Aartehia etsimään

 Kahden päivän tauko koneelta päättyi. Ukkonen kävi taas nurkilla mellastamassa eikä arvannut konetta avata. Liian usein hajoaa jokin tarpeellinen työväline, kun ei ennakoi.
Miähen kesäloman alkajaisiksi livistettiin kumpainenkin töistä ennen aikojaan pois, että pääsimme arkiasioille. Samalla ajolla teimme kierroksen Kangasalan rompepäiville, jotka jäivät käymättä viime kesänä.
Ensinnä aurinko armas paahtoi, eikä aikaakaan, kun taivas ripsi vettä. Sen emme antaneet häritä, vaan suuntasimme rivi toisensa jälkeen pöydän luota toiselle.
Moni muukin kierteli samoilla apajilla, mutta olivat jättäneet, mokomat, parhaat ostamatta =D

 Kaksi eri kokoista sinkkikannua kulkeentui matkassamme ja saimme monia hyväntahtoisia hymyjä ja kyselyitä. Ehdottomasti paras ja ihanimman mallinen kannu, joka ei pelästy kolhuista, eikä haperoidu auringonpaisteessa. Ai missä auringonpaisteessa?

 Punaraitainen patjakangas on juuri sitä ihteään. Olkipatjan päällinen. Tosin en pesun jälkeen täytä tätä uusilla oljilla, vaan sovittelen sen luhdin miestenpuolen hetekanpatjan päälle.

 Suuri vanha metallinen leipälaatikko on saanut sopivasti kolhuja pitkän matkansa aikana. Pesun jälkeen siirrän tämän työpöydälleni ja täytän sen kässy- tai askartelutarpeillani.

 Kotimatkalla poikkesimme vielä Keskustorilla kansainvälisillä suurmarkkinoilla, joilla oli kaikenlaista ihanuutta. Makeita, sekä suolaista syötävää. Markkinat jatkuvat vielä lauantain ajan.

Mukavaa ja kaunista viikonloppua kaikille!