tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kasvun portaat















Ihan siitä ilosta, että jalkani on alkanut kuntoutumaan, eikä sitä tarvitse enään vetää perässään, perkasin yhden kukkamaan illalla töiden jälkeen.
Samalla istutin viikonloppuna äidiltä saamani samettikukantaimet isoihin valurautapatoihin, joihin kannoin ensinnä otsa hikeä valuen monta ämpärillistä hiekkaa.
Hiekkaa siksi, ettei multaa tarvinnut laittaa montaa säkillistä pohjanpeitoksi.
Sain muutamalla säkillisellä multaa sen verran vahvan kerroksen, että taimien on siitä hyvä ponkaista hurjaan kasvuun.Kuinka monta käyttökelpoista esinettä sitä ihmisillä onkaan varastossa odottamassa jatkokäyttöä? Tarvitaan vain yksi kuva, jonka joku on jo ideoinut valmiiksi ja siinä se on.
Kopioin, myönnän. Mutta ihan kaikkea ei kannata itse ährästää, jää muutoin paljon kokeilematta.
Keväällä yhdessä ihanaisessa sisustuslehdessä oli tikapuun askelmat aseteltu kivasti täyteen kaikkea kaunista. Lähinnä kukantaimia.













Samassa artikkelissa mainittiin, että tikapuun askelmille voi laittaa myös keskeneräiset käsityöt. Kuinkahan monet tikapuut sitä pitäisi sitten hankkia, että saa kaikki kässynsä odottamaan valmistumistaan?


















Palatakseni näihin kasvun portaisiin, niin nehän olivat meillä jo valmiina odottamassa uutta tulemistaan. Ihan kaksin kappalein.
Miäs on ne nakertanut minulle, kun pidin viimeksi omien käsitöiden näyttelyä paikallisessa kirjastossa keväällä 2007. Asettelin silloin tikarappusille ompelemiani tillkupeittoja, sekä neulepeittoja. Koska uutta näyttelyä en ole suunnitellut pitäväni, en myöskään ole keksinyt näille puille mitään muutakaan käyttöä, miäs teki niihin kunnolliset tuetut hyllyt kukkalaatikoitani varten.Maali on hailakan vihreää, sitä ei tarvinnut mennä uudistamaan, käyttöön vaan.
Istutuksia on nyt tasaparisesti. Sain tuon ison lasikannellisen laatikonkin käyttöön. Ostin sen viime kesänä Sokoksesta puoleen hintaan, kun toisen lasin yksi kulma on hiukan rikki.
Minun piti siihen heti ostettuani leikata uusi lasi, mutta tekemättä on jäänyt.
Ehkä sitten, jos se menee ihan palasiksi.















Luulen, että kaikki tasanteet saavat aikanaan jonkin istutuksen, katselen josko jokin kiva esine saisi paikan hyllyltäni.














Ilta - aurinko antaa säteitään terasille.

Viikonloppuna juhlittu poika sai kummitädiltään kauniin ja helppohoitoisen amppelikukan. Hoitovastuu kukasta jäi heti pojalle, mutta kyllä minä sormeni laitan multaan ja kokeilen kukan kosteutta ;)

Eilen illalla minun oli ihan pakko käydä alennusmyynneissä. Pakko, en päässyt millään kaupungista kotiin, kun miäs jumitti autoni kanssa katsastusasemalla.
Alennumyynnistä en ostanut oikeastaan mitään, mutta Indiskasta ostin muutaman kivan lyhdyn terassille.













Kuvassa lähinnä oleva lyhty miellytti silmääni eniten ja se sopiikin hyvin pariksi aiemmin ostetun kanssa.

Samalla tässä kiitän kaikkia teitä jotka kommentillanne ilahdutatte minua,

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Sunnuntain supinat















Juhlan jälkeen alkaa arki, juhannus on kuvattu ja muistoissa.

Kakut on syöty ja juhlat juhlittu.

Vuoden odotetuin huvittelupäivä Tampereen Särkänniemessä sisälsi taas aimo annoksen kesän lämpöä, ukkosta, rakeita ja kunnollisen kaatosateen. Paljon juostuja mäkiä ja iloisia ilmeitä.
Otin miähen kanssa päivän rennosti, istuimme sovitusti näkösällä paikalla muonavalmiudessa.

Kylmälaukkua sai avata useasti, milloin oli jonkun jano, milloin pikkupurtava teki kauppansa.
Arvatkaa mitä minä tein?!
Neuloin. Ei tainnut olla yllätys. Neuloin ja nautin auringon lämmöstä, ennen jäätävää sadetta.
Sain viereiselle penkille ihanan pariskunnan, josta nainen tunnisti minut neulomolaiseksi.
Hei vaan sinne kauas, vilkuttaa.
Särkänniemessä pionit aloittivat kukintonsa. Kaunis iso istutusryhmä. Paljonkohan näitä juurakoita pitäisi vielä itselleen ostaa, että saisi samanlaisen näyttävän ryhmän?
Kahdeksan tunnin hurvitteluaika kuluu nopeasti mukavassa seurassaa. Ensi vuonna uudestaan.

Iltamyöhällä leivoin vielä tytsin kanssa muutaman kakun.


















Tänään tulivat mummu ja kummit, sekä ystävät kahvittelemaan.

Pojan syntymäpäiväkahvittelut pidettiin ensi kerran luhdilla. Tarjottavat pysyivät hyvinä hirsiseinän suojissa pitkän tovin. Luhdilla oli ajoittain mukavan viileä ilma.



















Tänään luovutin äidilleni huivin, jonka valmistui viime viikolla. Sain keväällä kaksi kerää lankaa, joista äitini halusi nimenomaan
Revontulen.
En huomannut tarkistaa mistä hän oli langan ostanut, mutta muistaisin sen olleen Viipuri.
Lanka on Okiteks Linate Angora, 60 % akryyli, 40 % mohair, jota kului 160 g.
Huivista tuli iso. Siihen on mukava kietoutua kovalla kesätuulella, kahvitellessa tahi iltaa istuessa.

















Tämä oli 17. samalla ohjeella neulottu. Malliin voin ehkä joskus kyllääntyä, mutta se on niin ihanaa, kun saan vain neuloa, eikä täydy lukea ohjetta sen alun ensimmäisen ohjeen jälkeen.

















Mallina näissä kuvissa häärää äitini.
Auringon valoa uuteen viikkoon,

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Keskikesän juhla



















Koivut koristavat luhdin ovilla, on juhannus.
Juhannusruusut ovat kukkineet jo kauan.













Ruusussa on huumaava tuoksu, kukintoja voisi poimia talteen ja tuoksutella talven tuiskuissa.














Tein pienen kimpun, keräsin seitsemän eri kukkaa ja asettelin ne kauniisti kirjotulle lakanalle.



















Juhannusyöt nukumme luhdissa, jos hyttyset jättävät meidät rauhaan.Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista juhannusta,

torstai 24. kesäkuuta 2010

Arkeen ja juhlaan














Kesäilta, auringonlasku ja huomenna juhannus! Ollapa nuori ja vetreä, eikä vanha ja konkata.
Oli ilo kuvata tytärtä, kun sain hänen boleronsa vihdoinkin päivällä valmiiksi.
Aloitin neuleen toukokuussa, ajatuksena, josko olisi tarvittu juhliin pientä neuletta.
Ja kun työn valmistumisella ei ollut sitten mitään kiirettä, jäi neule odottamaan pitsireunuksiaan.
Koska jalkani oli pakko laittaa lepotilaan, en sitten lähtenyt liikenteeseen vaan pakotin itseni viimeistelmään tämän työn loppuun. Ja hyvä niin, nyt tytsi saa juhannusrientoihinsa kepeän ja kivan boleron yllensä.


















Haimme pitkän aikaa yksinkertaista mallia. Siinä ei saanut olla mitään krumeluureja, ei liikaa pitsiä, ei leveitä kauluksia, eikä, eikä...
Boleron ohje on Modasta, 6 /2008, ohje 3.
Ohjeenmukainen lanka Novitan Silver ei ollut mieluisa, eikä langasta olisi löytynyt ruskeaa sävyäkään.



















Kauhavan Kangas - Aittan Esito kartiolanka sopi tiheydeltään ohjeeseen, ei tarvinnut tehdä muita muutoksia kuin helmaan lisäsin hiukan pituutta.
Neule tehtiin hihasta hihaan, poikittain. Koko L.Lanka on ohutta, sopii ihanasti virkkaukseen, mutta soljuu mukavasti 2 1/2 puikoillakin.
Valmiin neuleen kastelin ihan läpimäräksi ja pingotin alustalle kunnolla oikenemaan.
Ohjeessa oli reunukseen virkattu kerroksia salomoninsolmuilla. Vieläkään en innostunut tuosta kuviosta, vaan etsin jotain erilaista.












Minulla oli yhden liinan reunapitsi mallina, mutta en tykännyt siitäkään.
Hain jo välillä neulepitsireunukseen ohjetta, mutta ajatuksenani oli, että työ olisi tänään valmiina, hylkäsin neuleajatuksen. Aikani virkkasin, kokeilin ja purin kuvioita ja lopulta sain tuollaisen kaaren kehiteltyä suoraan työhön virkaten.













Oli hidasta, 6 tuntia ja kaikki kaaret oli valmiina työn ympärille, hihoihin meni vain reilu tunti aikaa.
Oli aikaa, en saanut yöpaitaanikaan pois päältä ennen kahta iltapäivällä. Nolo.
Kuvion jakokin meni ihan tasan, vaikka en laskenut ks määrää, vaan ajattelin lopussa vähän juksata kuvion kanssa. Ei tarvinnut kuin langanpäät päätellä.
Kevyt höyrytys pitsireunoihin ja työ on valmis.Vólaa!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kesämies, vailla huolen häivää



















Olkoon elosi onnellinen, huoleton ja hulvaton!
Avointa uteliaisuutta ja kiinnostusta kaikkeen uuteen. 13 - vuotta sitten, heti jälkeen juhannuksen, syntyi söpö ja iloinen pojan vesseli, josta vuosien aikana on jo kehkeytynyt pitkä nuorukainen.
Tämä aina niin iloinen ja hymyilevä nuorukainen tulla kapsahtaa vieläkin halaamaan ja muiskauttaa pusun suoraan suulle.




















Kuvasarja kertokoon pojan todellisen olemuksen...













Turvallista?
Pyysi riippumaton paikalleen.
Juhlia vietämme perinteisesti juhannuksena ja kavereille järjestetään yösoftaukset ensi viikolla.


















Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin hälläkin. Snetu, Snetari, Santtu, nysvä, äidin pikkulintu...onnea sinulle!


Tuohon aiempaan postaukseen palaan vielä myöhemmin.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Ihan kaksin


















Hiljaksiin alkaa tajuamaan, että meillä on ollut onni myötä ja suojelusenkeli matkassa mukana. Enään ei lasketa pieniä ruhjeita, eikä mustelmia. Isoja jälkiä on vielä ihan liikaa.
Yritetään kerätä voimia ja jatkaa matkaa.

Keskiviikon iltapyöräilymme sai ikävän lopun, kun kolaroimme kahdestaan nuoremman pojan kanssa.
Yöllä sairaalan tarkkailuhuoneessa kaivelin hampaideni väleistä pieniä kiviä ja yritin pitää itseni kasassa.Vauhti oli kova, äkkijarrutus ei auttanut. Pojan pyörä ajautui poikittain eteeni, hän kaatui ensin. Paiskaannuin päin pyöräni runkoa, ohjaustangon yli hiekalle. Sitä ennen ajoin pojan jalkojen päältä, en ehtinyt väistää.
Poika meni shokkiin, eikä muista tapahtuneesta oikeastaan paljoakaan. Kaikki kävi niin äkkiä.
Tiellä ei liikkunut muita, yritin soittaa edellä pyöräilevälle tytölleni, mutta hän ei kuullut. Miäs kuuli useamman yrittämiseni jälkeen soiton ja riensi kotoa autolla apuun ja kuljetti meidät sairaalaan.

















Molempien paiskaantuminen päin ohjaustanko piti meidät tarkkailussa useamman tunnin ajan.
Onneksi sisäisiä vaurioita ei tullut. Pojalla näkyy kaikki ruhjeet ihovaurioina.
Itse konkkaan polvea ja ähisen kipeytyneen kyynärpääni takia.


Ei se vauhti, vaan kova äkkipysäys.



















Blogini täyttää tänään kolme vuotta. Aika on kulunut teidän seurassanne kepeästi, monta ihanaa blogituttua ja paljon kivoja kommenetteja. Kiitos siitä teille kaikille. Opiskeluni alkuaikoina mietin tämän blogin jatkuvuutta, enään en ehdi neulomaan ja päivittämään kovin usein. Samoin kommentoimiseni ovat jääneet kovin vähiin.
Toisaalta teen tätä omaksi ilokseni ja aikahan muuttaa monesti meitä tekijöitä.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille,



tiistai 15. kesäkuuta 2010

Arkikoru















Kelloni relas, remmi katkesi kohta uuden patterin vaihdon jälkeen ja jäin ilman ajannäyttäjää.

Arvoin, laitatanko uuden nahkaremmin vai mtn teen.
Rannekelloa en tarvisi laisinkaan, onhan puhelimessani kello, mutta töissä kello on mieluinen tahdittaja.Pitkällisen pohdinnan jälkeen kysyin ystävältäni Tiinalta, saisinko yksityistunteja, jos tekisin kellooni helmiremmin.
Juups, onnistui ja saimme aikataulumme sopimaan yksiin eilen illalla.
Työmatkalta pieni notkahdus vasemmalle ja olin helmityöntekijä Karttusella.












Niinhän se on, että käsitöiden tekoon saa kulumaan aikaa, mutta kyllä siihen saa kulumaan kynnetkin.
Ihan mahdoton aika uppoutui toisen jousitapin irroittamiseen kellotaulusta, kun ensimmäisessä sovituksessa remmistä oli tulossa liian tiukka.
Ihan vain hetkisen oli mennä hermot, jos niitä on koskaan ollutkaan, kun monella käsiparilla yritimme ilman väkivaltaa sovinnolla saada työtä etenemään. Hetken kävi jo mielessä, että miten kelloliikkeessä remminvaihto sujuu niin nopeasti.
Olisiko siihen mitään koulutusta, ihan vain muutama lähiopetustunti vastaisuuden varalle.
Olin varannut mukaani erilaisia lasihelmiä, tarpeeksi isoja, jotta kuminauha mahtuu hyvin helmen läpi.












Yllätys, yllätys, tein remmistäni vihreän, kahdella poikittaisella ruskealla helmellä sävytetyn.
Oma helmivarastoni on vuosien aikana enemmän huvennut, kuin karttunut. Löysin kuin löysinkin pareittain sopivat helmet remmiini.
Kun neljän tunnin iltapuhteen jälkeen olin kotona lähempänä 22. 00, etsin kaikki rannekelloni, josko tekisin niihinkin uuden remmin.
Tällä kellolla on minulle tunnearvoa, olen saanut sen miäheltäni, kun nuorimmaisemme syntyi.














Minulla on jo pidemmän aikaa ollut ajatus tehdä päivitystä muistakin helmitöistäni vuosien varrella.
Tiina on ollut innostava opettaja jo useamman vuoden eri opistoissa. Moni teistäkin on ehkä ollut hänen opissaan.
Kiitos sinulle, remmi on juuri sopiva ja kiva lisä arkiseen asuuni.