Kiinteitä silmukoita

Viimeistelemiseen saa menemään aikaa, ihan mahdottoman kauan. Jopa kaksi kuukautta ja todellisuudessa vain kaksi tuntia.
Kun sen inspiraation jostain löytää, se ei välttämättä tule käsityölehdistä. Nyt se tuli uudesta ihanasta the Jeanne d' Are Living Magazine - lehdestä.
Viime viikolla lehden ilmestyttyä kauppoihin, olin heti ostamassa omani pois.
Lehdessä oli esitelty kaunis rasia, jossa oli käytetty koristenauhaa, samaa jota liimailen lampunvarjostimiin.
Kerään aina loput pätkät talteen, hyvä jemmani ei pettänyt tälläkään kertaa.
Virkkasin nämä pussukat ajatuksella laittaa yöpöydältäni kaikki rasvatuubit ja pillerini järjestykseen.

Otin tämän illan työkseni tehdä pussit lopultakin valmiiksi, ihan vain lisäämällä vanhaa kellastunutta pitsiä ja koristenauhaa.
Mutta lopputulos olisi ollut tylsä.
Valkoinen kaipasi jotain sisuksiinsa.
Pikkukukallinen kangas sopi hyvin tarpeisiini.
Mutta kangas on ohutta. Väliin piti saada vanua, ohutta vanua.
Pikkaisen mittailua ja kikkailua, kaikki asettui paikoilleen.

Olin jo aikeissa valokuvata tuotoksen, mutta ei se ollutkaan vielä valmis.
Korulipastosta löytyi käytetty kaulakoru, jonka ompelin kiinni pussin kylkeen.
Valkoinen helminauha on metritavaraa vuosien takaa.
Pienet koristeet ovat syksyn ostoja sisustuskaupoista.
Nyt sain kauniit säilytyspussit pöydälleni. Sovittelin pussit ja pillerit paikoilleen. Nyt on hyvä.

2 o, 2 n

Sukkasato saa parin lisää, Noro - virus ( S 149 ) iski jälleen.
Niin ihanaa neulottavaa, kun on vauhtiin päässyt, tämä lanka. Suihkasin sukan viikonloppuna ja eilen sille valmistui kaveri.
Minähän taisin jopa nauttia sukan tekemisestä, vaikka todellisuudessa inhoa neuloa sukkia.

Minulla on iso kansio tulostettuna mitä ihanampia ja monimutkaisempia sukanohjeita, mutta minä vaan tikutan perussukkaa.

Selitänkö miksi.
Nyt ei vaan jaksa miettiä mitään uutta, uusi työ vie ihan mehut. Tällä hetkellä teen sen mitä osaan ilman ohjetta, siis perussukkaa.

Ja olen tyytyväinen.

Luonto näyttää kauneimmat värinsä. Minä rakastan syksyä. Sen värejä, kuulasta ilmaa, sateisia päiviä, illan pimeyttä.
Saa vetäytyä pirtille, laittaa kynttilän palamaan, uuniin valkean, ja tehdä vaikka sitä perussukkaa.

Pinkkiä

Edellinen kissapäivitys tuotti yhden pikkukissan tilauksen.
Pikkukissa oli hyvän aikaa nahkoina, valmiina odottamaan täyttämistä.

Viikonlopun tavoitteenani oli saada kaverille osat paikoilleen, pakettiin ja postin kuljetettavaksi.
Taustalla näkyvät isot kissat jäivät vielä meille.

Jos olet kiinnostunut taustan kaveruksista, ota yhteyttä sähköpostilla,

Tavoitteissa

Lauantai meni sukuloidessa eli juhliessa äitini tädin 90 - vuotispäivää.
Edellisen postauksen sukat piiloutuivat lahjapussiin ja pihasta haettiin kauniisti kukkiva hortesia koristamaan pussin valkoista pintaa.
Sukkien lisäksi pussiin sujahti purkki jalkavoidetta, itsensä hemmottelua ei saa koskaan unohtaa.

Kun juhlat olivat Hämeenlinnassa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin ensimmäistä kertaa Villamokassa.
Olen joskus tilannut sieltä lankaa, tuottanut sieltä lankaa, mutta en itse ole käynyt.
Toki olen käynyt Hämeenlinnassa, kun Villamokka on ollut avattuna, mutta vain sunnuntaisin tahi linja - autossa yöaikaan.
Pienillä ostoksilla pääsimme jatkamaan matkaamme kohti juhlapaikkaa, pari vyyhteä Mokkasukkaa mukanani.

Juhlat olivat onnistuneet, päivänsankari pirteä ja iloinen.
Terveyttä ja pirteyttä hälle vuosia eteenpäin, kunnioitettava ikä.

Rullareunat

Hyvin olen päässyt tavoitteeseeni, sukkapari / viikko.
Sukkasadossa on sukkia, tossuja ja muita käpälänlämmittimiä valmistunut huimaa vauhtia.

Ensimmäisen viikon sukkaparini on vieläkin aloittamatta, mutta onhan tässä vielä hyvästi aikaa sitäkin tikutella.
Tämän sukkaparin kävin kuvaamassa ihan pimessä luhdissa. En löytänyt mukaani yhtään toimivaa himatuikkua, ja kun pääsin koneelle katsomaan kuvauksiani, naurahdin.
Petillä makaa yksi kärpäsen raatokin.

Luhdilla juoksut on jääneet vähemmälle, tavoitteeseen päästyämme, olemme suunnanneet energiamme ihan toisaalle.
Talveksi pitää kuitenkin tehdä tekstiilien osalta karsintaa ja kerätä aarteet parempiin suojiin.



Mutta nyt sukkiin.
Lankana on Pirkanmaan Kotityön kirjo - pirkka. Värinumero on jotain punaiseen suuntaavaa.
Sukanvarren suussa on rullareunus, kanervanpunainen lanka on Novitan seiskaa.
Koko, naiset.

Kuvasin samalla luhdin naistenhuoneen seinälle ripustamani virkkauksen - kauniita unia.
Äitini näitä virkkasi viime jouluksi monta kappaletta. Omaani katselin makuuhuoneen ikkunassa ja näin sille uuden paikan luhdissa.

Syksyisen kaunista viikonloppua sinulle,

Huaremit

Onneksi olen jo elänyt tuon 80 - luvun haaremihousuajan, ei tarvitse kokea sitä uudestaan.
Silloin ompelin itselleni haaremihaalarin, jollaisen olin nähnyt jossain valmisvaatteena.
Monta metriä kangasta, toisessa päässä kankaasta oli tehty toppi ja kankaan toisessa päässä oli jakku.
Pukeutuminen oli pikaista, toppi päälle, loppu kangaskasa jalkovälin kautta taakse ja jakku päälle.
Asu sitaistiin kiinni vyöllä. Oli muuten mukava asu pitää. Pöytiä ohitellessa piti olla tarkka, ettei vaate jäänyt kiinni mihinkään, siinähän ei ollut ollenkaan sivusaumoja ;))
Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, tulee uudestaan muotiin ne oman nuoruuden vaatteet. Kunhan olkatoppaukset jäisivät pois markkinahumusta, hrr... vieläkin puistattaa.

Tämän syksyn hittiasu, näin kuvailee SK 8 / 09, nuoren suunnittelijan piirtämää haaremiasukokonaisuutta.
Lehden kaava ilmestyi kuin tilauksesta. Olin jo selaillut lehteä, kun tytär pyysi katsomaan netistä löytämiään housunmalleja.
Tuli sellainen kaino pyyntö, teenkö hälle housselit.
Jotkut teistä muistanevat, kun ompelin hälle tätä pukua vuodenvaihteessa. Ompelu ei ole suurin intohimoni ja teen sitä aina pitkin hampain.
Kaikki muu touhuilu, vaikka pölyjen pyyhkiminen on mukavampaa.

Silloin kiukkusin ja ompelin, taisi siinä muutama kyynelkin vierähtää poskelle. Syy ei ollut ompeluksen, vaan suuren elämänmuutoksen, mutta mielessä sen on aina tätä asua katsellessa.

Nyt takaisin näihin housseleihin.
Tarkoitus oli saada haaremihousut tanssisalille, tytär ilmottautui pariinkin eri kansalaisopiston tanssiryhmään ja minähän pönkitän tällaista harrastusta mielelläni ja tein ne tarvittavat ompelukset.

Kangaskauppaan en lähtenyt, riitti kun kiersimme parit eri kangasvarastoni ja mieluisa kangaslaatu oli löytynyt.
Hyvin laskeutuvaa, mitälie tekokuitua tämä onkaan, ohutta ja väriltään tumma vihreä.
Ostettu joskus omia juhlahousuja varten, mutta joutivat tähän tarkoitukseen.

Katselin kaavaa tee näin - osiota. En avannut kaava - arkkia, vaan luonnostelin kaavan liidulla suoraan kankaaseen.
Kuuntelin tytön toivetta saada haarakappale hiukan ohjetta ylemmäs, lahkeensuihin ja vyötärölle kuminauha ja vyötärölle vielä nyöri.
Pienillä muutoksilla ja sovittelulla housut olivat melko nopeasti valmiina, valmiina pesuun - liitumerkinnät lähtivät pois.

Itse olen joskus tanssinut itämaistatanssia, vyöni on vielä tallessa. Vihreä vyö sopii tummanvihreisiin housuihin. Huomenna on ensimmäisiin harjoituksiin on kaikki valmiina.
Huomenna on myös tyttären ensimmäiset yo - kokeet, pientä kädenvääntöä on ollut, saako laittaa nämä housut jalkaansa.
Lupasin ommella vielä toisetkin housut, kunhan löydän kangaskasoistani kuvailemani kukkakuvioisen kankaan.

Onnea Sonja huomiselle!

Harrasteet alkaa

Tänään pääsen aloittamaan syksyn harrasteen, keramiikan.
Kansalaisopiston syksyn kurssi - ilmottautumisia otettiin vastaan jo elokuussa, samalla viikolla kuin koulut alkoivat.
Osa ryhmistä täyttyi muutamassa hetkessä ja tämä kurssi oli yksi niistä. Pitää olla nopea ehtiäkseen mukaan.
Useamman vuoden olen kulkenut kurssilta toiselle, ollut välillä useammassakin ryhmässä samalla kaudella.
Keramiikka on mukavaa, koskaan ei tiedä mitä saveen on piilotettu.
Suunnittelen tekeväni muutaman esineen, joita voin jatkaa kotona tällä uudella työlläni.
Lasimosaiikki sopii keramiikan pintaan, kunhan vain en suunnittele liian suuria.
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle,

Lokeroitunut

E- ei, ei kuulu ristipistot minun töihini, vaikka muutaman olen joskus tehnytkin. Ja aina haaveilen niitä tekeväni. Onneksi on taitavia tekijöitä ja niitä, jotka haluavat päästä näistä töistä eroon. Aamuinen kierros kirpparilla ja ostoskorini oli heti täynnä, tästä tyynystä. Pari euroa on ihan liian vähän ollakseen tyynyn oikea hinta, mutta sen maksoin, mitä lappu näytti. Olen ostanut muutaman tyynyn syksyn aikana ja ne kaikki menevät tänne. Kuten tämäkin ihanuus.

Kirjainlokerikko.


Voi mikä ihana pienten tavaroiden säilytyspaikka. Pölyjä pyyhin ja mietin sen paikan. Sen voisi jättää pöydälle ihan laatikoksi tai nostaa seinälle pieneksi hyllyksi.
Kokoa tällä on 54 x 68 cm.
Käskin miästä kantamaan sitä varovasti.














En ollut moneen viikkoon käynyt kierroksellani missään, tuntui mukavalta tehdä kiireetön aamukierros ja aloittaa päivän ohjelma.
Lupasin ommella tyttärelle housselit, kaavanmuokkauksesta se alkaa. Mukavaa sunnuntaita sinulle ja kiitos kaikille sukkakommentin jättäneille,

Viltsut

Ei ollenkaan huono viikko, vaikka kovin olen ollut taas kiireinen ja kipuinen. Uudet sukat koreilee jalassani, Noro - virus on tullut jäädäkseen. Ihana lanka neuloa, alun töksäämisen jälkeen. Ensitunnelma oli, että mitä, tätäkö ne naiset ovat neuloneet ja tykänneet. Lanka ei luista puikoilla lennossa.
Sinuiksi päästiin ja teen kyllä tästä langasta toistekkin sukkia.

En muista, tai en halua muistaa, kuinka kauan tämäkin kerä on ottanut happea suljetun pikkukirstun pohjalla. Viime syksynä laskin ohuiden sukkalankojeni määrän olevan 3 kiloa, ja se vain lisääntyy. Nopeammin, kuin ehdin tehdä vanhempia lankoja pois.

Tänään, ikkunoita pestessämme, ajattelin vain sukan neulomista, langan väri on kyllä houkutteleva.
En mitenkään mittaillut langan värijuoksujen yhteneväisyyttä, en katkonut, enkä purkanut kerästä lankaa pois. Silti minun sukistani tuli identtiset. Kureyon Sock Yarn, S95, on hedelmäinen.

Illan hämyyn on mukava laittaa kynttilät palamaan. Takapihan lintutalo sai oksilleen uudet lyhdyt.

Kimppu sinulle

Syyskuussa on sukulaisilla ja tuttavillani paljon synttäreitä ja nimppareita. Minkään muun kuukauden kohdalle ei osu niin montaa juhlapäivää kohdallamme, kuin tälle kuulle.

Taas aamusta olen touhunnut töihin lähteissäni jotain pientä ja kivaa mukaanviemistä.
Kävin pihastamme keräämässä pienen kukkakimpun nimipäiväkukkia mukaani.
Aamun kostea ja kolea ilma ei houkutellut merta edemmäs, ihan pikkasen poukkosin suuntaan, jos toiseenkin ja pian oli kimppu valmiina.
Omaan kotiin en oikeastaan kerää kimppuja koskaan, mutta viemisiksi on kiva näitä keräillä.

Tylsääkin tylsemmän työmatkani ainoa " valopilkku " on Pinsiön taimitarhan upea näytepuutarha ihan tien vieressä.
Siinä ei montaa sekuntia voi ajaessaan sivuillensa vilkuilla, mutta pakko on saada sellainen väripläjäys silmiteltyä ja taas jaksaa jatkaa mustan tien tuijottamista.
Olen saanut ohivilkuillessani muutaman kivan ideankin, mitä kukkia ja värejä omasta pihasta vielä puuttuu. Houkutuksia olisi tietysti vielä paljon enemmän, kun menisi ihan paikanpäälle katsomaan.
Syksy on hyvää istutusaikaa, vaikka tuntuu into loppuvan pihatöihin syksyä kohti mennessä.

Syksyn aura

Eilen sen vasta tajusin. En ole istunut tikuttamassa moneen viikkoon yhtään neuletta. Mitään ei ole valmistunut tässä välillä ja näiden sukkienkin kanssa oli alku yhtä nuhjaamista. Voinen sanoa, että toinen sukka on neulottu kiharalangasta. Purin nimittäin kokeilussa olleen kuvion sitä ensin yritettyäni.

Parempi ihan perussukka, kun jatkuvasti takelteleva kuvio. Kun alkuun pääsin, oli ensimmäiselle sukalla pari pian tehtynä.

Koko, naisten.

Tähän tahtiin sitä perusneuletta tehdään ja päikkärit päälle. Päikkäreitäkään en ole nukkunut moneen kuukauteen, mutta kuusi peräkkäistä työpäivää, jatkuva meno ja vot. Uni tuli ja voitti.

Sukat kapsahtavat kohta Heinälatoon. Sukkasadon tavoitteenani on tehdä sukat per vk, mutta kirimistä minulla on. Ensimmäiseltä viikolta ei valmistunut vielä yhtään paria.
Lanka on Novitan syksyn uutuus, Marjaretki.

Kuvasin valmiit sukat luhdin ovella olevien luistinten kanssa, aavistus tulevasta talvesta. Suuntasin kameran kohti taivasta, ääni kertoi syksyn olevan pitkällä

Kurkiaura kaarteli ja kierteli talomme päällä, kuin huikaten kiitoksensa kesästä ja ottaen korkeutta aina vain korkeammalle. Parvessa oli monta ensikertalaista, kesän poikasta, jotka lähtivät ensimmäiselle pitkälle matkalleen.


Suuntana etelä, jonne katse kantautuu taas huhtikuussa. Hyvää matkaa ja tuokaa kesä tullessanne...
















Pitäisi ottaa itsestä reipas ote ja siivota kesäkukat pois piharuukuistaan. Osa kukkii vielä ihan kauniisti, mutta niiden hoitaminen on jo jäänyt ihan vähiin. Osaan tyhjistä ruukuista istutan tulppaaneja, mutta niiden kanssa ei ole vielä kiirettä. Sipulitkin on vielä kaupassa.


Hiljaksiin voisi siirtää ajatuksensa ja tarmonsa sisälle. Kodinhoito ja kukkaset jäävät aina hieman hunningolle kesäisin.

09. 09. 09

Viikko menee jo puolessa ja joku voisi jo luulla, että onko minulta sanominen loppunut kesken, kun päivitykseni ovat jääneet vähemmälle.
Käsityöt on ainakin jääneen vähemmälle, mutta senhän minä arvasinkin silloin, kun aloitin opiskeluni.
Työssäni olen koko ajan lähellä käsitöitä, lasityöt ovat tulleet vähitellen tutuimmiksi.
Jopa eri työtavat ja materiaalit olen oppinut tunnistamaan vähitellen. Asiakaspalvelussa joka päivä opin jotain uutta, ainakin sanastoa, mikä ei sano välillä kenellekkään mitään.
Lupaan jossain vaiheessa päivittää lasien kirjoa ja sitä värikkyyttä, jossa olen päivät.
Mutta nyt päivitän muutaman onnistuneen ostokseni kirppareilta.
Olen saanut itselleni kilpailijan lähikirppikselleni. Eipä vaineskaa, kiva kun lähikuntien asukkaat poikkeavat ostoksilla.

Yllä olevan tinamaljan ostin Kangasalan restaurantapäiviltä muutama viikko sitten. Ihana löytö.
Pieni pitsimäinen lasilautanen on samalta myyjältä. Toisen lautasen kuva ei suostunut kääntymään mitenkään oikeinpäin, eikä luontoni antanut periksi laittaa kuvaa väärinpäin näkösälle.

Kirppiskierroksellani olen löytänyt tämän kesän aikana paljon kaikkea kaunista, kuten nuo 12 kahviserviisiä, jotka kuvasin tinamaljassa.
Tuskin niitä joka päivä otan käyttöön, otanko koskaan, mutta 3 € hinnalla olisi ollut tosi ikävä jättää muille löydettäväksi.
Miäs aina vihjailee, että meillä voisi tuo tavaramäärä olla hiukan pienempi. Siksi minun pitää heti löytää ostoksilleni kiva käyttökohde ja tunkea astiaa astian päälle, että näyttäisi paikkojen olevan järjestyksessä ja mitään ei olisi missään liikaa ;)

Maantai alkoi töissä mukavasti, sain heti liikkeen auettua itselleni kukkalähetyksen.
Kukan toi itse kasvattaja, joka halusi kiittää minua keväällä antamastani opista taimipistokkaiden kasvatuksessa.
Kukkanen on tuoksupelargonia. Toivottavasti se menestyy hoidossani ja saan iloita siitä pitkään.

Syksyiset juhlat

Ilma suosi meitä tänään, vaikka ennusteissa olikin ensi alkuun luvattu kovasti sadetta.
Sateesta ei ollut tietokaan ja kaikki suunnitelmamme onnistuneisiin PartyLite - kutsuihin oli olemassa.

Käytimme ensin miähen kanssa pienet puheenvuorot, jossa minä kerroin tästä unelmastamme ja mahdollisuudesta hyödyntää tätä ihanuutta tulevaisuudessa.
Siksi luhdista ei tule yleisnäkymää sisäkuvina, sen aika on myöhemmin.

Miäs kertoi rakennuksen olevan levoton, kun jo kolmannen kerran luhti vaihtoi paikkaansa tällä tontilla.
Samalla saimme kuulla miksi muorin isossa vanhassa leipäkaukalossa on määly.
Miäs oli laskenut pienenä poikana läheistä jokea leipäkaukalolla ja kotiin palattuaan oli saanut kunnollisen selkäsaunan äidiltään.
Määly saa jäädä kaukalon päähän, sillä on tarina kerrottavanaan.














Olimme laittaneet kaiken valmiiksi luhdilla, esittelijä oli saapunut tuotteineen ajoissa ja kutsutkin alkoivat - melkein ajoissa.
Aina joku mattimyöhänen saapuu autollaan kiireisenä ihan naapurista.

Esittelijällä oli hurjan paljon tavaraa mukanaan, yleensä tuotteita on vain kassillinen. Nyt niitä oli kymmenkertainen määrä.
Annoin mahdollisuuden käyttää kaikkia huoneita, tosin vain toinen makuusoppi sai ihanat laventelituotteet. Toinen jäi silleensä katsottavaksi omine esineineen.

Alakerran pöydillä olikin sitten silmäiltävää.
Yhtäkään kynttilää ei sytytetty turvallisuuden takia, tunnelmaa toivat ledikynttilät.
Kahvitarjoilukin saatiin pidettyä suunnitellusti takapihan terassilla, pirtilläkin toki sai poiketa, mutta halusimme hyödyntää syksyn kaunista ja kuulasta ilmaa.
Kaunis kiitos meidän " koeyleisöllemme ", pitkän matkan takaa tulleelle neulojaporukalle kuin myös ihanalle esittelijälle ja keittiössä apuna toimineille!