Kevätkarkeloita

Talvikamppeet on pesty ja varastoitu ja niin on myös talvi ja joulu. 

Raikkaat ja heleät värit on päästetty valloilleen ja kaappien kätköistä etsitty tutut kevätkoristeet.

Ruokapöydällä on Ikean vihreä-musta päiväpeitto, jonka toista laitaa korostaa keltainen, toista violetti kaitale. Niin sopivasti pääsiäisen aikaan. 

Astiakaapista löytyy vaikka ja mitä! Tulppaanikuvioisen maljakon olen maalannut 2007. Jo silloin olen pysynyt omassa väripaletissani, vihreää ja vaaleanpunaista.

Matkalta mukaan tarttui Hemtexin valikoimista kivan siro tarjoiluastia, jossa näin kasvun ihmeen. Istutin siihen sinapinsiemeniä ja nehän itivät muutamassa päivässä.

Tästä lisukkeeksi leivän ja 

salaatin päälle.

Pidän siitä miten valo kulkee lasin läpi.

Pupupari H&M tämän kevään valikoimasta.

Villeroy&Boch

Pionin tuoksua keväisiin päiviin.

Miltä teidän pääsiäinen näyttää? Olen siistinyt peikonpähkinäpensasta ja kerännyt oksat suureen keramiikka-astiaan huvimajalle. Sieltä sai helposti kivan puskapöntön koristeita varten pirtille ja taas juhlapyhien jälkeen oksat takaisin ulos.

Jonakin aamuna pupusta ei näkynyt kuin pienesti korvat 😁

Oletko valmis? Virpojat ovat liikkeellä. Voisin olla yksi heistä =)

Kevät näkyy myös likaisina ikkunapintoina, mutta ainahan sitä voi lisätä jotain katseltavaa, niin ei häritse ne kärtsäset pinnat.

Orkidea ilahdutti meitä koko talviloman ja vieläkään ei ole pudottanut yhtäkään kukkaa.

Tätä tiffanyjänistä etsittiin monen monituista kertaa niin pirtiltä, kuin työhuoneestakin. Lopulta se vaan pilkahti esiin pitkän pajunoksansa kanssa ylimmältä hyllyltä hyvästä suojasta. 
Kynttiläkippo ja orkidea Ikea.

Hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille

Terhi

Muisto vain jää

 Tunteet ryöpsähti pintaan, kun avasin laatikosta sanomalehteen käärityt kahvikupit. Katoin vielä kertaalleen tämän kuppiparin kuvattavaksi. 
Saimme pari viikkoa sitten kuulla, että isämme vaimo oli menehtynyt äkisti. Isämme meni toistamiseen naimisiin -93. Maalasin heille häälahjaksi, ajankuvan mukaisesti, kahvikaluston, johonka kuuluu puolentusinaa kuppeja tasseineen.

 Sokerikko ja kermakko, sekä kynttilänjalat. Muistan vieläkin, kun isä kertoi, että he juovat aina hääpäivänään näistä kupeista. Eikä näitä varmaan paljon enempää ole käytetty. Ovat niin siistit ja ehjät ilman kolhuja ja naarmuja. 
Kun minulta kysyttiin, että haluanko minä nämä takaisin, emmin, mutta otin kuitenkin. En ihan tarkalleen edes muistanut minkälainen setti tämä oli. Mietin, että mitä minä tälle teen? Olen kantanut omassa käytössä olleet kuppini työhuoneen, sinne vaan-kaappiin, enkä haluaisi yhtään kuppia lisää tähän talouteen ilman, että itse saan päättää.

 He ehtivät olla yhdessä useamman vuoden ja naimisissa lähes 20 vuotta ennen isän kuolemaa. 
Sytytin kynttilän molempien muistolle.

 Käänsin kupit nurin ja kääräisin takaisin sanomalehteen.

 

Kaappien kätkemää

 Keittiön suuri astiakaappi tuli pengottua alta joulun perusteellisesti. Sieltä lähti myyntiin astioita joita en ole käyttänyt vuosiin, eikä kyllä tullut ikäväkään, kun raha vaihtoi omistajaa.
Siitä lähti kaappien siivousvyöry, jolla ei näy olevan loppuakaan. 
Pöydän päälle on nyt nostettu pino itse tehtyjä keramiikkalautasia, jotka siirretään vähäisen käytön vuoksi työhuoneen kaappeihin.
Lautaspinon päällimäisenä oli kolme posliinilautasta, jotka olen maalannut 90- luvun alkuvuosina.

 Näitähän ei voi käyttää tarjoululautasina, ainoastaan koriste-esineinä. Siksipä niitä ei liiemmin ole meillä näkynyt.

 Suuri lautanen on saanut kaverikseen suuren maljakon.

 Mustan kauteni aikana tuputeltiin reunoihin tasainen pinta. Pidin raapetöistä, jota tässä mallissa on paljon.

 Lysterikukat ja himppasen kultaa.

 Samalla mallilla tuli tehtyä useampikin maljakko. Minulle jäi vain nämä kaksi omaan käyttööni.

 Kolmannessa lautasessa on herkkä pastelliväritys.

 Pohjan tasaisesta mustasta olen erityisen mielissäni. Kaikki nämä ovat olleet joskus peittämässä pöytien pintoja, mutta unohtuneet kaappien kätköihin.

 

Tilkkupeitto

 Sarjassamme, tällainenkin on olemassa.
Halusin penkoa varastosta tyttären sängyn päälle peiton, jonka olen ommellut hälle 16 - vuotta sitten, tytön ollessa 6 - vuotias.
Harlekiinikankaan ostin Anttilasta. Osa kankaista oli uusia, osa vanhoja.

Samana vuonna ompelin myös vanhimmalle pojalle parisängyn tilkkupeiton, sinisen sävyisenä.

Töiden ollessa valmiita, sanoin että saatte ottaa peitot käyttöönne, kun teillä on tyttö / poikaystävä ja tarve parisängylle. Poika ilmoitti, pidä peittos.

Nyt, kun hän on jo vihitty mies, on peitto edelleen käyttämättä, tosin väärän värinsä vuoksi.

Tytön peittoa tarjosin vain ohimennen, saaden vastaukseksi tuhahduksen, joten otin peiton omaan käyttööni.

Se sopii väreiltään hyvin tilkkutapettiseinää vastaiselle seinälle.

 Pistimme rempan aikana paljon valokuvia ja tauluja kaappien kätköihin, tytär saa aikanaan tarvittaessa hakea omansa pois. Maalaamani posliinitaulun jätin näkösälle, sopii peiton harlekiiniteemaan.

 Tästä kuvasta näkyy valkoisen tapetin kuviot, kiiltävää kiemuraa.

 Vieläkään kaikki tavarat eivät ole paikkaansa löytäneet, kaiuttimetkin vielä liittämättä koneeseen.
Pientä silmittelyä ja pakkailua, työn tekoa ja siivoamista.

 

p.s 1301. postaukseni.....!

Ruusuista ja makeaa

Tänään on lähdetty liikkeelle aikaisin aamusta. Vapaapäivä, pelireissupäivä, nimipäivä, hääpäivä, ostosmatkapäivä ja kun päivä kääntyi iltaan, kotona taas. Taakse jäi useampi sata kilometriä, menomatka meni nukkuessani, kiitos puolentoista viikon työputken. Käsityökin oli matkassa, en jaksanut kuin kassin nostaa autoon, mutta valmista ei tullut yhtään.

Tein ostoksia, mielessäni tytön penkkarit. Löysin materiaalia ja väriainetta. Kun asu on kertakäyttöinen, olen tarkkaan miettinyt sen jatkokäyttöä. Mitään ei mene hukkaan, kaikki asun osat otetaan jokapäiväiseen käyttöön. Mutta joudun jonkin verran tekemään taas ompeluksia. Aikaa on 18. päivään, näin aatellen ihan hyvin, mutta minun aikataulullani, ihan liian vähän.














Sain pidettyä itseni melko hyvin kurissa, vaikka kävin useammaskin lankakaupassa. Lopulta sorruin Hämeenlinnan Filppulan lankakaupassa. No, vain 1 kilo lisää virkkauslankaa. Se ei ole paljon se. Olen etsinyt valkoista ohutta virkkauslankaa, joka on monikäyttöistä, eikä haittaa vaikka hintakin on kohtuullinen. Lankakartio oli tämän kaiken mittainen. Ja päivän ainoa lankaostos. Samalla pelimatkalla saimme hoidettua muutaman henkilökohtaisen asian, helpompi sopia asioista kasvotusten, kuin puhelimessa. Siis, kaiken kaikkiaan, hyvä päivä.













Kotia kohti ajaessamme lumisade haittasi näkyvyyttä. Aamulla odottaa lumikola ulkona- miästä.

Eilisessä postauksessa olivat nuo kauniit liinat päässeet kahvipöydän kattaukseen, lisää liinoja tulee tässä. Nämäkin ostin niiden kauneuden takia, pieniä sieviä ja kauniisti tehtyjä. Osa on kirjottu, neulottu ja virkattu. Hintaa vain 1 - 2 € / kpl ja osa liinoista oli nippuina pari euroa.














Eilen iltaharjoituksista kotiutunut miäs toi kimpun lempikukkiani, punaisia ruusuja. Kauniita.

Prinsessalle

Kakku on nostettu pöytään ja melkein se on jo kokonaan syötykkin.
Syy kakutteluun on tyttären eilen ajama inssi, josta tuli käteen B -kortti. Onnea!
On hienoa seurata lasten kehitystä, olla mukana siinä arjessa. Aina ei näin ole ollut. Vuorotyöni aikana jäin paljon hetkestä paitsi. Minulle tuli puhelimeen ilmoitus milloin mistäkin tapahtumasta ja menosta. Nyt on toisin. Ehdin päivisin seuraamaan ihan livenä monet jutut ja se on ihanaa.
Eilinen ilta kuluikin teatterissa tyttären kanssa. Olin mukana lukiolaiseni mennessä katsomaan Otelloa Tampereelle Frenkkelin näyttämölle. Ilmaisutaidon ryhmä tekee kaksi teatterikäyntiä kevään aikana.
Toisaalta pidin näytöksestä, mutten niin paljon, että sen uudestaan haluaisin nähdä.
Miäheni kanssa käydään usein teatterissa. Se on aina elämys olla ihan kiinni näytöksessä.

Kun kakkua on jäljellä enään ihan vähän, pitää sen päälle saada kaunis lasikupu. Näin kirjaesittelyn Valkoista pellavaa -blogissa, jossa oli kirjasta kuvattu tällainen tuunattu malja.
Kirjan tekijällä on oma blogi, johon olin jotain kautta jo aiemmin itseni löytänyt.
Kävin ostamassa kirpparilta koeajoon edullisen lasimaljan, maksoin tästä euron. Otin laatikosta lasihiomakoneeni ja vaihdoin siihen reikäterän ja tähtäsin sen keskelle maljan pohjaa. Jipii, onnistuin tekemään 6 mm:n reiän, ilman maljan hajoamista. Piti sitten tehdä heti toinenkin, eikä ne varmasti lopu tähän. Laatikon nuppeja kävin ostamassa Indiskasta ja Kantriinasta.
Ostin tuon kauniin jalallisen House Doctorin lautasen Virpiltä.

Ja ettei elämämme vaikuta liian helpolta ja makealta, pitää pudota takaisin maan pinnalle ja kertoa että.
Aamulla miäs kaatui työmaansa pihassa, oli kuulemma pliukasta. Käsi jäi väännöksiin ja nyt rannetta koristaa kipsi. Auts! Ja. Pahus!
Eikä siinä vielä kaikki. Keskuspölynimurin moottori otti itseensä ja alkoi haista pahasti palaneelta, se taisi olla sen koneen loppu.
Vielä on päivää jäljellä. Vielä ehtii tapahtumaan.

Toivottelen kuitenkin kaikille aurinkoista viikonloppua.