skip to main |
skip to sidebar
Tässäpä minun ostokseni Forssan nukkismessuilta. Yritin olla kamalan järkevä ostosten suhteen, mutta oli se vaikeaa. Perustelin joka ostoksen sillä, että en pääsyt käymään viime vuonna. Tytär ja vävy kävivät, tosin sitä ei lasketa.
Pyysin miähenkin mukaan katselemaan, jos olisi vaikka hillinnyt ostovimmaani. Ei auttanut. Hän kantoi ostoskassiani, että sain tehdä kaksin käsin hankintoja.
Hyvä ajatus, siihen sekin jäikin, oli laittaa kaikki aiemmin hankitut ostokseni tulevaan taloon, mutta en ennättänyt. Olisin voinut tehdä suunnitelmallisen hankintalistan, jonka olisin todennäköisesti heti hylännyt.
Jos ostosten loppusumma oli pöyristyttävä, niin perustelin sen itselleni, että ostin lähinnä itse tehtyjä tuotteita.
Tein ostoja Christian Lundkvistilta, Maria Malmström, Leea Lehelmä, Erja Helanderilta ja Helintaloilta.Yksi nimi jäi huomaamatta.
Väkeä oli taas paljon liikkeellä ja käytävät tavanomaisesti tukossa. Puhumattakaan niiden pöytien edustat. Kuumakin.
Taitava Taru Astikainen oli tehnyt Remusta muotokuvanuken, 34 kpl sarjan, joiden yhdennäköisyys oli selvä.
Puhelimella ottamani kuvat kaikessa kiireessä epäonnistuivat juurikin näiden näköisnukkien kohdalta, mutta ihka elävästä Remusta sain onnistuneet otokset.
Minä jatkoin ostosteni tekoa, kun miäs jäi juttelemaan muutaman sanan oman idolinsa kanssa.
Ei paikkakuntaa, etten haluaisi käydä puutarhoilla tai kirppareilla. Nyt ensinnä mainittu, joka houkutteli katsomaan mitä kivaa voisin löytää omaan puutarhaani.
Sateinen ja pilvinen ilma ei haitannut, kun kiertelin ja katselin ihanuuksia. Jonkin verran ostikin syyskukkivaa.
Paikallisesta pitänee lähteä etsimään kevään kukkijoita, joiden puutetta olen harmitellut jo pidemmän aikaa.
Viikonloppuna saimme vielä puutarhavierailijoita Lahdesta, sekä Lammilta. On ihana tavata kasvoja nimien takaa ja jakaa puutarhakokemuksia vuosien varrelta puolin ja toisin.
Heinäkuu on kääntynyt viimeiselle viikolleen. Nautitaan siitä. Vielä ei aamuisin ole ollut syksyn tuoksua, vaikka ilma välillä tuntuu aika lailla syksyltä.
Tytär lähetti kuvan ihanista norsupöksyistä, että jotta saisiko Venla kesäksi sellaiset. Toki.
Samalla kun fiksailin Venlan vaatteita käyttökuntoon, piirtelin käytössä olevista collarihousuista kaavan tätä työtä varten.
Yläosan kaavan piirsin muokkauksessa olevasta bodysta.
Mallin mukaiset housut on virkattu ylhäältä alaspäin, minä etenin juurikin toiseen suuntaan, kun sain housun yläosan tehtyä.
Norsun kärsään lisätään tutti.
Mahtoi siinä Venla olla ihmeissään, kun työn edetessä pyysin tytärtä ottamaan mitan tytöstä vähän joka suunnasta, että saisin kerrasta oikean kokoiset housut tehtyä.
Hosun takaosaan virkkasin hännän ja henkseleiden selkäosaan kunnon lapun.
Asusteet, kuten myös housselit olivat ihan passelit.
Kuvaukset olivat pitkät (haukotus), kun välillä piti pienimmän saada nukkua ettoset. Mummin syliin oli hyvä nukahtaa.
Norsun kärsä maistui puuvillalle, se tuli massutettua useamman kerran.
Kuvissa on vipinää, iloa ja naurua.
Vaarin kanssa keskusteltiin pitkä tovi.
Olipa ihana tavata pitkästä aikaa ja hiukan suukotella, maistaa samaa nyrkköstä ja kuunnella tytön jokeltelut ja kuulumiset.
Söpöäkin söpömmät Converse - tennarit olivat työlistalla jo ennen Venlan syntymää. Ohjeen näihin löysin blogista, joka on sulkenut sivunsa ja vain kutsuttujen nähtävillä. Mutta netistä löytää monta muutakin sivua, jossa tällaisiin löytyy ohje.
Sen verran tietämätön olen aidoista Converse- tennareista, että tuo "tähtimerkki" kuuluu olla tennareiden sisäpinnassa.
Virkkasin myös pari pitsimyssyä, joista toinen on himppasen suurempi. Lankana on Hjerte Garn Bommix Bamboo. Kaikki värit saman valmistajan.
Penkasin vaatekaapin pussukoista kooltaan sopivan tyllihameen, johon kuuluu pieni neuletakki.
Tämän ja virkatut vien huomenna Venlalle, kun lähden messuilemaan nukkistapahtumaan.
Kiitos teille kaikille kommenteistanne!
Tiedäthän tunteen, kun jostain vaatteesta tulee lemppari? Tästä tuli minun.
Facen sukkaryhmässä neulotaan innolla raitalankoja rohkeasti sekoittaen. Ensinnä ne oli sateenkaarisukkia, nyt räsymattoja. Raitalankojen sekoittamisesta innostuneena halusin kokeilla miten Novitan Puro Batik raidoittuu, kun sekoittelee kahta kirjavaa samaan työhön. Yhteisenä värinä näissä langoissa on oranssi. Vierastan turkoosia, mutta se sotkeentuu niin hyvin valmiiseen pintaan, että työ olisi tylsä ilman sitä.
Kahden kerroksen värisekoituksena pinnasta tulee sopivasti kirjavaa. Eikä väliä vaikka aloituksen tekee eri värillä, kun sivusaumassa raitoja ei saa ommeltua kuitenkaan kohdilleen.
Lyhythihainen paita, aina oikein reunukset ja ihanaa värien juhlaa.
Mallia luin Novitan kevät 2015 / 58, tunika.
Tämä ei jää tähän. Uuden väri-ilottelut on jo puikoilla.
Niin vain tuli lusittua tämäkin työviikko, vaikka loppua kohden oli havaittavissa jonkinlaista turnausväsymystä jota sitten loivensin eilen nukkumalla neljän tunnin päikyt.
Heräsin illalla puol 8 ja mietin, että mitäs alkas tekemään. Päädyin neulomaan.
Vuosien tauon jälkeen kävimme viikolla miähen kanssa keräämässä ensi talven mansikat pakkaseen. Yläkuvan näkymä, kun laskeudumme kohteeseen. Söin niin paljon mansikoita samalla kun poimin, että olin ähky. Röyh!
Miäs pakkasi seuraavana aamuna yön yli jäähtyneet marjat pakasterasioihin jättäen osan vielä naposteltavaksi sellaisenaan. On ollut aamut aika messeviä, kun saa kaataa maustamattoman jukurttinsa punapalleroiden päälle ja maistaa kesän maun.
Olen ihastunut. Kaikki tuli aivan sattumalta eteen.
Meinaan nämä sammarit. Suuria, keltaisia pallukoita, ruskeita ja oransseja.
Suuria, valtavia kukintoja on vain niin vaikea vastustaa. Ihan kaameen ihanaa olla töissä puutarhalla, kun on näin huono vastustuskyky. Sammareiden lisäksi pohdin ääneen, että mahdanko tarvita vielä poutapilven taimiakin? Ne sentään jätin vielä ottamatta mukaani.
Kukkamaiden hoito on tällä hetkellä vähäisimillään. Perennat ovat suuria ja reheviä, peittäen maa-alan kokonaan. Sieltä täältä nousee joku törkimys, joka on pakko käydä riipaisemassa pois.
Liityttyäni facessa useampaan puutarharyhmään, olen huomannut katselevani erilaisia perennoja sillä silmällä - tuokin olisi tosi kaunis. Tosin minulla ei ole mitään käsitystä mihin ne saisin sopuisasti sopimaan ilman, että miäs kaivaa taas uuden kukkamaan.
Miähen kesäloman työlista on mittaamattoman pitkä, eli ensi kesän listaa voisi jo alkaa naputtelemaan.
1. uusi kukkapenkki.
Viime päivien rankkasateet ja ukkoset mennä viipelsivät ohi, onneksi, tuoden vain sateen hännät ja jossain kaukana kumuavan ukkosen.
Sateetonta ei kuitenkaan ole ollut, vesiastiat täyttyvät ja maahan laittamani sammarit ovat saaneet kasteen päällensä.
Viikonlopun viettoon, kuten otsikossa. Olisiko vain kuin ellun kana, vai paahtaisko taas pää märkänä kotityöstä toiseen?
Toisaalta
Raumalla alkaisi pitsiviikko.
Porissa soi jazz.
Tampereella Tammerfest.
Viikonlopun vieraisille on tulossa humun perhe ja opiskelukaverini. Että kahden päivän vapaa ei isommin veny pidemmäksi, esim.maanantain puolelle, jolloin taas nakotetaan aikaseen aamusta linjalla.
Tuskin pystyn päättämään, kun kotonakin olisi kiva olla. Olen yrittänyt pakottaa itseni työhuoneelleni, ihan vain järkkäämään paikkoja. Parin päivän suunnitelman aikana olen huomannut, että taitaa tästäkin hommasta tulla aikomusta suurempi. Onneksi on melko tyhjät roskikset pihassa valmiina.
Aurinkoista viikonloppua sinulle,