Kivi reunuksena

Eräänä kauniina päivänä, kun aurinko paistoi, kuvasin etupihan reunuksen, sen joka on ensimmäisenä vastassa, kun tullaan pihaan. Se oli jo pari vuotta myllerryksessä, odotti, että saadaan ostettua puuttuvat kivet ja miähellä aikaa latoa ne paikoilleen.

Osa kivistä oli paikoillaan jo viime kesänä ja se näytti jo silloin niin siistiltä ja kivalta, että olin ihan malttamaton miten kiva se onkaan, kun kaikki on valmiina ja viimeisteltynä. Älä anna ruohonsilpun haitata, en vain ole jaksanut panostaa pihaan viimeisen kuukauden aikana kuin hetkittäin.

Näissä kuvissa ei vielä pakkanen ole väritellyt kukkien lehtiä.

Vesialtaan edusta muutettiin jo viime kesänä mukailemaan altaan muotoja. Altaan taustan reunalle on laitettu haketta ja jokin pikkunilviäinen käy pöyhimässä ne jatkuvasti ympäriinsä, ja osa niistä hakkeista kelluu veden pinnalla.

Kukkamaa on suuri. Se on meidän vanhimpia istutusalueita. Kun penkin reunukset suoristettiin, teimme lisää kasvualaa. Olen lisännyt viherrystä ja kitkenyt kitkemistään vielä pälvialueita.

Kukka-alue päättyy etupihan hiekkatielle ja siinäkin reunassa on betonilaatta reunakiven jälkeen. 

Pidän tämän alueen monimuotoisuudesta, siitä, että siinä kasvaa, vihertää ja kukkii ympäri vuoden jotain katsottavaa. Kukkapenkin reunoilla sipulikasvit odottaa kevättä tai sitten myyrät talvea. Molemmat ei voi voittaa! 

Nuo suuret tuijat haluan muotoleikata, mutta teen sen vasta ensi vuonna, kun kasvu on vasta aluillaan. Tämä betonikivi on myös päädyssä häämöttävän pergolan reunuksella ja jossain vaiheessa myös takapihan nurmenreunus saa omansa.   

Sienet

 Ai miten korona voi? Jutellaan sitä joskus myöhemmin. Koska en anna millään periksi, olen tehnyt, puuhastellut, voinut ihan ok, ainakin välillä ja suunnitellut uusia ideoita ja toteuttanut niistä yhden.

Olen metsäreissulla vuosien aikana kerännyt ja pyytänyt keräämään kaikenlaisia oksia ja oksankäppäröitä, koska koskaan ei tiedä milloin tulee se tunti, kun pitää olla vaihtoehdot esillä. Puuliiteri on oiva paikka säilyttää suuria aarteitaan. Nyt ne oli hiukan hukassa, kun kaikenlaisten muutosten vuoksi ne oli joku muu joutunut siirtämään sivuun, kuin oma väki. Olin eilen yhtä pihinää, äänetöntä taivastelua, kun ääni ei tule, että mistä näitä etsin. Kun kävelin viimeisen varaston eteen, olin ihan onnessani, kun vaihtoehdot oli ihan edessäni. 

Olen syksyn aikana ihaillut näitä kuumaliimasieniä ja halusin tehdä sellaisen itse. No, itse ja yksin siitä mitään tullut, kun kuumaliimapistooli toisensa jälkeen oli niin tussuja, että yhden jo heitin roskiin ja hain työhuoneelta pari lisää. Kun nekään ei toimineet minun vauhdissani, pyysin yhden käsiparin lisää ja saimme miähen kanssa sienirihmaston aikaiseksi.

Olimme ostaneet MrTokmannilta kuparilankaisen valosarjan, viuhkan malli. Ehkä varaston laatikossa olisi voinut löytyä jotain käyttökelpoista pitkää lankaa, mutta tällä moneen suuntaan haarautuvalla sain omaan oksaani monimuotoisemman sienirihmaston.

Ennen askartelua kannattaa testata, että valot toimii moitteettomasti.

Kieputtelin lyhyitä johtonippuja. Tein n.4 - 5 sienenjalkaa yhdestä pätkästä. Näiden päälle valutin kuumaliimaa niin, että langan päät jäi aina alas. Helpottaa sienen asettelua oksaan.

Sienen lakit tein leivinpaperin päälle. Leivinpaperista ei jää liimaan kiinni mitään ja osat irtoaa hyvin.

Kun rungon liimaus on kuivunut, tippa liimaa lakin pohjaan ja kiinni. 

Kun valolankoja on 8, kuten omassa, jätin kaksi lankaa sivuun ja käytin ne ensimmäisenä kieputtamalla tyhjiin oksiin.

Välillä piti kokeilla ollaanko yhtään siinä mitä suunnittelin. Miäs auttoi liimauksessa, kun kuumaliimapistooli vaati kaksi kättä, ja langat toisen kaksi. Viimeistely tein ihan itse ja poltin taas näppini. Juuri, kun lihaveitsen jälki on häipymässä sormestani, sain pari näppärää vesirakkulaa sormiini. 

Hellät on....

Koska liima on nyt liimaa, kovin kylmä ja valosarjakin on kylmä sävy, niin viimeistelin, eli peitin liimauksen jäljet luonnonmateriaalilla. 

Tammenterhoja, niiden hatut, unikonsiemenkodat, kiviä ja suuren laukan kuiva kukinto.

Tässä kohtaa sitten tulee painokelvotonta tekstiä! Kuumaliiman kanssa työskentely on yhtä kamalaa, kuin sokeriliimaus. Kumpaakaa en tee kuin joskus ja jouluna.

Hirvi on Schleichin tuotantoa. Tämä ja tonttu sienineen on kaivettu joulukoristelaatikosta.

Varisseen laukan siemenet kippasin kukkapenkkiin. 

Tässä työssä sienen jalkaosaan jäänyt kuiva liimaläntti oli apuna oksaan liimaamisen kanssa. 

Tein sienistä pieniä ryppäitä ja osan laitoin kasvamaan yksinään.

Voin nostaa tämän valosarjan vaikka ulos syksyn edetessä. 

Nyt se saa valaista mikron päällä uutuuttaan.

Tässä voi käyttää juurikin luonnosta löytyvää materiaalia ja/ tai hyödyntää omia askarteluvarastojaan. 

Tatti sentään, kun tätä oli kiva tehdä!

Osa liimapötköistä oli vuosien aikana kellastuneet. Niistä sai kivasti lisää värisävyjä sekä sienen jalkaan, että lakkiosaan.

Kaikki lakit eivät ole ihan vaaterissa.

Neiti sininen, keltainen ja punainen

 Piirtelin kesällä tyttöjen tassut ja käpälät omaan muistikirjaani, että voin taas neuloa jokaiselle muutamat sukat. Tällä kertaa jokainen saa omissa lempiväreissään kahdet sukat, raidoittuvat ja pitsiset. Tein lankahankinnat jo loppukesästä Lankamaailman valikoimista. 

Jokainen saa omassa sukkapussissaan myös kortin, jonka pohjakuvassa on keijujen seikkailut. Nämä tein myös jokaisen lempiväreissä.

Venla

Sileät sukat Blossom Fade, sininen, väri 38.

Pitsisukat, Oona 314. Kuvio löytyy Kauneimmat Käsityöt, 2019, Käsityön ABC/Lahjat, s,48.

Vanessa

Sileät sukat Blossom Fade, punainen, väri 37.

Pitsisukat Oona 355. Osakuvio löytyy Novitan Sukkalehti 2011, ohje s, pitkätsukat.

Milja

Sileät sukat Blossom Fade, keltainen/ persikka, väri 36. Yksivärinen lanka on samaa, kuin pitsisukissa, Oona 337.

Pitsiset Sirkka-sukat, joiden ohje löytyy netistä googlaamalla.