohitustietä, kun nyt mutkittelemme uudella tiepohjalla vastaantulevien kaistalla vielä toistaiseksi. Paikkakunnalla on uusi tie, uusi paloasema sen varrella ja kohta uusi kauppa tien läheisyydessä.

Kävin hakemassa työhuoneelta lankojani kuvattavaksi päivänvalossa, kun outo rapina ihmetytti. Orava! Siinä se ihmetteli, mitä puuhailin. 

Ulkona saa paremman värin lankoihinsa, joista on tulossa jotain.

Otimme töistä yhden vapaapäivän ja lähdimme aamusta liikkeelle. Kävimme pikapoikkeaman työmaalla, josta jatkoimme matkaa kohti Iittalaa. Siellä tein täsmäostoja langoille, kuten myös Forssassa.

Suunta oli tyttären perheen luo. Emme ole käyneet sitten tupareiden, kun aina joku on ollut kipeänä tai työt haittana. 

Tänne on tullut pari typyä, Elli ja Tyyne. Voi ettien, että!

Toinen on niin kuvattavissa, ruokakipolla ja läsnä. Toinen vähän arempi.

Tytöt olivat odottaneet jo tuloamme. Meillä oli oikein puuhakas päivä ja iltaa kohden olimme jo varautuneet yökamppein. Oli kiva herätä aamulla, kun työt huomasivat meidän yöpyneen.

Tyttären kanssa teimme muutaman syksyisen askartelun illan ja aamun aikana. Oli kiva puuhailla pitkästä aikaa yhdessä.

😀

😊

Tarkkaa puuhaa

Olimme varanneet lomaviikolle myös teatteri-illan, jonne kiirehdimme tyttöjen luota.

Liput oli ostettu heti, kun ne tulivat myyntiin.

Esitys oli mahtipontinen, upea ja kaikki meni nappiin!

Erityisesti minuun teki vaikutuksen kuvatekniikka, musiikki ja puvustus.

Roolitukset olivat hyvät. 

Tarina on tuttu lasten videoista, joista muistan tämän olleen surullisin lastenelokuva. 

Teatteri tarjoaa melkoisia elämyksiä ja Tampereen Teatteri on ottanut kyllä eturivin paikan valinnoillaan viime vuosina. 

Tänään teimme hiukan syystöitä pihassa. Perkasimme vielä yhden kukkamaan ja haravoimme traktorin peräkärryllisen vaahteranlehtiä ja tatarin oksia. Oksia ja maatuneita kasvustoja on hyvä siistiä jo syksyllä niin ei jää keväälle paljon siistittävää. Silti sinne jää paljon törröttäjiä.

Upea ilma, mutta tosi viileä. Piti olla koko ajan liikkeessä, että tarkeni.