sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kevään lämpö tallentui

Arvaatko missä olemme olleet? No, ihan pihalla. Tämä lämmön määrä suorastaan velvoittaa ulkoiluun. Pihapuuhailut ovat pitäneet otteessaan koko viikonlopun. Perjantaina kirjoitimme ruutupaperille uuden sivun, jossa on tavoite tälle viikonlopulle. Joitakin kohtia olemme saaneet jo vetää yli. Osa työlistan kohteista on niin suuria tai pitkäkestoisia tai monivaiheisia, että työ siirtyy vielä seuraavallekin sivulle. 
Tämän aamun työ, paskanajo, ei löytynyt listalta. Se piti muistaa ilman kirjaamistakin, kun olin sopinut läheisen tilanomistajan kanssa, että voisimme tulla tänä aamuna tyhjentämään paskaruuman. Työ sujui aika joutuin, kun kaksi tyhjensi ruumaa ja minä siirsin tuotosta kärryssä keolle. 
Kävimme välillä kotona kippaamassa kärryn tyhjäksi ja taas takaisin. Meiltä puuttuu varsinainen kippauspaikka, joka täytyy aina tehdä kutakin kuormaa varten. Tämän tuotoksen pyysin kippaamaan mahdollisimman lähelle, mutta tarpeeksi kauas, että se ei ihan terassille näy. Parin vuoden kuluttua on taas valmista maatunutta lantaa käytössä. 
Eilen kärräsin monta kuormallista mullaksi muuttunutta puutarhan kukkamaalle, kun ensinnä olin kitkenyt, kaivanut malvan menneen talven juurakoita ja tehnyt parit istutukset. Viime päivät on menneet kasvihuoneen tyhjennykseen. Pyrin tyhjentämään aina huoneen ennen hyötykasvien laittoa, eli kukkaset pois. Pesin huoneen ikkunat vielä sisäpuoleltakin perjantai-iltana, kun taivas oli ihan pilvinen. Tänään vielä imuroin karikkeet lattialta, että voin kantaa laatikot, säkit ja ruukut huoneeseen.
Jokaisessa välissä teen kierrosta pitkin pihaa, kitken, nostan, kastelen ja siirrän. Käyn kurkkaamassa kuinka työ etenee pergolan puolella ja keskustelen miähen kanssa miten edetään. Laitetaanko, vai katsellaanko hetki?
En yhtään muistanut istuttaneeni tahakylmänkukkaa, mutta ilahduttava nämä oli nähdä kukkivana.
Sopii niin hyvin samoissa väreissä neulomieni pitkien polvarien kanssa, joihin on tallentunut kevään lämpö.
Sukat ilahduttavat saajaansa ensi jouluna. Raita on Novitan, yksivärinen on Lankamaailman Ville.
Huomenna vaihtuu kesäkuu. Kypynpä vaan, mihin meni toukokuu?


tiistai 26. toukokuuta 2020

Kukkii!

Kärryllinen onnea! Kotturi on täytetty pollenpotkulla ja mullalla, joista saan hyvän kasvupohjan kasveilleni. Ostan aina muutaman säkin ihan perusmultaa jota käytän kasvuston pinnassa ja pienillä taimilla. Nämä kukat ovat karkulaiskierrokseltamme. Tein näistä kahteen ämpäriin istutukset.
Istutin myös muutaman patjarikon kukkamaan reunakasviksi. Jonkin verran olen joutunut keräilemään talven väsyttämiä juurakoita. Onneksi käynti taimitarhoilla ei ole ihan vastenmielistä puuhaa =D.
Varsinkin, kun ostokset ovat näin upeita! Viikonloppuna aukesi ensimmäinen kärsimyskukan kukinto.
Onhan tämä mielenkiintoinen, moninainen ja ihan mielettömän upea. Kerroksellisuutta ja väriä. Toivon, että tämä jaksaa ilahduttaa monin upein kukinnoin, ja en pistä pahakseni, jos viihtyisi useamman vuoden.
Olin aamulla nostanut köynnöksen telineeseen, asetellut nupun verkosta näkösälle ja vot!
Amppeli pelakoista ja valkoisesta lumihiutaleesta.
Ensimmäisen kuvan petunia ja diana.
Valkoinen kosmoskukka.
Takana pilkistelee daalia.
Pelakka.
Etupihan kaidelaatikoissa kukkii tänä vuonna petunia ja kerrattu valkoinen lumihiutale.
Pelasta pörriäinen! Meillä jatkuu yhteistyö #hunajakulman kanssa.
Joskus turhaannun ihan perusjutuista. Ja se sitten kuuluu! Kevät on puuhakasta aikaa, eikä millään ehdi siistimään ja tekemään kasvarilla uutta järjestystä, kun tarttis tehdä kasvua. Minulla on jo vuosia ollut suurena ahdistuksena kukka-astiat, joita joudun etsimään, siirtämään, siivoamaan ja taas saman uudestaan ja uudestaan monen monituista kertaa. Yksinkertaisesti minulla ei ole mitään paikkaa mihin minä laittaisin isot purkit odottamaan käyttöä. 
Nyt, kun taas monennenko kerran siirsin kaiken pois jaloista, kannoin kaikki isot ruukut ulos. No. Siellä ne nyt pönöttää niin kuin tornado olisi sinne viskonut. Tarvitsen isot ruukut vasta, kun saan nämä kukat hyvään kavuun. Seuraavaksi laitan tomaatit ja kurkut, kun huoneeseen tulee lisää tilaa. Jossain vaiheessa pyrin pesemään ikkunat sisältä. Ulkoa sain pestyä jo viime viikolla. 
Jospa saisimme näille paikan vaikka työhuoneen portaiden alle, kun sinne tehdään jonkinlainen suoja. Sen pitää olla vesitiivis ja valolta suojattu.
Kun työ sujuu mallikkaasti, saan tehtyä valmista nopeasti. Vaihdoin mullat pelakoille ja otin muutaman pistokastaimen. Samalla taimettamisella napsin myös muratista muutaman uuden alun. Kun oikein puuhakkaana touhuaa, saa tehtyä jopa pienen käytävän huoneeseen, ettei pidä kiertää koko kasvaria ulkokautta saadakseen jotain toisesta päästä huonetta. Nih!



sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Karkulaiset

Kulunut viikko toi tullessaan kesän, jota ollaan niin kaivattu. Sen tuleminen kesti ja kesti, eikä kylmälle ollut loppua näkyvissä. Meille oli merkitty kolme työpäivää, mutta itse en päässyt kuin kahtena päivänä lähtemään. Sairastuin yhtenä yönä ja jäin kotiin potemaan. Vähän jaksoin puuhailla pihalla, loppuviikosta enemmän.
Perjantaista olimme suunnitelleet päivän, jolloin etsitään uusia kukkatarhoja ja käymme samalla katsomassa tyttären perhettä.
Suuntasimme kulkumme kohti Lempäälää, jossa on netistä löytyneiden tietojen mukaan ainakin neljä kukkatarhaa aika lähellä toisiaan.
Ehdimme käymään kolmessa paikassa, joissa tarjonta on varsin runsasta. Tein jokaisesta hankintoja, mutta vielä jäin ilman muutamaa kasvia. 
Minulle uusia tuttavuuksia löytyi paljon. Tällaisen Love&Wish salvian ostin kaksin kappalein. Vielä en laittanut ulos, vaan odottelen muutaman lämpimän yön.
Ihastelin amppelikukkien runsautta, mutta en ostanut ainuttakaan. Olen jo aiemmin tehnyt pari amppelia ja ne ovat hyvässä kasvussa kasvarin suojissa.
Auton takaosa oli melko pinkeenä, kun kannoimme viimeisetkin ostokset Forssasta pienen pieneen nurkkaan. Tyttären pihassa tyhjensimme sinne jäävät tavarat, että saimme haettua vielä kotimatkalla Humppilasta yhdet maitokärrit =) 
Olin sopinut myyjän kanssa, että liikumme omalla aikataululla ja käymme tekemässä omatoimisen noudon kesämökin pihasta, kun lähdemme kohti kotia. Eli tyhjensimme auton mökin pihaan, nostimme kärryt kyytiin ja kukat mukaan!
Mökkipihassa tyhjensin loput vesipullostani parille perennalle, kun aivan huusivat vettä. Muutoin kaikki taimet tulivat ja voivat hyvin. Oli kaikin puolin kiva tehdä kierrosta ihan uusiin tarhoihin.
Kuten myös oli niin ihana päästä katsomaan näitä bimuja! Olimme viimeksi tavanneet synttäreillä ja siitä tuntuu olevan jo ikuisuus aikaa. Tytöille ei oltu sanottu tulostamme mitään, joten riemu oli melkoinen ja halausten määrä valtaisa.
Iltapäivä meni vauhdilla. Tytär oli laittanut ruuat valmiiksi ja saimme vatsamme täyteen. Samalla käynnillä hoitui muutamat kosmetologiset vaiheet, joista mummeli kiittää.
Tytöt ovat olleet kotihoidossa loppukevään ajan, eivätkä palaa ennen syksyä kunnalliseen hoitoon. Kovin ovat kyselleet koska pääsevät kylään mummille ja vaarille, jopa yökyläilystä oltiin kovin kiinnostuneita.
He eivät ole myöskään nähneet serkkujaan, joten kaverikipeitäkin taitavat olla. Uskon, että tytöt ikävöivät melkoisesti normiarkea, hoitokavereitaan ja erilaisia arkisia kohtaamisia.
Touhuilimme terassilla tyttöjen kanssa ja minä pääsin vuorollani mukaan pallopeliin. Touhukkaan neidit ovat hyvin avoimia, reippaita ja niin toistensa villiinnyttäviä.
Vaari auttoi vielä puska-aidan leikkaamisessa ja sitä vähän kauempaa piti tutkailla. Toki omat haravat otettiin käyttöön ja kerättiin risut kasaan.

torstai 21. toukokuuta 2020

Kaamee neuloosi!

Olen niin kiinni puikoissa, että mikää muu ei tunnu yhtään niin tarpeelliselta, kuin neulominen. Perussukka on ollut ihan parasta, kun ei tarvitse miettiä mihin kohtaan ohjetta jää. Sen voi aina ottaa tekoon, kun siltä tuntuu. Vuosia sitten pääsin pois monen keskeneräisen neuleen koukusta ja siinä olen aika hyvin pysynyt, yhtä paria neulon, kunnes se on valmis. Kevään aikana tavoitteenani on ollut saada minulle puhumattomat raidat neulottua sukkiin ja kuulkaa. Hyvältä näyttää, raidat alkavat olla, öö, ehkä 5-6 sukkaparin jälkeen finito.
Paitsi, että jostain todennäköisesti löytynee taas kerä tai pari. Minulla on jemmoissani tunikaa varten kahta eri raitalankaa, mutta niitä ei lasketa tähän rupeamaan.
Nyt päivitän nämä kaksi paria pitkiä polvareita. Seiskaveikan raita etsii värinsä lankajemmoista. Ensimmäiset keltaiset aloitti raidottamisen. Vihreä lanka on muistaakseni Novitan Martta, josta olen neulonut itselleni takin.
Varteen olen luonut silmukoita 4 x 14 ja jalkaterään vähentänyt 4 x 13. Raidoitukset menevät aika kivasti tasan. Katkaisen raitalangan niin, että voin aloittaa seuraavan sukan sujuvasti samasta raitakohdasta kuin ensimmäisen.
Kantapäät neulon niin, että kerään lapun reunasta vain sen verran silmukoita, että en kavenna terän alussa yhtään enempää.
Kävin kuvaamasa hetki sitten nämä tuolla takapihan terassilla. Mittari näyttää + 11' lämpöä, mutta tuntuu Siperialta tuulen voimasta!
Toivotan kaikille hyvää helatorstaita,

tiistai 19. toukokuuta 2020

Kun vaari keinun tuunasi

Onko se tämä toukokuu, vai minä, kun junnaa paikallaan. Yritän olla kirjoittamatta kylmä, sade, lumi, rae, korona...
No ihan kaikkea tätä ja sitten vielä jotain kivaa. Pergola sai keinunsa, kun miähen työlistalla luki viikonloppuna keinu. Luki siinä listalla paljon muutakin, kun pientä puuhaa riittää ihan jokaiselle päivälle. 
Pari vuotta sitten Ylöjärven rompepäiviltä hommattiin putkirunkoinen keinu. Ajatuksenani oli, ettei mitään muovirouhetta, eikä ainakaan katosta, vaan simppeli sadetta ja tuulta kestävä puupintainen peruskeinu. Olemme muutaman kerran rontanneet rungon pergolaan ihan vain mitataksemme, että se mahtuu suunniteltuun kohtaan. Nyt sille on tehty ihan oma kolo!
Miäs tuumaili tekevänsä istuimen ja selkänojan rimasta, mutta lautajako meni niin kohdilleen, että eihän tässä mitään sahuita, kun pituus ja kiinni. Rungon päädyissä on muotoon sahatut tukipuut ja keskellä 1 tukipuu joidenka päälle lavitsa lasketaan. Pikkaisen taaimmaiseen lautaan on jouduttu tekemään koloa, että istuin asettuu kunnolla paikoilleen.
Nyt sen saa nostettua huoltoon, pesuun ja maalaukseen helposti ja nopeasti. Selkänojassa on muutoin sama systeemi, mutta se on kiinnitetty kahdella ruuvilla paikoilleen. Huomaa istuimen etureunan pyöristys, ettei terävä reuna paina reisiin.
Keinun runko vaatii vielä hiukan huomiota osakseen kiinnitysten suhteen. Samoin on mietinnässä selkänojan kaatumisen estämiseksi alumiinitanko. Nyt virkaa hoitaa ketjut. Rungon alapäihin etsitään vielä muovitulpat, niin ei jää pergolaan painannejälkiä. Uudet puupinnat saavat odottaa vuoden tai kaksi ennen maalaamista.
Milja oli viikonloppuna yhden yön vierailulla mummilassa. Ihana terävä neiti, mutta ah, ensimmäisen kerran niin yhteistyöhaluton tulopäivänään, että =) Menee hetki toipuessa, meni jo. Tytön kanssa aika kului jouten. Kävimme yhdessä kukkakaupoilla entisessä työpaikassani. Tein varsin hillitysti vielä hankintoja. Milja sai valita itse nimpparikukan omalle leikkimökilleen. Vaarin kanssa tyttö pääsi testaamaan keinua muutaman kerran, ensin istuimen mukavuutta ja sitten selkänojan säätöä.
Kun keinu oli valmis, vaarilla oli aikaa tehdä linnunpönttö kotiinviemisinä.
Onnea tämän päivän nimipäiväsankarille!