Muuttuva ympäristö

Vanhan pirtin pihassa on punainen paja. Rusehtavana tämä pelti myytiin, mutta tämä on kyllä paljon parempi kuin ruskea. Hanskin paja on nyt sävy sävyyn muiden rakennusten kanssa. Pihasta katsottuna oli jo tottunut valkoisen rakennuksen seiniin ja nyt punaisiin. Miäs on laittanut pintapeltiä naapurin kanssa yhteisvoimin. Vähitellen tämäkin puoli siistiytyy ja rakennusmateriaalit häviävät pois ympäristöstä omille paikoilleen.

Syksy on minun juttuni. Silloin värit hehkuu, luonto laittaa parastaan ja ilma on raikas. Ei kylmä, vaan raikas. Sadesää ei haittaa, eikä pimeys lannista. 

Yritän iloita tästäkin syksystä, vaikka koronan jättämä voimattomuus on kyllä harmillista. Miäs on sairastunut jälkitauteihin, eikä tämäkään kuulosta hyvältä tietäen miten kovan taudin molemmat sairastimme muutama viikko sitten.

Kamerakierroksen lisäksi, olen käynyt kahdesti nostamassa daalian juurakot. Nyt ne on kaikki kellarissa. Samoin jättiverbenan juurakot. Tosin jälkimmäisistä osan vein myös työhuoneeseen. 

Kannoin myös pelakuut kasvihuoneesta työhuoneeseen. Oli niissä roudaamista!

Perunatkin on nostettu pellosta. Kesäkuussa istutimme kymmenen kiloa, syyskuussa miäs nosti n.100 kg syötävää. Nyt on perunasta asiaa, että saadaan kaikki nämä puputettua talven aikana. 

Syksyn kirkas taivas, yötä myöten, kun kuu on mollottanut täydellä pläsillään. Aamulla, kun lähdin töihin, pihassa oli valoisaa. Piti oikein kurkkia olan yli, että millainen mollotin siellä paistattelee.

Vaikka en ihan joka ilta ole jaksanut pihalle puuhailemaan, niin en niin väsynyt ole, ettenkö syömään olisi jaksanut raahautua. Nämä on ihan parhaita suoraan puusta poimien. 

Heinäkuussa hikoiltiin kasvarin päädyssä kukkalaatikon parissa. Jo silloin aprikoitiin, että ottiko kasvi niin itseensä, että joudumme uusimaan sen, mutta ei. Pikkaisen sen kasvusto kuivahti, mutta annoin olla. Ei se niin nätiltä kesällä näyttänyt, mutta nyt syksyn väreissä kuivat oksat häiritse laisinkaan. Katsotaan sitten keväällä mitä tälle pitää tehdä.

Nämä värit on kyllä niin kauniit!

Kevään ensimmäiset on kyllä syksyn viimeiset. En poista kasvustoa, vaan se saa jäädä kukkimaan tähän, kunnes talvi sen lannistaa.

Omenapuun lehdistö

Kuvaan paljon pihassa. Minusta oman pihan muutos vuodenaikojen mukaan on kivaa seurata. Syksyinen auringonlasku, miljoonat pienet ötökät sen edessä ja nurmessa kimaltavat ohuet seitinjuovat.

Pihapuun naavaparta

Tämä suuri murattikin pitää jaksaa kantaa suojiin. Se on kasvanut hyvin kesän aikana. Ostin pienen purkkitaimen kolme vuotta sitten ja meinaan saada säilymään seuraavaankin kesään. Tämä talvehtii kellarissa ja kevään tullen kannan sen kasvihuoneeseen ottamaan väriä lehtiinsä.

Syksy näkyy myös aidanteella, jonne tehtiin kivireunus kesäloman alussa. Pihan keskeneräiset kohteet on niin silmää hiveleviä, että joka kerta nautin kulkiessani ohitse. Syystöinä ajattelimme, että siistimme syksyn aikana osan koko pihan kasvustosta, mutta katsotaan nyt jaksammeko, kuinka kauan tämä tauti riivaa vielä meitä. 

Tämän vuoden pihatyötavoitteista on saatu viimeisteltyä kaikki muut kohteet, paitsi takapiha. Takapihasta ei voi puhua niin, että siitä puuttuu viimeistely! Se on vielä ihan alkutekijöissään, eli hiekkakuormatkin tilaamatta. 

Annabella hortsujen kaunis syysväri. Näistä saisi tehtyä vaikka kranssin ulko-oveen. 

Mutta en juurikaan katko kukintoja ennen kevättä. 

Kesän aikana on ollut puhetta kärhöistä. Onko ne kuollut, vai hengissä? Ne oli vaan niin hitaalla, että niiden kasvuun lähtö venyi ja venyi. Lopulta, kun näiden kukinta alkoi, alkoi myös yöhallat. Tämä yksilö on saanut olla suojassa vesialtaan päällä olevassa kaaressa. Pihassa on vielä jonkin verran kukintaa, josta otan ilon irti. Kuten myös syksyn ihanista väreistä!