Olin suunnitellut neulovani tämän torkkupeiton jo keväällä, että saan antaa sen juhlapäivänä heinäkuussa, mutta peitto kulkee edelleen työmatkaa autossamme, enkä ole vieläkään lyönyt lukkoon, milloin tapaisimme.
Onhan päivä vielä huomennakin!
Ihana, suloinen kummityttömme täytti 18-vuotta. Ajattelin, että jotain itsetehtyä se olla pitää ja sillä mennään. Ostin langan Tokmannilta, Nako Orenda, jossa on 80% akryyli, 20% villaa.500 g kerässä on lankaa n.1170 m. Ostin kaksi kerää, juurikin ne myymälän viimeiset 12 eurolla.
Sävy on minusta kaunis, lämmin ja moneen sisustukseen sopiva. Neutraali.
Otin lomalla ensitöikseni saattaa tämä työ valmiiksi ja sen jälkeen pääsin kiinni muihin kässyihin. Menihän siinä tovi aikaa. Höyrytin kevyesti valmiin neuleen ja roikottelin kuviot auki.
Nuo nurjat kerrokset tuo kivaa pintaa valmiiseen peittoon.
TERHI
Itse ihastuin peiton mallissa sen kauniiseen pintaneuleeseen, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttävä. Palmikkopuikko suikkas nopeasti kierteet kohdilleen, eikä ohjetta täytynyt lukea alun jälkeen.
Leventelin vähän peiton mittoja molempiin suuniin, kun arvelin langan riittävän hyvin myös levennykseen. Pelkästään pitkällä torkkupeitolla ei saa kuin itsensä hirtokseen, jos se ei asetu kunnolla päälle. Loin 285 ja neuloin 398 krs.Otin lomalla ensitöikseni saattaa tämä työ valmiiksi ja sen jälkeen pääsin kiinni muihin kässyihin. Menihän siinä tovi aikaa. Höyrytin kevyesti valmiin neuleen ja roikottelin kuviot auki.
Nuo nurjat kerrokset tuo kivaa pintaa valmiiseen peittoon.
Raapasin vielä kiinni tuollaisen merkin, että uskoovat minun sen neuloneen.
Tunnistatko kuvauspaikan? No sehän se, Vuokatinvaaran näköalatasanne liloine kaiteineen, jonne kerta toisensa jälkeen menemme kuvaamaan jonkun valmistuneen työni. Moni ulkoilija seurasi kuvauspuuhiani ja assistenttia, joka hääräsi taustallani.Jyrkät kalliot oli ihan mahdottomia onnistua, mutta sitäkin yritimme 😎
Jos sai helman suoraan, niin yläreunaa ei mitenkään!
Lopulta löytyi sellainen kaltevuus, että assistentti onnistui ja kuvaaja oli tyytyväinen.
Vielä piti nakata peitto louhittuun pintaan ja näin peitto sai kyllä kaiken ohikulkevien huomion osakseen. Uskokaa, kun sanon, että näitä kuvia on aina kiva ottaa, kun ei anna muiden katseiden olla haitaksi.
Taakseni pysähtyi useampi, kysyi mihin lehteen kuvat otetaan. Noo, ihan vain omiin päivityksiin.Ihan voisin tehdä omaankin käyttöön uuden peiton.
Ohje löytyy Suuri Käsityö 5/2019, 51.
Valmiin työn koko n.175 x 170